Näköjään sossu kustantaa ratsastuksen köyhälle perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Olen vuokraamassa asuntoani kahden lapsen yh-äidille, joka on kotihoidontuella, eikä käy sius töissä. Lähetti minulle otteen saamistaan tuista valuuttaakseen vuokranmaksukykyään. 2268 euroa kuussa erilaisia tukia elareineen rapsahtaa tilille. En ollut uskoa silmiäni. Minkäsuuruisella palkalla tuon verran saa käteen nettona.

Ja sun tehtäväs onkin sitten revitellä tällä tiedolla pitkin kyliä?? Sun kaltaiseltas kusiaivolta en IKINÄ vuokraisi asuntoa!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin pienituloisena perheenä harmittaa kun ei ole varaa kuin ilmaisiin harrastuksiin lapsella ja köyhä suurperhe saa sossusta rahat ratsastukseen. Onko tämä oikein?

Enpä usko, ellei ole kyse terapiasta. Sitähän sinä et tiedä.

Juurikin näin. Se on helppo puskista huudella tietämättä mistään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaa formula-autoilu. Ei mikään muu. Olen kurja ja väärinymmärretty ja joutunut suuren sorron kohteeksi elämässäni. Miksen muka ole oikeutettu siihen, että sossu maksaa?

Koska tuo ei ole totta. Se on vain uhoamista ja sellaiset eivät oikeasti apua tarvitse. Oma lapseni ratsasti, kunnes tuli allergiseksi. Hän ei tehnyt sitää säännöllisesti, vaan aina silloin kun löysimme halpoja ratsastusmahdollisuuksia. Niitä löytyi ihan kiitettävästi. Se vain vaatii vähän vaivaa ja järjestelykykyä ja ehkä myös sopivia kontakteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jo on ihmiset saavuttaneet uuden alhaisuuden tason, sossun asiakkaiden kadehtimisen. Ei hyvää päivää!

Sossu maksaa harrastuksen, on perheellä niin monta muutakin asiaa pielessä, että ei kävisi mielessä edes ohimennen kadehtia, että miksi noille maksetaan ja mulle ei. Sossulapsi vaihtaisi milloin tahansa ratsastuksen tavalliseen, vaikka pienituloiseen, perheeseen. Hävetkää!

Kukaan ei varmaan kadehdi näitä ihmisiä, mutta totta ihmeessä veronmaksajaa harmittaa, jos kokee, että verorahat valuvat enemmän tai vähemmän hukkaan. Vahva veikkaukseni on, että sossuperheitä auttaisi enemmän jaloilleen ja yrittämään eteenpäin joku muu kuin se, että lapsi saa harrastaa ratsastusta. Toki se ratsastus varmaan kivaa on, mutta ratkaiseeko se perheen ongelmia? Ratsastus (tai joku muu kallis harrastus) tuskin myöskään on poppakonsti ehkäistä lapsen syrjäytymistä, siinäkin asiassa voisi auttaa edullisemmalla tavalla. Toki jos harrastuksen kustantaa jokin yhdistys, sukulainen tms. asia on ihan eri. Mutta minusta on vaan outoa, että ihmiset eivät saisi ottaa mitään kantaa siihen, mihin verorahoja käytetään.

Sinusta on ihan ok. ja niin  monen mamman mielestä (ei ainakaan mitään keskustelua) jos varakas, jolla on ostovoimaa hyödyntää verovaroja esim. yksityiset palvelut esim. kalliit terv.palvelut, leikkaukset, fysioterapeutit, suuhygienistit, silmälasit jne. (työterv.hoito ja yks.lääkäriasemat) jotka

kustantaa Kela, vähävaraisten tulonsiirto (asumistuki) suoraan sijoitustoimintaan (vuokra-asunnot), valtion ja kuntien tuet  ja avustukset  (hissi, energia jne) sijoituskiinteistöihin ja asuntoihin, jolloin sijoituksen arvo nousee entisestään, yksityistiet, kotisiivooja (kotitalousvähennys), palkkatuki jos työllistää  puutarhurin, verovapaat osinkotulot, varakkaiden harrastustoimintaa, joita yhteiskunta tukee runsaskätisesti esim. musiikki, teatteri, taide, urheilu jne. jotka ovat pieni tuloisten ulkopuolella, koska heiltä puuttuu ostovoima, työelämässä luontaisedut, maataloustuet, verovapaat ostosmatkat, jne. jne.

Tässä vain muutama mainitakseni, mutta auta armias jos köyhän perheen LAPSI saa muutaman roposen harrastustoimintaa, niin siitä nousee kauhea mekkala mammapalstalla ja yhä rikkaampia ja yhä suurempia veronmaksajia ilmaantuu estradille ja kuorossa huudetaan kuinka palkasta menee 50% veroa ja kuinka se on VÄÄRIN kun yhteiskunta maksaa lapsen parinkympin ratsastusmaksun lapselle, joka monelle mammalle jopa aiheuttaa maasta paon.

