Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako tällaisella ylioppilastodistuksella haaveilla vielä lääkiksestä? Vai kannattaisiko pyrkiä esim sairaanhoitajaksi?
12.04.2016 |
Tytär on aina halunnut intohimoisesti lääkäriksi, katsonut aina kaikki sairaalasarjat ja ollut kaihean kiinnostunut kaikista lääketieteellisistä jutuista. Koulukin meni todella hyvin abivuoteen asti, mutta ylioppilaskurjoituksiin hän ei vaivautunut lukemaan paljoakaan, hengaili laiskojen kavereiden kanssa kirjastossa tekemättä töitä ja kiukutteli sitten illat kotona kun kokeet ahdisti. Kokeet lähti lautakuntaan äidinkielestä M, pitkä matematiikka B, englanti C, ruotsi B, kemia C ja viime syksyltä biologia M ja terveystieto E.
Nyt tytön pitäisi lukea sitten lääkiksen pääsykokeisiin, mutta käy kirjastossa saman pirukan kanssa, jotka eivät taida luke mitään. Eilenkin taas katsoivat läppäriltä leffoja. Olemme maksaneet kalliit valmennuskurssit ja sieltä tullessaan tyttö on aina vihainen ja ahdistunut. On sanonut ettei ikinä mebe opiskelemaan muuta kuin lääkistä tai biokemiaa ja jos ei pääse niihin ottaa jonkun "paskaduunin". Olemme yrittäneet tsempata tyttöä ja selittää, että nyt on se sika, kun haaveiden eteen täytyy tehdä töitä, mutta hän on taantunut laiskaksi ja välinpitämättömäksi teiniksi. Mitä voisimme tehdä? Yhteishaku amk:hin taitaa olla jo mennyt?
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun sitä tarvitsekaan kertoa tytölle. Kyllä se käy selväksi valintakoepäivänä. Se päivä on ratkaiseva tytön tulevaisuuden kannalta. Käännättekö epäonnistumisen voimaksi vai murskautuuko tytön motivaatio ja usko itseensä?
miten meni fyke lukiossa? Siis vaan pakolliset. Ei tule pääsemään tänä vuonna. Mikäli fyke lukiossa 8-9 pakolliset niin kannattaa mennä iltalukioon ja tehdä kovasti töitä sen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Burn out lukion jälkeen?
Nyt ei syyllistäminen auta. Tytön kilahtelut kertoo ehkä masennuksesta ja uupumuksesta. Välivuosi "paskaduunissa" voisi olla ihan hyvä ratkaisu, saisi tyttö elämänsä kuntoon ja ensi vuonna lukisi pääsykokeisiin paremmalla menestyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Tekee pahaa tollanen äiti joka sanoo ettei sulla siihen oo rahkeita. :( motivaatio on tytöllä selkeästi hukassa mutta niinhän se on sellaisilla joille on koko ikä hoettu ettei heistä mihinkään ole.
tässä tapauksessa voi sanoa että oo realisti ja tänä vuonna tuskin tulet pääsemään mutta kun käyt iltalukiossa tarvittavat kurssit ja tiivistä harjoittelua fyke ja biologian lukemista niin voi tärpätä 2017.
se ei ole lapselle mikään palvelus kehua loputtomasti, jos ei ole ahkeruutta tai älyä, niin reilumpaa on istua alas ja myöntää tosiasiat. Lähihoitajaksikin nykyään vaaditaan aika paljon. KAnnattaa alkaa sinne hakemaaan vaan suoraan. Lapsesi ei ole vielä aikuinen vaan leikkii lasetn leikkejä ja haihattelee, Kas kun ette kehoita Oscaria näyttelemisestä tavoittelemaan, niin kun tää isukin prisnessa Lotta Hintsa . Siinä näette mikä on lopputulos kun ei kova työnteko ole maitanut mutta vanhemmat vaan ruokkii mielikuvitusta, lapsi leijailee pilvilinnoissa vielä kohta 3-kymppisenä, hollywoodissa" näyttelijjänä".
