Kuka myöntää elävänsä miehensä siivellä?

Mies käy 2-vuorotyössä, ihan normi duunari. Itse oon kuntoutustuella, joten tavallaanhan elän miehen siivillä, koska mies maksaa asumisesta enemmän mitä minä. Minusta se on ihan luonnollista, tienaahan hän kuitenkin paljon enemmän mitä minä.

Miestä tämä asia ei ole koskaan haitannut, ei ainakaan ole sitä koskaan ääneen sanonut. Itse tosin tunnen useinkin hyvin syviä syyllisyyden tunteita siitä, etten pysty maksamaan menoista niin paljoa ja olen vain tälläinen luuseri, joka ei kykene töihin. Oikein hävettää. Mutta mulla on raskaita syitä, joiden vuoksi kuntoutustuella olen. 

Elämä, se kun ei vaan aina mene suunnitelmien mukaan.

172 cm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni mies elää naisen siivellä. Nainen luopuu työpaikastaan, palkastaan, urakehityksestään ja verkostoistaan hoitaakseen yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia ruokapalkalla. Mies tienaa, etenee uralla ja menestyy. Leikkii lasten kanssa kun huvittaa. Mies todellakin voi saada kaiken.

Kyllähän siinä on se ero, että nainen on se joka ne lapset aidosti haluaa. Sitten kun lapset on tehty, niin nainen myös päättää, että eiköhän se parisuhteen hoito ollut tässä ja muuttuu eri ihmiseksi. Sekö on tosiaan se, mitä mies halusi? Ei ole muuta jäljellä kuin työ, jossa viihtyy aina vaan kauemmin, kun kotona on niin perseestä, koska lapset kiljuu ja nainen vihaa.

Kyllä miehetkin haluavat lapsia aidosti. Eihän maailmassa muuten lapsia olisi. On harhaa, että naiset saisivat vanhemmuudesta jotain enemmän (paitsi raskauteen liittyvät vaivat) ja tämän varjolla mies voisi luistaa vanhemmuuteen liittyvistä velvoitteista ja keskittyä vain niihin muumilauluihin ja hassutteluun lasten kanssa.

On tietysti naisia ja miehiä, jotka eivät halua lapsia, eikä heidän kannata puolisonsa mieliksi sellaisia tehdä.

Minä elän miehen siivellä. Mies on yrittäjä, tekee pitkää päivää, ei pidä viikonloppuvapaita. Minä olen viikolla töissä, yleensä pois kotoa noin 10 tuntia päivässä, joten saan ajan kulumaan ihan hyvin. Yhteinen arki on aika tylsää ja tavallista, usein mies tekee illalla töitä ja minä katson televisiota, ompelen, luen, pelaan tietokoneella jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpäs elän omilla siivilläni :)

t. kahden yh

Ja paljos se ex ukko maksaa elareita? 

Ei yhtään.

Minä elän ainakin toistaiseksi. Asumme ulkomailla, eikä minulla ole työlupaa tässä maassa. Arkipäiväni kuluvat taaperoa ja kotihommia hoitaen, isompia lapsia kuskaillen, ulkoillen, lueskellen, netissä surffaten, aurinkoa ottaen ja huonolla ilmalla vaikkapa museoita kiertäen tai shoppaillen. Rajana on lähinnä mielikuvitus ja isompien lasten kouluunviennin/sieltä haun aikataulut sekä mukana kulkevan 2-vuotiaan asettamat tietyt rajoitteet.

Elämä on mukavaa ja lokoisaa.

Jonain päivänä palaamme Suomeen, jolloin joudun/pääsen taas töihin (toivottavasti), mutta se tuntuu kaukaiselta enkä halua edes ajatella sitä vielä.

Hep, taaperon kanssa kotona. Ja taaperoa siis mies halusi ja ehdotti hankittavaksi. Mies on pienipalkkaisessa työssä, mutta varakas muuten. 

Minä myönnän. Mies käy töissä, itse opiskelen. Suhteeksi tätä kokoonpanoa ei voi sanoa, sillä seksiä ei ole ollut melkeinpä vuoteen. Olemme yhdessä vain siitä syystä, että se on meille molemmille edullisempaa. Mietin silti eroa joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpäs elän omilla siivilläni :)

t. kahden yh

Ja paljos se ex ukko maksaa elareita? 

Jos ex-mies maksaa osan omien lastensa elatuksesta, niin silloinhan vaan lapset elävät puoliksi isänsä siivellä.

Äiti elää omilla siivillään, ja lapset elävät puoliksi äidin siivellä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen elänyt vuosia miehen siivellä. Ensin kotiäitinä, sitten kotirouvana ja nyt työttömänä.

Mies on ihan tavallinen duunari.

Ollaan naimisissa ilman avioehtoa, joten en tule jäämään tyhjän päälle, jos eroamme.

Eikö pelota että mies haluaakin joskus tehdä avioehdon?

Mies lähinnä elää mun siivellä. Mutta en todellakaan näe sitä noin. Meille on yhteinen lapsi tulossa, ei siinä vaiheessa voi enää ajatella että sun rahat ja mun rahat, tai ainakin menee sit monimutkaiseksi jakaa ne tasapuolisesti. Pitää vaan miettiä että mikä meidän perheelle on parasta nyt, kokonaisuutena. Aiotaan jakaa perhevapaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä. Tulevaisuudessa kyllä, näin tulee käymään, koska jäin juuri työttömäksi ja miehelläni on töitä. Tilanne voisi toki olla toisinkin päin.