Jotain tolkkua ja suhteellisuuden tajua toivon keskusteluun. Ja Ollin laskuoppi iltalukemiseksi.

Kirjoitit ihan asiaa. En edes väitä, että jotkut Nallen maataloustuet olisivat moraalisesti mitenkään oikein. Tässä yhteiskunnassa olisi monta korjattavaa epäkohtaa. Yksi ja vain yksi niistä on verorahoilla kustannetut ökykalliit harrastukset (jos tämä tapaus siis oli sossun täysin maksama?), mutta en ymmärrä, miksi sitä ei saisi kritisoida sen takia, että muitakin epäkohtia on? Jos aloitamme ketjun jostain optioista ja osingoista, voimme siellä kritisoida noita asioita. On moraalisesti oikein (ja varmaan taloudellisestikin kannattavaa) koettaa huolehtia siitä, että lapset/nuoret eivät syrjäydy, mutta edelleen olen sitä mieltä, että hirveän kallista harrastusta ei ole oikein verorahoin kustantaa, koska edullisempi harrastus voisi ajaa saman asian.

Tuntuu, että asenteet kovenevat Suomessa mm. juuri siksi, että monista tuntuu, etteivät omat ponnistelut tuota tulosta. Voin opiskella kovasti, tehdä töitä kovasti ja toivoa saavani siitä jotain taloudellista hyvää, mutta tulos on laiha, koska niillä tienaamillani rahoilla pitää maksaa verojen muodossa monen sellaisen elämä, jotka eivät ehkä edes halua ponnistella. Ymmärrän ihan hyvin sen, että tuntuu epäreilulta raataa jonkin asian eteen, jos toinen saa sen tekemättä mitään ja osaksi minun rahoillani. Sen sijaan luulen, että valtaosa suomalaisista maksaisi veroja mielellään sen eteen, että taataan kohtuullinen elintaso kaikille ja edellytetään jotain ponnistelua. Mutta käytännössä vaatimukset tuntuvat kasvavan koko ajan. Ns. asiantuntijatkin itkevät, kuinka nuoret syrjäytyvät ja tulevat kiusatuiksi, kun ei ole uusinta älypuhelinmallia, ja mikä on heidän mielestään ratkaisu: verorahoilla ne puhelimet! En ymmärrä, miten joillekin se raha tuntuu vain putoavan jostain taivaasta tai kasvavan pankin seinässä.

Miksi vähävaraisten perheiden lapsille ei suoda sitä samaa oikeutta  kuin muille kansalaisille,  vain sen takia, ettei heidän vanhemmillaan ole mahdollisuutta maksaa lastensa harrastuksia.

Ne vanhemmat jotka maksavat itse lastensa harrastuksensa, niin he todellisuudessa maksavat vain pienen osan siitä, sillä lähes kaikkia tuetaan valtion ja kuntien  verovaroista, erilaisina avustuksina ja tukina esim. musiikki, baletti, teatteri, eri urheilulajit esim. jääkiekko, jalkapallo jne.

 Kustannusten lisäksi, monet kunnat rakentavat ja ylläpitävät jopa  harrastustiloja  ilmaiseen käyttöön esim. jäähallit, musiikkitalot jne.  Ja tämä tietysti on pois vähävaraisten perheiden lapsilta, koska heidän vanhemmiltaan puuttuu ostovoima.

Samoin aikuisväestölle ja vain pieni osa kuluista jää maksettavaksi käyttäjälle esim. teatterissa tai elokuvissa ja lopun maksavat veronmaksajat. Samoin työväen- ja vapaaopistoissa.  Myös nämä edut ovat pienituloisten ulkopuolella.

Sinäkin kirjoitit hyvin, koska noinhan se on, että verorahoilla kustannetaan monta sellaista asiaa, joita ei usein tulla ajatelleeksi. Klassinen esimerkkihän on se, kuinka suurin osa suomalaisista ei varmaan koe saavansa mitään hyötyä siitä, että jotain oopperaa Helsingissä tuetaan. Ja ihan totta minusta tässäkin asiassa voitaisiin keskustella ja kerrankin kysyä kansalaisten mielipidettä siitä, mihin niitä rahoja syydetään. Jos vastakkain asetetaan musiikkitalo ja vanhusten olot laitoksissa, niin luulenpa vastauksen olevan aika selvä. Eli edelleen olen sitä mieltä, että vaikka niitä epäkohtia yhteiskunnassamme on, ei asiaa auta, että luodaan niitä vain lisää eli kustannetaan ylikalliita harrastuksia verovaroin. En nyt kannata sitä, että kaikki toiminta jokaista kirjalainaa tai lasten koulua myöten tehdään markkinahintaiseksi, mutta minusta on ihan totta, että Suomessa tuetaan vähän jokaista kuin jostain automaatista. Enemmänkin voisi nostaa esiin sitä, paljonko mikäkin yhteiskunnan palvelu todellisuudessa maksaa. Tulihan monelle järkytyksenä sekin, että muutama satalappunen lapsen päivähoidosta ei katakaan kaikkia kustannuksia.

