Lue keskustelun säännöt.
Miltä tällainen viikonloppuohjelma sinusta kuulostaa? Sekä lapsettomien että vanhempien mielipiteet kiinnostavat
08.04.2016 |
Napattu toisesta ketjusta:
[quote=Vierailija]katsomme tänään koko perhe voicen ja samalla syömme illalliseksi tortilloja + ehkä jäätelöä. Aikuiset saattavat käydä siinä jossain välissä saunassa.
huomenna päivällä aikaa menee lasten harrastuksiin + kaverisynttäreille kuskailuun, siinä lomassa saatan käydä vähän ostoksilla/kävelyllä kaupungilla, mies on töissä. Illalla käymme yhdessä urheilemassa koko perhe ja sitten loppuillan katsomme kotona telkkua / lapset leikkii, touhuilee omiaan siinä sivussa.
Sunnuntaina ehkä ulkoilemme ja/tai näemme sukulaisia. Isompi lapsi saattaa nähdä kavereitaan ja pyöriä niitten kanssa jossain ulkona.
Aika tavallinen viikonloppuohjelma. [/quote]
Kuvataanko tässä jonkinlaista perheidylliä? Onko tämä monen vanhemman näkemys ihanteellisesta viikonlopusta?
Itse olen niin kaukana keskiluokkaisesta lapsiperhe-elämästä, etten ole varma, miten tällainen pitäisi lukea.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Monet viikonloppujutut, joista itse pidän, on sellaisia, joita voi lasten kanssa tehdä.
Tämä vaikuttaa oleelliselta huomiolta. Minun viikonlopun lempparijutuistani kun monet eivät onnistu lasten kanssa ollenkaan tai onnistuvat niin hankalasti, ettei siinä ole oikein mieltä: kirjoittaminen, lautapelien pelaaminen, baareissa käyminen kavereiden kanssa, elokuvien katsominen, valokuvaaminen, juokseminen... Siksi tuo aloituskin varmaan tuntui ainakin minusta vähän ankealta ja tylsältä mutta kylläkin todella lapsiystävälliseltä ja sellaiselta, josta olisin itse nauttinut 6-12-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kenenkään tarvi käydä kaupassa, siivota, pestä pyykkiä? Meillä teini-ikäiset lapset linnoittautuu huoneisiinsa eikä suostu meidän kans mihinkään... vanhemmillekaan ei välttämättä kelpaa sama tv ohjelma, joten toinen katsoo tvtä ja toinen on netissä. Surillista tämä digiaika.
Meillä siivotaan torstaina. Tänään käytiin kaupassa. Pyykkiä voidaan pestä huomenna, jos on tarvetta.
Kun ei ollut lapsia, niin ei me viikonloppuisin mitään ihmeellistä tehty. Ehkä valvottin ja vastaavasti nukuttiin pidempään. Ihan samalla tavalla silloinkin ulkoiltiin, käytiin kaupungilla, sukulaisia tavattiin.
Mitä te lapsettomat teette viikonloppuisin, kun perhe-elämä tuntuu niin kamalalta?Minuakin kiinnostaisi, mitä muut lapsettomat tekevät jos tuollainen kuvattu viikonloppu on aivan kauhea. Me olemme lapseton aviopari, mutta viikonlopun vietto kuulostaa melko samalta kuin lapsiperheidenkin. Perjantaina töiden jälkeen syömme jotain ja illalla käymme salilla. Sen jälkeen suihkuun, sitten iltapalaa ja jokin televisio-ohjelma. Lauantai ja sunnuntai menee yleensä harrastellessa ja puuhastellessa. Sunnuntaisin teemme myös ruokaa alkuviikolle. Välillä käymme jossain sukulaisissa tai vierailemme läheisessä isommassa kaupungissa. Kuitenkin siis leppoisaa hengailua ja puuhastelua, ja olemme täysin tyytyväisiä tähän. Ilmeisesti emme sitten osaa elää?
Sinusta tuo teidän viikonloppunne kuulosti samalta kuin aloituksessa mainittu viikonloppu? Oikeasti? Se ei mielestäsi ole mitenkään oleellista, että vain toisessa omasta ajankäytöstä päätetään vapaasti, saa olla aikuisseurassa, harrastuksiin voi syventyä ilman keskeytyksiä, ketään ei tarvitse kuskailla mihinkään, ja päivän saa viettää kahdestaan rakkaansa kanssa?
