Epävakaa persoonallisuushäiriö

Millaisia oireita sinulla on? Hoitona pitkäjänteinen psykoterapia sekä tarpeen tullen lääkkeet vähentämään oireita. Onko sinulla  tyttö-tai poikaystävää, johon voisit tukeutua?

Vierailija kirjoitti:

Millaisia oireita sinulla on? Hoitona pitkäjänteinen psykoterapia sekä tarpeen tullen lääkkeet vähentämään oireita. Onko sinulla  tyttö-tai poikaystävää, johon voisit tukeutua?

Yleensä minua vaivaa tyhjyyden tunne ja tunnen itseni huonoksi jos yritän olla sosiaalinen. Mutta siinä vaiheessa kun kohtaan ihmissuhteissa vastoinkäymisiä niin paska lentää tuulettimeen: Vaikeuksia vihan hallinnassa, jopa väkivaltaisuutta, lamaannuttavaa surua, itsetuhoisia ajatuksia...

Psykoterapiaan ei ole mahdollisuutta (en nyt avaa syytä sen enempää) ja siksi mietinkin mitä voin itse tehdä asian hyväksi.

Mies löytyy, ihme kyllä kun olen tällainen. Yritän hillitä itseäni ja toivon että voisin parantua hänen vuokseen.

ap

Netistä löytyy ohjeita ainakin terveyskirjastosta ja mielenterveystalolta. Terveyskirjaston ohjeita lueskelin, kun itse epäilin epävakauden olevan erinäisten käytösongelmieni ja tunteideni taustalla. Siellä oli selkokielisiä ja konkreettisia neuvoja, ja samaistuttavuus helpotti oloa ja asian käsittelyä hirveästi. Tsemppiä ap, ollaan yhdessä vähemmän raskaita!

Netistä löytyy itsehoito-opas, josta itse koin saavani jonkin verran apua. Myös ikä tuo hieman helpotusta.

Jos tosiaan psykoterapiaan ei ole mahdollisuutta, niin sitten vain koetat itse mahdollisimman paljon hallita tunteitasi ja impulssejasi. Tai siis harjoitella niiden hallitsemista. Ymmärrän, että varmasti helpommin sanottu kuin tehty, mutta jospa ajan kanssa sekä iän karttuessa tilanteesi helpottuu.

Oletko saanut epävakaudesta diagnoosin? Entä miten parisuhteesi on kestänyt sairauden? Tarkoitan lähinnä, että oletko pettänyt tai onko suhteenne ollut vuoristorataa vaihdellen eron ja yhdessäolon väliä? Oma poikaystäväni on epävakaa, ja mainitsemani seikat ovat hänen kanssaan valitettavia ongelmia.

t.1

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla  tyttö-tai poikaystävää, johon voisit tukeutua?

Ööh tota, en kyllä oikein näe, että olisi viisasta saati reilua liikaa tukeutua toiseen ihmiseen. Hyväksikäyttöä sekin on, eikä korvaa ammattilaisen antamaa terapiaa. Joku vertaistukiryhmä tietysti voisi olla paikallaan, kunhan sitä ohjaa ammattilainen joka auttaa jäseniä pitämään omat rajansa, tälle ongelmalle kun on tyypillistä rajattomuus. Tai sitten pariskunnan molemmat osapuolet terapiaan tai vastaavaan, ja terveelle nimenomaan opastusta siitä, miten asettaa rajansa ja pitää ne.

Olen joutunut olemaan epävakaan tukihenkilönä, ja siitä tulee aika hyväksikäytetty olo pidemmän päälle, koska omilla tarpeilla ei ole mitään merkitystä, vaikka epävakaa heittäytyykin marttyyriksi tai säälittävän surkeaksi aika ajoin. Jos puoliso suostuu tukihenkilöksi niin mikäs siinä, mutta ongelma vaan on se, että liialliset vaatimukset "tuesta" saattavat johtaa ennen pitkää suhteen katkeamiseen, mikä taas ei ole hyväksi epävakaallekaan. Ulkopuolinen apu saattaa auttaa suhdetta kestämään.

Vertaistukiryhmä. Tai jos mahdollista niin käy omalla kustannuksella ammattilaisen juttusilla. Itse kävin 2 krt kuussa ja 60 €/kerta. Eli kallista kun vertaa esim kampanjaan. Juttelu oli tukea antavaa ja sainkin hyviä vinkkejä. Aloita tällainen hoitosuhde niin saat varmasti rahoillesi vastinetta.

Vierailija kirjoitti:

Epävakaiden persoonallisuuksien olisi parasta vaan syrjäytyä ja erakoitua. Ihan kammottavia ihmisiä, jotka välttämättä ovet pelkkä taakka läheisilleen. Nämä ovat myös äärettömän itsekeskeisiä, joten erakoitumista harvemmin siis tapahtuu. Harmi.