Tämä sitten taas, että eikö köyhän perheen lapsella ole oikeus harrastaa samaa kuin rikkaan perheen lapsellakin, niin tylyä kyllä, minusta ei automaattisesti ole. Mutta eihän näin ollut ennenkään. Kaverini harrasti muuten juuri tätä pahamaineista ratsastusta 80-luvulla ja se koetteli kovasti perheen kukkaroa silloinkin. Ei ollut itsestäänselvää, että sai harrastaa niin paljon kuin halusi tai että kaikki halukkaat olisivat harrastaneet lainkaan. Silloin se oli ihan normaalia ja keksittiin tilalle muuta. Ei kukaan noussut barrikadeille huutelemaan "minulla on oikeus".

Eihän nytkään ole tarkoitus, että köyhän perheen lapsi voisi harrastaa samaa kuin rikkaan perheen lapsi. Lasten harrastusmaksut ovat kuitenkin nousseet niin huimasti, että monen harrastuksen, mitä pienituloinenkin  perhe pystyi aiemmin lapsilleen kustantamaan, hinta on yksinkertaisesti karannut käsistä. Oikeudenmukaisinta ehkä (??) olisi, että yhteiskunta tukisi lasten harrastustoimintaa siten, että harrastusten hinta olisi KAIKILLE alhaisempi kuin nyt. Tällä hetkellä harkinnanvaraisena myönnettävä toimeentulotuki lapsen harrastuksiin ei kata kalliita harrastuksia eikä ole tarkoituskaan, että kattaisi. Perhe voi valita lapselleen joko edullisemman harrastuksen tai hankkia lopun rahoituksen harrastukseen jostain muualta. Ihan kuten monet jo nykyisin tekevät, jos toimeentulotukiperheen lapsella on jokin sellainen harrastus, johon siihen myönnetty tuki ei riitä. 

Jännä kun kaikki tietää kuinka paljon toiset saa tukia ja harrastuksia. Minä pienillä tuloillani en saa mitään lähellekään täällä esitettyjä lukuja ja avustuksia. Ei harrastustukea eikä 2200 euroa. Ehkä toiset tosiaan saa niitä tukirahoja vaikka sidottuina edelliseen palkkaan (liiton työttömuuskorvaus tai äitiyspäiväraha) tai harrastukia yhdistyksiltä yms. En oikein usko, että sosiaalitoimistossa kohdeltaisiin niin erilailla ihmisiä. En tiedä itse meistä pienituloisista ketään joka saisi tuollaisia summia. Taitaa olla niin, että matkalla tarinaan tulee lisää euroja ja pari lastakin unohtuu matkalle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen katkera siitä, että teemme miehen kanssa 40-tuntista työviikkoa saadaksemme itsellemme ja lapsillemme ne asiat mitä haluamme. Silti laskemme tarkasti kaiken yhtään kalliimman, koska siihen olisi mahdollisesti varaa. Jos jotain kallista tehdään/hankitaan (vaikkapa ratsastustunnit), jotain muuta jätetään tekemättä. Kaikesta maksamme toki maksimin mukaan, päivähoito jne.

Ja sitten jotkut eivät tee yhtään mitään ja saavat vinkumalla ja esittämällä säälittävää saman ja enemmän. Se on enemmän kuin väärin. 

Näin se valitettavasti menee. Tiedän kaksi tapausta joissa vinkumalla ja säälittävyydellä on saatu merkittäviä sosiaalisia tulonsiirtoja. Tämä on valitettavasti todellisuutta tämänpäivän Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jo on ihmiset saavuttaneet uuden alhaisuuden tason, sossun asiakkaiden kadehtimisen. Ei hyvää päivää!

Sossu maksaa harrastuksen, on perheellä niin monta muutakin asiaa pielessä, että ei kävisi mielessä edes ohimennen kadehtia, että miksi noille maksetaan ja mulle ei. Sossulapsi vaihtaisi milloin tahansa ratsastuksen tavalliseen, vaikka pienituloiseen, perheeseen. Hävetkää!

