Kuka myöntää elävänsä miehensä siivellä?

Minä. Mieheni on töissä IT-alalla. Minä olen kotirouva. Aamulla vien lapset kouluun. Lasten ollessa koulussa teen kotitöitä ja harrastan liikuntaa. Iltapäivisin kuskaan lapsia harrastuksiin. Asumme USAssa, eikä meillä ole täällä mitään tukiverkkoja, joten elämä olisi aika hankalaa, jos olisin töissä.

Minä.

Meillä on maatilan tuloista puolet tulee minulla vaikka oikeasti en tee puolia töistä. Teen ehkä 40% tilan töistä ja sen lisäksi kaikki kotityöt, kodin pikku rempat, kaikki kodin hankinnat, huolehdin lasten koulunkäynnin...

Siinä mielessä että hän mahdollistaa mun kotona olemisen. Maksaa asuntolainan eli mulla ei asumiskuluja muuta kuin välillä puolet sähkölaskusta tai vesilaskusta. Jos ero tulisi, muuttaisin omilleni ja elelisin omilla rahoillani, riittänevät loppuiäksi niin ettei tarvitse töihin menoa miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän ainaki vielä. Opiskelen tällähetkellä, jäljellä 1,5 v ja sitten toivottavasti saan töitä. En tee opintojen ohessa töitä koska meillä on pieni 2v lapsi

MIksi aina niitä lapsia tehdään ennen kuin opinnot on kasassa? Niin monella jää opinnot kesken, pukataan useita lapsia peräkanaa, sitten ihmetellään kun ei ole tutkintoja eikä työkokemusta.

Minä opiskelin hyvin työllistävälle alalle ja opinnot oli kasassa kun lapsi tuli. En sitten naisena työllistynytkään, eikä ala enää tuntunut omalta muutaman vuoden jälkeen, joten hain uudestaan opiskelemaan. Mielummin perheellisenä opiskelu, kuin vuosien työttömyys.

Kai minä elelen myös. Opiskellaan molemmat. Mies vaan opiskelee työmarkkinatuella, työkkärin koulutuksessa. Minä saan sen 225€/kk. Minun tilille tulee asumistuki ja lapsilisät (kaksi lasta). Maksan vuokran ja kännykkälaskun, tilille ei paljoa enää sen jälkeen jää. Alta 100€.

Mietin lainan ottamista, mutta mies sanoi, että parempi näin. Meillä on vielä hänen edellisistä opinnoistaan lainoja jäljellä, joten elellään vähän tiukemmin nyt.