Yhteiskunnassa yritän pysyä kiinni, mutta erakoitunut olen ihan omasta päätöksestäni. Mitä pienempi lähipiiri, sen pienempi riski että asiat menee siihen pisteeseen. Silti, sekään ei ole ratkaisu.

Ei minulle tarvitse kertoa että olen huono ihminen, sillä tiedän sen jo, ja etsin keinoa parantua.

ap

Täältä löytyy toinen epävakaa persoonallisuushäiriöinen (myös passiivis-aggressiivinen & vaativa persoonallisuus), ja päädiagnoosina vielä kaksisuuntanen mielialahäiriö. Tiedän siis missä suossa kuljet. Olen käynyt nyt vuoden Kelan tukemassa psykoterapiassa, josta toivon olevan apua. Lääkitykseni on aika voimakas, mutta vihdoin kondiksessa monien kymmenien kokeilujen jälkeen. Se on ihan vaan fakta, että ihmissuhderintamalla meillä epävakailla (ja muutenkin mt- ongelmaisilla) on hankalaa, itsellänikin on päättynyt kaikki pidemmät suhteet oikeastaan juuri sen takia että mä olen tällainen. Toivon että joskus vielä löytäisin miehen joka näkisi sairauteni ohi, ja hyväksyisi minut tällaisena. Se on paljon vaadittu, koska joskus tosiaan ollaan vaan niin pohjalla, ja ap:n kuvaamia vihanpuuskiakin tulee, etten haluaisi sitä toiselle ihmisille suotavan - en sitten tiedä, olisiko parempi vain olla yksin?

Tsemppiä ap:lle, en oikein tiedä miksi tämän kirjotin, mutta meitä on muitakin täällä!:)

Vierailija kirjoitti:

Täältä löytyy toinen epävakaa persoonallisuushäiriöinen (myös passiivis-aggressiivinen & vaativa persoonallisuus), ja päädiagnoosina vielä kaksisuuntanen mielialahäiriö. Tiedän siis missä suossa kuljet. Olen käynyt nyt vuoden Kelan tukemassa psykoterapiassa, josta toivon olevan apua. Lääkitykseni on aika voimakas, mutta vihdoin kondiksessa monien kymmenien kokeilujen jälkeen. Se on ihan vaan fakta, että ihmissuhderintamalla meillä epävakailla (ja muutenkin mt- ongelmaisilla) on hankalaa, itsellänikin on päättynyt kaikki pidemmät suhteet oikeastaan juuri sen takia että mä olen tällainen. Toivon että joskus vielä löytäisin miehen joka näkisi sairauteni ohi, ja hyväksyisi minut tällaisena. Se on paljon vaadittu, koska joskus tosiaan ollaan vaan niin pohjalla, ja ap:n kuvaamia vihanpuuskiakin tulee, etten haluaisi sitä toiselle ihmisille suotavan - en sitten tiedä, olisiko parempi vain olla yksin?

Tsemppiä ap:lle, en oikein tiedä miksi tämän kirjotin, mutta meitä on muitakin täällä!:)

Miten sinulla ilmenee passiivis-aggressiivinen ja vaativa persoonallisuus? Siis miten esimerkiksi toimit noiden takia?

Vierailija kirjoitti:

Entä miten parisuhteesi on kestänyt sairauden? Tarkoitan lähinnä, että oletko pettänyt tai onko suhteenne ollut vuoristorataa vaihdellen eron ja yhdessäolon väliä? Oma poikaystäväni on epävakaa, ja mainitsemani seikat ovat hänen kanssaan valitettavia ongelmia.

t.1

Parisuhde on ollut yllättävän vakaa ja kiitos siitä taitaa kuulua kylmähermoiselle aviomiehelle. Minä olen se joka saattaa yhtäkkiä räjähtää, lyödä, itkeä apaattisena, epäillä pettämistä, uhata avioerolla tai itsemurhalla. Olen kysynyt miksi hän ei lähde, mutta hänestä en ole niin paha. En halua satuttaa häntä, sillä itse kasvoin henkisen ja fyysisen väkivallan keskellä, ja tiedän millaista se on.

ap

Itse epäilen, että ystävälläni saattaisi olla epävakaa persoonallisuushäiriö. Hän kokee kaikki asiat ja ihmiset jotenkin todella mustavalkoisesti, aluksi uudet ihmiset ovat aivan uskomattoman upeita mutta sitten yksikin väärä kommentti niin he muuttuvatkin jo pahoiksi ihmiseksi, joiden kanssa ei välittäisi enää olla tekemisissä. Hän myös loukkaantuu pienemmistäkin asioista ja on todella pitkävihainen. Jos hänellä on joku ongelma tai draama elämässä niin silloin elämään ei mahdu mitään muuta kuin tämä ongelma, kirjaimellisesti siitä puhutaan siis lähes koko ajan. Ei nyt ollut tarkoitus olla negatiivinen kirjoitus mutta miten te epävakaat itse haluaisitte, että teidän kanssa ollaan tekemisissä? Siis pitäisikö ystävien olla se "järjen ääni" ja sanoa, että nyt taidat paisutella asiaa vai vain myötäillä ja kuunnella, vaikka omaan korvaan ongelma on täysin ylimitoitettu.