Mä ihmettelin samaa, minusta kun tuo on ihan erilainen viikonloppu ja just sellainen mistä itsekin pidän.
Kliseiseltä ja ankealta. T: 38 v., 3 lasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet viikonloppujutut, joista itse pidän, on sellaisia, joita voi lasten kanssa tehdä.
Tämä vaikuttaa oleelliselta huomiolta. Minun viikonlopun lempparijutuistani kun monet eivät onnistu lasten kanssa ollenkaan tai onnistuvat niin hankalasti, ettei siinä ole oikein mieltä: kirjoittaminen, lautapelien pelaaminen, baareissa käyminen kavereiden kanssa, elokuvien katsominen, valokuvaaminen, juokseminen... Siksi tuo aloituskin varmaan tuntui ainakin minusta vähän ankealta ja tylsältä mutta kylläkin todella lapsiystävälliseltä ja sellaiselta, josta olisin itse nauttinut 6-12-vuotiaana.
Ja ennen kuin kukaan keksii nillittää asiasta: Frozenin katsominen neljättä kertaa ei ole sama kuin koko päivän giallo-putki, Muumi-lautapeli ei vastaa kuuden hengen The Resistancea, vaunujen kanssa ei voi juosta maastossa, ja lapsensa baariin raahavat hipsterivanhemmat pitäisi ilmiantaa lastensuojeluviranomaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko tuollainen elämä vanhemmista oikeasti mielekkäältä?
Kysykää omilta vanhemmiltanne (jos olette niitä, joilla lapsuus oli kuvatun kaltainen), älkääkä ihmetelkö täällä. Jankuttakaa heillekin koko ajan, kuinka lapsia hankkivat ihmiset elävät vain jossain torjumisen ja kieltämisen vaiheessa, eivätkä tunnusta kuinka oikeasti inhoavat lapsiaan (eli teitä).
Minulla ei ole lapsia, joten en tässä omaa asiaa aja, niin kuin varmasti oletitte.
Oikeasti vanhempani inhosivat lapsia. Ottivat viinaa joka vkonloppu ja usein lähettivät sukulaisille viikonlopuksi. Siellä normiviikonloput tuntuivat juhlalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin kliseistä kulissia. Miksi lapset eivät sauno?
Meillä normaalia, paitsi sukulaisia emme usein tapaa, sillä asuvat kaukana. Lapset vielä niin pieniä, etteivät yksin liiku kavereidensa kanssa. Mutta köydään puistossa, retkellä, kahvilassa, uimassa, ym ym. Myös joka viikonloppu katsomme jonkun elokuvan ja syödään herkkuja.
Ei ole tähtityynyjä, eikä valkoista sisustusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tylsää. Liikaa telkkarin katsomista ja autolla ajoa, liian vähän seksiä, parisduhdeaikaa ja yksinoloa.
Ihanaa, onnellista lapsiperhe-elämää. Ei kyllästytä ollenkaan. T: äiti jolla lapset 7v, 2v, 1v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä illat ja viikonloput kuluvat neljän lapsen urheiluharrastusten ja turnausten parissa. Sopii meille, aikaa lepäilyynkin jää riitävästi. Lapsilla myös runsaasti kyläilyä ja yökyläilyä. Itse haluan ottaa viikonloppuillat rennosti kun päivät menevät urkan parissa. Samalla lailla viikonloput sujuvat monessa tuntemassani perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä illat ja viikonloput kuluvat neljän lapsen urheiluharrastusten ja turnausten parissa. Sopii meille, aikaa lepäilyynkin jää riitävästi. Lapsilla myös runsaasti kyläilyä ja yökyläilyä. Itse haluan ottaa viikonloppuillat rennosti kun päivät menevät urkan parissa. Samalla lailla viikonloput sujuvat monessa tuntemassani perheessä.
Taidamme pyöriä aika eri piireissä. Itse en tunne ainuttakaan tällaista perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä illat ja viikonloput kuluvat neljän lapsen urheiluharrastusten ja turnausten parissa. Sopii meille, aikaa lepäilyynkin jää riitävästi. Lapsilla myös runsaasti kyläilyä ja yökyläilyä. Itse haluan ottaa viikonloppuillat rennosti kun päivät menevät urkan parissa. Samalla lailla viikonloput sujuvat monessa tuntemassani perheessä.
