Yliluonnolliset kokemukset hoitotyössä

Mun lääkärikaveri joutui just mt-syistä eläkkeelle. Sillä on skitsofrenia. Kaikkea ylimääräistä näkyy ja kuuluu. Toimi oireidensa kanssa ammatissa yli 10 vuotta. Kolmannen pitkän osastohoidon jälkeen sairaseläkkeelle.

Tosin yskon yliluonnollisten näkyjen myös olevan totta. Uudet asukkaat sanovat mummoni näkyneen 2 kertaa asunnossaan, jossa kuoli ja asui hyvin kauan ennen kuolemaansa. Nämä.näyt ei välttämättä ole niitä kuolleiden haamuja, vaan jotain paholaisen peliä. Näin selitti yksi uskova ystäväni. Kamalaahan se olisinin, jos mummoni olisi rauhaton ja tylsistyneenä olisi vanhan kotinsa vanki. Miksei olisi päässyt lepoon odottamaan ylösnousemusta?

Mä olen aina pelännyt kummituksia :D

Olin työharjoittelussa vuodeosastolla, ja kokeilin yövuoroa yhden yön.

Olimme hoitajan kanssa kierroksella, ja huoneessa ollessamme käytävästä kuului ovenkäyntiä ja askeleita. Minä tarkastamaan, että tarviiko joku apua. No, käytävä oli tyhjä.

Jatkettiin hommia, ja taas kuului ääniä käytävästä. Ei edelleenkään ketään siellä. Kuulimme siis kummatkin sen äänen, ei ollut vain miun päässä. Kolmannella kerralla kuului taas ääntä, ja katsoin taas käytävään. Jumalauta kun meinasin saada paskahalvauksen, kun käytävällä olikin erittäin vihaisen näköinen mummeli rollaattorinsa kanssa. En vain osannut enää odottaa, että näkisin siellä ketään :D

Joo, tämä ei ollut yliluonnollista, mutta säikäytti ihan stanasti silloin. Se mummo oli vielä erittäin julman näköinen.

Näitä olisi kiva lukea lisää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä on varmasti paljon enkeleitä lohduttamassa ja hakemassa Sieluja takaisin Kotiin.❤

Kaunis fantasia, mutta sinähän et voi tietää millainen ihminen siinä sängyllä makaa. Mitäs jos siellä pyöriikin jotain pirulaisia odottamassa? Tämä oli ironiaa, mutta oikeasti ärsyttää tällaisen hötön syöttäminen itselle ja muille.

Mistä sinä tiedät mitä siellä on ja mitä ei?

100 vuotta sitten sähkö oli vain hullujen päässä.

1916 Helsingissä oli mm. ajeltu sähkökäyttöisillä raitiovaunuilla 16 vuotta.

Mitään "todennettuja" tapauksia ei ole. Ne ovat joko niin vanhoja että silloin ei ollut osaamista selittää ihan normaaleja asioita muuten kuin kummittelulla tai sitten ne on todistettu feikeiksi.

Tällä palstalla on kyllä huippu kaksinaismoralismi. :D Kerro uskovasi jumalaan ja saat 100 alapeukkua. Kerro uskovasi kummituksiin niin saat 100 yläpeukkua. :D T. Ateisti

Vain otettu lääke auttaa.

Itsellä on hoitajana kokemusta juuri yövuoroilta vanhainkodilla. Mm musiikkia kuuluu yläpuolen kerroksesta ja kun menet tarkistamaan niin onkin hiirenhiljaista. Ovet käy itsekseen ja kuolleiden huoneista tulee hälytyksiä, kuuluu askelia. Näistä ei ääneen toki puhuta, mutta erittäin moni on pannut merkille.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan toinen ei voi mun mielestä vähätellä jonkun kokemaa yliluonnollista, jollei ole ollut itse paikalla todistamassa että hiiri/tuuli/mielikuvitus se vaan metelöi. Kaikki tässä maailmassa ei ole ihan selitettävissä, uskotaanhan jumaliinkin. Ja todellakin lohdullinen ajatus, että jo kuolleet läheiset tulee hakemaan oman ajan koittaessa :)

Kummasti niitä kokemuksia ei ole kuin yksinollessa.

Aika monta yötä vanhainkodissa yksin valvoneena, samat ovet aukeavat päivällä, jos niitä ei kunnolla laita kiinni, kolinoita ei kuule kun on muuta hälinää, ilmastointi heittää papereita lattialle, hiiret katolla muuttuvat vähintäin koiriksi.

Rauhallisena päivänä ehtii paneutumaan kuolevan vieressä istumiseen ja kokemaan itsekin lähes ruumiista irtautumisen tunteen etuoikeudesta saatella vanhus rajan taa. Kiireisenä kiroaa, missä on omaiset, kohta tulee lisää ruumiita, jos pitkään olen tässä.

