Naisten alistumishalukkuus ja pärjääminen uralla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis hetkonen, täällä profiloidaan ihmisen koko käytös seksuaalisuuden pohjalta ja käsitys naisen "luontaisesta" alistumishalusta on suoraan 1900-luvun alusta. Mitäs hemmetin pikkufreudeja tänne on oikein saapunut?

Korjataan käsityksiä siinä vaiheessa kun naiset alkaa käyttäytyä toisella tavalla.

 

Ihanan homeinen tuulahdus vanhaan aikaan tämä av-palsta välillä. Muuten unohtaisin välillä sen, että on oikeasti ihmisiä, jotka eivät ole päivittäneet psykologian tai biologian tuntemustaan tälle vuosisadalle, vaan vetoavat vielä vuosisadan tai pari vanhoihin oppeihin ja oikeasti uskovat niihin. 

Jos nenässä tuoksuu home, niin niistä nenä tai vaihda asuntoa. Ei tässä ole kukaan vedonnut mihinkään "oppeihin" vaan riittää ihan kun havannoi ympäristöään tai lukee vaikka tätä palstaa.

 Koko ajan menee paremmaksi. Nämä suuret viisaudet naisen biologiasta ja käytöksestä eivät edes tule minkäänsortin tutkimuksista tai tieteellisestä tekstistä, vaan pelkästään kokemuksen pohjalta. Minä olen havainnoinnut tätä palstaa lukiessani, että suurin osa mieskirjoittajista on sovinistisia, tarkoittaako tämä nyt sitä, että voin yleistää kaikki miehet sovinisteiksi ja se on sitten nyt fakta tästä lähin?

Ei mutta kun naiset itsekin myöntävät että haluavat alistua. On myös tutkimuksia että naiset kiihottuu alistumisesta jne.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki naiset. "Naisten luontainen alistumishalu"? Sama kun sanoisi vaikka että "kaikki naiset on heteroja" tai "kaikki naiset tykkää lähetyssaarnaaja asennosta". 

Kun puhutaan ihmisryhmistä niin ei voi välttyä yleistyksiltä. Aina on poikkeuksia, mutta jos suurin osa toimii tietyllä tavalla, niin voi aika huoletta puhua yleistäen. Aloituksessa ei muuten sanota että "kaikki naiset".

Sekin on uralla etenemisessä huomioitava, että useimmilla naisilla on lapsia ja talous hoidettavana. Jostain syystä edelleen nainen on useimmiten se, joka hakee lapset päiväkodista, kiirehtii kaupan kautta ruokaa valmistamaan, pesee ja viikkaa pyykkiä, huolehtii lasten läksyt ja kokeisiin lukemiset ja harrastuksiin viennit. Toki miehetkin osallistuu, vaihtelevasti. Mutta se vastuu arjen pyörimisestä on useimmiten naisella. Ja syyllisyys siitä, jos asiat eivät kotona suju, on myös naisen, sekä omasta, miehen mielestä että sukulaisten ja tuttavien mielestä. Jos uralla kohoaminen vaatii sen, että lapset ja koti on rempallaan, aika monien mielestä se ura nyt vaan jää toiseksi. Se pelkkä status ei riitä, koska loppupeleissä sillä urastatuksella ei ole mitään merkitystä.

