Lue keskustelun säännöt.
Piristäkää mua ja auttakaa jaksamaan vauvan kanssa :(
08.04.2016 |
Olen ennenkin kirjoittanut tänne. Eli tulin raskaaksi ja poikaystävä oli onnessaan ja lapsi pidettiin josta nyt olen tietenkin superiloinen. Mutta huumeet ja viina veivät hänet ja jäin vauvan kanssa yksin. Perheeni ja exän perhei ei ole oikein kiinnostunut. Vietämme päivät vain sisällä päivät toiseen ilman mitään. Harrastuksia huonosti pienellä paikkakunnalla :( Mua masentaa kauheasti ja koulu alkaa vasta loppusyksyllä. Miten jaksan tätä samaa tylsää yksinäisyyttä joka päivä?
Olen muutaman äitikaverin onnistunut saamaan, mutta tänäänkin kaveri vain valitti kun mies menee 5h työvuoroon että kun on niiiiin yksinäistä ja tylsää ilman miestä ja huomenna vielä sama! Nieleskelin vain vieressä ja en kommentoinut asiaa.. Mun vauva 11kk ja ei osaa liikkua ja on hyvin kiukkuinen toisin kuin hänen vauva helppo. Ja olen kokonaan yksin. Muutenkin aina kun näemme hän aina puhuu miehestään. En jaksaisi kuunnella sitä pahentaa vain mieltä :(
Kommentit (21)
Leiki enemmän sen sun lapsen kanssa niin se kiukuttelee vähemmän. Se vaistoaa jos räpläät vain puhelinta tai tablettia etkä ole kiinnostunut siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sua! :( en tiedä, auttaako tämä, mutta onhan siitä lapsesta seuraa, kunhan vähän kasvaa. Onko facebookissa mitään vertaistukiryhmää?
Voimia sulle! Oikeen muuta en osaa sanoa, kun ite ootan esikoista vasta. Tota vertaistukea facebookista kannattais varmasti etsiä, kuten joku sanoikin jo. Tai MLL:n sivuilta?
Lopettakaa nyt, toi viimeinen oli tosi asiaton.
Tsemppiä sulle, kuulostaa raskaalta.
Mites joku tukihenkilö? Seurakunnan perhekerho? Entä MLLn kerho?
Kerro tälle kaverillesi myös oman elämäsi vaikeudesta. Saat ihan hyvin kertoa kuinka vaikeaa on olla yksin. Eikä se ole hänen murheensa vähättelyä.
Onko sulla omaa aikaa? Vanhemmat tai sukua seudulla?
Tuli kovin paha mieli sun puolesta, ja jos olisit samalla paikkakunnalla olisin 5 minuutissa sun luona oman lapseni kanssa, keitettäis kahvit, leikittäisin sun vauvaa enkä taatusti puhuis sanaakaan mistään miehestäni! Eihän tämä paljon lohduta, mutta kyllä täällä on ihmisiä jotka ymmärtää ja toivois voivansa auttaa.
Ja ihan totta, menee pari-kolme kuukautta ja sitten sen lapsen kanssa voi touhuta kaikkea. Siitä saa valtavasti iloa kun seuraa miten vuoden jälkeen alkaa aivan valtava kehitys, siitä kiukkuisesta vauvasta alkaa tulla oikea ihminen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkoile vauvan kanssa. Miksi olette päivät sisällä? Ei vauvan tarvitse osata kävellä, kyllä se silti puistoissa ja rattaissa viihtyy. Puistoissa jne voi tutustua toisiin äiteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde vaikka lapsesi ja äitiystäviesi kanssa ulos puistoon tai muuten ulkoilemaan,ulkoilmakin jo piristää.
Alkakaa yhdessä harrastamaan jotain,vaihtakaa vaikka ruokaohjeita ellette muuta keksi.Ja ulkoillessa voi tavata tuttuja ja vaihtaa kuulumisia,sekin parantaa mielenlaatua.Ja jos ystäväsi puhuu vain miehestään johdattele keskustelua johonkin muuhun aiheeseen.Tässä auttaa oikea asenne jo paljon. Itse olen paljon ollut lasten (5)kanssa yksin kotona, joten tilanne on tuttua,tsemppiä sulle.
