Kuka myöntää elävänsä miehensä siivellä?

Minä. Tulevaisuudessa kyllä, näin tulee käymään, koska jäin juuri työttömäksi ja miehelläni on töitä. Tilanne voisi toki olla toisinkin päin.

Ottaen huomioon, että naisilla ja miehillä on Suomessa lähes sama työllisyysaste, vaikka naiset opiskelevat pidempään ja pitävät lähes kaikki vanhempainvapaat, tilanne taitaa olla ihan yhtä yleinen puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Ottaen huomioon, että naisilla ja miehillä on Suomessa lähes sama työllisyysaste, vaikka naiset opiskelevat pidempään ja pitävät lähes kaikki vanhempainvapaat, tilanne taitaa olla ihan yhtä yleinen puolin ja toisin.

Totta tosiaan, mutta esitin kysymyksen tässä muodossa, sillä olen ollut huomaavani että "koti-isän" rooli on jotenkin vähemmän paheksuttua. Ennemminkin se nähdään usein (ainakin joskus) ns. hienona uskalluksena rikkoa vakiintuneita sukupuolirooleja.

Mutta toki kiinnostaa kokemukset myös noin päinvastaisena! 

ap

Vierailija kirjoitti:

Minä. Tulevaisuudessa kyllä, näin tulee käymään, koska jäin juuri työttömäksi ja miehelläni on töitä. Tilanne voisi toki olla toisinkin päin.

Onko sinulla (tai muilla) koskaan herännyt epäröivää pelkoa siitä, miten todellakin pahimmassa tapauksessa liitto päättyy eroon, ja jäät tyhjän päälle ja mies pitää rahansa, eli sinun tulee aloittaa uudelleen tyhjästä?

ap

Minä tällä nyt toistaiseksi. Lapsien kanssa kotona, joten ei pahemmin tuloja. Syksyllä toivottavasti kouluun! Elän silloinkin miehen siivellä :D mutta en loputtomiin!:)

Mä olen elänyt vuosia miehen siivellä. Ensin kotiäitinä, sitten kotirouvana ja nyt työttömänä.

Mies on ihan tavallinen duunari.

Ollaan naimisissa ilman avioehtoa, joten en tule jäämään tyhjän päälle, jos eroamme.

Mies elää minun siivellä, koska avoimessa opiskelun takia työttömyyskorvaus lakkautettu ja ei oikeutta toimeentulotukeen, koska on asunut tässä kaupungissa alle 5 vuotta.

Hän käy koulussa, tekee kotitöitä, opiskelee kieliä ja kurssejaan varten, käy kävelyillä.

Mieheni on yrittäjä, ja itse olen ollut kotona muutaman vuoden huonon työtilanteen takia. Mieheni on kuitenkin tyytyväinen että olen enemmän nyt kotona ja kaikki täälä on niin kauniisti kuulemma laitettu ja mukava tulla kotiin kun olen täälä odottamassa. Olen kiitollinen että elän tälläisen miehen kanssa joka avostaa kuitenkin omaa panosta vaikka mies sen leivän nyt tuo pöytään.

Jos liitto päättyy eroon, joudun vuokralle asumaan ja silloinhan saan yhteiskunnalta paremmat tuet, kuin nyt pariutuneena. Eli ei oikeestaan huoleta. Päinvastoin voisi olla rahallisesti jopa suotavaa.

Minäpäs elän omilla siivilläni :)

t. kahden yh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä. Tulevaisuudessa kyllä, näin tulee käymään, koska jäin juuri työttömäksi ja miehelläni on töitä. Tilanne voisi toki olla toisinkin päin.

Onko sinulla (tai muilla) koskaan herännyt epäröivää pelkoa siitä, miten todellakin pahimmassa tapauksessa liitto päättyy eroon, ja jäät tyhjän päälle ja mies pitää rahansa, eli sinun tulee aloittaa uudelleen tyhjästä?

ap

Aika moni mies elää naisen siivellä. Nainen luopuu työpaikastaan, palkastaan, urakehityksestään ja verkostoistaan hoitaakseen yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia ruokapalkalla. Mies tienaa, etenee uralla ja menestyy. Leikkii lasten kanssa kun huvittaa. Mies todellakin voi saada kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen elänyt vuosia miehen siivellä. Ensin kotiäitinä, sitten kotirouvana ja nyt työttömänä.

Mies on ihan tavallinen duunari.

Ollaan naimisissa ilman avioehtoa, joten en tule jäämään tyhjän päälle, jos eroamme.