Hintsasta pieni korjaus, eli nyt opiskeleekin kauppatieteitä jyväskylässä. Eli osasi lopulta nähdä ettei se näytteleminen lyökään leiville .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun sitä tarvitsekaan kertoa tytölle. Kyllä se käy selväksi valintakoepäivänä. Se päivä on ratkaiseva tytön tulevaisuuden kannalta. Käännättekö epäonnistumisen voimaksi vai murskautuuko tytön motivaatio ja usko itseensä?
miten meni fyke lukiossa? Siis vaan pakolliset. Ei tule pääsemään tänä vuonna. Mikäli fyke lukiossa 8-9 pakolliset niin kannattaa mennä iltalukioon ja tehdä kovasti töitä sen eteen.
Fysiikasta vissiin vain pakolliset kurssit arvosanoilla 9 ja 10 mutta ei kirjoittanut. Kemiasta kaikki kurssit ja taisi olla aina 10 arvosanana. Kirjoitti kemiasta C:n viime syksynä. Ei kyllä lukenut silloinkaan ylppäreisiin.
Tytöllä kaveripiiri muuttui viime kesänä ja lukeminen jäi saman tien. Keskiarvo laski keväästä jouluun 9,7:stä 8,9:ään. Ap
En jaksa koko ketjua selata läpi, tämän on voinut joku jo sanoakin. Lääkistä ja AMK sairaanhoitajakoulutusta ei kannata vertailla, sillä niistä valmistutaan täysin erilaiseen työhön. Toki "aihealue" on sinänsä sama, mutta lääkärit toteuttavat lääketiedettä ja sairaanhoitajat hoitotiedettä, osin myös lääketiedettä.
Terv. SH-opisk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin paskat arvosanat eivät mene epäonnistumisen piikkiin (matikan B ja kemian C). Jos oikeasti osaa, yltää epäonnistuessaankin magnaan.
Valintakokeissa hän kilpailee osaamiseltaan L:n ja E:n oppilaiden kanssa.
Tytön pitäisi siis parantaa osaamistaan huomattavasti ensi vuoden valintakokeisiin, jotta olisi mitään mahdollisuuksia. Tämän vuoden valintakoe tulee liian nopeasti.
Kun kerran lukumotivaatiota ei ole, sanoisin että sairaanhoitaja on realistisempi vaihtoehto.
Ei välttämättä pääse sairaanhoitajaksikaan opiskelemaan, sinne pääsemisessä merkkaa yo-todistuksen arvosanat yliopistoa enemmän. Yliopistoihin taas pääsykoekiintiössä voi päästä huonommillakin arvosanoilla.
Arvosanoilla ei tässä tapauksessa ole merkitystä, koska ne ovat niin huonot.
Osaaminen ratkaisee, eikä se riitä lääkikseen. Sairaanhoitajalinjalle voi riittää. Ne sh-opiskelijat, joita tunnen, eivät ole mitään neropatteja tai lukutoukkia, vaan juuri vähän aloittajan tyttären tyylisiä tapauksia. Yhtä kerran autoin "vaikeissa" lääkelaskuissa. Tuntuivat ihan helpoilta kaltaiselleni kauppatieteilijälle.
Jos opiskelumotivaatiota ei ole, on turha edes haaveilla osaamisen nostamisesta lääkikseen vaadittavalle tasolle. Voi toki käydä niin, että tyttö ottaa nyt niin pahasti turpaan, että sisuuntuu ensi vuotta ajatellen.
