Antaisitko pettämisen anteeksi?

Aiheesta on olemassa vanhoja, kilometrien pituisia ketjuja. Johonkin niistä olen joskus kirjoittanutkin, enkä jaksa purkautua samasta aina uudestaan ja uudestaan. Onko pakko aloittaa aina uusi keskustelu?

Itse asiassa minä luulen että antaisin anteeksi, mutta vain yhden illan jutun. Enemmän kuin kerran toistuvaa syrjähyppyä saman hutsun kanssa en enää nielisi.

Toki saisi kuulla kunniansa, ja koska olen yleensä ikävä kyllä hyvin kostonhimoinen ihminen, saattaisin pitää pitkänkin mykkäkoulun ja jopa paeta vaikka hitto äidin sohvalle nukkumaan niin kauaksi aikaa, että mies tekee jotain mullistavaa. Ei mitään ruusupuskaa tai muuta, vaan "persoonallinen" ja AITO pahoittelu.

Pussailu vieraan naisen kanssa saattaisi tuntua jopa pahemmalta! Se on minusta intiimimpää kuin joku pano, joka ei merkitse mitään.

Kyllä antaisin. Ei se järvi soutamalla kulu.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa minä luulen että antaisin anteeksi, mutta vain yhden illan jutun. Enemmän kuin kerran toistuvaa syrjähyppyä saman hutsun kanssa en enää nielisi.

Toki saisi kuulla kunniansa, ja koska olen yleensä ikävä kyllä hyvin kostonhimoinen ihminen, saattaisin pitää pitkänkin mykkäkoulun ja jopa paeta vaikka hitto äidin sohvalle nukkumaan niin kauaksi aikaa, että mies tekee jotain mullistavaa. Ei mitään ruusupuskaa tai muuta, vaan "persoonallinen" ja AITO pahoittelu.

Pussailu vieraan naisen kanssa saattaisi tuntua jopa pahemmalta! Se on minusta intiimimpää kuin joku pano, joka ei merkitse mitään.

Jatkan vielä: antaisin anteeksi siis jos ja vain jos saisin kuulla pettämisestä mieheltä itsestään. Puskaradiosta jos kuulisin, olisi sivumausteena niin häpeä kuin myötähäpeäkin, ja noita tunteita en kestä.

Vierailija kirjoitti:

Aiheesta on olemassa vanhoja, kilometrien pituisia ketjuja. Johonkin niistä olen joskus kirjoittanutkin, enkä jaksa purkautua samasta aina uudestaan ja uudestaan. Onko pakko aloittaa aina uusi keskustelu?

Tarvitseeko joka aiheesta aina valittaa? On sinullakin ongelmat.

Miehellä oli vuoden mittainen suhde työkaveriinsa. Olivat käyneet matkoilla, mökeillä ties missä. Odotin silloin toista lastamme. Paljastui viestittelyn kautta. Aluksi ajattelin, että ilman muuta avioero, mutta harkinta-aikana löysimme toisemme uudelleen. Nykyään olemme onnellisia. Ratkaisevaa oli, että mies katui ja otti vastuun teoistaan.

Olen antanut anteeksi. Mies oli rakastunut naapuriimme ja tapailivat joitain kuukausia. Tuli kuitenkin järkiinsä.

Jonkun kännipanon voisin antaa anteeksi, mutta pitkää "rakkaussuhdetta" jossa rakastellaan jne voisi olla aika vaikea antaa anteeksi.

Voisin varmasti antaa anteeksi, mutta en jatkaa suhdetta. Olen muutenkin aika mustasukkainen joten jos saisin tietää että toinen on pettänyt niin en vaan saisi mustasukkaisilta ajatuksilta sen jälkeen rauhaa ja suhdetta olisi mahdoton jatkaa. Ihan sama vaikka antaisin anteeksi ja rakastaisin niin en vain voisi olla suhteessa enää rennosti hetkeäkään. Suutelun vielä voisin sivuuttaa, mutta kaikki sitä pidemmälle menevät asiat jäisivät kaivamaan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä oli vuoden mittainen suhde työkaveriinsa. Olivat käyneet matkoilla, mökeillä ties missä. Odotin silloin toista lastamme. Paljastui viestittelyn kautta. Aluksi ajattelin, että ilman muuta avioero, mutta harkinta-aikana löysimme toisemme uudelleen. Nykyään olemme onnellisia. Ratkaisevaa oli, että mies katui ja otti vastuun teoistaan.

Meillä taas ajattelin, että lasten takia jatkan. Mies kuitenkin keskittyi syyttelemään mua sivusuhteestaan, viestittelemään ex-salarakkaansa kanssa ja suremaan menetettyä rakkauttaan. Mulle ja lapsille oli räjähdysherkkä raivopää, jonka kotona ollessa tuskin pystyi hengittämään. Silti ero tuli miehelle yllätyksenä.

