Lue keskustelun säännöt.
Olenko hullu? Jälleensyntymisestä...
08.04.2016 |
Olen nelikymppinen nainen, korkeasti koulutettu, testatusti keskitasoa älykkäämpi. Olen kaikkien hihhulijuttujen ulkopuolella, en usko jumaliin ja vielä vähemmän uskontoihin.
Nyt kysyn av-raadilta, olenko kaikesta huolimatta myös hullu. Minulla on todella vahva tunne siitä, että minulla on ollut aikaisempi elämä, joka on vielä todella vahvasti läsnä tässä elämässäni. Jo pienenä minulla oli tunne siitä, että oikeasti olin intiaani ja poika. Olen jotenkin (harhaisesti) tullut siihen käsitykseen, että olen ollut intiaani jossakin Pohjois-Amerikassa ja saanut nuorena miehenä surmani jossakin taistelu- tai kaaostilanteessa.
En osaa millään lailla selittää, mistä tämä johtuu, mutta tunne on ollut minussa aina. Myös näkemykseni ja käsitykseni maailmasta on hyvin samankaltainen kuin hatarilla tiedoillani intiaaneilla kuvittelen olleen.
Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
Kommentit (880)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekä kristinusko että islam eivät ole enää sitä, mitä ne olivat alussa. Nämä uskonnot ovat muuttuneet ajan myötä. Sekä varhaisessa kristinuskossa että varhaisessa islamissa oli mukana jälleensyntyminen.
Alkuperäinen islamilainen käsitys kuolemasta liittyi erottamattomasti ajatukseen jälleensyntymisestä.
Islamilaisissa kirjoituksissa reinkarnaatio ilmaistaan sanalla tanasukh, mutta ortodoksiset muslimifilosofit käyttävät tätä sanaa harvoin.
Syyrialaiset sufit, pitivät jälleensyntymistä perusperiaatteena, jolle heidän opetuksensa rakentuivat. Tämä islamin synkretistinen haara kehittyi 1100-luvulla. Sitä on harjoitettu pääasiassa Libanonissa, Jordaniassa ja Syyriassa, mutta viime aikoina sen vaikutusvalta ortodoksimuslimien keskuudessa on kasvanut, ilmeisesti sen luontaisen syvän henkisyyden ja yhteyden vuoksi muinaisiin uskontoihin, joiden viisautta pidetään kadonneena nykyaikaisille totuuden etsijöille. Keskiajalla ortodoksiseen kristilliseen koulukuntaan kuulumattomien oppineiden vainot saivat monet oppineet ja filosofit pakenemaan Euroopasta. Jotkut heistä muuttivat Persiaan, toiset Arabiaan, ja jotkut lähtivät aina Intiaan asti.
Useiden vuosisatojen ajan Muhammedin huomattavat seuraajat hyväksyivät reinkarnaatio-opin, mutta salasivat sen laajalta uskovien piiriltä.
Muiden maailmanuskontojen tavoin islam sysää sielun jälleensyntymisen teorian taka-alalle pitäen uskoa jälleensyntymiseen pahimmillaan harhaoppina ja parhaimmillaan mystikkojen ja muiden alkuperäiskansojen etuoikeutena. Islamin eri virtausten ja pyhien kirjoitusten huolellinen tutkiminen osoittaa kuitenkin, että reinkarnaatio-oppi on olennainen osa tämän opin uskonnollista perinnettä.
Ravisteleva tietokirja romuttaa käsityksemme Raamatun muuttumattomuudesta
https://www.sttinfo.fi/tiedote/ravisteleva-tietokirja-romuttaa-kasitykse...
Miten pyhinä pidettyjä tekstejä on historian saatossa muokkailtu? Miten käsitykset jumalista ja ihmisyydestä ovat ajan saatossa muuttuneet? Kuka saa päättää, mikä teksti on pyhä ja mitä siinä lukee?
Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari: Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia
Mäkipellolta kysyttiin Ylen ohjelmassa, mikä on suurin virheellinen uskomus koskien Raamatun historiaa.