Kukaan ei varmaan kadehdi näitä ihmisiä, mutta totta ihmeessä veronmaksajaa harmittaa, jos kokee, että verorahat valuvat enemmän tai vähemmän hukkaan. Vahva veikkaukseni on, että sossuperheitä auttaisi enemmän jaloilleen ja yrittämään eteenpäin joku muu kuin se, että lapsi saa harrastaa ratsastusta. Toki se ratsastus varmaan kivaa on, mutta ratkaiseeko se perheen ongelmia? Ratsastus (tai joku muu kallis harrastus) tuskin myöskään on poppakonsti ehkäistä lapsen syrjäytymistä, siinäkin asiassa voisi auttaa edullisemmalla tavalla. Toki jos harrastuksen kustantaa jokin yhdistys, sukulainen tms. asia on ihan eri. Mutta minusta on vaan outoa, että ihmiset eivät saisi ottaa mitään kantaa siihen, mihin verorahoja käytetään.

Sinusta on ihan ok. ja niin  monen mamman mielestä (ei ainakaan mitään keskustelua) jos varakas, jolla on ostovoimaa hyödyntää verovaroja esim. yksityiset palvelut esim. kalliit terv.palvelut, leikkaukset, fysioterapeutit, suuhygienistit, silmälasit jne. (työterv.hoito ja yks.lääkäriasemat) jotka

kustantaa Kela, vähävaraisten tulonsiirto (asumistuki) suoraan sijoitustoimintaan (vuokra-asunnot), valtion ja kuntien tuet  ja avustukset  (hissi, energia jne) sijoituskiinteistöihin ja asuntoihin, jolloin sijoituksen arvo nousee entisestään, yksityistiet, kotisiivooja (kotitalousvähennys), palkkatuki jos työllistää  puutarhurin, verovapaat osinkotulot, varakkaiden harrastustoimintaa, joita yhteiskunta tukee runsaskätisesti esim. musiikki, teatteri, taide, urheilu jne. jotka ovat pieni tuloisten ulkopuolella, koska heiltä puuttuu ostovoima, työelämässä luontaisedut, maataloustuet, verovapaat ostosmatkat, jne. jne.

Tässä vain muutama mainitakseni, mutta auta armias jos köyhän perheen LAPSI saa muutaman roposen harrastustoimintaa, niin siitä nousee kauhea mekkala mammapalstalla ja yhä rikkaampia ja yhä suurempia veronmaksajia ilmaantuu estradille ja kuorossa huudetaan kuinka palkasta menee 50% veroa ja kuinka se on VÄÄRIN kun yhteiskunta maksaa lapsen parinkympin ratsastusmaksun lapselle, joka monelle mammalle jopa aiheuttaa maasta paon.

Jotain tolkkua ja suhteellisuuden tajua toivon keskusteluun. Ja Ollin laskuoppi iltalukemiseksi.

Kirjoitit ihan asiaa. En edes väitä, että jotkut Nallen maataloustuet olisivat moraalisesti mitenkään oikein. Tässä yhteiskunnassa olisi monta korjattavaa epäkohtaa. Yksi ja vain yksi niistä on verorahoilla kustannetut ökykalliit harrastukset (jos tämä tapaus siis oli sossun täysin maksama?), mutta en ymmärrä, miksi sitä ei saisi kritisoida sen takia, että muitakin epäkohtia on? Jos aloitamme ketjun jostain optioista ja osingoista, voimme siellä kritisoida noita asioita. On moraalisesti oikein (ja varmaan taloudellisestikin kannattavaa) koettaa huolehtia siitä, että lapset/nuoret eivät syrjäydy, mutta edelleen olen sitä mieltä, että hirveän kallista harrastusta ei ole oikein verorahoin kustantaa, koska edullisempi harrastus voisi ajaa saman asian.

Tuntuu, että asenteet kovenevat Suomessa mm. juuri siksi, että monista tuntuu, etteivät omat ponnistelut tuota tulosta. Voin opiskella kovasti, tehdä töitä kovasti ja toivoa saavani siitä jotain taloudellista hyvää, mutta tulos on laiha, koska niillä tienaamillani rahoilla pitää maksaa verojen muodossa monen sellaisen elämä, jotka eivät ehkä edes halua ponnistella. Ymmärrän ihan hyvin sen, että tuntuu epäreilulta raataa jonkin asian eteen, jos toinen saa sen tekemättä mitään ja osaksi minun rahoillani. Sen sijaan luulen, että valtaosa suomalaisista maksaisi veroja mielellään sen eteen, että taataan kohtuullinen elintaso kaikille ja edellytetään jotain ponnistelua. Mutta käytännössä vaatimukset tuntuvat kasvavan koko ajan. Ns. asiantuntijatkin itkevät, kuinka nuoret syrjäytyvät ja tulevat kiusatuiksi, kun ei ole uusinta älypuhelinmallia, ja mikä on heidän mielestään ratkaisu: verorahoilla ne puhelimet! En ymmärrä, miten joillekin se raha tuntuu vain putoavan jostain taivaasta tai kasvavan pankin seinässä.

Miksi vähävaraisten perheiden lapsille ei suoda sitä samaa oikeutta  kuin muille kansalaisille,  vain sen takia, ettei heidän vanhemmillaan ole mahdollisuutta maksaa lastensa harrastuksia.

