Kuka myöntää elävänsä miehensä siivellä?

172 cm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni mies elää naisen siivellä. Nainen luopuu työpaikastaan, palkastaan, urakehityksestään ja verkostoistaan hoitaakseen yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia ruokapalkalla. Mies tienaa, etenee uralla ja menestyy. Leikkii lasten kanssa kun huvittaa. Mies todellakin voi saada kaiken.

Kyllähän siinä on se ero, että nainen on se joka ne lapset aidosti haluaa. Sitten kun lapset on tehty, niin nainen myös päättää, että eiköhän se parisuhteen hoito ollut tässä ja muuttuu eri ihmiseksi. Sekö on tosiaan se, mitä mies halusi? Ei ole muuta jäljellä kuin työ, jossa viihtyy aina vaan kauemmin, kun kotona on niin perseestä, koska lapset kiljuu ja nainen vihaa.

Tätä ajattelutapaa miehet markkinoivat hyvin mielellään. Että miehet tekevät lapsia palveluksena vaimolle. Että miehet antavat naisen lupua palkkatyöstä palveluksena vaimolle. Ja nämä suunnattomat palvelukset pitäisi palkita antamalla miehen luistaa kotitöistä ja omien lastensa hoidosta ja hymyillä kiitollisena kuukauden valvomisista huolimatta. Koska nainen ei saa muuttua eri ihmiseksi vaikka raataa nyt kellon ympäsi ilman palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni mies elää naisen siivellä. Nainen luopuu työpaikastaan, palkastaan, urakehityksestään ja verkostoistaan hoitaakseen yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia ruokapalkalla. Mies tienaa, etenee uralla ja menestyy. Leikkii lasten kanssa kun huvittaa. Mies todellakin voi saada kaiken.

MIksi tekee noin? Ei ole pakko, kyllä voi ihan hyvin jatkaa työssäkäyntiäkin. MInä tein niin ja kannatti, ainoastaan äitiyslomilla hankin vähemmän kuin mieheni, muulloin se perheen pää tulojen perusteella. Monet naiset uhrautuvat ja leikkivät marttyyriä, aivan oma vika jos noin valitsee.

Äitiyslomista juuri puhuin. Mitä selität marttyyrin leikkimisestä? Miksi se mies ei hoitanut lasta sinun sijastasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni mies elää naisen siivellä. Nainen luopuu työpaikastaan, palkastaan, urakehityksestään ja verkostoistaan hoitaakseen yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia ruokapalkalla. Mies tienaa, etenee uralla ja menestyy. Leikkii lasten kanssa kun huvittaa. Mies todellakin voi saada kaiken.

MIksi tekee noin? Ei ole pakko, kyllä voi ihan hyvin jatkaa työssäkäyntiäkin. MInä tein niin ja kannatti, ainoastaan äitiyslomilla hankin vähemmän kuin mieheni, muulloin se perheen pää tulojen perusteella. Monet naiset uhrautuvat ja leikkivät marttyyriä, aivan oma vika jos noin valitsee.

Äitiyslomista juuri puhuin. Mitä selität marttyyrin leikkimisestä? Miksi se mies ei hoitanut lasta sinun sijastasi?

Äitiyslomien vuoksi ei LUOVUTA työpaikasta tai urakehityksestä, kyllä ne pysyvät. Tuollainen lause luopuu ...verkostoistaan... on juuri sitä marttyyriutta. Mitä miehet menettävät kun käyvät armeijan? Suurimmalla osalla työn kannalta vuosi hukkaan, ei yksi äitiysloma sen kummempi rasite ole. Eri asia jos haluaa viisi lasta ja kolmen vuoden hoitovapaat per lapsi, mutta se on oma valinta.

Joo, koska mies ostaa joskus meille ja minulle ruokaa, kun on luonani. Itse siis opiskelen ja mies on yrittäjä. Usein olemme luonani, joskus iteksemme ja harvemmin miehen luona.