Mäkipellon mukaan varsin yleinen virheellinen käsitys on, että Raamatussa olisi ollut jälleensyntymisoppi, mutta että se olisi myöhemmin poistettu sieltä. Mäkipellon mukaan Raamatussa ei ole koskaan ollut jälleensyntymisoppia.
tjeu
Miten hän sitten selittää ton johannes le castaja on elias jutun?
Ihmeellistä ylimielisyyttä häneltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälleensyntyminen ei ole mahdollista. Ihan vaan sen takia et alussa ihmisiä oli muutama ja nyt ab 8 miljardia.
Sama kysymys on esitetty lukuisia kertoja. Ihmisiä ei synny vain maan päällä, vaan myös toisille planeetoille ja täysin erilaisiin universumeihin, ja noita on lukematon määrä.
Voihan sen noinkin kiertää. Oliko sulla jokin planeetta tiedossa?
Nyt oikeesti :D Väitätkö ettei tuolla vois olla maan kaltaisia planeettoja mistä emme tiedä?
Draupadi meni naimisiin viiden miehen kanssa, mikä oli kovin harvinaista vedalaisaikana. Tässä näkyy kaunis hääseremonia. Tämä kaikki on tietysti vain elokuvaa, mutta saa jonkinlaisen vaikutelman tuosta kaukaisesta ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisen todennäköisyyslaskennan myötä tämmöiseen tulokseen pääsit? Mikä on jälleensyntymisen todennäköisyys?
100%
En tiedä yhtään toista universiota. Laita nyt kaikille jakeluun niin maailma pelastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku yllä jo sanoi, nämä monien muistamissa entisissä elämissä ollaan aina merkityksellisiä, dramaattisia tai kivoja hahmoja, intiaaneja, faaraoita, keisareita, tai jotain sotureita, yms.
Itse luin vuosia sitten sattumalta divarista löytämäni kirjan, jossa joku brittinainen kertoi seikkaperäisesti entisestä elämästään muinaisessa Egyptissä. Tietysti hän oli faaraon lapsi (!), ei mikään köyhän kansan ihminen saati orja, tms. Kirjassa tämä lapsi sai vielä luksuselämänsä lisäksi oppia erilaisia salatieteitä.
Hassua oli se, että tämä (muka) tosielämästä kertova kirja "kaikilla mausteilla" oli aivan helkatin tylsä verrattuna Mika Waltarin Sinuhe egyptiläiseen. Waltari kuvasi paljon elävämmin muinaisen Egyptin elämää, vaikkei ollut koskaan käynyt edes oman aikansa Egyptissä.
Waltarihan selitti että ne muinaiset egyptiläiset ikään kuin ilmestyivät hänen eteensä. Ja lisäksi joku egyptologi sanoi ettei löytänyt waltarin kirjasta yhtäkään virhettä koskien muinaista egyptiä.
Pistää ajattelemaan.
Miksi jälleensyntymisteoriat ovat aina niin ihmiskeskeisiä? Jälleensyntyykö muurahainenkin, entä bakteerit? Missä menee raja? Jos ihminen vain jälleensyntyy, missä vaiheessa ihmisen kehitystä ihmisapinasta se alkoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku yllä jo sanoi, nämä monien muistamissa entisissä elämissä ollaan aina merkityksellisiä, dramaattisia tai kivoja hahmoja, intiaaneja, faaraoita, keisareita, tai jotain sotureita, yms.
Itse luin vuosia sitten sattumalta divarista löytämäni kirjan, jossa joku brittinainen kertoi seikkaperäisesti entisestä elämästään muinaisessa Egyptissä. Tietysti hän oli faaraon lapsi (!), ei mikään köyhän kansan ihminen saati orja, tms. Kirjassa tämä lapsi sai vielä luksuselämänsä lisäksi oppia erilaisia salatieteitä.
Hassua oli se, että tämä (muka) tosielämästä kertova kirja "kaikilla mausteilla" oli aivan helkatin tylsä verrattuna Mika Waltarin Sinuhe egyptiläiseen. Waltari kuvasi paljon elävämmin muinaisen Egyptin elämää, vaikkei ollut koskaan käynyt edes oman aikansa Egyptissä.
