Lue keskustelun säännöt.
Onko masennukselle aina joku olosuhdesyy vai voiko se olla aivosairaus tai puhdas mielisairaus?
09.04.2016 |
Kaverini on ollut jo kymmenen vuotta masentunut. Lääkäri diagnosoi masennuksen.
Masennuksen alkaessa kaverillani oli meneillään vaikea parisuhde, joka myöhemmin rikkoutui lopullisesti. Myös taloudellisia ongelmia hänellä oli jo silloin.
Kun jutellessamme oletin masennuksen alkuvuosina, että syynä masennukseen olisivat edellä mainitut olosuhteet, hän oikein suuttui ja huusi, ettei hänen parisuhteensa ongelmilla tai taloushuolilla ole mitään tekemistä masennuksen kanssa, vaan ne ovat vain tavallaan lisätaakkoja masennuksen päälle. Hän on edelleen sitä mieltä, kymmenen vuoden jälkeen.
Onko niin, että parisuhde- ja talousongelmat (ja ehkä jotkin muut ongelmat, esim. hänen menneisyydessään) ovat oikeasti syynä hänen masennukseensa, mutta hän ei vaan osaa tavallaan kytkeä syitä ja seurauksia toisiinsa, vaikka ne meille läheisille ovat ilmeisiä? Vai onko niin, että masennus oikeasti on täysin irrallaan elämänolosuhteista ja kokemuksista ja syntyy aivoissa ihan itsestään vääränlaisen sähkökemiallisen toiminnan tai esim. päähän kohdistuneen iskun aiheuttaman kudostuhon tms. seurauksena?
Voivatko masentuneet, jotka väittävät masennuksen olevan aivosairaus, olla esim. jotenkin introspektiivisesti vain taidottomia, etteivät osaa yhdistää toisiinsa syitä ja seurauksia? Itse harjoitan paljon sisäisten tuntemusteni ja motiivieni pohdintaa, ja olen ollut masentunut ja tiedän tismalleen aina, mistä surullisuuteni ja alhainen mielialani milloinkin johtuu.
Kommentit (17)
Voi olla että et itse ole masentuvaa sorttia, ehkä siksi että olet kognitiivisilta taidoiltasi noin mainio - tai kykenet erittelemään tunteitasi noin hienosti koska pääsi ei jämähdä masennukseen.
Ymmärrän hyvin ystävääsi: terapia voisi olla hänelle toimivaa, sillä terapiassa ihminen työstää omia vaikeita asioitaan _itse_. Terapeutti vain kulkee rinnalla ja pitää prosessia käynnissä.
Se mistä ei ole apua on juuri tuollainen "hei kato, sussa on tossa kohtaa vika, korjaa toi" -tyyppinen sormella osoittelu.
Ja joo: masennuksen voi laukaista joku alkusyy, mutta masennus voi myös tulla näennäisesti ilman sen kummempaa syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus on nimenomaan aivosairaus eli serotoniinin, dopamiinin ja muiden välittäjäaineiden häiriö. Se ei ole tunne (alakulo, vitutus) vaan verrattavissa pikemminkin vaikka kilpirauhasen toimintavajaukseen (joka muuten aiheuttaa samankaltaisia oireita). Ei kukaan väitä, että kilpirauhasen toimintavajaus johtuisi parisuhteista tai talousongelmista vaan thyroksiinin puutteesta. Yhtä lailla kliininen depressio on em. välittäjäaineiden puutetta ja korjaantuu, kun niiden vuoto (serotoniinin takaisinotto) estetään.
Onko väitteesi todistettu tieteellisesti?
Kilpirauhasen vajaatoiminta nimittäin on tieteellinen fakta.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että et itse ole masentuvaa sorttia, ehkä siksi että olet kognitiivisilta taidoiltasi noin mainio - tai kykenet erittelemään tunteitasi noin hienosti koska pääsi ei jämähdä masennukseen.
Ymmärrän hyvin ystävääsi: terapia voisi olla hänelle toimivaa, sillä terapiassa ihminen työstää omia vaikeita asioitaan _itse_. Terapeutti vain kulkee rinnalla ja pitää prosessia käynnissä.
Se mistä ei ole apua on juuri tuollainen "hei kato, sussa on tossa kohtaa vika, korjaa toi" -tyyppinen sormella osoittelu.
Ja joo: masennuksen voi laukaista joku alkusyy, mutta masennus voi myös tulla näennäisesti ilman sen kummempaa syytä.