Minulla on hyvin pienet tulot. Olen sairaseläkkeellä. Mieheni on hyväpalkkaisissa töissä. Tilanne on nyt tällähetkellä tämä. En ajattele, että elän mieheni siivellä. Elän mieheni kanssa, koska olemme niin valinneet ja rakastamme toisiamme. Siihen rakkauteen kuuluu myös jakaminen. Meillä on kaikkea mitä tarvitsemme - kummallakin. Mieheni maksaa minun harrastuksiani, ne pitävät minut täysipäisenä ja lisäävät onnellisuutta molemmille. Meteliä ei tehdä siitä kuka maksaa mitä. Jos minulla tili on tyhjä, niin sitten mies maksaa esim. puhelin- tai sairaalalaskuni. Jos taas minä olen maksamassa laskuja, niin maksan samalla miehen laskuja. Miten milloinkin. Pääasia on, että meillä molemmilla on riittävästi ja kaikki hyvin. Rahasta emme ole koskaan riidelleet. 

Tulevaisuudessa toivon toki tilanteen muuttuvan niin, että pääsen itsekin takaisin töihin. Mutta mikäli niin ei käy, ei tämä tähän kaadu. En koe olevani vähempiarvoinen tai siivelläeläjä. En ole tätä itse valinnut. Ja toisaalta, jos joku valitseekin, niin sehän on pariskunnan oma valinta. Joskus se voi olla varsin loistava ratkaisu. Aivan samalla tavalla kuin joskus voi olla loistoratkaisu ottaa työ, joka on selkeästi oman osaamisen ja koulutuksen alapuolella. Elämäntilanteet ovat muuttuvia ja erilaisia. Ei ulkopuolisena voi tuomita, paheksua, arvostella tai kadehtia jonkun toisen elämää. Se on erilaista. Aina. 

Vierailija kirjoitti:

172 cm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni mies elää naisen siivellä. Nainen luopuu työpaikastaan, palkastaan, urakehityksestään ja verkostoistaan hoitaakseen yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia ruokapalkalla. Mies tienaa, etenee uralla ja menestyy. Leikkii lasten kanssa kun huvittaa. Mies todellakin voi saada kaiken.

Kyllähän siinä on se ero, että nainen on se joka ne lapset aidosti haluaa. Sitten kun lapset on tehty, niin nainen myös päättää, että eiköhän se parisuhteen hoito ollut tässä ja muuttuu eri ihmiseksi. Sekö on tosiaan se, mitä mies halusi? Ei ole muuta jäljellä kuin työ, jossa viihtyy aina vaan kauemmin, kun kotona on niin perseestä, koska lapset kiljuu ja nainen vihaa.

Kyllä miehetkin haluavat lapsia aidosti. Eihän maailmassa muuten lapsia olisi. On harhaa, että naiset saisivat vanhemmuudesta jotain enemmän (paitsi raskauteen liittyvät vaivat) ja tämän varjolla mies voisi luistaa vanhemmuuteen liittyvistä velvoitteista ja keskittyä vain niihin muumilauluihin ja hassutteluun lasten kanssa.

On tietysti naisia ja miehiä, jotka eivät halua lapsia, eikä heidän kannata puolisonsa mieliksi sellaisia tehdä.

Komppi. Odotan viimeisilläni esikoistamme. Nyt raskauden aikana tullut mm paha nivustyrä joka korjataan sektion yhteydessä. Liitoskivut siihen lisäksi niin olen aivan invalidi, siis kirjaimellisesti. Ensimmäiset kolme kuukautta oksetti alati. Se aika meni wc.n pyttyä halaillessa. Olen aivan poikki, en usko että jaksan enää ikinä toista raskautta. Ikääkin yli 30. Vaikka tämä vielä vatsassa niin mies alkanut jo innoissaan ouhumaan monikossa"sitten kun meidän lapset" ...huoh.. :/

Vierailija kirjoitti:

Ottaen huomioon, että naisilla ja miehillä on Suomessa lähes sama työllisyysaste, vaikka naiset opiskelevat pidempään ja pitävät lähes kaikki vanhempainvapaat, tilanne taitaa olla ihan yhtä yleinen puolin ja toisin.

Vanhempainvapaita pitävät lasketaan työllisiksi kun taas esim. asevelvollisuutta suorittavat ei. 10 vuoteen ei tarvitse olla töissä ja silti on työllinen.