Ne vanhemmat jotka maksavat itse lastensa harrastuksensa, niin he todellisuudessa maksavat vain pienen osan siitä, sillä lähes kaikkia tuetaan valtion ja kuntien  verovaroista, erilaisina avustuksina ja tukina esim. musiikki, baletti, teatteri, eri urheilulajit esim. jääkiekko, jalkapallo jne.

 Kustannusten lisäksi, monet kunnat rakentavat ja ylläpitävät jopa  harrastustiloja  ilmaiseen käyttöön esim. jäähallit, musiikkitalot jne.  Ja tämä tietysti on pois vähävaraisten perheiden lapsilta, koska heidän vanhemmiltaan puuttuu ostovoima.

Samoin aikuisväestölle ja vain pieni osa kuluista jää maksettavaksi käyttäjälle esim. teatterissa tai elokuvissa ja lopun maksavat veronmaksajat. Samoin työväen- ja vapaaopistoissa.  Myös nämä edut ovat pienituloisten ulkopuolella.

Sinäkin kirjoitit hyvin, koska noinhan se on, että verorahoilla kustannetaan monta sellaista asiaa, joita ei usein tulla ajatelleeksi. Klassinen esimerkkihän on se, kuinka suurin osa suomalaisista ei varmaan koe saavansa mitään hyötyä siitä, että jotain oopperaa Helsingissä tuetaan. Ja ihan totta minusta tässäkin asiassa voitaisiin keskustella ja kerrankin kysyä kansalaisten mielipidettä siitä, mihin niitä rahoja syydetään. Jos vastakkain asetetaan musiikkitalo ja vanhusten olot laitoksissa, niin luulenpa vastauksen olevan aika selvä. Eli edelleen olen sitä mieltä, että vaikka niitä epäkohtia yhteiskunnassamme on, ei asiaa auta, että luodaan niitä vain lisää eli kustannetaan ylikalliita harrastuksia verovaroin. En nyt kannata sitä, että kaikki toiminta jokaista kirjalainaa tai lasten koulua myöten tehdään markkinahintaiseksi, mutta minusta on ihan totta, että Suomessa tuetaan vähän jokaista kuin jostain automaatista. Enemmänkin voisi nostaa esiin sitä, paljonko mikäkin yhteiskunnan palvelu todellisuudessa maksaa. Tulihan monelle järkytyksenä sekin, että muutama satalappunen lapsen päivähoidosta ei katakaan kaikkia kustannuksia.

Tämä sitten taas, että eikö köyhän perheen lapsella ole oikeus harrastaa samaa kuin rikkaan perheen lapsellakin, niin tylyä kyllä, minusta ei automaattisesti ole. Mutta eihän näin ollut ennenkään. Kaverini harrasti muuten juuri tätä pahamaineista ratsastusta 80-luvulla ja se koetteli kovasti perheen kukkaroa silloinkin. Ei ollut itsestäänselvää, että sai harrastaa niin paljon kuin halusi tai että kaikki halukkaat olisivat harrastaneet lainkaan. Silloin se oli ihan normaalia ja keksittiin tilalle muuta. Ei kukaan noussut barrikadeille huutelemaan "minulla on oikeus".

Eihän tässä ollut kysymyskään, että varallisuudesta riippumatta kaikilla pitäisi olla kalliit harrastukset, vaan vähävaraisilla lapsiperheiden sossun toimeentulossa huomioitaisiin lasten harrastus esim. 200€/v, joka tekee 18€/kk, jolla ei tosiaan kalliita harrastuksia harrasteta.

Ja on hyvä muistaa, että kuka tahansa meistä voi olla tuossa tilanteessa, eikä niihin itse voi aina edes vaikuttaa esim. pitkäaikaistyöttömyys, perheen jäsenen pitkäaikainen sairaus, konkurssi, jolloin pudotaan  tyhjän päälle, eikä perheen maksukykyä löydy lasten harrastuksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiassa voi olla niin paljon enemmän kuin sinä näet. Jos on esim. katsottu että harrastus tukee lapset selviämistä ja ehkäisee syrjäytymistä. Mutta kadehdi sinä vaan...

Harrastuksen tukeminen on harkinnanvaraista. Senkun haet vaan jos katsot että sinä ja sinun lapsesi on siihen oikeutettu.

Mutta ratsastus on sellainen laji, jota ei tarvitsisi kenellekään kustantaa yhteiskunnan varoin. Tiedätkö edes, kuinka kallis laji on kyseessä? Jokin edullisempikin laji varmasti löytyisi. Ei, en ole pienituloinen ja harrastan ratsastusta, mutta inhottaa maksaa veroja loisten takia.