Olet siis kanssani samaa mieltä?
Minua kiinnostaa tämä, koska masennuksen syistä vallitsee niin selkeät käsityserot.
ap.
Ei kai siihen mitään kudostuhoa tai aivotoimintahäiriötä tarvita, että masentuu. Ystäväsi näkemys johtuu medikalisaatiosta ja tosiaan siitä ettei hän ymmärrä itseään kovin hyvin.
Serotoniiniaineenvaihduntaa ei olla päästy kunnolla tutkimaan koska eläviin aivoihin on paha mennä sorkkimaan, eli tämä serotoniinijuttu on käsittääkseni paras arvaus masennuksen syistä tällä hetkellä.
Näin minulle taisi asiaa selittää eräs psykiatriksi erikoistuva lääkäri.
Mutta: parempaakaan arvausta ei ole saatavilla.
Empiirisestihän tätä voi kokeilla vetämällä hirveät lärvit, ja tutkailemalla sitten jälkikäteen sitä lärveistä aiheutunutta morkkista: jonkinlaisesta serotoniinikuopasta lienee nimittäin kyse kun on kunnon darra päällä - kaiken muun hauskan lisäksi.
T:2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen, että on ihmisiä, jotka masentuu helpommin (perinnöllistä?) ja ihmisiä, jotka eivät masennu isoimmistakaan elämän alamäistä ja ongelmista. Ja ajattelen omakohtaisen kokemuksen mukaan noin, että niillä ihmisillä, joilla masennus tulee helposi niin sen alkamisen syynä on juurikin yleensä joku ulkopuolinen tekijä. Esimerkiksi mieheni on sairastanut nuorena vaikeaa masennusta, kun on ollut edestakaisin muuttoja eri maiden välillä ja ei siten oikein koskaan päässyt asettumaan mihinkään kulttuuriin eikä kokenut sitten lopullisesti takaisin Suomeen asettuessaan kuuluvansa joukkoon ollenkaan, kun oli tottunut muiden maiden kulttuuriin ja siitä sitten alkoi masennus. Edelleen hän kärsii ajoittaisista vaikeammista kausista ja ahdistuneisuushäiriöstä, mutta lääkkeitä tai osastohoitoja ei ole teini-iän jälkeen tarvinnut. Tuon perinnöllisyys jutun otin mukaan siksi, että mieheni setä teki aika nuorena itsemurhan masennuksen takia ja myös mieheni äiti on lievästä masennuksesta kärsinyt aikanaan.
Itse taas olen sellainen ihminen, että suren aikani ja sitten pääsen ihan omin avuin jatkamaan elämää enkä koskaan koe olleeni masentunut, vaikka aika rankkoja juttuja on itsellänikin takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että et itse ole masentuvaa sorttia, ehkä siksi että olet kognitiivisilta taidoiltasi noin mainio - tai kykenet erittelemään tunteitasi noin hienosti koska pääsi ei jämähdä masennukseen.
Ymmärrän hyvin ystävääsi: terapia voisi olla hänelle toimivaa, sillä terapiassa ihminen työstää omia vaikeita asioitaan _itse_. Terapeutti vain kulkee rinnalla ja pitää prosessia käynnissä.
Se mistä ei ole apua on juuri tuollainen "hei kato, sussa on tossa kohtaa vika, korjaa toi" -tyyppinen sormella osoittelu.
Ja joo: masennuksen voi laukaista joku alkusyy, mutta masennus voi myös tulla näennäisesti ilman sen kummempaa syytä.
Olet siis kanssani samaa mieltä?
Minua kiinnostaa tämä, koska masennuksen syistä vallitsee niin selkeät käsityserot.
ap.
En ole.
Olen sitä mieltä että kuulostat ylimieliseltä ja empatiakyvyttömältä suhtautumisessasi masentuneeseen ystävääsi.
Minä en tiedä miksi toiset masentuvat ja toiset eivät. Minulla on asiasta valistuneita arvauksia kylläkin. Oma vinkkini masentuneelle olisi psykedeeliset huumeet: aivotutkimuksissa ovat auttaneet uusien hermoyhteyksien synnyttämisessä, ja minusta jonkinlainen resetointi olisi masentuneelle hyväksi.
Tai se terapia, joka ajaisi saman asian mutta hitaammin ja turvallisemmin.