Minä elän ainaki vielä. Opiskelen tällähetkellä, jäljellä 1,5 v ja sitten toivottavasti saan töitä. En tee opintojen ohessa töitä koska meillä on pieni 2v lapsi

Me ollaan oltu naimisissa kohta 30 vuotta, ja koko ajan minä olen ollut se isotuloisempi perheessä. Ensimmäiset vuodet oltiin naimisissa, kun mies oli ensin armeijassa ja lähti sitten opiskelemaan, minulla oli jo ammatti.

Vierailija kirjoitti:

Minä elän ainaki vielä. Opiskelen tällähetkellä, jäljellä 1,5 v ja sitten toivottavasti saan töitä. En tee opintojen ohessa töitä koska meillä on pieni 2v lapsi

MIksi aina niitä lapsia tehdään ennen kuin opinnot on kasassa? Niin monella jää opinnot kesken, pukataan useita lapsia peräkanaa, sitten ihmetellään kun ei ole tutkintoja eikä työkokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän ainaki vielä. Opiskelen tällähetkellä, jäljellä 1,5 v ja sitten toivottavasti saan töitä. En tee opintojen ohessa töitä koska meillä on pieni 2v lapsi

MIksi aina niitä lapsia tehdään ennen kuin opinnot on kasassa? Niin monella jää opinnot kesken, pukataan useita lapsia peräkanaa, sitten ihmetellään kun ei ole tutkintoja eikä työkokemusta.

Kuka sanoo että tutkinto jää kesken? Kylläpä tuo opiskelu vauvankin kanssa onnistui, ainakin minulta. Jos omalla alallani katsotaan epätäydellinen cv haitaksi nii menen sitten vaikka hanttihommiin tai pätkätöihin jos vain saan. Ei kukaan voi taata että saa opinnot valmiiksi ja töitä vaikka ei olisi perhettäkään perustettuna vielä. Ja opiskelen siis amkissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän ainaki vielä. Opiskelen tällähetkellä, jäljellä 1,5 v ja sitten toivottavasti saan töitä. En tee opintojen ohessa töitä koska meillä on pieni 2v lapsi

MIksi aina niitä lapsia tehdään ennen kuin opinnot on kasassa? Niin monella jää opinnot kesken, pukataan useita lapsia peräkanaa, sitten ihmetellään kun ei ole tutkintoja eikä työkokemusta.

Kuka sanoo että tutkinto jää kesken? Kylläpä tuo opiskelu vauvankin kanssa onnistui, ainakin minulta. Jos omalla alallani katsotaan epätäydellinen cv haitaksi nii menen sitten vaikka hanttihommiin tai pätkätöihin jos vain saan. Ei kukaan voi taata että saa opinnot valmiiksi ja töitä vaikka ei olisi perhettäkään perustettuna vielä. Ja opiskelen siis amkissa

Opiskelu onnistuu vauvan kanssa kyllä mutta monesti hitaammin kuin ilman. Samoin työnsaantiin vaikuttaa työkokemus. Lapseton pystyy ottamaan vastaan esteettömämmin harjoittelupaikkoja, voi lähteä ulkomaille opiskelun aikana hakemaan työkokemusta jne. Valintahan tuo on, panostaa perheeseen enemmän kuin opintoihin/työhön/uraan. Ja noista valinnoistahan se lähtee se ero miesten ja naisten urissa ja palkoissa. Jos on selkeitä valintoja niin OK. Toivottavasti kuitenkin monet naiset valitsevat toisin.

Onko se miehen siivellä elämistä, kun mies maksaa vuokramme, mutta kaiken muun jaamme tasan puoliksi? Minä olen opiskelija ja mies on duunarihommissa.

Aikanaan hoidin useita vuosia lapsia kotona ja sen jälkeen olin hetken työttömänä. Yksi elämäni parhaista päätöksistä on ollut taloudellisen riippumattomuuden varmistaminen töihin menemällä: Ei tarvinnut jäädä huonoon liittoon taloudellisista syistä eikä mankua exältä elatusapua.

Olen läheltä seurannut useita ikuiseen liittoon uskovia naisia, jotka eron tullessa ovat joutuneet todella isoihin taloudellisiin ongelmiin. Lähes poikkeuksetta kylkiäisenä on tullut riidat rahoista ja lapsista.

Rakastaminen on ihanaa, mutta tyhmä ei kannata olla.