Pelkästä rahasta ei kuitenkaan ole kysymys. Itse nautin siitä, että minulla vaativa työ josta saan kohtuullisen korvauksen. Käytän rahat miten huvittaa (säästän ja kulutan, vuorotellen), enkä ole tilivelvollinen mistään menoistani kenellekään. Merkityksellinen työ ja omat rahat tuo naiselle omanarvontuntoa ja varmuutta omista taidoista. Lisäksi, työpaikan sosiaaliset suhteet ja verkostot  toimivat monelle tärkeänä voimavarana 5 krt viikossa/8 h päivässä. En kadehdi kotiäitejä/kotirouvia (olen itsekin sellainen joskus ollut ja tiedän mitä se on) - minusta on mahtavaa luoda omaa uraa ja rahaa.

Mies on eläkkeellä ja tekee sen ohessa hyvin pienimuotoisesti työtä oman mielensä virkeydeksi. Itse käyn töissä 7,5 h/pv. Arki on noin puolet viikosta sitä, että herään, kusetan koiran, menen töihin, palaan kotiin ja kusetan koiran, lähden opiskelemaan/salille/kokoukseen, palaan kotiin ja kusetan koiran, puhun miehen kanssa puhelimessa, luen tai surffaan netissä ja menen nukkumaan. Puolet viikosta se on sitä, että herään miehen luota, kusetan koiran, matkustan töihin 1,5 tuntia, matkustan töistä miehen luo 1,5 tuntia, käymme yhdessä lenkillä, laitamme iltapalaa, keskustelemme tai katsomme telkkaria, menen ajoissa nukkumaan.

Siivellä elämistä? No todellakin.... Sen lisäksi, että istun bussissa kolme tuntia voidakseni viettää miehen kanssa enemmän kuin vain viikonloput, maksan yksin kaikki asumiskuluni ja matkakulut miehen luota töihin ja takaisin. Eikö kuulosta varsinaiselta siipeilyltä?

Vierailija kirjoitti:

Mies elää minun siivellä, koska avoimessa opiskelun takia työttömyyskorvaus lakkautettu ja ei oikeutta toimeentulotukeen, koska on asunut tässä kaupungissa alle 5 vuotta.

Hän käy koulussa, tekee kotitöitä, opiskelee kieliä ja kurssejaan varten, käy kävelyillä.

Boldaamani kohta: tuollaista ehtoa ei toimeentulotuessa voi olla, siis ei ainakaan Suomessa.

Toimeentulotukea hän ei varmaankaa saa johtuen talouden (siis sinun) tuloistasi.

Minä elän. Asutaan maassa, jossa minun alani palkat ovat n. 40e/kk. Eipä kannata uhrata aikaansa työntekoon. Harrastan paljon liikuntaa ja opiskelen mehiläistarhausta. Yhdessä matkustelemme kaikki miehen lomat, kolme kuukautta vuodessa. Töihin joudun palaamaan, kun muutamme takaisin Eurooppaan. Joskus. Ei kyllä yhtään haittaisi, jos en enää koskaan töissä kävisi. Elämänlaatuni tuntuu huimasti paremmalta toimettomana.

Vierailija kirjoitti:

Minäpäs elän omilla siivilläni :)

t. kahden yh

Ja paljos se ex ukko maksaa elareita? 

Mies eli pitkään minun siivelläni, koska hänellä ei ollut juurikaan tuloja. Tämä oli kyllä yhdessä sovittu ja molemmille ookoo. Nyt tilanne on tasaantunut.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni mies elää naisen siivellä. Nainen luopuu työpaikastaan, palkastaan, urakehityksestään ja verkostoistaan hoitaakseen yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia ruokapalkalla. Mies tienaa, etenee uralla ja menestyy. Leikkii lasten kanssa kun huvittaa. Mies todellakin voi saada kaiken.

Kyllähän siinä on se ero, että nainen on se joka ne lapset aidosti haluaa. Sitten kun lapset on tehty, niin nainen myös päättää, että eiköhän se parisuhteen hoito ollut tässä ja muuttuu eri ihmiseksi. Sekö on tosiaan se, mitä mies halusi? Ei ole muuta jäljellä kuin työ, jossa viihtyy aina vaan kauemmin, kun kotona on niin perseestä, koska lapset kiljuu ja nainen vihaa.

Minä en elele miehen siivellä vaikka olenkin työttömänä ja mies töissä. Vuokrakin menee puoleksi. Miehen rahat menevät omiin harrastuksiin, yhteisiin asioihin kuten astioihin ja sisustamiseen hän ei osallistu. Jos ero tulisi mies jäisi yksin pelikonsoliensa kanssa tyhjään kämppään, tätä hän ei varmaan ole ajatellut.