Se osaaminen joka riittäisi sairaanhoitajaksi opiskelun ei auta, jos ei pääse sinne kouluun sisälle. Esim joissakin AMK:ssa sairaanhoitajainjoille on niin kova tunku, että täytyy olla L:n paperit, jotta pääsee sisään. Eikä ole pääsykoetta, vaan "soveltuvuuskoe", johon ei voi päntätä. Parhaiten soveltuvuuskokeessa pärjänneet laitetaan sitten arvosanojen mukaiseen järjestykseen ja ne joilla on parhaimmat arvosanat pääsevät sisään. Itse se sairaanhoitajakoulutus nyt ei niin mahdottomia vaadi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun sitä tarvitsekaan kertoa tytölle. Kyllä se käy selväksi valintakoepäivänä. Se päivä on ratkaiseva tytön tulevaisuuden kannalta. Käännättekö epäonnistumisen voimaksi vai murskautuuko tytön motivaatio ja usko itseensä?
miten meni fyke lukiossa? Siis vaan pakolliset. Ei tule pääsemään tänä vuonna. Mikäli fyke lukiossa 8-9 pakolliset niin kannattaa mennä iltalukioon ja tehdä kovasti töitä sen eteen.
Fysiikasta vissiin vain pakolliset kurssit arvosanoilla 9 ja 10 mutta ei kirjoittanut. Kemiasta kaikki kurssit ja taisi olla aina 10 arvosanana. Kirjoitti kemiasta C:n viime syksynä. Ei kyllä lukenut silloinkaan ylppäreisiin.
Tytöllä kaveripiiri muuttui viime kesänä ja lukeminen jäi saman tien. Keskiarvo laski keväästä jouluun 9,7:stä 8,9:ään. Ap
Jos kuitenkin lukion keskiarvo on ollut jossain vaiheessa 9,7(!) niin on sillä teidän tytöllä kyllä perusteet kunnossa. Lukiosta ei saada noin hyviä arvosanoja lukematta, paljon. Arvosanat on luultavasti laskeneet motivaation puutteen tai vastaavan vuoksi. Yo-kirjoitukset ovat menneet suhteettoman huonosti keskiarvoon verrattuna, voisin kuvitella että opiskelija, jonka keskiarvo oli vielä vuosi sitten noin korkea, saisi opeteltua nuo viimeisten kurssien asiat itse aika vikkelään, ja korottaisi yo-arvosanojaan syksyn yo-kirjoituksissa helposti.
Aika hankalahan tuossa on sanoa suuntaan tai toiseen mitä vanhempina pitäisi tehdä. Varmaan pitäisi vain odottaa että lapsi aikuistuisi, jos kyseessä on joku mulle-kaikki-heti-vaikka-en-jaksa-tai-viitsi -kriisi. Jos kyseessä on burn out, niin vähän aikaa ilman opiskelua voisi antaa uutta puhtia. Molemmissa tapauksissa välivuosi kaupan kassalla tms. voisi tehdä terää.
Kun valmistuin lukiosta, omat vanhempani lätkäisivät kouraani 19 vuoden aikana minulle säästämänsä kymmenentuhatta euroa ja sanoivat että hanki itsellesi ammatti, tuosta sitten pitäisi riittää koko opiskeluajalle. Maksoin tuosta summasta itse valmennuskurssit yms. joten motivaatio osallistumiseen ja sisäänpääsemiseen oli kohdillaan, vaikkei olleetkaan ns. itse ansaittuja rahoja. Mutta olin jo ennen tuota motivoitunut ja sitoutunut pääsemään valitsemaani yliopistoon ja koulutukseen.
Myöhemmin yliopistossa oli vähän ongelmia motivaation kanssa, tuli tehtyä ehkä vähän liikaa hommia... Eräässä isossa parityössä, joka oli erittäin tiukasti aikataulutettu (10/60 vuoden opintopisteistä) parini sai vietyä minua kuin pässiä narussa kuukauden ja tein senkin työt. Tunteja tuli 80-100 viikossa. Jossain vaiheessa kaikki alkoi ahdistaa, ja jätin opiskelut melkein kokonaan vähäksi aikaa. Puoliso sanoi että pitäisi jotain opiskella mutta se ahdisti vain lisää. Meni itsekseen ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hintsasta pieni korjaus, eli nyt opiskeleekin kauppatieteitä jyväskylässä. Eli osasi lopulta nähdä ettei se näytteleminen lyökään leiville .