Taidamme pyöriä aika eri piireissä. Itse en tunne ainuttakaan tällaista perhettä.
Ja minä jops tunnen itseni laiskaksi, sillä tuntemisssni perheissä myös osa vanhemmista urheilee ja kilpailee aktiivisesti. Mietin aina, miten ne kerkeävät tehdä kaikkea. Itsellä on tekemistä, että saa lapset oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ja ruokittuakin jossain välissä.
Mullekin tuo lapsiperheen viikonloppu kuulosti vähän ahdistavalta, lähinnä siksi koska se on niin aikataulutettua ja suunniteltua. Ja ymmärrän sen, olen ehkä vanhanaikainen (?) ja olen sitä mieltä, että säännölliset aikataulut ja rutiinit on lapselle hyväksi (en sitten tiedä olisiko niin kamalaa jos lapsi kasvaisikin vähän boheemimmissa olosuhteissa?), mutten ole valmis itse sellaisiin aikatauluihin. Alle kouluikäisten kanssa lapsiperhe-elämä ehkä menisi, mutta sen jälkeen tulisi niin paljon näitä kaverisynttäreitä ja harrastuksia ym., että en vaan pystyisi. Onneksi useimmille se ei kuitenkaan ole ongelma :)
Omat lapsettomat viikonloppuni on hyvin vaihtelevia. Tänään töiden jälkeen tulin kotiin, syötiin ja katsottiin Netflixiä. Nyt lojutaan sohvalla ja katsoin Pressiklubin, nyt uutisia ja ilta varmaan jatkuu tässä. Napostellaan jotain ja katsotaan telkkua. Huomenna aamulla käyn juoksemassa, sitten tavataan ystäviä brunssilla. Sen jälkeen pitäisi varmaan siivota (sekin on asia joka perhe-elämässä ahdistaa, pitäisi siivota huomattavasti useammin). Illalla voidaan käydä jossain ulkona lasillisella, tai sitten ollaan kotona ja katsotaan leffaa ja juodaan viiniä.
Sunnuntaille ei ole mitään suunnitelmia, joten varmaan aika rento päivä on luvassa. Opiskelen työn ohella joten tenttiin pitäisi lukea. Olen kasvattanut hiuksia ja nyt ne ovat lähes toivotussa pituudessa, joten varmaan pitää vähän uusia kampauksiakin testata kun on aikaa. Varmaan tehdään pitkän kaavan kautta hyvää ruokaa. Jossain voisi käydä, ehkä uimassa tai taidemuseossa tms. Aika samoja juttuja varmaan joita voisi tehdä lasten kanssakin, mutta spontaanius ja fiiliksen mukaan meneminen on tärkeää mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aion makoilla sängyssä, palstailla, nukkua ja katsoa pornoa maanantaihin.
Vierailija kirjoitti:
Aion makoilla sängyssä, palstailla, nukkua ja katsoa pornoa maanantaihin.
Ja ruoaksi tilaan pitsaa. Olutta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on vähän kälystä se, millä vimmalla parikymppiset lapsettomat nostavat omaa itsetuntoaan mollaamalla arkista perhe-elämää. Minusta tuo esimerkkiviikonloppu oli aivan ok siinä missä joku viipellys konserteissa ja klubeilla ja kavereilla.
Ja monesta se ei ole, vaikka miten asiasta kiukuttelisit. Katselkaa Voiceanne, kuskatkaa harrastuksiin ja mussuttakaa sipsiä sohvalla, ei se meiltä ole pois. Mutta älkää ihmetelkö, että kun kysytään mielipidettä tuollaisesta viikonlopusta, me vastaamme totuudenmukaisesti.
Lähinnä tulee mieleen, onko sinun itsetuntosi on jotenkin tavattoman heikko, kun eriävät näkemykset ahdistavat noin paljon.
No kerro sitten, mitä normiviikonloppuna teet.
Näköjään viettää ainakin perjantai-iltansa vauvapalstalla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion makoilla sängyssä, palstailla, nukkua ja katsoa pornoa maanantaihin.
Ja ruoaksi tilaan pitsaa. Olutta on.
