Yliluonnolliset kokemukset hoitotyössä
Lueskelin vanhoja ketjuja kys. aiheesta ja aattelin tiedustella, olisiko hoitajilla tuoreempia kokemuksia/mielipiteitä yliluonnollisista tapahtumista? Itse työskentelen vanhusten parissa ja meillä jotkut hoitajat näkevät/kokevat yliluonnollisia juttuja, jotkut eivät. Ne, jotka eivät näitä koe, ovat ns. kovempia ihmisiä muutenkin. Itse olen aina nähnyt hahmoja, tummia ja vaaleita, kuullut askeleita, jne. aluksi en näistä uskaltanut puhua, ennenkä vanhemmat hoitajat kertoivat vastaavia kokemuksia. Miten suhtaudutte tällaisiin kokemuksiin? Pelkäättekö? Itse en pelkää. Minusta nämä ovat osastolla kuolleiden henkiä. Olen nähnyt myös, kun kuolemassa olevan potilaan sängyn ympärillä on ollut valkoisia hahmoja. Tulkitsin nämä omaisiksi, jotka tulivat hakemaan. Mielipiteesi: hörhöä vai ei?
Kommentit (163)
Ap jatkaa: jossain vanhassa keskustelussa ihmeteltiin, miksi muka henget liikkuvat vain öisin, kun öisin näitä vain näkee/kuulee. Itse olen sitä mieltä, että henget liikkuvat aina, mutta päivisin osastolla on niin kiireistä ja äänekästä, ettei niitä huomaa.
Mun mielestä on aina niin ihana kuulla, että joku muukin näkee henkiä.
En ole nähnyt mitään yliluonnollista, mutta joskus juuri kuolleen tai elämän rajamailla olevan henkilön vierellä voi aivan kuin tuntea sielun läsnäolon huoneessa, kuin sielu irtaantuisi ruumiista kuoleman hetkellä. Toki tiedostan, että tämä voi vallan hyvin olla vain mieleni luoma harha, mutta onhan sielun pääseminen rauhaan aika kaunis ja lohdullinen ajatus.
Ei tuossa ole mitään hörhöä. Toiset ovat avoimempia ja herkempiä näille asioille. Terv. Sairaanhoitaja
Hörhöä. Mielikuvituksen tuotetta ja tulkintaa omasta maailmankatsomuksesta käsin. Väsyneenä, etenkin yövuoroissa minäkin näen näkökentässäni vilahduksia, hahmoja ja kuulen kilahteluja. Itse pidän niitä tavanomaisina, väsymykseen ja liialliseen valvomiseen liittyvinä asioina. Jotkut "herkät" antavat näille sitten omat, yliluonnollisia merkityksiään.
Vierailija kirjoitti:
Hörhöä. Mielikuvituksen tuotetta ja tulkintaa omasta maailmankatsomuksesta käsin. Väsyneenä, etenkin yövuoroissa minäkin näen näkökentässäni vilahduksia, hahmoja ja kuulen kilahteluja. Itse pidän niitä tavanomaisina, väsymykseen ja liialliseen valvomiseen liittyvinä asioina. Jotkut "herkät" antavat näille sitten omat, yliluonnollisia merkityksiään.
Äläpä yleistä "herkkiä". Itse olen hyvinkin herkkä ja hoitotyössä, mutta olen kanssasi samaa mieltä väsymyksen aiheuttamista vilahduksista. Minulla herkkyys liittyy eläviin ihmisiin ja omien sekä muiden tunnetilojen aistimiseen. Herkkyys ei ole mitään hömppää, nuo yliluonnolliset kokemukset liittyvät kokijan omaan maailmankatsomukseen ja mielikuvitukseen, ei herkkyyteen.