Opiskeli jo silloin, kun valittiin Miss Suomeksi. Opinnot vain jääneet taka-alalle töiden lisäännyttyä. Sinä olet varmaan ainoa, jolle tämä on uutinen.
Muutenkin Lotta on tehnyt monipuolisesti töitä opiskelujen ohella ja tehnyt myös vapaaehtoistyötä Afrikassa. Kuulostaa fiksulta nuorelta naiselta, jolla on arvot kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin paskat arvosanat eivät mene epäonnistumisen piikkiin (matikan B ja kemian C). Jos oikeasti osaa, yltää epäonnistuessaankin magnaan.
Valintakokeissa hän kilpailee osaamiseltaan L:n ja E:n oppilaiden kanssa.
Tytön pitäisi siis parantaa osaamistaan huomattavasti ensi vuoden valintakokeisiin, jotta olisi mitään mahdollisuuksia. Tämän vuoden valintakoe tulee liian nopeasti.
Kun kerran lukumotivaatiota ei ole, sanoisin että sairaanhoitaja on realistisempi vaihtoehto.
Ei välttämättä pääse sairaanhoitajaksikaan opiskelemaan, sinne pääsemisessä merkkaa yo-todistuksen arvosanat yliopistoa enemmän. Yliopistoihin taas pääsykoekiintiössä voi päästä huonommillakin arvosanoilla.
Arvosanoilla ei tässä tapauksessa ole merkitystä, koska ne ovat niin huonot.
Osaaminen ratkaisee, eikä se riitä lääkikseen. Sairaanhoitajalinjalle voi riittää. Ne sh-opiskelijat, joita tunnen, eivät ole mitään neropatteja tai lukutoukkia, vaan juuri vähän aloittajan tyttären tyylisiä tapauksia. Yhtä kerran autoin "vaikeissa" lääkelaskuissa. Tuntuivat ihan helpoilta kaltaiselleni kauppatieteilijälle.
Jos opiskelumotivaatiota ei ole, on turha edes haaveilla osaamisen nostamisesta lääkikseen vaadittavalle tasolle. Voi toki käydä niin, että tyttö ottaa nyt niin pahasti turpaan, että sisuuntuu ensi vuotta ajatellen.
Se osaaminen joka riittäisi sairaanhoitajaksi opiskelun ei auta, jos ei pääse sinne kouluun sisälle. Esim joissakin AMK:ssa sairaanhoitajainjoille on niin kova tunku, että täytyy olla L:n paperit, jotta pääsee sisään. Eikä ole pääsykoetta, vaan "soveltuvuuskoe", johon ei voi päntätä. Parhaiten soveltuvuuskokeessa pärjänneet laitetaan sitten arvosanojen mukaiseen järjestykseen ja ne joilla on parhaimmat arvosanat pääsevät sisään. Itse se sairaanhoitajakoulutus nyt ei niin mahdottomia vaadi.
Aika jännä että pitää olla L:n paperit päästäkseen sisään, mutta kuitenkin siellä opiskelee ihan tavallisia C:n ja M:n paperit kirjoittaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä voi kirjoittaa vain C:n kemiasta jos kaikki kurssit ollut 9-10?
Välivuosi kuullostaa aika hyvältä vaihtoehdolta teidän tyttärelle, nimimerkillä lukion jälkeinen burn out joka johti päihdeongelmaan jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin paskat arvosanat eivät mene epäonnistumisen piikkiin (matikan B ja kemian C). Jos oikeasti osaa, yltää epäonnistuessaankin magnaan.
Valintakokeissa hän kilpailee osaamiseltaan L:n ja E:n oppilaiden kanssa.
Tytön pitäisi siis parantaa osaamistaan huomattavasti ensi vuoden valintakokeisiin, jotta olisi mitään mahdollisuuksia. Tämän vuoden valintakoe tulee liian nopeasti.