Unelmani!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on vähän kälystä se, millä vimmalla parikymppiset lapsettomat nostavat omaa itsetuntoaan mollaamalla arkista perhe-elämää. Minusta tuo esimerkkiviikonloppu oli aivan ok siinä missä joku viipellys konserteissa ja klubeilla ja kavereilla.
Ja monesta se ei ole, vaikka miten asiasta kiukuttelisit. Katselkaa Voiceanne, kuskatkaa harrastuksiin ja mussuttakaa sipsiä sohvalla, ei se meiltä ole pois. Mutta älkää ihmetelkö, että kun kysytään mielipidettä tuollaisesta viikonlopusta, me vastaamme totuudenmukaisesti.
Lähinnä tulee mieleen, onko sinun itsetuntosi on jotenkin tavattoman heikko, kun eriävät näkemykset ahdistavat noin paljon.
Mutta olis aivan älyttömän mielenkiintoista kuulla, mitä muunlainen viikonlopunvietto sitten on? Kukaan teistä kauhistelijoista ei ole laittanut minkäänlaista esimerkkiä siitä, millainen se lapsettoman sinkun ihanneviikonloppu on. Paitsi yksi, joka kävi retriiteissä. Onhan tossa aloituksen listauksessa melko hyperaktiivinen toi lauantai, mutta ei se varmaan ole ihan jokaviikonloppuista että on useammat kaverisynttärit esim.
Oma ihanteeni viikonlopusta ei kauheasti ole muuttunut, vaikka olen elänyt sinkkuelämää, parisuhde-elämää, pikkulapsiarkea ja nyt elän teini-ikäisten kanssa. Viihtymisen kulmakiviä ovat olleet rentoilu, hyvä ruoka, yhdessäolo...Minä en rehellisesti tiedä millaista se muu on ja minua rehellisesti kiinnostaisi tietää.
Mitä sinä teet tänä viikonloppuna?
En minäkään lapsettomana tiedä mitä muuta tuossa oli ajateltu. Siis tuo on aivan ihanteellinen viikonloppu itselleni, jos yhtälöstä poistaa sosiaalisia kontakteja ja mukaaan lukien ne lapsetkin. Olen siis niitä, jotka ei kaipaa erikoisempaa tekemistä, mutta ehdottmasti yksinoloa ja hiljaisuutta. Parisuhde menee, kunhan saa omaa aikaa ja saa päättää suurimmaksi osaksi itse itsekkäästi tekemisistään.
Kai elämä on ihan sellaista mitä siitä tekee. Ei se, että tekee lapsia tarkoita että elämästä väistämättä tulee tuollaista. Tiedän monia nuoria lapsiperheitä, jotka edelleen tekevät ihan samoja asioita kuin ennen lapsia: matkustelevat, tekevät roadtrippejä, tekevät taidetta tai musiikkia, tapaavat ystäviään jne. Ei se elämä lopu lapsien syntymiseen jos nyt ei ole mitään suurta tarvetta bilettää tai tehdä jotain hämärähommia.
Monet viikonloppujutut, joista itse pidän, on sellaisia, joita voi lasten kanssa tehdä. Retkeillä, käydä juoksemmassa (vaunulenkki tai isompana lapsi pyörällä mukana), hiihtää (lapsi ahkioon, kaverini tekee tätä paljon), katsoa elokuvaa (tosin elokuva sitten aika erilainen kuin yksin katsoessa :) ), kokkailla, pelata lautapeliä, lueskella (me luettiin koko perhe kun olin lapsi, kaikilla omat kirjat tai lapsilla puuhakirja), tavata ystäviä ym. Lisänä sitten, että ulkona on varmasti tekemistä muutakin kuin liikunta, voi leikkiä ja touhuta vaikka puistossa. Voi käydä myös reissussa, vaikka just kylpylässä, ulkomaillakin ym. Hektisempää on taatusti ja kaikkea ei voi tehdä, esim. lähteä vaikka viihteelle (paitti varmaan joskus jos toinen vanhemmista jää kotiin). Menee tämä elämä näinkin, miehen kanssa tehdään noita juttuja, mutta toivottavasti saadaan myös lapsia mukaan noihin vielä.
Kyllä minusta lapsiperheen tavallinen arki olisi enemmän kuin tervetullutta, se on varmaan juuri se, mitä itse haluaa ja toivoo - kukin tavallaan.