Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Velat, nyt oikeasti. MIKÄ siinä lapsiperhe-elämässä on niin kauheaa?
08.04.2016 |
Perus mukava viikonloppukin saadaan näyttämään joltain helvetin esikartanolta. Ei teitä kukaan pakota lisääntymään mutta voisiko tuota esitystä jo vähän rajoittaa? Ette huijaa uhollanne ketään.
Kommentit (126)
En tiedä olenko vela mutta en kestäisi niitä vauva-ajan jatkuvia yöherätyksiä enkä voisi vaatia että vaimo/tyttöystävä hoitaisi ne yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Velat, eihän niitä lapsia sen lapsiperheajan takia toivota/haluta/saada/hankita!
Ettekö koskaan epäröi, että teiltä on jäänyt jotain oleellista tajuamatta?
Siis... Täh?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä varmaan mitään kauheaa ole. En vaan näe itseäni kenenkään äitinä. Enkä uhoa.
Jaa. Minun mielestäni olisi kyllä kauheaa joutua elämään lapsiperheen arkea vasten tahtoaan.
Olisi minustakin kamalaa, jos pakotettaisiin enkä saisi itse päättää asiasta. Onneksi nykyaikana saa valita. Valitsen olla elämättä lapsiperhearkea, koska en näe itseäni äitinä. Joku kysyi onko jotain olennaista jäänyt tajuamatta - no, minusta sen ymmärtäminen ettei sovi/halua vanhemmaksi on olennaisen tajuamista. 1
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämällä ei ole mitään annettavaa minulle. Miksi ihmeessä hankkisin lapsia? Kaiken hyvän saa helpommalla ja halvemmalla muilla keinoin.
Sitt kun ne tanavat huutaa kuin sirkkelit.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko vela mutta en kestäisi niitä vauva-ajan jatkuvia yöherätyksiä enkä voisi vaatia että vaimo/tyttöystävä hoitaisi ne yksin.
Niin, se riski siinä on että vauva heräilee, mutta se on todella lyhyt aika kun sitä vaihetta on, kun vauva alkaa muutaman kuukauden ikäisenä syödä edes velliä niin alkaa nukkua, jotkut nukkuvat pitkiä öitä jo tissimaidolla, ja kyllä se yleensä on se äiti joka yöllä herää koska imettää. Harvat lapset heräilevät enää isompana, pikkulapset nukkuu yleensä pitkiä yöunia, meillä on seitsemän vuotiaat kaksoset, ja he menevät nukkumaan kymmenen aikoihin ja heräävät aamulla keskimäärin yhdeksän jälkeen, eskariaamuina on joskus vaikea saada heidät nousemaan ylös kun pitää herätä jo kahdeksalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä voin luetella mun perus mukavan viikonlopun,lauantain.
Mies tekee mulle aamupalaa,croissantteja yleensä ja katson itsekseni luonto-ohjelmia.Sitten yleensä harrastamme seksiä.Päivällä käymme jossain mukavassa paikassa,rannalla kahvilla ehkä.Teemme omia juttujamme,minä ehkä töitä ja heitän 10 km lenkin.Illalla laitamme hyvää ruokaa,esim.sushia ja juomme viiniä,katsomme jonkun leffan.Menemme sänkyyn,harrastamme ehkä seksiä,nukun mieheni kainalossa.
En vain kaipaa tähän mitään (paitsi koiraa joskus) ja en halua luopua tästä juuri tällaisesta elämästäni miltään osin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäkö siinä lapsiperhe-elämässä on niin kamalaa? Ne lapset, joka ikinen minuutti. Onko se niin vaikea tajuttava, että kaikki ihmiset eivät pidä lapsista eivätkä halua lapsia elämäänsä. Jokaisella on oikeus elää oma elämänsä niin kuin itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko vela mutta en kestäisi niitä vauva-ajan jatkuvia yöherätyksiä enkä voisi vaatia että vaimo/tyttöystävä hoitaisi ne yksin.
Niin, se riski siinä on että vauva heräilee, mutta se on todella lyhyt aika kun sitä vaihetta on, kun vauva alkaa muutaman kuukauden ikäisenä syödä edes velliä niin alkaa nukkua, jotkut nukkuvat pitkiä öitä jo tissimaidolla, ja kyllä se yleensä on se äiti joka yöllä herää koska imettää. Harvat lapset heräilevät enää isompana, pikkulapset nukkuu yleensä pitkiä yöunia, meillä on seitsemän vuotiaat kaksoset, ja he menevät nukkumaan kymmenen aikoihin ja heräävät aamulla keskimäärin yhdeksän jälkeen, eskariaamuina on joskus vaikea saada heidät nousemaan ylös kun pitää herätä jo kahdeksalta.
Vilpitön kysymys: Kuvitteletko nyt tällä viestillä hälventäneesi tuon kirjoittajan pelot ja muuttaneesi hänen asenteensa myönteisemmiksi lasten hankintaa kohtaan? Toisin sanoen: Tiedätkö, miltä tuo kuulostaa, kun ei itse halua lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on vaan just noi jotkut sanatkin jo.Tissimaito.Velli.Eskariaamu.Kyllä,croissantit ja luonto-ohjelma, i'll go for it....
Lapseton elämä on arjen parasta luksusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko vela mutta en kestäisi niitä vauva-ajan jatkuvia yöherätyksiä enkä voisi vaatia että vaimo/tyttöystävä hoitaisi ne yksin.