Niin totta, pysyköön köyhän kakarat poissa Minun hyvätuloisen harrastuksista. Jos köyhän lapset ovat loisia, sinun kaltaisesi ovat syöpä.

Vielä jotenkin ymmärtää pienituloisen kateuden.

No jopas oli perinteinen loisijan vastaus. Kuule, mainitsin harrastukseni tasan sen takia, että tiedän, paljonko se kustantaa.

En minäkään lapsena aina voinut harrastaa ratsastusta, sillä vanhemmillani ei ollut varaa. Ei sillon itketty sossun luukulla, että pitää saada kaikki samat asiat, kuin parempituloisemmat. Äitini teki kahta työtä ja isäni todella pitkiä päiviä, jotta meillä olisi edes jonkunlainen elintaso. Nykypäivän pummit ei ole valmiita tekemään mitään, mangutaan vain sossussa kuinka lapsen pitää päästä ratsastamaan, kun muutkin.

En myöskään sulattaisi sitä, että sossu maksaisi jollekin jääkiekon, tai golfin harrastamisen. Ei ole kyse mistään "köyhien vihasta" vaan tasan tarkkaan siitä, että minä en ainakaan maksa veroja, jotta ihmisille kustannetaan KALLIITA _HARRASTUKSIA_

Mitä sinä tiedät minun loisimisestani?

Sinä, jonka lapsuuden perheen köyhyys on tehnyt katkeraksi.

Minun köyhä eläkkeellä oleva äitini sanoi kun erosin miehestäni, muista että meiilä isän kanssa on kyllä vähän säästöjä, ettei tarvitse sossuun mennä, ei ole tarvinnut, ei vanhempin säästöihin eikä sossuun.

Minun köyhä pienituloinen lapsuuden perheeni opetti kristillis-sosialistisia arvoja, köyhälle on annettava ja verot on maksettava, sillä aina ne koituvat omaksi hyödyksi tai iloksi.

Lisäksi opetettiin tervettä kriittisyytt ja ajattelua, onko niin kuin, silloin vain lehdessä, lukee, nykyisin koskee erityisesti nettiä.

Naurattaa tuo "köyhälle annettava". Tietäisitpä kuinka moraalitonta ja ahnetta porukkaa osa köyhistä on. Kaikki otetaan mikä irti saadaan ja onnistutaan huijaamaan. Siihen päälle pimeät työt.

Vierailija kirjoitti:

Olen vuokraamassa asuntoani kahden lapsen yh-äidille, joka on kotihoidontuella, eikä käy sius töissä. Lähetti minulle otteen saamistaan tuista valuuttaakseen vuokranmaksukykyään. 2268 euroa kuussa erilaisia tukia elareineen rapsahtaa tilille. En ollut uskoa silmiäni. Minkäsuuruisella palkalla tuon verran saa käteen nettona.

Kyllähän sitä saa pitkälti yli 3000 € bruttona tienata, että saa käteen tuon summan.  Mutta tarkista siitä huolimatta paikallisesta ulosottovirastosta onko luottotiedot kunnossa.  Se maksaa alle 10 € ja jos menet käymään itse siellä ei maksa mitään.  Vaikka tuloja olisi kuinka saattaa olla häätöjä entisistä asunnoista ja muutenkin velkaa.  Siinä tapauksessa voit harkita annatko vuokralle kun voi olla että et saa vuokria ja joudut hakemaan häätöä ym. ja kämppä seisoo ilman tuloja kuukausia.   Aina kannattaa tarkistaa taustat ennenkuin ottaa ketään vuokralle, se on niin halpaa.  Jos jättää maksamatta on ainakin tarkistanut.  Voi myös sopia että kela maksaa suoraan vuokran vuokranantajan tilille, silloin napsahtaa vuokra säännöllisesti.  Mutta  voi hän perua valtakirjan halutessaan kelalta. Nimim. kokemusta on.

En kyllä pidä ratsastusta minään eliitti harrastuksena. Rahaa vievänä kyllä mutta elitismi on kyllä kaukana :-)

Minulla on kaveri ( sinkku, työssäkäyvä liksa bruttona alle 2500) ja hän osti oman hevosen viime syksynä. Sitä ennen kävi ratsastamassa parisen krt viikossa, tekii myös talli hommia yms joiden avulla sai hieman halvemmat tunnit.

Tällä hetkellä tekee edelleen tallihommia yms joilla osittain kustantaa heppansa ylöspitoa kys. tallissa.

Hänen sosiaalinen elämä on nyt aika pitkälti sidottu talliin ja heppaan, mutta onneksi me kaverit ymmärrämme ja olemme ainakin henkisesti tukena hälle kun hän on nyt saanut elämänsä suurimman tavoitteen saavutetuksi.

Ja tiedän että kaverini antaa parin lapsen ratsastaa hepallaan ILMAN korvausta koska tietää että vanhemmilla ei olisi sitä varaa kustantaa.

