Lasu ilmon paikka? Tuttavat antoivat esikoulu ikäisen nähdä kuolleen vauvan

Arvostelijoille vaan tiedoksi että ystävä näki kuolleen isoveljensä pienenä eikä ole edelleenkään päässyt yli. Ja tuttava jauhoi tenavalleen tämän kuolleesta pikkusiskosta niin että ulkopuoliset joutuivat puuttumaan asiaan kun tarhasta alettiin lähettää viestiä kotiin että miksi poika puhuu koko ajan kuolemasta. Kyllä se lapsiin vaikuttaa. Väitän että ei koskaan tule unohtamaan kuollutta vauvaa, se on paljon isompi asia kuin aikuinen. Voi jopa vaikuttaa siinä vaiheessa elämää kun alkaa omia lapsia saamaan. 

Minusta tuossa ei ole mitään kamalaa, lapsen on vaikea ymmärtää kuolemaa muutenkin ja kuolleen näkeminen voi auttaa ymmärtämään. Toki asia täytyy tehdä kauniisti ja rauhassa.

Lapsella on suru ja hätä nyt ja tuskin johtuu vauvan näkemisestä vaan vanhempien surusta.

Kaikkihan me kuollaan joskus. Mitä arvelet että lastensuojelu pystyy asialle tekemään?

Se on vain kuollut vauva. Siinä ei ole mitään kauheaa. Kuolemassa ei ole mitään kauheaa. Lapsi osaa varmasti luonnostaan kohdata kuoleman ja kuolleen jos ruumis ei ole jotenkin brutaalisti vahingoittunut. Länsimaissa kuoleman sekä ruumiidenpelko on aika pitkälle opittua. Ihmettelen todellakin jos lasu asiasta menisi läpi.

Se perheenjäsen ei muutu vaaralliseksi kuolleena (varsinkin jos on hiljattain kuollut eli hyvässä kunnossa). Itsekin olen halannut erästä juuri kuollutta läheistä, joka menehtyi kotona sairaskohtaukseen ennen kuin lanssi tuli. Se on vain ihmisen kuori.

Vierailija kirjoitti:

Arvostelijoille vaan tiedoksi että ystävä näki kuolleen isoveljensä pienenä eikä ole edelleenkään päässyt yli. Ja tuttava jauhoi tenavalleen tämän kuolleesta pikkusiskosta niin että ulkopuoliset joutuivat puuttumaan asiaan kun tarhasta alettiin lähettää viestiä kotiin että miksi poika puhuu koko ajan kuolemasta. Kyllä se lapsiin vaikuttaa. Väitän että ei koskaan tule unohtamaan kuollutta vauvaa, se on paljon isompi asia kuin aikuinen. Voi jopa vaikuttaa siinä vaiheessa elämää kun alkaa omia lapsia saamaan. 

Lapsilla on alle 10 vuotiaina kehitysvaihe jolloin heitä muutenkin sairaalloisesti kiinnostaa kuolema sekä myöskin pelottaa. Itsekin siinä iässä joskus tajusin elämän rajallisuuden ekaa kertaa. Se että poika on jankannut kuolemasta ei tarkoita että hän olisi jotenkin henkisesti vahingoittunut kokemuksestaan. Poika ehkä oli kiinnostunut ja halusi puhua asiasta. Kuolema vain on yhteiskunnassamme jonkin asteinen tabu ja lasta joka puhuu kuolemasta aletaan pitämään hulluna, vaikka tämä ihan terveeltäkin pohjalta yrittäisi kasvattaa käsitystään asiasta.