Mutta toiston vuoksi: jokaisen on se oma polkunsa kuljettava, ja osoittelu ja neuvominen ovat minusta ihan vihoviimeisiä asioita mitä voit masennukseen hukkuvalle tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välittäjäaineiden vajaus masennuksen syynä on 60-luvulla keksitty hypoteesi, jota ei ole todistettu, mutta johon saatetaan yhä vedota, koska se saa lääkityksen perustan kuulostamaan tieteellisemmältä. Masennuslääkkeethän on kehitetty yleensä lisäämään tiettyjä välittäjäaineita tietyissä paikoissa. Jos se pitäisi paikkansa niin lääkkeiden teho olisi paljon parempi kuin mitä tutkimuksissa on ilmennyt eikä vaikutusta tarvitsisi odottaa useita viikkoja.
Ap, masennukseen kuten moniin muihinkaan sairauksiin ei ole pelkästään yhtä selitystä.
Eli masennus ON osin aivokemiallinen juttu, ja siksi juuri moni masentunut hyötyy masennuslääkityksestä.
Eivät kuitenkaan kaikki. Juurikin koska heillä se on enemmän olosuhteiden aiheuttama sairaus.
Ja kolmas ryhmä ovat ne, joilla on perinnöllinen alttius masennukseen. Monissa suvuissa kulkee masennusta, esim. oman mieheni isä oli masentunut, veli on sairaseläkkeellä sen takia, siskon lapsista toinen on masentunut ja miehelläkin oli masennusta aiemmin. Ilman todellakaan yhden yhtäkään olosuhdesyytä.
Älä siis yksinkertaista asioita, ja ainakaan syyttele ystävääsi tuolla lailla. Vaikka hänen elämäntilanteensa olisi osin masennuksen taustalla, sinun kommentointisi lähinnä ahdistaa häntä lisää. Hän kyllä prosessoi ilman sinun besserwisserointiasikin elämäntilannettaan koko ajan, ja päättää ihan itse, mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tästä linkistä voit lukea kansantajuisen selityksen välittäjäaineista. Lopussa on lähdeviiteluettelo, voit sitten tutkia onko tarpeeksi tieteellisesti todistettu. http://www.masennussattuu.fi/masennus-aivot-ja-kipu
Kuulostat kyllä todella myrkylliseltä ihmiseltä, toivottavasti kaverisi tajuaa että sinä saatat olla osasyy masennukseen vaikka parisuhde ja talousongelmat eivät olisi.
Jaa, eipä tästä varmaan kukaan ole varma mistä masennus johtuu. Itse olen ajatellut että masentuvalla on jonkinlainen alttius masentua ja jokin ulkopuolinen tekijä laukaisee sen.
Olen itse teininä sairastanut masennusta, mutta en tähän päivään mennessä ole keksinyt mikä seikka tuon olisi voinut aiheuttaa. Ainut rasittava tekijä oli tuolloin voimia vievä parisuhde, mutta elämäni oli kokonaisuudessaan ihan normaalia. Olen sittemmin kokenut huomattavasti rankempia asioita joiden olisi voinut kuvitella laukaisevan masennuksen uudelleen, mutta näin ei ole käynyt.
Aiemman kirjoittajan tekstistä tuli mieleeni että monet tuntemani masennuksesta kärsineet ovat sairastaneet nimenomaan teininä/nuorena aikuisena. Ehkä teinin aivokemia on herkempi ja altistaa masennukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kymppi kehottaa ap:ta lukemaan aiheesta asiallisilta sivustoilta lisää. Mielenterveystalo - saitti on erinomainen. Tässä toiselta saitilta tiivistetysti:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
"Masennustilojen syyt
Masennustilojen syntyyn vaikuttavat monet eri tekijät, joiden osuus vaihtelee eri yksilöillä ja erilaisissa masennustiloissa. Tutkimusten valossa masennusalttiutta voivat lisätä perinnölliset ja hankitut biologinen alttius, synnynnäinen temperamentti ja kehityksen aikaisten kokemusten muovaama persoonallisuuden rakenne.
Psykologisella tasolla itsetunnon hauraus, kehityksen aikana sisäistetyt negatiiviset ajatusmallit ja läheisyyden tarpeeseen perustuva alttius alistua lisäävät masennusalttiutta. Masennus voi myös olla luonteeltaan keino paeta sitä laukaisevia tai ylläpitäviä pelottavia tunnetiloja, kuten omia tai toisen vihantunteita. Monasti masennustilan taustalla on pitkään tukahdutettu voimakas suru läheisen, ammatillisen aseman tai kyvyn menetyksestä tai tunne-elämää tai ihmissuhteita kapeuttava aikaisemman elämän traumaattinen kokemus.