Waltarihan selitti että ne muinaiset egyptiläiset ikään kuin ilmestyivät hänen eteensä. Ja lisäksi joku egyptologi sanoi ettei löytänyt waltarin kirjasta yhtäkään virhettä koskien muinaista egyptiä.
Pistää ajattelemaan.
Wikipediastakin löytyi tuo.
"Selityksessään Neljä päivänlaskua hän väitti egyptiläisten ilmestysten vierailleen luonaan ja että hän olisi yksikertaisesti kirjoittanut tarinan Sinuhen itsensä sanelemana. Hän toisti saman kertomuksen neljä vuosikymmentä myöhemmin teoksessa Kirjailijan muistelmia"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku yllä jo sanoi, nämä monien muistamissa entisissä elämissä ollaan aina merkityksellisiä, dramaattisia tai kivoja hahmoja, intiaaneja, faaraoita, keisareita, tai jotain sotureita, yms.
Itse luin vuosia sitten sattumalta divarista löytämäni kirjan, jossa joku brittinainen kertoi seikkaperäisesti entisestä elämästään muinaisessa Egyptissä. Tietysti hän oli faaraon lapsi (!), ei mikään köyhän kansan ihminen saati orja, tms. Kirjassa tämä lapsi sai vielä luksuselämänsä lisäksi oppia erilaisia salatieteitä.
Hassua oli se, että tämä (muka) tosielämästä kertova kirja "kaikilla mausteilla" oli aivan helkatin tylsä verrattuna Mika Waltarin Sinuhe egyptiläiseen. Waltari kuvasi paljon elävämmin muinaisen Egyptin elämää, vaikkei ollut koskaan käynyt edes oman aikansa Egyptissä.
Waltarihan selitti että ne muinaiset egyptiläiset ikään kuin ilmestyivät hänen eteensä. Ja lisäksi joku egyptologi sanoi ettei löytänyt waltarin kirjasta yhtäkään virhettä koskien muinaista egyptiä.
Pistää ajattelemaan.
Tämän takia on siis hyvin todennäköistä, että Waltari eli Egyptissä jossakin aiemmassa elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtään toista universiota. Laita nyt kaikille jakeluun niin maailma pelastuu.
https://www.thriftbooks.com/w/forbidden-archeology_richard-l-thompson_m…
Kielletty arkeologia: Arkeologinen arkeologia.
Ihmiskunnan tuntematon historia.
Vuosisatojen kuluessa tutkijat ovat löytäneet luita ja esineitä, jotka todistavat, että kaltaisiamme ihmisiä on ollut olemassa miljoonia vuosia. Valtavirran tiede on kuitenkin tukahduttanut nämä tosiasiat. Nykyiseen tieteelliseen teoriaan perustuvat ennakkoluulot toimivat tiedon suodattimena ja antavat meille esihistoriasta kuvan, joka on suurelta osin virheellinen.
Vanha ketju mutta mielenkiintoinen. Hulluhan aloittaja ei ole. Vastaavanlaisia kokemuksia on monilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä puhutaan myös Luomisesta.
http://scsmath.com/books/Subjective_Evolution.pdf
The Creation
Books > Subjective Evolution of Consciousness
Srila Sridhar Maharaj: The Manu-samhita (1.5–6) begins describing the creation from this point:
āsīd idaṁ tamo bhūtam aprajñātam alakṣanam
apratarkyam avijñeyaṁ prasuptam iva sarvataḥ
tataḥ svayambhur bhāgavān avyaktavyaṁ jayan idam
mahābhutādi vṛtaujāḥ prādur āsin tamonudaḥ
Just before the creative movement began, the marginal potency of the Lord was in a state of equilibrium. Tatastha means equilibrium: asid idam tamo-bhutam. Everything was in darkness, fully enveloped by ignorance. Alaksanam means there was no possibility of any estimation; no symptoms of reality existed by which any conjecture or inference about the nature of reality would have been possible. And it was aprajnatam: science has no capacity for investigating the nature of that stage of existence. We can only say from here that it was completely immersed in deep sleep. The analogy of deep sleep may give us some conception of that period: prasuptam iva sarvatah. Material existence was as if in a sound sleep.