Hmm. Hauskoja näkökulmia. Totta kai naisilla on enemmän biologista taipumusta olla esimerkiksi herkkiä, mutta mielestäni ongelma on siinä, kuinka naisiin ja herkkyyteen suhtaudutaan. Miksi vain vittuilu ja aggressiivisuus koetaan uskottavana? Lisäksi tuo yleistäminen on kyllä huippua. Sekä naiset että miehet voivat olla uskomattoman älykkäitä, kunnianhimoisia, taitavia ja johtamiskykyisiä. Eri asia on, jos sitä ei haluta uskoa tai näille kyvyille ei anneta mahdollisuutta. Sinne kunnan konttoriin jumittunut hissukka täti-ihminen on varmasti saanut erilaisen kasvatuksen kuin esimerkiksi nyt nuoremmat sukupolvet, joista nousee paljon myös naisjohtajia ja naispuolisia asiantuntijoita. En ymmärrä, miksi ihmiset haluavat heittää rationaalisuuden perseeseen ja tuntevat tarvetta tämän keskustelun kaltaiselle naisvihalle. Yhteiskunnalle parasta on, että kaikkien ihmisten - sekä miesten että naisten - kyvyt tunnustetaan ja ne hyödynnetään, eikä aikaa tuhlata vanhojen uskomusten jankkaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Hauskoja näkökulmia. Totta kai naisilla on enemmän biologista taipumusta olla esimerkiksi herkkiä, mutta mielestäni ongelma on siinä, kuinka naisiin ja herkkyyteen suhtaudutaan. Miksi vain vittuilu ja aggressiivisuus koetaan uskottavana? Lisäksi tuo yleistäminen on kyllä huippua. Sekä naiset että miehet voivat olla uskomattoman älykkäitä, kunnianhimoisia, taitavia ja johtamiskykyisiä. Eri asia on, jos sitä ei haluta uskoa tai näille kyvyille ei anneta mahdollisuutta. Sinne kunnan konttoriin jumittunut hissukka täti-ihminen on varmasti saanut erilaisen kasvatuksen kuin esimerkiksi nyt nuoremmat sukupolvet, joista nousee paljon myös naisjohtajia ja naispuolisia asiantuntijoita. En ymmärrä, miksi ihmiset haluavat heittää rationaalisuuden perseeseen ja tuntevat tarvetta tämän keskustelun kaltaiselle naisvihalle. Yhteiskunnalle parasta on, että kaikkien ihmisten - sekä miesten että naisten - kyvyt tunnustetaan ja ne hyödynnetään, eikä aikaa tuhlata vanhojen uskomusten jankkaamiseen.

Miehet vähintään on yhtä herkkiä kuin naiset, mutta eivät ehkä sekoita tunteitaan sinne minne ne ei kuulu. http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2014062418435730_lz.shtml

Lepomäki on sellainen menestyjänainen, joka jos olisi mies niin häntä kunnioitettaisiin. Nyt kun hän on nainen, niin kanssasisaret haukkuvat ja pilkkaavat. Luontainen ohjelmointi pääsee pintaan ja paljastuu, että naiset eivät edes halua menestyä urallaan ja lähinnä halveksivat niitä jotka sen tekevät. Mielummin istutaan siinä julkisen sihtee..., korjaan assistentin, virassa maisterin papereilla loppuikä ja puhutaan lasikatosta.

Myöskään makuuhuoneessa alistuvat miehet eivät pärjää uralla. Perusteluna: pettämätön lassukkalogiikka.

Vierailija kirjoitti:

Sekin on uralla etenemisessä huomioitava, että useimmilla naisilla on lapsia ja talous hoidettavana. Jostain syystä edelleen nainen on useimmiten se, joka hakee lapset päiväkodista, kiirehtii kaupan kautta ruokaa valmistamaan, pesee ja viikkaa pyykkiä, huolehtii lasten läksyt ja kokeisiin lukemiset ja harrastuksiin viennit. Toki miehetkin osallistuu, vaihtelevasti. Mutta se vastuu arjen pyörimisestä on useimmiten naisella. Ja syyllisyys siitä, jos asiat eivät kotona suju, on myös naisen, sekä omasta, miehen mielestä että sukulaisten ja tuttavien mielestä. Jos uralla kohoaminen vaatii sen, että lapset ja koti on rempallaan, aika monien mielestä se ura nyt vaan jää toiseksi. Se pelkkä status ei riitä, koska loppupeleissä sillä urastatuksella ei ole mitään merkitystä.

Syyllisyys.

Kaikki lasten ja kodin hoitoon sisältyvät asiat on sovittavissa perheen sisällä. Naiset käyttävät valtaansa siellä missä voivat eli kotona. Tekevät itsestään muka korvaamattomia pyykkäämällä.

Valintakysymys.

Vierailija kirjoitti:

Sekin on uralla etenemisessä huomioitava, että useimmilla naisilla on lapsia ja talous hoidettavana. Jostain syystä edelleen nainen on useimmiten se, joka hakee lapset päiväkodista, kiirehtii kaupan kautta ruokaa valmistamaan, pesee ja viikkaa pyykkiä, huolehtii lasten läksyt ja kokeisiin lukemiset ja harrastuksiin viennit. Toki miehetkin osallistuu, vaihtelevasti. Mutta se vastuu arjen pyörimisestä on useimmiten naisella. Ja syyllisyys siitä, jos asiat eivät kotona suju, on myös naisen, sekä omasta, miehen mielestä että sukulaisten ja tuttavien mielestä. Jos uralla kohoaminen vaatii sen, että lapset ja koti on rempallaan, aika monien mielestä se ura nyt vaan jää toiseksi. Se pelkkä status ei riitä, koska loppupeleissä sillä urastatuksella ei ole mitään merkitystä.

