Lue keskustelun säännöt.
Mitä helvettiä teen? Nyt kertokaa!
11.04.2016 |
Siis olen nelikymppinen äiti ja haluan kuolla. Mun elämä on aivan paskaa, on aina ollut ja olen aina halunnut kuolla. Valitettavasti hormonit teki mulle temput, kun aikoinani tapasin mieheni ja rakastuin ja tää olo meni hetkeksi ohi ja saatiin lapsia. Nyt se on taas tullut takaisin entistä pahempana ja ajattelen kuolemaa joka päivä monta kertaa.
Terapiaa on kokeiltu, ei se auta. Kuulemma mussa on vika jossain niin syvällä, että sitä on vaikea parantaa.
Toivoa paremmasta ei siis ole.
Kommentit (40)
Aloittitko hormonaalisen ehkäisyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka on väittänyt, ettei tietoa paremmasta ole? Sähköhoitoja kokeiltu? Tai mitään muuta kuin jotain terapiaa, mitä terapiaa? Millainen lääkitys?
Joo, olen miettinyt noita, mutta en kyllä keksi sopivaa keinoa. Lääkkett houkuttelisi eniten, mutta ne on kai kaikkein epävarmimpia, enkä tosiaan tiedä, mistä niitä saisin.
ap
Ja lääkitystä on kokeiltu?
Voitko jäsennellä ajatuksiasi vähän?
En tiedä, mikä terapia oli kyseessä. En asu Suomessa, ehkä täällä terapiatkin on erilaisia kuin siellä. Sähköhoitoja nyt todellakaan ei ole kokeiltu enkä mihinkään sähköhoitoihin menisikään. Tietty sormet voisi työntää pistorasiaan, muttei sekään varmaan miellyttävä kuolema olisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko mitään perusteluita sille miksi kaikki on paskaa?
Hitsit, ap, elämä on ainutkertainen! Sulla on läheisiä, jotka rakastaa sua!!! Nyt mars psykiatriseen päivystykseen ja vaadit päästä hoitoon! Läheinen tueksi. Mä oon ollu tossa jamassa. Hormonaalinen ehkäisy teki tepposet.
Toiv. saat apua ajoissa. Itteään ei kannata tappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatukset menevät vähän siihen malliin, että olen arvoton ihminen, täysin tyhjä ja merkityksetön ja että vaikka elämässä onkin onnen ja ilon hetkiä, en vaan jaksa tätä loputonta rämpimistä niitä kohti. Vaikka joskus tuntuisi kuinka hyvältä ja mulla olisikin uskoa tulevaan, tää paha olo tulee aina takaisin, olen jo oppinut sen.
ap
Kyseessä ei ole mikään hormonaalinen vaiva tms. Ja kuten sanoin, elämässä on ihania hetkiä, ne eivät vaan ole tän kamalan olon arvoisia. Eli itse asiassa elämä ei ole paskaa, vaan minä olen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että :( En osaa auttaa, mutta toivon, että pystyt parantamaan elämäsi.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei ole mikään hormonaalinen vaiva tms. Ja kuten sanoin, elämässä on ihania hetkiä, ne eivät vaan ole tän kamalan olon arvoisia. Eli itse asiassa elämä ei ole paskaa, vaan minä olen.
ap
Hormonaalinen ehkäisy voi aiheuttaa kyseisen tunteen.
Zoely vei minusta empatiakyvyn ja olin koko ajan vihainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mikä terapia oli kyseessä. En asu Suomessa, ehkä täällä terapiatkin on erilaisia kuin siellä. Sähköhoitoja nyt todellakaan ei ole kokeiltu enkä mihinkään sähköhoitoihin menisikään. Tietty sormet voisi työntää pistorasiaan, muttei sekään varmaan miellyttävä kuolema olisi.
ap
Isäni sai sähkösokeista avun vaikeaan depressioon (on maanis-depressiivinen). Lääkkeet eivät enää auttaneet niin kävi muutaman kerran saamassa sähkösokkeja. Muisti kärsi jonkin verran mutta on nyt muuttunut lähes katatonisesta haamusta taas omaksi itsekseen.
Työkyky meni mutta on nyt pystynyt jopa palailemaan harrastuksiinsa ja tällä hetkellä tilanne on hyvä. Päivä kerrallaan.