At that time, movement began from within the spiritual plane and light came. Light was seen by the seers. That light was pre-existent, but at that time the seers received the vision to see light. They began to see. The first conception of this material world after light was water. The light revealed a substance like water.
That primal light is compared with personality. Light means consciousness, and consciousness means personality. That light, or personality, first gave birth to the onlookers to the feelers of material existence, and then to an objective substance like water. That water is known as Viraja, or causal substance. What is known in Vaisnava vocabulary as Brahmaloka — the world of consciousness — is represented by light, and Viraja, or causal substance, is represented by water. The conscious world is represented by light, and the first objective reality is represented as water. Then, the seeds of consciousness are sown in the causal water which is the shadow of that light. Although the actual element of water was created long after this, the first conception of matter is compared to water because water is an accommodating, moving solution. The Sanskrit word for water, apa, means «of lower conception». In this way, the lower creation began.
Vierailija kirjoitti:
Tässä puhutaan myös Luomisesta.
http://scsmath.com/books/Subjective_Evolution.pdf
The Creation
Books > Subjective Evolution of Consciousness
Srila Sridhar Maharaj: The Manu-samhita (1.5–6) begins describing the creation from this point:
āsīd idaṁ tamo bhūtam aprajñātam alakṣanam
apratarkyam avijñeyaṁ prasuptam iva sarvataḥ
tataḥ svayambhur bhāgavān avyaktavyaṁ jayan idam
mahābhutādi vṛtaujāḥ prādur āsin tamonudaḥJust before the creative movement began, the marginal potency of the Lord was in a state of equilibrium. Tatastha means equilibrium: asid idam tamo-bhutam. Everything was in darkness, fully enveloped by ignorance. Alaksanam means there was no possibility of any estimation; no symptoms of reality existed by which any conjecture or inference about the nature of reality would have been possible. And it was aprajnatam: science has no capacity for investigating the nature of that stage of existence. We can only say from here that it was completely immersed in deep sleep. The analogy of deep sleep may give us some conception of that period: prasuptam iva sarvatah. Material existence was as if in a sound sleep.
At that time, movement began from within the spiritual plane and light came. Light was seen by the seers. That light was pre-existent, but at that time the seers received the vision to see light. They began to see. The first conception of this material world after light was water. The light revealed a substance like water.
That primal light is compared with personality. Light means consciousness, and consciousness means personality. That light, or personality, first gave birth to the onlookers to the feelers of material existence, and then to an objective substance like water. That water is known as Viraja, or causal substance. What is known in Vaisnava vocabulary as Brahmaloka — the world of consciousness — is represented by light, and Viraja, or causal substance, is represented by water. The conscious world is represented by light, and the first objective reality is represented as water. Then, the seeds of consciousness are sown in the causal water which is the shadow of that light. Although the actual element of water was created long after this, the first conception of matter is compared to water because water is an accommodating, moving solution. The Sanskrit word for water, apa, means «of lower conception». In this way, the lower creation began.
Then, in connection with the seeds of consciousness and the primal water, the next production was known as mahat-tattva: the energy of consciousness represented by light mixed with matter as a mass. When the mass of matter is infused with the energy of light-consciousness, that is known as mahat-tattva.
After further development, that entity was divided into many units of ahankar, the element of ego. Mahato ahankarah. First there is ahankar, mass ego as a whole. The element of conglomerate ego is called mahat-tattva. As objective substance evolves by the influence of consciousness, it expresses itself in five main ingredients: that which can be seen, smelled, heard, tasted, and touched. These five elements are the primitive principles of material existence.
And that fivefold principle evolved in three phases: sattva, raja, tamah: goodness, passion, and ignorance. Expressing itself as ether, sound, hearing, and the ear; air, mass, touch, and the skin; fire, colour, vision, and the eye; water, tastes, the sense of taste, and the tongue; and earth, aroma, the sense of smell, and the nose. There are twenty-four elements. The self, three subtle elements — prakrti, mahat-tattva, and ahankar, five gross elements, five senses, five sense objects, five sense-gathering instruments — in this way, the development of the material world has been described to have come down through a process of subtle to gross, from consciousness to matter. Again when this material existence is withdrawn by superior will, the gross dissolves into the subtle. Beginning with the most gross, gradually the whole of material existence becomes more and more subtle until it finally enters into the subtle expression of material existence known as prakrti — the subtle causal watery substance.