Olen itse saanut anteeksi pettämisen. Olin suhteessa valmentajaani ja lopulta syyllisyys kävi niin kovaksi, että oli pakko kertoa. Olin tuohon aikaan masentunut ja hain jonkinlaista hyväksyntää itselleni. Halusin lopettaa suhteen, sillä tuntui etten enää ansainnut miestäni kaiken jälkeen. Hän kuitenkin taivutteli minut jatkamaan ja olemme yhä yhdessä. En voisi koskaan enää pettää, niin kauhea kokemus se oli näin pettäjänkin näkökulmasta.

En. Yksiselitteisesti en.

Suutelin antaisin kyllä anteeksi, ehkä jonkun kännipanonkin. Pitkään jatkunut tapailu tuntuu ainakin nyt melko mahdottomalta antaa anteeksi...

Ei tuo ole teko, joka on jotenkin anteeksi annettavaa. Se tarkoittaisi että minä en riitä enkä ole se mitä mies haluaa. Se olisi ilmoitus, että en ole miehelle tärkein. Sitten pitäisi vain miettiä, haluanko elää katsellen sellaisen ihmisen naamaa, joka piti tarpeellisena ilmoittaa yhdentekevyyteni tuolla tavalla. Silloin kai voisi antaa asian olla, jos mies ei olisi minulle se tärkein. Monessa avioliitossakin on se tilanne, että yhteen on päädytty käytännön syistä ja muut asiat merkitsevät enemmän kuin se kumppani.

Mies oli käynyt bordelleissa työmatkoillaan, lisäksi oli ollut jonkinlainen viritys sihteerinsä kanssa, ilmeisesti seksiä siinäkin kuviossa oli mukana. Selvisi luottokorttilaskuista.. Olisin ehkä voinut harkita anteeksiantoa, jos toinen olisi edes suostunut keskustelemaan asiasta tai pyytämään anteeksi. Mutta kun ei niin ei, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin erota. Ei mitään mahdollisuuksia jatkaa avioliittoa, jollei toinen ota edes vastuuta teoistaan.

No ehkä jonkun kännisuutelun antaisin vielä anteeksi, jos mies katuisi ja muuttaisi tapojaan. Tarkottaisi siis käytännössä ryyppäämisen loppumista, jos kerran ei pysty hallitsemaan itseään. Seksiin meneviä juttuja tuskin.

Kyllä siinä ero tulisi. En vain enää pysty ajattelemaan toista seksuaalisesti viehättävänä.

Kun on kerran puoliso lähtenyt toisen matkaan niin pakko se on sanoa, että olen kyynistynyt parisuhteeseen noin yleensä. Parempi kun elää vain päivä kerrallaan ja katsoo mihin se riittää. Jos tulee ero niin sitten tulee, maailmassa naisia riittää. Mihinkään sielunkumppanuuteen en ole koskaan uskonut.

Jos lähtee niin takaisin ei ole tulemista. Kaverina voin olla jatkossakin, mikäli mielenkiinnon kohteita vielä on ja ystävyyden tunnetta molemmanpuoleisesti. Seksisuhde eksän kanssa täysin mahdoton ajatus.

En todellakaan. Jos kerran jotain on luvattu niin se on luvattu. Jos haluaa perua uskollisuuslupauksensa niin siitä kerrotaan etukäteen, EI JÄLKIKÄTEEN.

Asia on tietenkin eri jos tästä asiasta ei ole keskusteltu ja huom! mitään ei ole luvattu. Loppujen lopuksi toista ihmistä ei voi omistaa.

M38

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa minä luulen että antaisin anteeksi, mutta vain yhden illan jutun. Enemmän kuin kerran toistuvaa syrjähyppyä saman hutsun kanssa en enää nielisi.

Toki saisi kuulla kunniansa, ja koska olen yleensä ikävä kyllä hyvin kostonhimoinen ihminen, saattaisin pitää pitkänkin mykkäkoulun ja jopa paeta vaikka hitto äidin sohvalle nukkumaan niin kauaksi aikaa, että mies tekee jotain mullistavaa. Ei mitään ruusupuskaa tai muuta, vaan "persoonallinen" ja AITO pahoittelu.

Pussailu vieraan naisen kanssa saattaisi tuntua jopa pahemmalta! Se on minusta intiimimpää kuin joku pano, joka ei merkitse mitään.

Eikös yleensä panoon kuulu pussailuakin?

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan. Jos kerran jotain on luvattu niin se on luvattu. Jos haluaa perua uskollisuuslupauksensa niin siitä kerrotaan etukäteen, EI JÄLKIKÄTEEN.

Asia on tietenkin eri jos tästä asiasta ei ole keskusteltu ja huom! mitään ei ole luvattu. Loppujen lopuksi toista ihmistä ei voi omistaa.

M38

Miten tuo siis luvataan? Kun hörpitään aamuteetä niin joku "vannon kautta kivan ja kannon"-litania? Vai vihkimistäkö tarkoitat? Kun seurustellaan, niin kyllä siinä jokainen odottaa uskollisuutta. Ei sitä tarvitse erikseen ääneen sanoa. Se tarvitsee sanoa, jos haluaa avoimen suhteen.