Masennustiloja laukaisevina tekijöinä ovat usein ajankohtaiset elämäntapahtumat, erilaiset pettymykset ja menetykset. Masennustilojen taustalla on usein läheisen kuolemaan tai menetykseen liittyvä surematon suru, itsetuntoa ja hyvinvointia uhkaava muutos elämässä, parisuhteeseen tai työsuhteisiin liittyvä ristiriita tai sosiaalista eristäytymistä ylläpitävä sosiaalinen arkuus. Toistuvat masennustilat kaventavat usein niistä kärsivien sosiaalista tukiverkkoa, joka on omiaan lisäämään masennusalttiutta ja masennustilojen pitkittymistä.
Masennustila voi olla myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön eli maanis-depressiivisen sairauden sairausjakso. Tämä mahdollisuus on tärkeä pitää mielessä, koska kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksojen lääkehoito eroaa muiden masennustilojen lääkehoidosta.
Masennustilat ovat usein luonteeltaan myös aivojen toiminnanhäiriöitä. Masennustiloihin liittyvä pitkittynyt stressin ja sen aiheuttama lisämunuaisten kortisoli-hormonin erityksen nousun tiedetään vaikuttavan lamaannuttavasti muistin kannalta keskeisen aivojen osan (aivoturson) solumuodostukseen. Masennuslääkkeiden hoitovaikutus saattaa perustua niiden kykyyn stimuloida aivosolujen uudismuodostuksen kannalta keskeisten kasvutekijöiden eritystä. Joidenkin nkemysten mukaan osassa masennustiloista on kyse aivojen erilaisten biologisten rytmien desynkroninaatiosta."
Eli kuten huomaar, masennukselle voi olla myös aivokemiallisia syitä.
Tähän on vaikea antaa eksaktia vastausta. Ihminen on aina kokonaisuus, meillä on geenit ja perityt ominaisuudet, mutta ympäristö muokkaa meitä vahvasti. Masennuksessa on todettu perinnöllinen alttius ( esim jos jompi kumpi vanhemmista on masentunut, on lapsella suuri riski masentua). Tämä johtuu yleensä siitä, että masentunut vanhempi ei osaa ohjata lasta oikeaan ja riittävään vuorovaikutukseen ja lapsen kyky ja kapasiteetti säädellä omia tunnetulojaan ei kehity riittävästi. Ympäristötekijöistä mm. koulukiusaus, köyhyys, työttömyys, somaattinen sairaus lisää riskiä sairastua masennukseen. Jos ystäväsi on " aina ollut masentunut", vaikuttaa siltä, että hän ei ehkä ole varhaisina vuosinaan saanut riittävästi kykyjä kompensoida ikäviä ja vaikeita asioita ja saanut niihin tukea aikuiselta. Suosittelen näiden asioiden tarkastelua esim. kognitiivisessa terapiassa.
Dopamiinin ja serotoniinin lisäys aivoissa lääkityksen avulla auttaa joitakin, mutta masennuslääkkeiden teho ei ole kovin hyvä. Kaikki eivät vaan kykene/jaksa sitoutua terapiaan eikä sitä ole tarjolla kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että et itse ole masentuvaa sorttia, ehkä siksi että olet kognitiivisilta taidoiltasi noin mainio - tai kykenet erittelemään tunteitasi noin hienosti koska pääsi ei jämähdä masennukseen.
Ymmärrän hyvin ystävääsi: terapia voisi olla hänelle toimivaa, sillä terapiassa ihminen työstää omia vaikeita asioitaan _itse_. Terapeutti vain kulkee rinnalla ja pitää prosessia käynnissä.
Se mistä ei ole apua on juuri tuollainen "hei kato, sussa on tossa kohtaa vika, korjaa toi" -tyyppinen sormella osoittelu.
Ja joo: masennuksen voi laukaista joku alkusyy, mutta masennus voi myös tulla näennäisesti ilman sen kummempaa syytä.
Olet siis kanssani samaa mieltä?
Minua kiinnostaa tämä, koska masennuksen syistä vallitsee niin selkeät käsityserot.
ap.
En ole.
Olen sitä mieltä että kuulostat ylimieliseltä ja empatiakyvyttömältä suhtautumisessasi masentuneeseen ystävääsi.