Onko sinulla (tai muilla) koskaan herännyt epäröivää pelkoa siitä, miten todellakin pahimmassa tapauksessa liitto päättyy eroon, ja jäät tyhjän päälle ja mies pitää rahansa, eli sinun tulee aloittaa uudelleen tyhjästä?

ap

Eiköhän nämä aina jostain löydä sen uuden elättäjän, kun eivät ole turhan kranttuja.

Mieheni tahto on se, että olen kotona ja hoidan kodinasiat. Minä myös pidän siitä, että saan hoitaa kotia. Hän on tavaratalojohtaja ja kiirettä tietysti pitää. On mukava, kun hän voi tulla kotiin rankan työpäivän jälkeen ja olla vain. Minä mielelläni teen näin. Eli en elä siivellä, me jaamme homman näin meidän perheessä. Se on meidän tapa elää, emmekä koe, että vaimo elää siivellä. Ei meidän silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni mies elää naisen siivellä. Nainen luopuu työpaikastaan, palkastaan, urakehityksestään ja verkostoistaan hoitaakseen yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia ruokapalkalla. Mies tienaa, etenee uralla ja menestyy. Leikkii lasten kanssa kun huvittaa. Mies todellakin voi saada kaiken.

MIksi tekee noin? Ei ole pakko, kyllä voi ihan hyvin jatkaa työssäkäyntiäkin. MInä tein niin ja kannatti, ainoastaan äitiyslomilla hankin vähemmän kuin mieheni, muulloin se perheen pää tulojen perusteella. Monet naiset uhrautuvat ja leikkivät marttyyriä, aivan oma vika jos noin valitsee.

Eiväthän Av-mammat suinkaan elä siivellä, vaan tekevät tärkeää työtä: ovat johtajia yrityksessä Koti. Eron tullen voikin sitten mennä sormi suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tahto on se, että olen kotona ja hoidan kodinasiat. Minä myös pidän siitä, että saan hoitaa kotia. Hän on tavaratalojohtaja ja kiirettä tietysti pitää. On mukava, kun hän voi tulla kotiin rankan työpäivän jälkeen ja olla vain. Minä mielelläni teen näin. Eli en elä siivellä, me jaamme homman näin meidän perheessä. Se on meidän tapa elää, emmekä koe, että vaimo elää siivellä. Ei meidän silmissä.

Kateellisten ihmisten mielestä sä elät siivellä mut hyvä jos te ite tiedätte mikä teille on sopiva tyyli elää... nostan peukkua!

Minä voin myöntää.

Mieheni on asentaja. Itse vietän päiväni koulussa tai jos olen kotona, niin teen kouluprojekteja, opinnäytetyötäni, luen, hoidan lasta, siivoan, kokkaan, urheilen tai valokuvaan. Yhteinen arkemme on ihan mukavaa, käydään kavereilla, ulkoillaan, katsellaan elokuvia ja jutellaan kaikennäköistä.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tahto on se, että olen kotona ja hoidan kodinasiat. Minä myös pidän siitä, että saan hoitaa kotia. Hän on tavaratalojohtaja ja kiirettä tietysti pitää. On mukava, kun hän voi tulla kotiin rankan työpäivän jälkeen ja olla vain. Minä mielelläni teen näin. Eli en elä siivellä, me jaamme homman näin meidän perheessä. Se on meidän tapa elää, emmekä koe, että vaimo elää siivellä. Ei meidän silmissä.

Kunhan ymmärrät ettei kotiäitiydestä kerry eläkettä ja avioehto voi tehdä elämästäsi eron sattuessa aika ankeaa. Noita ei mieti nuorempana ja kun asiat luistaa. Minä itse en pystyisi olemaan kotirouva jennki/sakalaistyyliin, Mr and Mrs John Smith - mitä itse olet, mikä on persoonasi?

Minä osittain, käyn kyllä itsekin töissä, mutta tuloni ovat selvästi pienemmät. Joten miehen rahoilla tehdään kaikki ns. ylimääräinen.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni mies elää naisen siivellä. Nainen luopuu työpaikastaan, palkastaan, urakehityksestään ja verkostoistaan hoitaakseen yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia ruokapalkalla. Mies tienaa, etenee uralla ja menestyy. Leikkii lasten kanssa kun huvittaa. Mies todellakin voi saada kaiken.

Niin totta! Tästä pitäisi puhua paaaaaljon enemmän!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tahto on se, että olen kotona ja hoidan kodinasiat. Minä myös pidän siitä, että saan hoitaa kotia. Hän on tavaratalojohtaja ja kiirettä tietysti pitää. On mukava, kun hän voi tulla kotiin rankan työpäivän jälkeen ja olla vain. Minä mielelläni teen näin. Eli en elä siivellä, me jaamme homman näin meidän perheessä. Se on meidän tapa elää, emmekä koe, että vaimo elää siivellä. Ei meidän silmissä.

Kunhan ymmärrät ettei kotiäitiydestä kerry eläkettä ja avioehto voi tehdä elämästäsi eron sattuessa aika ankeaa. Noita ei mieti nuorempana ja kun asiat luistaa. Minä itse en pystyisi olemaan kotirouva jennki/sakalaistyyliin, Mr and Mrs John Smith - mitä itse olet, mikä on persoonasi?

Me olemme olleet yhdessä jo yli 10 vuotta ja en ole enää mikään "nuori" vai onkos 27 v. nuori, kenties? Niin ja tuohon avioehtoon, niin meillä ei ole tuota avioehtoa tehty, joten enpä usko meidän eroon. Täysin luottavaisin mielin jatkanme elämää yhdessä eteenpäin.