Mitä ajattelet, jos kuulet jonkun vaihtaneen yliopistosta amikseen?

Err.. Amis on ammattikoulu. Miksi kukaan joka pääsee yliopistoon haluaisi opiskella ammattikoulussa (ellei sitten kampaaja tms)? Tiedän kyllä yhden joka lopetti biologian opinnot yliopistossa ja siirtyi ammattikorkeaan lukemaan sairaanhoitajaksi. Oli kuulemma sopivampi ala, kun ei tunneilla tarvinnut tappaa hiiriä.

Ajattelen, että olisi kannattanut suorittaa ensin tutkintoloppuun ja sitten vasta kokeilla sitä "toista unelmaa".

Tuttavapiiristä aika moni on lähtenyt kokeilemaan jotain amistutkintohommaa yliopisto-uralta. Kaikki ovat parin vuoden sisään palanneet takaisin, koska "toinen unelma" ei olekaan ollut niin kivaa, tai edes työllistävää.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että olisi kannattanut suorittaa ensin tutkintoloppuun ja sitten vasta kokeilla sitä "toista unelmaa".

Tuttavapiiristä aika moni on lähtenyt kokeilemaan jotain amistutkintohommaa yliopisto-uralta. Kaikki ovat parin vuoden sisään palanneet takaisin, koska "toinen unelma" ei olekaan ollut niin kivaa, tai edes työllistävää.

Joo, riippuu vähän kuinka pitkälle on ehtinyt, mutta jos yli puoli tutkintoa on ehtinyt yliopistossa jo suorittaa, niin kyllähän se kannattaa silloin vetää loppuun asti vaikkei kiinnostaisi pätkääkään.

Yliopistosta toisen asteen ammattikouluun? Eiköhän lukio jo käyty, vähän outo.

tiedän yhden joka opiskeli monta vuotta jotain hyvä palkkaista alaa. Käsittääkseni joku insinööri.sitten vaihtoi opiskelemaan kokiksi. en tiiä mitä sille kävi jatkossa..

Tunnen yhden tällaisen. Hän ei kestänyt opiskelun vaativuutta/painetta, joten lähti opiskelemaan lähihoitajaksi. Aika typerää sinänsä ja luultavasti katuu myöhemmin, lähihoitajien työllisyystilanne kun tällä paikkakunnalla ei ole kovin hyvä. Sitten tunnen muutaman AMK-opintoihin vaihtaneen ja muutaman joka on vienyt opintonsa yliopistossa ensin loppuun ja opiskellut vielä lisäksi jonkin muun tutkinnon. Näillä, jotka ovat vieneet opintonsa ensin loppuun on varmasti paras tilanne. Opiskellessa uutta ammattia voi opintoja rahoittaa tekemällä töitä. Esim. yksi tuntemani opettaja vaihtoi alaa, mutta opintojen ohessa tekee sijaisuuksia rahoittaakseen opintojaan.

Onko täällä tämä "en tunne yhtäkään ihmistä oikeasti enkä sen takia ole facebookissa vaan kaikki ihmissuhteeni korvaa av" -ihmiset vastailemassa? Vai jonnet 18 vee? :D

Ei tossa mitään ihmeellistä ole. Ite tiedän ainakin 6 tällaista: 2 on lopettanut kokonaan yliopiston, 1 vanhempi roikkuu ikuisuusopiskelijana, 2 tekee samaan aikaan yliopistotutkintoaan ja 1 jo valmistunut (niin, ajatelkaa!!!!), työelämässä oleva suorittaa työn ohella ammattitutkintoa. Tuo valmistunut pois lukien kaikilla on ns. vaikeasti työllistävät pääaineet, joten kai se siviiliammatin hankkiminen tuo jonkinlaista turvaa. Yliopisto voi sitten olla harrastus tai intohimo. Yliopiston tehtävähän (pl. lääketiede ym) ei ole valmistaa työelämään tai antaa ammattia, vaan sivistää ja antaa mahdollisuudet kouluttautua tutkijaksi. Ite vaihdoin ton epävarmuuden takia amk:hon :)

Toki ajattelen, että hänestähän tulee normaali ihminen. Korkesti koulutetut on lähes kaikki ylimielisiä uusavuttomia urpoja.

Ajattelen, että hänellä oli tunne, että oli väärällä alalla opiskelemassa. Ei ollut tarpeeksi motivoitunut suorittamaan tutkintoa loppuun, vaan halusi lähteä opiskelemaan jotain sellaista, joka vaikutti omalta jutulta.