Todella törkeää ja elitistista, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minuakin harmittaa etten voi viedä esikoista ratsastustunneille vaikka hän jatkuvasti niistä puhuu. Meillä on pari muutakin lasta, miehen nettotulot 2600e ja itsellä 1800e plus lapsilisät. Tästä huolimatta emme pysty yhdelle kustantamaan harrastusta joka maksaa 40e/tunti... Tai hän pääsisi niin harvoin että pidämme parempana että ei käydä ollenkaan. Tytöllä on sitten toinen harrastus ja sillä hyvä. Kyllähän se harmittaa että me, jotka teemme kovasti töitä ja maksamme veroja (ja esim hoidosta maksamme yli 500e/kk), emme kuitenkaan tunnu saavan sen leveämpää elämää kuin pummeillen. Joten todellakin ymmärrän ap, pienituloiset työntekijät häviää eniten!

Huhhuh mitkä nettotulot! Se on ihan omista valinnoista kiinni mihin rahat riittää noilla tuloilla.

Ja muutenkin,  jos sinua harmittaa olla työssäkäyvä, niin ole hyvä ja irtisanoudu. Kyllä sinunkin tilallesi 400 000 työttömän joukosta tulijoita löytyy. Sitten olisi  taas vähemmän kateellisia työssäkäyviä ja joku työtäsi arvostava saisi mahdollisuuden maksaa veroja puolestasi. Win-win.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen katkera siitä, että teemme miehen kanssa 40-tuntista työviikkoa saadaksemme itsellemme ja lapsillemme ne asiat mitä haluamme. Silti laskemme tarkasti kaiken yhtään kalliimman, koska siihen olisi mahdollisesti varaa. Jos jotain kallista tehdään/hankitaan (vaikkapa ratsastustunnit), jotain muuta jätetään tekemättä. Kaikesta maksamme toki maksimin mukaan, päivähoito jne.

Ja sitten jotkut eivät tee yhtään mitään ja saavat vinkumalla ja esittämällä säälittävää saman ja enemmän. Se on enemmän kuin väärin. 

Näin se valitettavasti menee. Tiedän kaksi tapausta joissa vinkumalla ja säälittävyydellä on saatu merkittäviä sosiaalisia tulonsiirtoja. Tämä on valitettavasti todellisuutta tämänpäivän Suomessa.

Kaikkihan tietää näitä "tapauksia". Kukaan ei kuitenkaan ole nähnyt näitä päätöksiä eikä voi tietää mitä kukakin on saanut ja miksi, tai onko ylipäätään saanut mitään. Ja jos kerta haluaisit heidät palkata töihin niin palkkaa. Ei niillä köyhillä pummeilla ole nykylainsäädännöllä varaa kieltäytyä työtarjouksesta. 

Ihmettelen muutenkin tätä keskustelua näistä moraalittomista köyhistä. Olisiko parempi että nämä moraalittomat sitten käyskentelisivät lapsineen kadulla nyhtäen irti kaiken mitä irti saavat? Ei tarvitsisi lasten mennä pyörällä töihin tai kanniskella älypuhelimia.

Niin ja tosiaan ne lapset. Nehän eivät voi vanhempiaan valita. Joku ratsastus saattaa masentuneisuuteen taipuvaisen yh-äidin lapselle olla ainoa syy jaksaa koulua tai kotioloja. Sen tukeminen täysimääräisesti verorahoista on äärimmäisen epätodennäköistä, mutta silti kunnan talouden kannalta järkevämpää kuin ottaa riski että se pitäisi edes kahdeksi päiväksi sijoittaa laitokseen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen vuokraamassa asuntoani kahden lapsen yh-äidille, joka on kotihoidontuella, eikä käy sius töissä. Lähetti minulle otteen saamistaan tuista valuuttaakseen vuokranmaksukykyään. 2268 euroa kuussa erilaisia tukia elareineen rapsahtaa tilille. En ollut uskoa silmiäni. Minkäsuuruisella palkalla tuon verran saa käteen nettona.

Kunnan veroprosentista ja kirkkoon kuulumisesta riippuen n. 3 250 - 3 400 € brutto saa tuon verran nettona, ilman mitään lapsilisiä ja elatusmaksuja siis.

Jotenkin jännästi tiivistyy tämä suomalainen kateuskulttuuri tähän kun pienen lapsen ilokin on itseltä pois. SAIRASTA!

Sossulla on katto, miten paljon vuodessa voi myöntää tukea harkinnanvaraisesti lapsen harrastukseen. Katto vaihtelee käsittääkseni asuinpaikan sossun rahatilanteen mukaan. Joka tapauksessa eivät ne mitään suuria ole. Arvioisin 50-300 €/v.