Minä en tiedä miksi toiset masentuvat ja toiset eivät. Minulla on asiasta valistuneita arvauksia kylläkin. Oma vinkkini masentuneelle olisi psykedeeliset huumeet: aivotutkimuksissa ovat auttaneet uusien hermoyhteyksien synnyttämisessä, ja minusta jonkinlainen resetointi olisi masentuneelle hyväksi.
Tai se terapia, joka ajaisi saman asian mutta hitaammin ja turvallisemmin.
Mutta toiston vuoksi: jokaisen on se oma polkunsa kuljettava, ja osoittelu ja neuvominen ovat minusta ihan vihoviimeisiä asioita mitä voit masennukseen hukkuvalle tehdä.
Eli olet siis serotoniiniteorian tai kudostuhoteorian kannalla masennuksen syystä (sitähän tässä kysyin enkä sitä, kuinka masennukseen pitäisi suhtautua ihmissuhdetasolla; sinähän et tiedä, millaisia keskusteluja yksityiskohtaisesti olemme käyneet kaverini kanssa)? Mutta jos kerran olet serotoniini- tai kudostuhoteorian kannattaja, niin miten sitten suosittelet hoidoksi siihen terapiaa? Eihän se kudostuho tai muu fyysinen tekijä keskustelemalla korjaannu?
ap.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kyllä todella myrkylliseltä ihmiseltä, toivottavasti kaverisi tajuaa että sinä saatat olla osasyy masennukseen vaikka parisuhde ja talousongelmat eivät olisi.
Ei siinä mitään "myrkyllistä" tarvitse olla, ettei automaattisesti usko medikalisaation synnyttämiin teorioihin, joita ei ole edes tieteellisesti todistettu, kuten linkkisikin osoittaa.
En ole "syyllistänyt" kaveriani masennuksestaan, vaan ehdottanut sille nimenomaan ulkokohtaisia syitä, jotka saattavat olla hänen pahoinvointinsa taustalla. Eli jotain rajaa herkkähipiäisyyteen nyt hei...
Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita ja jokaisessa on omat puutteensa ja heikkoutensa, myös minussa (ja sinussa). :)
ap.
Ketjun aloittajan hypoteesi ei pidä paikaansa ainakaan minun kohdallani. Olen hyvin analyyttinen ihminen, lukenut paljon psykologiaa ja sairastanut lapsesta asti masennusta. Omalla kohdallani masennukseni syitä on paljon: koulu- ja työpaikkakiusaaminen, liika tunnollisuus ja sitä kautta uupumus, yksinäisyys (ei isää eikä sisaruksia tai muitakaan läheisiä), äidin etäisyys ja välinpitämättömyys sekä vakava krooninen sairastuminen, kun olin lapsi, turvaverkoston puuttuminen, useat epäreilut irtisanomiset töistä, pitkäaikaistyöttömyys, köyhyys, avioerot, henkinen ja lievä fyysinen väkivalta parisuhteessa. Vaikka olen paljon pohtinut masennukseni syitä, ei se lievennä masennustani vaan päinvastoin saa tuntemaan itseni entistäkin surkeammaksi. Olen pyrkinyt hyvään elämään niillä huonoilla korteilla, jotka minulle on jaettu, opetellut positiivista ajattelua, opiskellut paljon ja pyrkinyt hyvään parisuhteeseen sekä työuraan, mutta epäonnistunut kaikessa. Mitkään masennuslääkkeet eivät ole auttaneet, koska masennuksen syyt ovat olosuhteissa. Terapiassa kävin jonkin aikaa, mutta jouduin lopettamaan sen kesken, koska se tuli niin kalliiksi, enkä kokenut saavani siitä mitään uutta ja hyödyllistä.
Masennus on nimenomaan aivosairaus eli serotoniinin, dopamiinin ja muiden välittäjäaineiden häiriö. Se ei ole tunne (alakulo, vitutus) vaan verrattavissa pikemminkin vaikka kilpirauhasen toimintavajaukseen (joka muuten aiheuttaa samankaltaisia oireita). Ei kukaan väitä, että kilpirauhasen toimintavajaus johtuisi parisuhteista tai talousongelmista vaan thyroksiinin puutteesta. Yhtä lailla kliininen depressio on em. välittäjäaineiden puutetta ja korjaantuu, kun niiden vuoto (serotoniinin takaisinotto) estetään.