Yhhh kirjoitti:

Vertaistukiryhmä. Tai jos mahdollista niin käy omalla kustannuksella ammattilaisen juttusilla. Itse kävin 2 krt kuussa ja 60 €/kerta. Eli kallista kun vertaa esim kampanjaan. Juttelu oli tukea antavaa ja sainkin hyviä vinkkejä. Aloita tällainen hoitosuhde niin saat varmasti rahoillesi vastinetta.

No juuh..

Lisättäköön vielä että tajusin vasta vähän aikaa sitten että tunteeni, ajatukseni ja käytökseni ei todellakaan ole normaalia tai oikeutettua. Olen koko elämäni luullut että kaikki muut kokevat asiat samalla tavalla, mutta ihmettelin miksi he eivät reagoineet samalla tavalla "äärimmäisesti".

ap

Vierailija kirjoitti:

Itse epäilen, että ystävälläni saattaisi olla epävakaa persoonallisuushäiriö. Hän kokee kaikki asiat ja ihmiset jotenkin todella mustavalkoisesti, aluksi uudet ihmiset ovat aivan uskomattoman upeita mutta sitten yksikin väärä kommentti niin he muuttuvatkin jo pahoiksi ihmiseksi, joiden kanssa ei välittäisi enää olla tekemisissä. Hän myös loukkaantuu pienemmistäkin asioista ja on todella pitkävihainen. Jos hänellä on joku ongelma tai draama elämässä niin silloin elämään ei mahdu mitään muuta kuin tämä ongelma, kirjaimellisesti siitä puhutaan siis lähes koko ajan. Ei nyt ollut tarkoitus olla negatiivinen kirjoitus mutta miten te epävakaat itse haluaisitte, että teidän kanssa ollaan tekemisissä? Siis pitäisikö ystävien olla se "järjen ääni" ja sanoa, että nyt taidat paisutella asiaa vai vain myötäillä ja kuunnella, vaikka omaan korvaan ongelma on täysin ylimitoitettu.

En ole epävakaa, mutta vastaan silti koska sellaisia tunnen. Tuo että nyt taidat paisutella jne. on huono lähestymistapa epävakaan kanssa, parempi olisi kuunnella ja kysyä esim. mikä auttaisi häntä pääsemään yli asiasta ettei se enää tuntuisi niin pahalta. Sillä tavalla keskustelevasti, ettet tarjoa valmiita toimintamalleja etkä ainakaan kuittaa hänen kokemustaan paisutelluksi.  Vaikka se sitä nyt onkin. Oma epävakaa läheinen useinkin kysyy minulta että eikö olekin tämä ja tämä ihminen kamala kun sanoi hänelle että...jne. Silloin sanon, että minun on hyvin vaikea antaa ulkopuolisena mitään arviota toisen kamaluudesta mutta uskon kyllä että se häntä satutti.

Vierailija kirjoitti:

Itse epäilen, että ystävälläni saattaisi olla epävakaa persoonallisuushäiriö. Hän kokee kaikki asiat ja ihmiset jotenkin todella mustavalkoisesti, aluksi uudet ihmiset ovat aivan uskomattoman upeita mutta sitten yksikin väärä kommentti niin he muuttuvatkin jo pahoiksi ihmiseksi, joiden kanssa ei välittäisi enää olla tekemisissä. Hän myös loukkaantuu pienemmistäkin asioista ja on todella pitkävihainen. Jos hänellä on joku ongelma tai draama elämässä niin silloin elämään ei mahdu mitään muuta kuin tämä ongelma, kirjaimellisesti siitä puhutaan siis lähes koko ajan. Ei nyt ollut tarkoitus olla negatiivinen kirjoitus mutta miten te epävakaat itse haluaisitte, että teidän kanssa ollaan tekemisissä? Siis pitäisikö ystävien olla se "järjen ääni" ja sanoa, että nyt taidat paisutella asiaa vai vain myötäillä ja kuunnella, vaikka omaan korvaan ongelma on täysin ylimitoitettu.