Kun olin ala-asteikäinen, sossu myönsi tukea ratsastukseen 3 tunnin verran. Hankinta piti kuitenkin kilpailuttaa eli piti pyytää tarjous kaikilta lähistöllä olevilta talleilta ja tukea myönnettiin siihen halvimpaan talliin. Omalla kohdallani se oli 15€/h eli 45 € kaikkine kuluineen. Seuraavana vuonna tukea en saanut, kun asuinpaikkani sossulla oli rahallsesti tiukkaa, mutta muistan vieläkin nuo 3 tuntia lämmöllä. Silloinen elämäntilanne oli muuta kuin onnellista (mm. molemmat vanhemmat sairastuivat vakavasti lyhyellä ajalla ja menettivät työkykynsä; koulussa kiusattiin päivittäin). Vihasin koulun käyntiä kiusaamisen takia, eikä meillä ollut varaa muuttaa muualle (rehtori ja kuraattori eivät pystyneet kitkemään kiusaamista), mutta sossun teko opetti olemaan rahallisesti omavarainen. Kouluttauduin työllistävään ammattiin ja kerrytän säästöä säännöllisesti, jotta en tarvitsisi turvautua sossun apuun toivottavasti enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen vuokraamassa asuntoani kahden lapsen yh-äidille, joka on kotihoidontuella, eikä käy sius töissä. Lähetti minulle otteen saamistaan tuista valuuttaakseen vuokranmaksukykyään. 2268 euroa kuussa erilaisia tukia elareineen rapsahtaa tilille. En ollut uskoa silmiäni. Minkäsuuruisella palkalla tuon verran saa käteen nettona.

Ota tuosta tonni pois. Ei kannata jauhaa pas*aa koska tälläisellä palstalla löytyy aina joku joka tietää paljon mitäkin tukea saa. Toki voiha olla että ex maksaa isot elarit mutta pelkillä kelan tuilla ei tuollaisia summia saa.

Elän itse tällä hetkellä sossun tuella. Aiemmin harrastin ratsastamista mutta lopetin kun rahaa ei enää ollut. Yhden ratsastustunnin hintahan on n.30e, ja jotta harrastuksessa olisi järkeä, pitäisi pystyä käymään ainakin kerran viikossa, mielellään pari kertaa. 

Joten kyllä ratsastaminen on harrastusten kalliimmasta päästä. Mielestäni sossun ei pitäisi maksaa kalliita harrastuksia, koska halvempia ja ilmaisiakin on niin paljon. Sinänsä harrastusten tukeminen pienellä rahamäärällä on ihan hyvä asia, esim maksaa vanhempien puolesta joku muutaman kympin maksu johonkin lapsen kerhoon, koska harrastukset kyllä osaltaan edistävät hyvintointia. 

Ellei sitten kyse oli tosiaan jostain ratsastusterapiasta niin kuin jotkut mainitsivat, jolloin käyntikertojen määrä on varmaan melko pieni. Veikkaan, että tässäkin on kyse taas sossu-urbaanilegendasta tyyliin "naapurini ajelee joka päivä tuliterällä mersulla jonka sossu kustansi!!!11"

Jos tuo pitää paikkansa niin aika sairasta. Kiva raataa niska limassa, saada 1600€ nettona ja maksaa lähes 1000€ vuokraa (Helsinki). En saa kaupungin asuntoa, en sossusta rahaa tms. Lääkkeisiin menee n. 100€ kuukaudessa ja lääkärikuluihin ehkä 50€. En minäkään pysty harrastamaan kuin korkeintaan lenkkeilyä.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin jännästi tiivistyy tämä suomalainen kateuskulttuuri tähän kun pienen lapsen ilokin on itseltä pois. SAIRASTA!

Jos jollain ämmällä ei ole halua elättää itse tekemiään lapsia niin lapsen huostaanotto ja siitä adoptioon jollekin perheelle, joka myös pitää huolta lapsesta. Ei ole kateutta, vaan yhteiskunnan eriarvoistamista ja sitä, että kannustetaan wt-ämmiä pukkaamaan maailmaan lisää loisia kun me muut maksetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vuokraamassa asuntoani kahden lapsen yh-äidille, joka on kotihoidontuella, eikä käy sius töissä. Lähetti minulle otteen saamistaan tuista valuuttaakseen vuokranmaksukykyään. 2268 euroa kuussa erilaisia tukia elareineen rapsahtaa tilille. En ollut uskoa silmiäni. Minkäsuuruisella palkalla tuon verran saa käteen nettona.

Ota tuosta tonni pois. Ei kannata jauhaa pas*aa koska tälläisellä palstalla löytyy aina joku joka tietää paljon mitäkin tukea saa. Toki voiha olla että ex maksaa isot elarit mutta pelkillä kelan tuilla ei tuollaisia summia saa.

Mun kaveri (yhden lapsen yh) saa yhteensä sellaiset 2000, eli kuulostaa aika oikealta.