Voi myös olla, että nuori on joskus mennyt vanhempien mieliksi lukioon. Ollut hyvä jossain kouluaineessa ja päätynyt sitten vaan lukemaan kyseistä ainetta yliopistoon. Se ei ole kuitenkaan ollut oma kutsumus. Myöhemmin itsenäistyessään henkilö on päättänyt kuunnella sisäistä ääntään ja hakeutunut amisalalle, jota jo mahdollisesti mietti peruskoulussa.

Riippuu ihan siitä mistä vaihtaa ja mihin.

Jos on lukenut elektrodynamiikkaa fysiikan pääaineessa ja vaihtaa sähköasentajaksi, niin ajattelen että paukut taisivat loppua kesken, mikä ei ole mikään ihme ja käy monelle. Jos tajuaa että ei halua loppuikäänsä hakata päätään seinään asioiden kanssa jotka ovat liian haastavia itselle (ja tämä siis on monelle hyvinkin palkitsevaa),  parempi vaihtaa suuntaa. Ymmärrän myös siltä kannalta jos onkin äkkiä perheellistymässä - aiempi tutkinto olisi tarkoittanut määräaikaisia työsuhteita ympäri maailmaa vielä pitkään ennen mahdollisuutta vakipalkkaan.

Jos vaihtaa sosiaalipolitiikasta puusepäksi, niin ajattelen että on kyllästynyt maailman hektisyyteen ja haluaa paeta sitä mahdollisimman konkreettiseen tekemiseen, jossa ei tarvitse seurata somemaailman ja hallituksen viimeisimpiä pöhinöitä. Harmi vain, että nämä siirtymiset harvoin ovat kovin menestyksekkäitä. Hyvä puuseppä olisi yrittäjähenkinen tyyppi joka on pohjimmiltaan innostunut tekniikasta, joten ammatti tuskin toimii pakopaikkana enää valmistumisen jälkeen.

Ja niin edelleen. Moni akateeminen ura on silppuinen, haastava ja huonosti palkattu etenkin alussa. En ihmettele, jos opiskelijoille tulee jossain vaiheessa seinä vastaan - etenkään enää nykyään, kun opiskeluaikoja rajataan yhä tiukemmin. Alkaa melkein olla niin, että jos opinnot eivät heti alkuun lähde etenemään, korjausliikettä ei ehdi tekemään.

Sen tiedän, että aika monella pakon edessä alaa vaihtaneella alkuperäisestä haaveesta luopuminen kummittelee mielessä aina, loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Sen tiedän, että aika monella pakon edessä alaa vaihtaneella alkuperäisestä haaveesta luopuminen kummittelee mielessä aina, loppuun asti.

Aikamoinen ystäväpiiri sinulla. Kuinka monta "pakon edessä" alaa vaihtanutta tunnet noin läheisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen tiedän, että aika monella pakon edessä alaa vaihtaneella alkuperäisestä haaveesta luopuminen kummittelee mielessä aina, loppuun asti.

Aikamoinen ystäväpiiri sinulla. Kuinka monta "pakon edessä" alaa vaihtanutta tunnet noin läheisesti?

Ovatko nämä kaikki muuten kuolleita vai näetkö paitsi tulevaisuuteen, myös toisten pään sisälle? 

Jaha. Taas näitä mollataan akateemisia -ketjuja. Kaikki muka tuntee tällaisia ihan hirveästi. Sama vanha valehtelu päällä. Oikeasti tällaisia ihmisiä ei ole olemassa. Pitää vaan mollata. Ootte naurettavia amikset!

Riippuu mistä mihin vaihtaa. Jos joku vaihtaisi lääkiksestä ensihoidon tai lähihoidon opiskeluun, niin tulisi vähän wtf-fiilis. Koska ne ovat vähän niin kuin "samaa sarjaa". Mutta jos joku vaihtaisi vaikka luonnontieteellisistä opinnoista kokkialalle, niin ajattelisin että okei, ehkä hän haluaa tehdä jotain muuta tulevaisuudessa. Jos joku taas vaihtaisi vaikka humanistisista opinnoista LVI-alalle, niin ajattelisin että LVI-alalla on paljon paremmat työllistymismahdollisuudet.