Vaikea sanoa kun en tiedä. Harmonisesti? Vähättely ja ilkeily ei kuulosta hyvältä, neuvominen ok.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä löytyy toinen epävakaa persoonallisuushäiriöinen (myös passiivis-aggressiivinen & vaativa persoonallisuus), ja päädiagnoosina vielä kaksisuuntanen mielialahäiriö. Tiedän siis missä suossa kuljet. Olen käynyt nyt vuoden Kelan tukemassa psykoterapiassa, josta toivon olevan apua. Lääkitykseni on aika voimakas, mutta vihdoin kondiksessa monien kymmenien kokeilujen jälkeen. Se on ihan vaan fakta, että ihmissuhderintamalla meillä epävakailla (ja muutenkin mt- ongelmaisilla) on hankalaa, itsellänikin on päättynyt kaikki pidemmät suhteet oikeastaan juuri sen takia että mä olen tällainen. Toivon että joskus vielä löytäisin miehen joka näkisi sairauteni ohi, ja hyväksyisi minut tällaisena. Se on paljon vaadittu, koska joskus tosiaan ollaan vaan niin pohjalla, ja ap:n kuvaamia vihanpuuskiakin tulee, etten haluaisi sitä toiselle ihmisille suotavan - en sitten tiedä, olisiko parempi vain olla yksin?

Tsemppiä ap:lle, en oikein tiedä miksi tämän kirjotin, mutta meitä on muitakin täällä!:)

Miten sinulla ilmenee passiivis-aggressiivinen ja vaativa persoonallisuus? Siis miten esimerkiksi toimit noiden takia?

Passiivis-aggressiivusuus ja vaativuus ilmenee erityisesti mielikuvina mulla. Piiskaan itseäni täydellisyyteen, ja vaikka en ääniä kuulekaan, se semmoinen ääni mikä jokaisella varmaan päässä on niin sanoo että taas oon epäonnistunut, huono, en kelpaa kenellekään, ja saatan soimata itseäni esimerkiksi sellaisesta että olen laittanu avaimet väärään taskuun (ne kuuluu olla ulkotakin vasemmassa taskussa, ja puhelimen oikeassa). Ei, minulla ei ole OCD:ta, olen itseasiassa hyvinkin sotkuinen ihminen, eikä minulla ole pakonomaisia juttuja oikeastaan mistään. Sysään myös kaiken omaan niskaani, vaadin (kuulemma) itseltäni liikaa.

Passiivis-aggressiivisuus toimii aika pitkälti juuri niin kuin nimensä kertoo; joskus minulle tulee vain silmitön vihanpuuska, ja tahtoisin rikkoa kaiken tieltäni. En kuitenkaan tee niin, enkä ole väkivaltainen ihminen. Alkoholi pahentaa kaikkia persoonallisuushäiriöitäni (sekä bipoa), ja alkon vaikutuksen alaisena ne estot saattaa varsinkin tiettyjen (kokeilu)lääkkeiden kanssa kadota kokonaan, ja menen aivan sekaisin. Siksi en juokkaan juuri ollenkaan.

Saikohan tästä selvää? :)

Onko sulla ap diagnoosi epävakaudesta vai oletko itse päätellyt asian? Onko sulla hoitokontakti olemassa? Jos ei, niin yritä päästä kotikunnan psyk polille ja sitä kautta esim. DKT-ryhmään. Ja jos olet jo hoidon piirissä ja Kelan tukemaan yksilöterapiaan ei ole varaa/halua/mahdollisuutta, niin kysele onko teidän kunnassa mahdollista päästä epävakaille tarkoitettuun ryhmätoimintaan eli juurikin tollaseen DKT-tyyppiseen hommaan, siitä on hyötyä. Tsemppiä ap, sä oot jo pitkällä kun olet huomannut, että osa ongelmistasi johtuu sinusta itsestäsi ja tavastasi reagoida. Et sinä (tai kukaan muukaan epävakaa) mikään paha ihminen ole tai "tahallasi" epävakaa, eiköhän se ole läheisten lisäksi sinulle aika raskasta ja varmasti et haluaisi reagoida niin kuin reagoit, se vaan on vaikeeta saada alkuun hallintaan. Mutta toivoa on ja paljon!

Vertaistukea ja foorumi osoitteessa epavakaa.fi

Vierailija kirjoitti:

Miten tämän kanssa voi oppia elämään? Vertaistukea?

Jotkut kääntyvät lesboksi, lukevat kirjoja ja "käsittelevät" asiaa lesbokumppanin kanssa. Erityisen hyödyllistä tämä on jos kumppani on rekkamies, naurujoogaohjaaja, henkivartija, keikkamyyjä ja elämäntaitovalmentaja.