Minä olen kotirouva, eikä meillä ole lapsia. Kaikki omaisuutemme on yhteistä (kiinteistö, lomapaikka, rahallinen säästö, autot) ja lisäksi meillä on eläkesäästöt molemmille, sekä henkivakuutukset ym. vakuutukset. Jos toinen kuolee, niin toinen perii kaiken. Avioeron sattuessa kaikki omaisuus menee puoliksi. Kaikki omaisuutemme on avioliiton aikana hankittu.

Minä. Opisken 3:tta vuotta amkissa. 5 vuotta sitten tilanne oli päin vastoin. Minä elätin meidät yötyölläni, silloin tosin ei ollut meidän pikku tylleröä vielä. Lohdutan laskupinon äärellä "väliaikaista" :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän ainaki vielä. Opiskelen tällähetkellä, jäljellä 1,5 v ja sitten toivottavasti saan töitä. En tee opintojen ohessa töitä koska meillä on pieni 2v lapsi

MIksi aina niitä lapsia tehdään ennen kuin opinnot on kasassa? Niin monella jää opinnot kesken, pukataan useita lapsia peräkanaa, sitten ihmetellään kun ei ole tutkintoja eikä työkokemusta.

*Aina kun ollaan AMKissa.

Kyllä se siellä onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni mies elää naisen siivellä. Nainen luopuu työpaikastaan, palkastaan, urakehityksestään ja verkostoistaan hoitaakseen yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia ruokapalkalla. Mies tienaa, etenee uralla ja menestyy. Leikkii lasten kanssa kun huvittaa. Mies todellakin voi saada kaiken.

MIksi tekee noin? Ei ole pakko, kyllä voi ihan hyvin jatkaa työssäkäyntiäkin. MInä tein niin ja kannatti, ainoastaan äitiyslomilla hankin vähemmän kuin mieheni, muulloin se perheen pää tulojen perusteella. Monet naiset uhrautuvat ja leikkivät marttyyriä, aivan oma vika jos noin valitsee.

Äitiyslomista juuri puhuin. Mitä selität marttyyrin leikkimisestä? Miksi se mies ei hoitanut lasta sinun sijastasi?

Äitiyslomien vuoksi ei LUOVUTA työpaikasta tai urakehityksestä, kyllä ne pysyvät. Tuollainen lause luopuu ...verkostoistaan... on juuri sitä marttyyriutta. Mitä miehet menettävät kun käyvät armeijan? Suurimmalla osalla työn kannalta vuosi hukkaan, ei yksi äitiysloma sen kummempi rasite ole. Eri asia jos haluaa viisi lasta ja kolmen vuoden hoitovapaat per lapsi, mutta se on oma valinta.

Armeijaan mennään jo ennen kuin opiskelut kunnolla alkavat. Äitiysloma pidetään yleensä kun ollaan työelämässä. Kyllä ne verkostot aika lailla häviävät, kun on vuodenkin pois tyelämästä. Kuka silloin enää muistaa? Olet varmaan niitä onnekkaita, joka ei ole joutunut tappelemaan kurjista pätkätöistä ja nyt onnittelet itseäsi kuvitellen että kyse oli jostain muusta kuin tuurista. Ja lopeta se marttyyrijankkauksesi ja opettele kohtelemaan keskustelukumppaniasi hiukan kunnioittavammin tai älä osallistu keskusteluun ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaen huomioon, että naisilla ja miehillä on Suomessa lähes sama työllisyysaste, vaikka naiset opiskelevat pidempään ja pitävät lähes kaikki vanhempainvapaat, tilanne taitaa olla ihan yhtä yleinen puolin ja toisin.

Vanhempainvapaita pitävät lasketaan työllisiksi kun taas esim. asevelvollisuutta suorittavat ei. 10 vuoteen ei tarvitse olla töissä ja silti on työllinen.

Mitä iloa on työlliseksi laskemisesta jos palkkaa ei saa?

Mies ansaitsee n. 3/4 osaa perheen tuloista, nyt vielä enemmän kun olen työttömänä. Haluaisin työpaikan, jossa ansaitsisin niin paljon, että voin erota miehestä. Ei niin, että suunnittelisin eroa, mutta parisuhdetta rasittaa, kun tiedän että minulla ei olisi halutessani varaa erota.