Status ja urastatus. Elätkö ulospäin vai omien halujesi mukaan?

Minulle on yhdentekevää onko työni satatustyö ja urani ei ole statussyistä tehty. Haluan yksinkertaisesti käyttää aivojani, kohdata haasteita ja kyllä, haluan johtaa ja kantaa vastuuta.

Lapset ja pyykit hoituu, kuten uraa tekevillä kiehilläkin.

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan, ja olen siis itse nainen.

Naiset ovat työelämässä aivan liian nössöjä. Ensinnäkin, tehtävät pitää osata rajata. Pitää osata sanoa ei. Minä sanon ei, mutta tunnen aina ahdistusta ja syyllisyyttä kun näen toisen kasvoilla häilähtävän ärtyneen, masentuneen tms negatiivista tunnetilaa viestivän ilmeen. Tai jos joku ottaa pultit ja lähtee ovia paiskoen menemään. Mutta ei, mä en voi ottaa vastuuta toisen töistä ja ei, mä en voi ottaa itseeni siitä, jos joku toinen loukkaantuu kun en teekään hänen duunejaan tai sanon, että ei nyt, nyt en pysty ottamaan kantaa tähän kun on tämä kiireellinen juttu kesken, palaa tarvittaessa asiaan puolen tunnin päästä. 

Toiseksi, pitää tosiaan ottaa vastuu niistä omista hommista. Naiset kysyvät paljon enemmän. Kokeneemmilta, pomolta jne. Hakevat second opinionia ja vahvistusta omalle päätelmälleen. Ei näin. Asia pitää miettiä itse alusta loppuun, muodostaa looginen päättelyketju, ja tehdä perusteltu päätös. Päätös voi loppujen lopuksi osoittautua vääräksi, mutta jos sen takana on looginen päättelyketju (jonka muodostaminen vaatii riittävää asiaosaamista), niin voit seistä selkä suorassa sen takana kuitenkin. Tietysti pitää kysyä jos EI TIEDÄ EIKÄ OSAA. Miehet, etenkin nuoret, usein taas sortuvat siihen, että ovat niin voimainsa tunnossa, että menevät ns. perse edellä puuhun, koska eivät halua kysyä, vaan haluavat tehä itse. (Tässäkin olen huomannut sukupuoten välillä selvän eron. Jos pomo huomauttaa naiselle, että vikaan meni, olisi pitänyt tehdä näin ja näin ja näin, on 100% varma, että nainen muuttaa toimintapaansa ja häpeää pitkään tekemäänsä virhettä. Mies taas saattaa  olla ylimielinen, esim. haukkua pomoa selän takana idiootiksi ja yrittää väittää olleensa oikeassa, ja on vihainen ja loukkaantunut saamastaan palautteesta, vaikka olisi selvästi tehnyt alkeellisen mokan ja oikeasti pitäisi olla vihainen itselleen siitä ettei tajunnut.)