Kukaan toinen ei voi mun mielestä vähätellä jonkun kokemaa yliluonnollista, jollei ole ollut itse paikalla todistamassa että hiiri/tuuli/mielikuvitus se vaan metelöi. Kaikki tässä maailmassa ei ole ihan selitettävissä, uskotaanhan jumaliinkin. Ja todellakin lohdullinen ajatus, että jo kuolleet läheiset tulee hakemaan oman ajan koittaessa :)
Olin just saanut sairaalan osastolla yhden yökierroistani päätökseen, kun mulle tuli olo että pitää palata huoneeseen x. Juuri kun astuin ovesta sisään potilaan rytmi vaihtui kammiovärinään ja aloitin samantien elvytyksen (monitoroitu potilas). Kenties sattumaa tai sitten "hoitsuvaisto".
Siellä on varmasti paljon enkeleitä lohduttamassa ja hakemassa Sieluja takaisin Kotiin.❤
En ole kokenut itse mitään yliluonnollista, mutta tapasin juuri hoitotyössä ihmisen joka oli elvytetty sudänpysähdyksestä, oli siis ollit kliinisesti kuollut. Kertoi tilanteessa irtautuneensa ruumiista ja katselleensa omaa elvytystään katonrajasta. Toisaalta lohduttavaa ajatella, että ehkä ihmisillä on sielu joka jatkaa vaellustaan ruumiin kuoleman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
En ole kokenut itse mitään yliluonnollista, mutta tapasin juuri hoitotyössä ihmisen joka oli elvytetty sudänpysähdyksestä, oli siis ollit kliinisesti kuollut. Kertoi tilanteessa irtautuneensa ruumiista ja katselleensa omaa elvytystään katonrajasta. Toisaalta lohduttavaa ajatella, että ehkä ihmisillä on sielu joka jatkaa vaellustaan ruumiin kuoleman jälkeen.
Olen myös kuullut kliinisesti hetken kuolleen, elvytetyn kertovan noin. Hän jopa muisti minut, ei ollut nähnyt minua ennen selvitystä. Näitä kokemuksia on ihmisillä vaikkeivat kaikki niistä uskalla puhua. - se sairaalan yökkö
Olen kuullut vastaavia tarinoita omilta ystäviltäni, jotka ovat työskennelleet vanhusten osastoilla yökköinä. Kyseessä täysin järkevät ihmiset, jotka eivät millään muotoa ole "hihhuleita". Ovet avautuvat ja sulkeutuvat itsekseen etenkin exituksen jälkeen, kuuluu ääniä ja askeleita, on tunne siitä ettei olekaan yksin jne. Kertovat näitä tarinoita kuin ne olisivat normaali osa heidän hoitotyötään.
En usko yliluonnolliseen, mutta täytyy myöntää, että yksi asia minua karmaisee. Olen kolme kertaa ollut todistamassa, kun kuoleman hetkellä myös huoneessa ollut kello on pysähtynyt samalla hetkellä. Tietääkö joku, mistä tämä johtuu vai onko sattumaa?
Psykoosi ja vielä hoitajilla, eikö lääkäri muka saa hoitsuja kiinni psykoottisista hörinöistä? Minkälainen valvonta teillä oikein siellä on? Huono? Vai syökö hoiturit yövuoron aikana potilaille tarkoitettuja bentsoja ym?
Muistan kun kerran juttelin isäni kanssa, joka on aivan tolkuissaan oleva ihminen, järkevä, eikä tunnu uskovan korkeampaan voimaan. Hän sitten kertoi itselle sattuneen yliluonnollisen kokemuksen ja yritimme yhdessä pohtia jotain luonnollista selitystä ilmiölle. Emme oikein keksineet. Itsekään en usko henkiolentoihin, mutta kyllä tuo tarina vähän pisti pelottamaan ja miettimään. Varmaan sille jokin tieteellinen selitys löytyisi, mutta vaikea näin maallikkona mennä sanomaan. :)
Mä olen toiminut vuosia yöhoitajana enkä ole kertaakaan nähnyt mitään yliluonnollista. enkä pidä itseäni mitenkään kovana, vaikka suhtaudunkin kaikkiin asioihin viileän analyyttisesti.
Hörhöä. Lapsena jaksoi vielä uskoa mielikuvitus ukkeleihin. Aikuisena tiedän paremmin.