Kokeile ihmeessä jos tuollaista ehdottavat!
Se, että teit tämän aloituksen kertoo siitä, että toivoa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota Jeesus sydämeesi. Se ei tee sinua onnelliseksi (todennäköisesti), mutta saat elämällesi tarkoituksen ja jaksat jatkaa.
Olet arvokas ihminen jonka Jumala on luonut. Jumala rakastaa sinua. Olemme kaikki syntisiä. Jeesus Jumalan poika tuli ihmiseksi maailmaan ja sovitti syntimme ristinkuolemalla. Hän nousi ylös kuolleista ja elää. Hän tarjoaa sinulle armoa ja ikuista elämää. Taivaassa kaikki on hyvin ja olet onnellinen. Tämä maailma on vain välivaihe.
Vierailija kirjoitti:
Hitsit, ap, elämä on ainutkertainen! Sulla on läheisiä, jotka rakastaa sua!!! Nyt mars psykiatriseen päivystykseen ja vaadit päästä hoitoon! Läheinen tueksi. Mä oon ollu tossa jamassa. Hormonaalinen ehkäisy teki tepposet.
Toiv. saat apua ajoissa. Itteään ei kannata tappaa.
Just tämä 😃
Toivottavasti saat apua ja tukea.
Tsemppiä ;)
Ei ole olemassa toivottomia ihmisiä, on vain toivottomia tiloja.
Noh...
Hormonaalinen ehkäisy tätä oloa ei voi aiheuttaa, koska en käytä hormonaalista ehkäisyä, ja sitä paitsi tämä olo on ollut mussa lapsesta saakka. Kun puhuin alussa hormoneista, tarkoitin mielihyvährmoneja, joita rakastuminen kehooni aiheutti. Niiden avulla luulin tulevani normaaliksi ihmiseksi.
Sähkösokkeihin en ainakaan tuon sinun kertomasi perusteella jaksa myöskään uskoa, nro 13, koska mulla tämä on normaalitila ts. mulla ei ole sellaista tavoiteltavaa henkilökohtaista normaalitilaa, johon palata.
Jeesuksesta minulle on ihan turha puhua. Olen kyllä hengellinen omalla tavallani, mutta uskontoihin en sekoa, ne ovat maailman rutto. Synneistänikään en kärsi, kärsin vain siitä, mikä olen. Siinä uskon kyllä samaan kuin sinä, että tämä maailma on vain välivaihe ja että taivaassa on kaikki hyvin. Sinne siis pyrinkin.
ap
Itsemurha ongelmien ratkaisumenetelmänä on äärimmäisen huono, koska läheisesi joutuvat kärsimään teostasi. Kärsit joko keskivaikea-asteisesta tai vaikea-asteisesta masennuksesta, joihin on olemassa parannuskeino. Hakeudu lääkäriin ja kerro tälle itsemurha-ajatuksistasi yksityiskohtaisesti. Lääkäri ohjaa sinut jatkotoimenpiteisiin, joilla olosi saadaan helpottumaan. Luultavasti kyse on jostakin aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta, joka saa sinut tuntemaan noin.
Lopeta kuoleman ajattelu ja yritä löytää elämästäsi jotain positiivista ajateltavaa. Hyväksy ajatus, että olet nyt sairas. Ajattele, että sairautesi aiheuttaa sinulle nuo negatiiviset ajatukset ja että parannut sairaudestasi. Aloita jokin itsellesi sopiva liikuntaharrastus. Aloita pienin askelin ja aseta itsellesi tavoitteita, jotka pyrit täyttämään. Älä ole ankara itsellesi. Yritä löytää iloa joistakin pienistä, yksinkertaisista asioista. Arvosta itseäsi ja anna itsellesi anteeksi asiat, jotka painavat mieltäsi.
Eipä siinä sitten mitään, jos toivoa paremmasta ei ole niin parempi lopettaa. Vaan koeta keksiä keino, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa muille. Esimerkiksi junankuljettajat ovat oloosi syyttömiä, älä aiheuta heille traumoja hyppäämällä junan alle. Samoin lapsesi, järjestä lähtösi niin etteivät he löydä sinua ensimmäisinä.