Niin, se riski siinä on että vauva heräilee, mutta se on todella lyhyt aika kun sitä vaihetta on, kun vauva alkaa muutaman kuukauden ikäisenä syödä edes velliä niin alkaa nukkua, jotkut nukkuvat pitkiä öitä jo tissimaidolla, ja kyllä se yleensä on se äiti joka yöllä herää koska imettää. Harvat lapset heräilevät enää isompana, pikkulapset nukkuu yleensä pitkiä yöunia, meillä on seitsemän vuotiaat kaksoset, ja he menevät nukkumaan kymmenen aikoihin ja heräävät aamulla keskimäärin yhdeksän jälkeen, eskariaamuina on joskus vaikea saada heidät nousemaan ylös kun pitää herätä jo kahdeksalta.
....aha? Tämän piti kiinnostaa meitä, koska...?
Tutkimustieto osoittaa, että lasten saannilla on negatiivinen vaikutus onnellisuuteen. Siksi jätän väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnon mommyjacking-kommentti tuo 26. :D Pakko päästä puhumaan omista lapsista millä tahansa verukkeella.
Olen vela vain siksi, että vieroksun raskautta, komplikaatioita ja sitä mitä se tekisi vartalolleni. Uskoisin välittäväni omasta lapsestani, mutta en uskoisi pystyväni tuntemaan mitään myötätuntoa tai äidillisyyttä vierasta lasta kohtaan, joten adobtiokaan ei tule kysymykseen.
* Lapsien jatkuva tarve johonkin: ruokaa, juomaa, vessaan, ulos, sisälle, yms. En jaksa olla täyttämässä jonkun tarpeita koko ajan
* oma elämä unohtuu. Omaa aikaa ja tilaa ei voi ottaa samalla tavalla jos on lapsen tehnyt. Tiedostan tämän, ja minulle oma aika ja tila on elinehto ja henkireikä
* en erityisesti pidä lapsista
* Lapsiin liittyvät asiat eivät kiinnosta minua.
* Olen riittävän väsynyt jo oman työni kanssa, en kaipaa yövalvomisia lapsen itkujen takia.
*vastuu, huoli ja murhe kulkee mukana aina
Eli tiedostan tarpeeni ja sen, etten jaksaisi olla hyvä äiti. Jos muutkin miettisivät loppuun asti lapsiasiaa, niin ainakin tässä maailmassa olisi tasapainoisempia ihmisiä. Vai mistä johtuu että mt-potilailla on lähestulkooon poikkeuksetta paska lapsuus? En kohdista tätä siis nyt kehenkään, vaan sanonpa vaan etten tuottaisi tähän maailmaan sellaista jälkeläistä jonka päässäni ajatellen haluaisin.
En vieläkään tiedä haluanko lapsia. Mutta lapsiperhe-elämässä kauhistuttaa se jatkuva läsnäolo. Et voi vaan mennä sohvalle töiden jälkeen ja vaan olla. Et voi, koska lapsella on nälkä, vessahätä, tylsää, koulutehtäviä, uhma, uudelleen nälkä, väsymysitku jne.
Mitä tapahtuu sille omalle ajalle? Haluan elää itselleni, en lapselle ja vain lasta varten.
Jos meille tulee joskus lapsia, tarkoittaa se sitä, että olen muuttanut mieltäni. Mutta minä olen se, joka lähtee pian töihin ja mies jää kotiin.
En ole 15 -vuotiaasta lähtien ollut kuin maksimissaan kaksi viikkoa putkeen lomalla. En usko, että pääni kestäisi pitkää kotona olemista. Ikää kuitenkin jo yli 30...
Siitä yksinkertaisesta syystä
en halua lapsia että a) En halua ottaa
vastuuta itseni lisäksi vielä lapsista. b) En halua luopua elämäntyylistäni. c) Minusta ei olisi äidiksi muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään tiedä haluanko lapsia. Mutta lapsiperhe-elämässä kauhistuttaa se jatkuva läsnäolo. Et voi vaan mennä sohvalle töiden jälkeen ja vaan olla. Et voi, koska lapsella on nälkä, vessahätä, tylsää, koulutehtäviä, uhma, uudelleen nälkä, väsymysitku jne.
Tämä olisi jo minulle kynnyskysymys. Olen sosiaalisuudesta ylensä han poikki töiden jälkeen, joten tarvitsen nokoset kenenkään häiritsemättä, ennen kuin voin tavata kavereita. Olisin aika etäinen isä, sellainen 50-lukuhenkinen, eikä kukaan sellaista tarvitse.
Alue: Aihe vapaa
No vähän samaa mieltä ap:n kanssa, vaikka vela olenkin. Mikä kukaan on tuomitsemaan toisen valintoja elämässä, jos ne eivät satuta ketään viatonta.
Itse ajan pikkuautolla, koska rakastan sitä että se on helppo parkkeerata, mahtuu hyvin ahtaaseenkin paikkaan ja kuluttaa vähän. Mutta en mä kauppakeskuksen parkkipaikalla mene raivoamaan valtavan farmarin omistajalle ja kauhistelemaan suurta bensalaskua tai parkkeerauksen vaikeutta tai sitä ja tätä...
Ja sama toisinpäin. Älä kysy multa miksi meillä ei ole lapsia, emmekö halua niitä, eikö ne pitäisi NYT jo hankkia iän vuoksi jne. Se ei oikeastaan kuulu sinulle.
Anna sinäkin minun kukkia niin minä annan sinun? :)