Av-laisen akateemisen älyn ja sivistyksen logiikka = suuruudenhullu kuvitelma omien preferenssien universaalista pätemisestä kaikkiin ihmisiin, jolloin varmuudella tiedetään toisten elämänarvot ja motiivit, sillä se mikä pätee yhteen, pätee kaikkiin; koska minä halveksin kaikkea muuta koulutusta ei kukaan muukaan voi sitä arvostaa. 

Kovasti haluaisin tietää, mitä ainetta tällaiset putkiaivot muka opiskelevat. Oma veikkaus, että yliopisto näillä on vain saavuttamattomissa haaveissa ja karussa todellisuudessa sinne ei ole ollut, eikä tule koskaan olemaan mitään asiaa...mikä on ihan yhtä perusteltu ja toteen näytetty TIETO kuin teidät fantasiat "ikuisesti katkerista opintojensa keskeyttäjistä". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen tiedän, että aika monella pakon edessä alaa vaihtaneella alkuperäisestä haaveesta luopuminen kummittelee mielessä aina, loppuun asti.

Aikamoinen ystäväpiiri sinulla. Kuinka monta "pakon edessä" alaa vaihtanutta tunnet noin läheisesti?

Aikamoinen? No kiitos, jos se oli kohteliaisuus. Tuttavieni joukossa on vähintään kymmeniä alaa vaihtaneita. Osa tietenkin vasta valmistumisen jälkeen. Itsekin olen vaihtanut alaa, joten aihe on sen puoleen tullut puheeksi lähes kaikkien kanssa jotka olen vaihdoksen jälkeen tavannut.

En ole tähän mennessä tavannut ketään, joka olisi ilmoittanut jättäneensä edellisen alan siksi että se oli aivan turha. Kyllä ne yleisimmät syyt ovat olleet nimenomaan toimeentuloon, perheen asumiskuvioihin ja jatkuvaan epävarmuuteen liittyviä. Ja tunnen useampia eläkeikäisiä, jotka vielä haaveilevat siitä alasta josta luopuivat em. syistä. Pari heistä on eläkkeellä tehnyt tutkinnonkin. Ihan keskustelemalla olen saanut nämä tiedot heiltä.

Että se on lopettanut haahuilun ja tullut järkiinsä. Tajunnut, ettei maisterit saa enää töitä.

Halusi tehdä käytännönläheisempää työtä kuin pyöritellä teorioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen tiedän, että aika monella pakon edessä alaa vaihtaneella alkuperäisestä haaveesta luopuminen kummittelee mielessä aina, loppuun asti.

Aikamoinen ystäväpiiri sinulla. Kuinka monta "pakon edessä" alaa vaihtanutta tunnet noin läheisesti?

Aikamoinen? No kiitos, jos se oli kohteliaisuus. Tuttavieni joukossa on vähintään kymmeniä alaa vaihtaneita. Osa tietenkin vasta valmistumisen jälkeen. Itsekin olen vaihtanut alaa, joten aihe on sen puoleen tullut puheeksi lähes kaikkien kanssa jotka olen vaihdoksen jälkeen tavannut.

En ole tähän mennessä tavannut ketään, joka olisi ilmoittanut jättäneensä edellisen alan siksi että se oli aivan turha. Kyllä ne yleisimmät syyt ovat olleet nimenomaan toimeentuloon, perheen asumiskuvioihin ja jatkuvaan epävarmuuteen liittyviä. Ja tunnen useampia eläkeikäisiä, jotka vielä haaveilevat siitä alasta josta luopuivat em. syistä. Pari heistä on eläkkeellä tehnyt tutkinnonkin. Ihan keskustelemalla olen saanut nämä tiedot heiltä.

Nyt heräsi kiinnostus. Yliopistokoulutus oli varma työllistäjä 90-luvun laman alkuun saakka, ja lisäksi kerran saatu opinto-oikeus oli ikuinen vielä 2000-luvulla joten mitään painetta etenemisvauhdista ei ollut. Miksi nämä eläkkeelle ehtineet muinaismuumiot siis "pakon edessä" keskeyttivät varmasti ja hyvin palkattuihin töihin vievät opintonsa?

Yliopistoon pääsy on sen verran kovan työn takana ja vaatii myös älykkyyttä. Sen takia ensimmäinen ajatus on joko vamma tai masennus. 

Tällaisten aloitusten takana on aina alemmuudentunne, kun ei itse ole mitään mahdollisuutta edes pyrkiä yliopistoon...joten on pakko yrittää halventaa yliopisto-opiskelijoita ja sieltä valmistuneita.