Kun kerran lukumotivaatiota ei ole, sanoisin että sairaanhoitaja on realistisempi vaihtoehto.
Ei välttämättä pääse sairaanhoitajaksikaan opiskelemaan, sinne pääsemisessä merkkaa yo-todistuksen arvosanat yliopistoa enemmän. Yliopistoihin taas pääsykoekiintiössä voi päästä huonommillakin arvosanoilla.
Arvosanoilla ei tässä tapauksessa ole merkitystä, koska ne ovat niin huonot.
Osaaminen ratkaisee, eikä se riitä lääkikseen. Sairaanhoitajalinjalle voi riittää. Ne sh-opiskelijat, joita tunnen, eivät ole mitään neropatteja tai lukutoukkia, vaan juuri vähän aloittajan tyttären tyylisiä tapauksia. Yhtä kerran autoin "vaikeissa" lääkelaskuissa. Tuntuivat ihan helpoilta kaltaiselleni kauppatieteilijälle.
Jos opiskelumotivaatiota ei ole, on turha edes haaveilla osaamisen nostamisesta lääkikseen vaadittavalle tasolle. Voi toki käydä niin, että tyttö ottaa nyt niin pahasti turpaan, että sisuuntuu ensi vuotta ajatellen.
Se osaaminen joka riittäisi sairaanhoitajaksi opiskelun ei auta, jos ei pääse sinne kouluun sisälle. Esim joissakin AMK:ssa sairaanhoitajainjoille on niin kova tunku, että täytyy olla L:n paperit, jotta pääsee sisään. Eikä ole pääsykoetta, vaan "soveltuvuuskoe", johon ei voi päntätä. Parhaiten soveltuvuuskokeessa pärjänneet laitetaan sitten arvosanojen mukaiseen järjestykseen ja ne joilla on parhaimmat arvosanat pääsevät sisään. Itse se sairaanhoitajakoulutus nyt ei niin mahdottomia vaadi.
Aika jännä että pitää olla L:n paperit päästäkseen sisään, mutta kuitenkin siellä opiskelee ihan tavallisia C:n ja M:n paperit kirjoittaneita.
Riippuu paikasta. Jonnekin takahikiälle varmaan pääsee helpommin. t. ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen monesti miettinyt että onko 18-19-vuotias ylipäänsä valmis lääkikseen tai vaikka oikikseen? Varmaan riippuu henkilöstä mutta en minä ainakaan ollut. Aloitin yliopistossa juuri ennen kuin täytin 30 ja kyllä motivaatio niin pääsykokeisiin lukemisessa ja koko opiskelussa oli aivan eri luokkaa kuin 18-vuotiaana. Pänttäämällä pääsin sisälle, ylioppilastodistus ei ollut kummonen mutta eipä se itse opiskeluissa näkynyt millään tavalla. Ennen yliopistoa kävin ammattikoulun, olin erilaisissa töissä, opettelin elämää, yksin asumista, yhteiskunnassa toimimista, vastuunkantoa ja tienasin rahaa jolla matkustelin ja hankin kielitaitoa ja elämänkokemusta. Se täytyy sanoa että oma äitini ei koskaan ole käyttänyt esim.sanoja "paskaduuni" tai "millainen nuori kirjoittaa B:n englannista" ja olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen. Valmistuin yliopistosta, olen koulutustani vastaavassa työssä josta vielä pidän suunnattomasti. En tarkoita että jokaisen pitäisi näin pitkän kaavan mukaan mennä mutta jos nyt alta parikymppiselle, joka on kyllä vielä hyvin, hyvin nuori, tulee välivuosi niin mitä sitten?Se ei määrää koko loppuelämän suuntaa. "Paskaduunit", nehän ne vasta kasvattaa sisua ja saa ajattelemaan mitä sitä haluaisi elämällään oikeasti tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden syytäkö kaikki...?