Täällä toinen yksin vauvan 10kk kanssa. Käy joka päivä jossain, vaikka vain kaupassa. Budjetoi omia kulujasi esim. Ruoan kanssa ja säästä rahaa niin pian pääset vaikka reissuun vauvan kanssa. Yritä olla iloinen ystäväsi puolesta, vaikka mullakin tekee pahaa kuunnella toisten täydellistä perheidylliä en koe katkeruutta. Se sama voi olla myös meillä. Oma asenne ratkaisee! Mä voisin alkaa kirjoittelee sun kanssa, tiedä vaikka asuttaisiin lähellä. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka. Tiedän tasan miltä susta tuntuu. Olin itsekin tuon ikäisenä yksin kotona lapsen kanssa, kaikki päivät. Kävin välillä jossain ihmisten ilmoilla, mutta arki oli vastuullani kokonaan ja illat oli tosi pitkiä. Lapseni isä häipyi kuvioista lapsen ollessa puolivuotias. Ei kukaan, joka ei ole sitä kokenut, voi ymmärtää sitä yksinäisyyttä. Ja ei siitä lapsesta ole aikuiselle vertaista seuraa. Ei vaikka olis isompikin lapsi. Missä päin Suomea asut? Olisi hyvä, jos pääsisit mukaan nuorten äitien toimintaan tai yksinhuoltajille suunnattuun toimintaan. Sinun pitää ottaa selvää, minä olisi lähin sellainen paikka, josta voisit löytää ihmisiä, jotka oikeasti ymmärtävät, mitä käyt läpi. Aloita lapsen kanssa säännöllinen harrastus, muskari tai vauvakerho. Kesällä voi olla onneksi paljon ulkona. Löytyisikö täältä palstaltakin joku saman ikäinen äiti samassa tilanteessa? Voisit tehdä anonyymin sähköpostiosoitteen ja etsiä muita nuoria yksinhuoltajia lähiseudulta ystäviksi. Olen nyt työelämässä ja kahdenkymmenen loppupuolella, mutta muistan niin hyvin tuon pohjattoman yksinäisyydentunteen ja juuri nuo kommentit tyyliin: "mies on yhden viikonlopun poissa, olen siis käytännössä yksinhuoltaja". Kun ei ihmiset ymmärrä, edes lähipiiri ei näe toisen tilannetta. Onneksi aloitat koulun syksyllä! Kaikki kokemukset kasvattaa. Pyydä rohkeasti apua isovanhemmiltakin. Hyvää kevättä!!!
Etsi vertaistukea jostan yh-ryhmästä ja apua esim paikkakunnan fb ryhmistä. Puhu neuvolassa. Hae apua, pliis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tosi pahoillani sun puolesta, kuulostaa ikävältä. Varsinkin jos ei oo kauheasti tukiverkkoa ja/tai sitä tukiverkkoa ei vois vähempää kiinnostaa.
Mulla on kahdeksan vuotias ja lisäksi saan vauvan lähipäivinä. Oon nuori, lapsilla eri isät. Nykyinen on yhä kuvioissa mutta näistä asioista ei koskaan tiedä. Äitiä ei pidä syyllistää. Siitä ei ole mitään hyötyä.
Oon aikoinaan yksinäisenä pikkulapsen äitinä käyny mm. sos mielenterveysseuran eroryhmässä. Sieltä sai loistavia tuttuja joiden seura ja tapaamiset auttoi silloin kestämään epätoivoa ja yksinäisyyttä. Vaikkei enää tavatakaan. Myös jossain äitien valo -ryhmässä kävin sossun kautta, siitä ei saanut sellaisia kavereita kun tosta eroryhmästä mutta sai vähän tekemistä.
Aina on vaihtoehtoja, muista se. Joku päivä tää sunkin esikoinen on iso, suurimmat vaikeudet takana ja sulla on elämä josta nauttia ja ehkä uusi kumppanikin.
Sitten sun esikoinen auttelee sua jos vaikka saat uuden vauvan uuden kivan miehen kanssa ja toivottavasti vähän erilaisen vauva-aika kokemuksen.
Eli kyllä tämä tästä vielä♡
Hukkasin tämän keskustelun ja vasta nyt löysin! Ihan itkettää kun luen kommenttejanne! Kiitos.
En paljoa puhelinta käytä lapsen lähellä. Mulla on koira että kyllä ulkona käydään kävelyillä mutta tulee yksinäisempi olo kun näkee ulkona onnellisia ihmisiä! Vaikea selittää mutta niin.
Asun satakunnassa. Olisi ihana jutella jonkun kanssa :)
Olen samaa mieltä että yksinäisyys vauvan kanssa on eri kuin että yksinäisyys kun mies on töissä. Silloin on jota jota odottaa ja joka mukana elämässä. Silloin kun lapsen isä oli vielä kuvioissa niin olin siltikin aina yksin mutta en ollut yksinäinen kun tiesin etten ollut tässä kokonaan yksin ja on joku jota odottaa :/
Alottaja
o
Alottaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja tämä kaveri myös puhuu aina muutosta ja ovat nytkin muuttamassa ihan toiselle paikkakunnalle. Myös toinen perhe jonka tapasin vauvakerhossa on muuttamassa. Ei huvita enää hakea kavereita kun kaikki muuttaa ja jättää ja rakentavat elämää :( Kun itse jään aina yksin ihmettelemään että taasko näin kävi. Taas
Alottaja
Voisi sinua raumalainen nuori yh-äiti. Niin paljon olet tänne kirjoitellut että mitä jos antaisit lapsen esim sijoitukseen niin saisit vapaan elämän.