Se minkä olen työelämässä huomannut, ja mikä minua myös katkeroittaa, on se, että naisilta ja miehiltä odotetaan niin selvästi erilaisia asioita, erilaista käytöstä. Se, jos nainen on tiukka ja vetää rajansa, esim. juuri kieltäytyy tekemästä toiselle kuuluvaa tehtävää, on paha juttu. Naisen pitäisi olla nainen, kiltti ja hymyilevä ja miellyttävä. Jos on asiakeskeinen, neutraali ja jämäkkä, saa huonon maineen. Tiedän tämän omakohtaisesti, koska musta on avustava henkilökunta tehnyt valituksen aikoinaan eräässä työpaikassa. Mun kanssa oli kuulemma vaikea työskennellä. Päin naamaa sain myös kuulla valitusta siitä miksi en hymyile enemmän, miksi en seurustele kahvipöydässä enemmän, miksi en leivo vaan tuon kahvihuoneeseen kaupasta ostettua kakkua jne. Avustavan henkilökunnan suhtautuminen miestyöntekijöihin, etenkin komeisiin, on taas aivan erilaista. Pyöritään ja kihnataan siinä ympärillä, halutaan heittää läppää (halutaan saada edes jotain huomiota), kahvit passataan eteen jne. Naisia taas ei tervehditä, asiat eivät suju kun tieto ei kulje vaan asenne on se, että joku kansio vaan läiskäistään pöydän kulmalle ja häivytään...Eli sanoisin, että vika (nöyristely, alistuvuus) ei aina ole naispuolisen työntekijän ominaisuus, vaan naispuolisena työntekijänä sinua painostetaan tuohon käyttäytymismalliin aivan eri tavalla kuin miespuolista. Siinä kun miehelle pokkuroidaan, että anteeksi hirveästi voisitko vilkaista tätä, voivoi olisitko niin kiltti, niin naisen eteen tosiaan lätkäistään joku mappi että tee toi ja marssitaan pois. myös muut ammattiryhmät yrittävät usein sumeilematta kasata tehtäviään naisen harteille. Ei kukaan oleta, että joku firman miespuolinen johtaja asettelisi kokousta varten pullia kahvivadille ja raahaisi keittiöstä tarjoilukärryä, vaan on itsestänselvää, että keittiöhenkilökunta tekee tämän. Naisjohtajalle taas soitetaan, että meillä on keittiössä kiire eikä ehditä, sun pitää itse hakea nämä kärryt ja astiat ym. ja kun naisjohtaja sanoo, että ei muuten käy, te hoidatte asian, hän on tietysti kamala narttu.

Kiitos. Jokainen vahva nainen työelämässä auttaa etenkin seuraavan sukupolven naisia purkamalla odotuksia.

Yksi ongelma voi olla myös se, että etenkin nuorena naiset eivät ymmärrä, kuinka heidän on pakko vetää yhtä köyttä, koska heidän on paljon vaikeampaa yksin yrittää päästä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Hauskoja näkökulmia. Totta kai naisilla on enemmän biologista taipumusta olla esimerkiksi herkkiä, mutta mielestäni ongelma on siinä, kuinka naisiin ja herkkyyteen suhtaudutaan. Miksi vain vittuilu ja aggressiivisuus koetaan uskottavana? Lisäksi tuo yleistäminen on kyllä huippua. Sekä naiset että miehet voivat olla uskomattoman älykkäitä, kunnianhimoisia, taitavia ja johtamiskykyisiä. Eri asia on, jos sitä ei haluta uskoa tai näille kyvyille ei anneta mahdollisuutta. Sinne kunnan konttoriin jumittunut hissukka täti-ihminen on varmasti saanut erilaisen kasvatuksen kuin esimerkiksi nyt nuoremmat sukupolvet, joista nousee paljon myös naisjohtajia ja naispuolisia asiantuntijoita. En ymmärrä, miksi ihmiset haluavat heittää rationaalisuuden perseeseen ja tuntevat tarvetta tämän keskustelun kaltaiselle naisvihalle. Yhteiskunnalle parasta on, että kaikkien ihmisten - sekä miesten että naisten - kyvyt tunnustetaan ja ne hyödynnetään, eikä aikaa tuhlata vanhojen uskomusten jankkaamiseen.

Onko tämä naisvihaa? Mielestäni ei. Naisvihaa on haukkua uranaisia huonoiksi äideiksi ja mitata naiseutta pölyjen pyyhkimisfrekvenssin mukaan.

Yksi yleisimmistä naiskeskusteluista on naisten puute hallituksissa, ja se myytti naisen eurosta.

Tässä kuitenkin ihan perusteltuja syitä tilanteeseen. Ihan tuoretta on Lepomäen haukkuminen. Miksi? Ihan vaan koska on menestynyt ja siihen pystyisi lähes kuka tahansa.

Koskas alatte kasvattaa tyttäristänne voittajia?

Voi kuule, korkeasti koulutetuilla, vaativaa työtä tekevillä naisilla on yleensä myös korkeakoulutettu ja vaativaa työtä tekevä puoliso. Siinä se arki komplisoituukisn, kun molemmilla on työn asettamat vaatimukset ja vielä ne lapset ja kotihommatkin täytyy jonkun tehdä. Kyllä ne ainakin mun vastuulle pääosin jää, vaikka mies auttaa ja tekee kun pystyy ja ehtii. Ei vaan ole miehellä sellaista järjestelykykyä ja suunnitelmallisuutta, että pystyisi työn lisäksi miettimään sataa muuta asiaa niin, että homma oikeasti toimisi. Lisäksi kun työ vaatii kohtuullisesti matkustelua ja kotona ollessakin video kokoukset jenkkilän aikaeron mukaan ym., se arjen pyöritys on pitkälti minun varassa. Siivousfirmaakin on välillä käytetty mutta vähän huonoin tuloksin, ei huvita maksaa siivouksesta jos pitää siivota ennen siivouksen ja uudelleen siivouksen jälkeen (kun työ on tehty vähän sinne päin). Eikä ison talon siivous niin edulliseksi tule, kotitalousvähennyksiä on koko ajan karsittu ja korkea veroprosentti karsii kyllä käytettäviä varoja aika lailla.