Ei vaan minun ihan oman tyttäreni syytä. Kun hän itkien tuli sanomaan, ettei millään ehdi kertaamaan kursseja pääsykokeisiin joten tehtiin yhdessä lukujärjestys, jossa fysiikkaa kerrataan klo 9-17 kirjastossa ja biologiaa klo 18-21 kotona. Määriteltiin tarkat sivumäärät, jotka pitäisi kerrata päivässä, kuinka paljon harjoituslaskuja pitäisi tehdä. Ja nyt puolentoista viikon aikana on kävelytetty kaverin koiraa, käyty joogassa kaverin kaverin kanssa, oltu ostoksilla monta kertaa ja piknikillä. Kotona on sitten kiukuteltu ja järjestetty kohtauksia kun maailma on niin epis. Ollaan miehen kanssa sanottu, että tytöstä ei vaan ole tähän, rahkeet ei ykdinkertaisesti riitä. Olisi aika katsella jotain muuta koulutusta. Ap
Eikä se lukeminen pääsykokeisiin lopu. Kuusi vuotta opiskellaan tiiviisti, vaatii paljon lukemista. Eikä se lopu siihenkään, lääkärin on päivitettävä tietojaan koko uransa ajan.
Lääketieteelliseen on hirvittävän vaikea päästä sisään ja AP:n tytär taitaa oppia tämän kantapään kautta. Kilpailu on järjetöntä ja jos pitää saada hyvät koepisteet, pitää oikeasti osata. Täällä onkin jo sanottu, ettei huonot yo-arvosanat kaada lääkikseen pääsyä, mutta se tarkoittaa enemmän työtä pääsykokeita varten. Tunnen itse monia lääkikseen päässeitä, jotka pääsivät vasta kolmannella tai neljännellä kerralla. Ja töitä tehtiin koko kevät, kenelläkään ei tainnut olla vahvat yo-paperit. Ehkä tytär tajuaa kun ei lääkiksen ovet aukeakaan, kuinka paljon työtä pitää tehdä eikä siinä verkkarit ja smoothiet auta. Tyttöä ei kannata syyllistää, hän on kuitenkin vielä nuori ja voi olla, että tulevaisuudensuunnitelmat muuttuvat. Lisäksi harva pääsee lääkikseen ensiyrittämällä tuoreena ylioppilaana.
Jos nyt tyttö ei pääse sisälle, siitä vaan töihin ja ensi vuonna uudestaan. Minne muuten tyttö hakee lääkikseen? Jonnekin Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle järjetön kilpailu, Kuopioon pääsee hitusen helpommalla (mutta ei kuitenkaan helpolla!).
Voiko olla myös niin, että on niin fiksu tyttö, että lukio on mennyt läpi ns.lukematta ja nyt kun pitäisi tehdä oikeasti töitä ei osaakaan lukutekniikkaa yms.ja on paniikki iskenyt? tai toinen vaihtoehto on, että on keskittynyt vain ja ainostaan kouluun ja nyt haluaisi nauttia myös nuoruudestaan, mutta iski nyt väärään aikaan.Fiksu tyttö sinulla kuitenkin on! Pidäthän silti tyttäresi puolia vaikka tuntuu nyt "mokaavan", tarvitsee tukeasi ja rohkaisua yrittää ensi vuonna uudestaan. Hyvää äitienpäivää!
pääsykokeessa riittää hyvin lyhyt matematiikka, sillä matematiikka ei kuulu kokeen varsinaiseen alueeseen, vaan sillä ainoastaan ratkaistaan fyken laskut. Lääketieteellisessä ei senkään vertaa. Tytöllesi tekisi hyvää kuulla suoraan teiltä vanhemmilta, että tuollainen laiskottelu ja pelleily johtaa nimen omaan "paskaduuniin" ja että pääsykoe on kilpailu muita vastaan, jossa pärjää vain omistautumalla asialle täysin. Jos hän aloittaa elokuussa päivittäisen ja kunnollisen lukemisen, ovat mahdollisuudet päästä 2017 todella hyvät.