En mielestäni ole kova, ainakin olen saanut palautetta, että kuuntelen herkästi ja puhun kauniisti. Ei tietenkään kenellekään yhdenkään potilaan uskomuksia epäile, tatuoitujen hysteerikko hoitajien kummituksille välillä pyörittelin silmiä. Pidin kyllä pomoa vastaan uuden hoitajan puolia kun tämä sanoi, ettei uskalla yksin valvoa, pomon mielestä jokaisen sh kuuluu valvoa myös yksin.

Olen töissä vanhassa psykiatrisessa sairaalassa, enkä ole ikinä kuullut yhtään kummitusjuttua. Olen miettinyt, että ehkä se johtuu siitä että täällä on ollut paljon mieleenpainuvia ja keskustelua herättäneitä potilaita, ja niissä on sitten riittänyt puhuttavaa kummitusjuttujen sijaan.

Kyllä se niin menee, että mitä enemmän ihminen tietää, sitä vähemmän luulee tietävänsä. Joillakin on tosi pieni ja yksinkertainen maailma, ja sitä sitten kiivaasti puolustetaan, koska eihän muuta voi olla.

Olin opiskeluaikana harjoittelussa kaupungin sairaalassa.

Petasin sänkyä kun eräs vanha mies tuli kyseisen huoneen ovelle notkumaan.

Kysyin mikäs herralla on ?

Hän vastasi että tuntee kohta kuolevansa.

Meni päiväunille, eikä enää herännyt.

Silloin tajusin että ihminen näkee oman kuolemansa, tietää sen tulevaksi.

Ystäväni, sellainen ronski Justiinamainen  nainen pelkäsi  yövuoroja eräässä vanhainkodissa.  Kuulemma painava ovi aukeili itsestään ja kuului kummia ääniä...

Mun kanssa sairaalassakin aikaa viettää ne minulle tutut henget jotka kaikki ovat kuolleet jossakin muualla kuin ko. osastolla. Tuntuisi jotenkin oudolle jos minulla olisi yhteys ihmiseen jota en tuntisi kuin potilaana.

Äitini oli  sairaanhoitaja ja teki paljon yövuoroja.  Järkevä, jalat maassa oleva nainen joka ei pienistä säikkynyt ja keksi aina loogisen selityksen. Sitten, äidin ollessa jo noin  nelikymppinen ja taas kerran yövuorossa  tapahtui seuraavaa:

Äiti näki vanhan naisen mustassa sadetakissa, naisella oli todella mustat kulmakarvat ja kalpea iho sekä synkkä ilme, äiti oletti mummelin tulleen toiselta osastolta ja lähestyi naista puhuen tälle tyyliin "Rouva, voinko auttaa teitä? Mistäs te tulitte?"  Vanha nainen ei vastannut vaan kääntyi ja lähti rivakasti kävelemään.. ja paineli suoraan hoitajien taukotilaan !  Äitini kiirehti perään vain todetakseen, että huone oli tyhjä. Vain yksi uloskäynti eikä mitään paikkaa, johon piiloutua.  Vaikka äiti pohti päänsä kipeäksi, ei hän keksinyt loogista selitystä sille miten yhtäkkiä näki olemattomia mummeleita.

Tää ei nyt liity hoitotyöhön, mutta kun olin koululainen, yksi opettaja puhui siitä, että kun koulurakennus tyhjenee ja on jäänyt sinne yksin joksikin aikaa, on kuulevinaan kaikenlaisia ääniä, askelia ja kolahduksia. On varmaan yleinen psykologinen ilmiö. Saman huomasin nuorena toimistötyöntekijänä, kun joskus jäin ylitöihin ja toimisto tyhjeni. Pari kertaa kuulin sermin takaa askelia, kuin joku olisi kävellyt ohi, mutta kun menin katsomaan, ei ketään näkynyt.

Ei näistä osaston kahvitauoilla puhuta.

Itse vanhoissa psykiatrisen sairaalan rakennuksissa valvoessa kuuntelin vinnille meneviä laahaavia askelia ja katselin ikkunassa hahmoa toisen rakennuksen nurkalla joka jotain siellä kyykki ja katosi sitten.

Sitten kerran uskaltauduin muutamalle luotetulle hoitajakaverille puhumaan ja kyllä, askelista oli jokaisella kuulohavainto.

Hullun maineenhan siitä saa, varsinkin noitten "vahvojen" hoitajin taholta

Entäpä jos kumpikin hoitaja kuulee /kokee saman ennenkuin kumpikaan kertoo toiselle mitä kuulee/kokee?

Lisää kokemuksia!!!

Kun isäni kuoli kotonamme pysähtyi liesituulettimen kello, joka äärimmäisen harvoin on pysähtynyt.

Äiti jutteli papin kanssa hautajaisten yhteydessä, ja pappi sanoi sen olevan yleistä

Minusta se kuvastaa, että aika lähteä

Olennaista mihin