Ja esim. omassa ammatissa, vaikka vaativa onkin, sillä uralla ei oikeasti ole mitään merkitystä, koska seuraava pykälä on ylilääkäri enkä halua siirtyä oikeasti kiinnostavista töistä budjettisuunnitteluun ja kokouksissa istumiseen, sitä varten en ole kouluttautunut yli 12 vuotta. Palkka ei tästä tule ikinä nousemaan ei eikä työ muuksi muuttumaan (julkinen virka erikoislääkärinä isossa keskussairaalassa). Miksi uhraisin elämäni uralla kiipimiseen?

T. Se, joka kommentoi perheen ja työn yhteensovittamista

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, korkeasti koulutetuilla, vaativaa työtä tekevillä naisilla on yleensä myös korkeakoulutettu ja vaativaa työtä tekevä puoliso. Siinä se arki komplisoituukisn, kun molemmilla on työn asettamat vaatimukset ja vielä ne lapset ja kotihommatkin täytyy jonkun tehdä. Kyllä ne ainakin mun vastuulle pääosin jää, vaikka mies auttaa ja tekee kun pystyy ja ehtii. Ei vaan ole miehellä sellaista järjestelykykyä ja suunnitelmallisuutta, että pystyisi työn lisäksi miettimään sataa muuta asiaa niin, että homma oikeasti toimisi. Lisäksi kun työ vaatii kohtuullisesti matkustelua ja kotona ollessakin video kokoukset jenkkilän aikaeron mukaan ym., se arjen pyöritys on pitkälti minun varassa. Siivousfirmaakin on välillä käytetty mutta vähän huonoin tuloksin, ei huvita maksaa siivouksesta jos pitää siivota ennen siivouksen ja uudelleen siivouksen jälkeen (kun työ on tehty vähän sinne päin). Eikä ison talon siivous niin edulliseksi tule, kotitalousvähennyksiä on koko ajan karsittu ja korkea veroprosentti karsii kyllä käytettäviä varoja aika lailla.

Ja esim. omassa ammatissa, vaikka vaativa onkin, sillä uralla ei oikeasti ole mitään merkitystä, koska seuraava pykälä on ylilääkäri enkä halua siirtyä oikeasti kiinnostavista töistä budjettisuunnitteluun ja kokouksissa istumiseen, sitä varten en ole kouluttautunut yli 12 vuotta. Palkka ei tästä tule ikinä nousemaan ei eikä työ muuksi muuttumaan (julkinen virka erikoislääkärinä isossa keskussairaalassa). Miksi uhraisin elämäni uralla kiipimiseen?

T. Se, joka kommentoi perheen ja työn yhteensovittamista

Miehellä ei ole kykyä ja siivouspalvelu ei kelpaa.

Kuitenkin olet pärjännyt kiitettävästi urallasi.

No lääkärintyöhän on oikeasti duunarihommaa. Jos nousujohteisesta urasta on kiinnostunut, täytyisi edetä tutkimustyössä jossain suomalaisessa tai ulkomaalaisessa yliopistossa ja hankkia kannuksia ja nimityksiä ja suhteita sitä kautta. Ei voisi vähempää kiinnostaa meikäläistä ja siksipä elellään tätä ei-uraelämää ja ihan normaalia haastavaa perhearkea... Ja samassa asemassa meillä töissä on kyllä ihan miehet ja naiset, joita meillä on noin 50-50%, kaikki keskittyy samalla tavalla normityöhön ja muuhun elämään siinä rinnalla, ei ole siis urakiipijöitä miehissäkään. Ylilääkäri on muuten nainen ja innokkaita seuraajia ei ole tulossa, ei miehissä eikä naisissa. Ehkä kertoo myös siitä, että kaikki urahypyt ei ole itsessään tavoiteltava, joskus jonkun vaan täytyy nekin hommat tehdä. Ylilääkärin homma on yksi näistä.