"Mitä sulle kuuluu?" "Miten sinulla menee?" Mitä vastaat?
Mie oon todella epäsosiaalinen enkä utele muitten ihmisten kuulumisia enkä mielellään puhu puolituttujen tai etenkään tuntemattomien kanssa omasta elämästäni tai kuulumisista.
Tää on vissiin tyhmää, mutta minua ahistaa noi "Mitä sulle kuuluu?" "Miten sinulla menee?" Mitä ihmettä muut oikein vastaa niihin?
Itte yleensä vain kommentoin että "Ihan normaalisti" tai "Samalla tavalla kuin aina". Heitteleekö normaaleilla ihmisillä nuo kuulumiset jotenkin? Pitäisikö minun huonona päivänä sanoa että "Todella huonosti" ja hyvänä päivänä "Todella super hyvin!!".
Vai pitäisikö sitä alkaa kertomaan koko päivän tapahtumat vai mitä ihmettä? Tavallaan koen että olen aika tylsä kun en kerro mitään enempää, mutta toisaalta ei mulla ole mitään enempää kerrottavaa.
:D Tää nyt ei ole mikään suuri ongelma minulle, mutta ois kiva kuulla että mitä muut oikeasti vastaavat noihin. Siis jos joku puolituttu kysyy. Läheisille kavereille tietty tulee kerrottua kaikkea maan ja taivaan välillä.
Samaten on jotenkin kiusallista kun kai tuossa pitäis sitten heittää vastakysymys "Entäs miten sulla menee?". Koska oikeasti yleensä minua ei vois vähempää kiinnostaa miten jollain menee...
Kommentit (31)
Jos kaveri kysyy, vastaan rehellisesti. En oleta, että kaveri kyselee kuulumisiani muodon vuoksi. Haluanhan itsekin tietää mitä kaverille OIKEASTI kuuluu.
Jos puolituttu kysyy, sanon yleensä että ihan suht ok, tässähän tää, ei mitään ihmeellistä. Tai jos kuuluu tosi hyvää niin sanon että hyvää. Ei Suomessa ole sellaista small talkki-kulttuuria että kysellään muodon vuoksi ja vastataan muodon vuoksi jotain paskaa.
Moi.
Moi.
Mitä kuluu?
Mitäs sulle? :))
(JA MITÄ VITTUA VASTAAT TÄHÄN?)
No ihan hyvää.
Akward moment.
KIUSALLISET KESKUSTELUT OSA 5000.
Vierailija kirjoitti:
Hyvän ystävän esittämänä kertoisin puolestaan oikeasti, mitä kuuluu ja miten menee, oli se sitten hyvää tai huonoa.
Minusta on jotenkin outoa, jos hyvä ystävä kysyy noin juuri siksi, että se kuulostaa enemmän small talkilta. Eikö hyvä ystävä olekaan sellainen, joka uskoo, että minä kerron hänelle asiani omaan tahtiini ilman kyselyjä?
Kuvailen peräpukamani ja aamukakan värin + koostumuksen.
Vierailija kirjoitti:
Kuvailen peräpukamani ja aamukakan värin + koostumuksen.
Minä kuvailen vauvani kakat, puklut ja röyhtäyksien syvällisen merkityksen
Kerron ensimmäisenä millainen aamun ensimmäinen ulosteeni oli rakenteeltaan.
Ihan hyvinhän tässä, perusarkea ja koulujuttuja. Mites sulla? Kävittekö jo siellä Ikeassa
/ Turkissa (tähän siis joku keskustelunjatkekysymys, jos tietää toisen tehneen / käyneen jossakin aiemman keskustelun perusteella)?
Ei kurjuutta kummempaa....töitä ja lastenhoitoa, entä itsellenne?
Se on normaalia kanssakäymistä ja keskustelun avaus, herranjestas, miten tästäkin vetää joku herneen nenään ja pohtii syvällisiä.
Tutuille kerrotaan enemmän ja puolitutuille sanotaan ihan ok, sillä jos sanoo, että paskasti menee, pitäisi alkaa avautumaankin. Riippuu muutenkin tilanteesta, mutta ei se ainakaan utelua ole.
Sama ! Tekstisi oli kuin minun suustani. Tsemppiä ! :D