Tiedän yksinäisyyden tunteesi! Koita nähdä sen hyvätkin puolet!
Sun pitää nyt suhtautua elämään asenteella, että sä olet totaaliyh. Joillain niillä muilla on äijät, sulla ei, ja sillä mennään. (Katsos, kun puolet niistäkin nyt noin onnellisista liitoista loppuu ehkä ja sitten ne toisetkin nyt onnelliset on yh:äitejä. Saat ajatella niin. Elämä on. Ei sinun tarvitse kadehtia heitä, tai tuntea oloasi vielä surkeammaksi, jos joku valittaa että "mä sitä olen niiiiiin surkea kun mun miehellä on viiden tunnin työpäivä" Okei, sulla ei ole sitä miestäkään, mutta anna mennä toisesta korvasta ulos vaan, semmoisia oman navan tuijottajia ne ihmiset valitettavasti on.)
Älä tuhlaa aikaasi itsesääliin ja kadehtimiseen. Sullahan on ihana pikkuinen! Tuuli taivuttaa meitä pajuja, mutta ei murra, eihän? Sulla on pikkuinen, ja pikkuiselle sä olet koko maailma. Ja siinä kun ne toiset naiset passaa äijiään ja riitelee lastenhoitovuoroista ja kotitöistä, teillä ei haittaa, jos pesee vain omaa pyykkiä ja unohtaa sukkansa keskellä pöytää. Sun tupa, sun lupa, sun kaukosäädin. Eipähän sun tarvitse pestä narkkarin sotkuja ja katsella sitä sekopäistä menoa. Pää pystyyn nyt!
Näytä pikkuiselle maailmaa. Ota vauva, ja mene joka päivä jonnekin, kirjastolle, kahvilaan, ota bussi ja menkää naapurikaupunkiin. Koirapuistoon. Sellaiseen paikkaan missä edes näkee ihmisiä. Eväät ja vaipat mukaan.
Ja oletko kuullut SPR:n ystäväpalvelusta? Entäs jos alat jollekin mummolle kaveriksi? Ymmärrän, että kaipaat oman ikäistä seuraa, mutta mummot on yllättävän viisaita. Minä juttelin paljon nuorena mummojen kanssa, varsinkin naisten asioista, lastenhoidosta, avioelämästä...siinä saa perspektiiviä omiin ratkaisuihinsa.
Tsemppiä
N46v
ja 18, oliko tuo sinusta asiallinen kommentti? Häpeäisit.
Onko neuvolan seinällä mitään kerhotiedotteita , tai olisiko seurakunnalla tai kaupungilla mitään äiti lapsi juttuja joihin voisitte käydä tutustumassa. On varmasti turhauttavaa kun kaikki joihin olet tutustunut ja luottanut muuttavat pois .Tulet varmaan varovaisemmaksi ja aremmmaksi kerta kerralta.Vaikka elämäsi tuntuu juuri nyt raskaalta , ei sen tarvitse olla sitä aina. Elämässä tulee muutoksia ja uusia ihmisiä, sinullekin.
Ei ole vvisasta olla neljän seinän sisällä , koita liikkua vaikka väkisin ihmisten parissa.Onko sinulla sukulaisia joita voisit tavata? Jos vähänkään auttaa meitä on monia jotka ymmärtävät ja ajattelevat sinua lämmöllä. Elämä kantaa kuitenkin.
Jos koulua ei ole paljoakaan jäljellä, niin voisi harkita muuttoa isommalle paikkakunnalle?
Lohdutukseksi: vuoden ikäinen on hauskaa seuraa. Ihmettelee mielellään kaikkea ja oppii nopeasti melko itsenäiseksi ja kekseliääksi. Lisäksi on tulossa kesä, niin on paljon helpompi keksiä tekemistä. Uloskin pääsee nopeasti, kun ei tarvitse änkeä lasta useaan vaatekerrokseen. Rattaisiin vaan ja menoksi. Jos vaikka lähikunnissa olisi jotain toimintaa vauvaperheille (ja mökkiläiset alkavat valua pikkupaikkakunnille, ehkä sieltä löytyy seuraa kesäksi)
Kyllä se iloksi muuttuu. Kohta kaipaat aikaa, kun vauva oli pieni ja tekemistä vaikea keksiä :) Vaikka eipä tuo tieto tietenkään tällä hetkellä auta yhtään.
Niin ja olen 21v. En tiedä miksi edes kirjoitin tänn, älkää lytätkö aloitustani :( Ehkä haluan että edes joku juttelee mulle vaikka vain virtuaalisesti