Luultavasti olet nähnyt lapsena elokuvanpätkän ja se on mennyt sun alitajuntaan, itse tapahtumaa et muista vaan olet alkanut tehdä jonkinlaista valemuistoon verrattavissa olevaa tarinaa. Et saa oikeasta muistikuvasta kiinno joka synnytti tämän epämääräisen tuntemuksen ja yhdistit tämän epämääräisen tuntemuksen sitten johonkin jälleensyntymisnäkemykseen.
Muinaisen Egyptin papit olivat suurimman tiedon ja vallan kantajia, mutta tämä tieto hajosi yhä enemmän sirpaleiksi, kun maapallo koki katastrofin toisensa jälkeen ja kun korruptio ja poliittiset juonittelut saastuttivat papiston instituution. Tämä tieto on vähitellen hajonnut ja rappeutunut nykyään lukuisiksi uskonnollisiksi perinteiksi ekumeenisine neuvostoineen ja maallisine etuineen. Uskonnollisten liikkeiden johtajat muuttavat vähitellen opetuksia, kunnes alkuperäistä perinnettä ei enää tunnista.
Niitä reinkarnaation asioita on tutkinut tohtori Ian Stevenson
Monet tutkijat, psykiatrit ja hypnoterapeutit suhtautuivat epäilemättä epäilevästi reinkarnaatioteoriaan tällaisten kokeiden alussa, mutta heidän työnsä tulokset viittasivat tähän suuntaan, ja niinpä nämä tutkijat tulivat vastentahtoisesti mukaan lisätutkimuksiin. Tohtori Ian Stevensonin kokemus on tässä suhteessa varsin kuvaava. Stevenson toimi Virginian yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan neurologian ja psykiatrian osaston johtajana, minkä jälkeen hänestä tuli psykiatrian professori Carlsonin yliopiston käyttäytymislääketieteen ja psykiatrian osastolla. Myöhemmin hänet ylennettiin edellä mainitun yliopiston persoonallisuustutkimusohjelman johtajaksi. Stevenson erikoistui tapauksiin, joissa oli kyse lapsuuden muistoista menneistä elämistä, koska lasten mieli ei yleensä ole vielä tiukasti "psykologisessa sulussa" ja he ovat aikuisia herkempiä tekniikoille, jotka paljastavat henkilölle menneet elämät. Hänen tutkimuksensa kattaa tapaukset, jotka tapahtuivat kolmenkymmenen vuoden aikana useilla mantereilla. Vaikka suurin osa hänen nuorista potilaistaan on syntynyt Intiassa ja Sri Lankassa, hän on havainnut myös lapsia Keski-Aasiasta, Euroopasta, Afrikasta ja molemmilta Amerikoilta. Vuoteen 1987 mennessä Stevensonin arkistoihin oli kerätty noin kolmetuhatta tämäntyyppistä tapausta, ja hieman yli puolet näistä tapauksista katsotaan "todistetuiksi" (eli lapsen muistot menneestä elämästä on vahvistettu laajasti). Kuudessakymmenessäneljässä tapauksessa, jotka koskivat Intiasta, Sri Lankasta, Libanonista, Turkista, Thaimaasta ja Burmasta kotoisin olevia lapsia - joista Stevenson on kirjoittanut toistuvasti - lasten vanhemmat tai sukulaiset pystyivät palauttamaan mieleen noin kuusikymmentä lapsen lausumaa, jotka voitiin todentaa ja jotka auttoivat selvittämään, kuka hän oli menneessä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Niitä reinkarnaation asioita on tutkinut tohtori Ian Stevenson
Monet tutkijat, psykiatrit ja hypnoterapeutit suhtautuivat epäilemättä epäilevästi reinkarnaatioteoriaan tällaisten kokeiden alussa, mutta heidän työnsä tulokset viittasivat tähän suuntaan, ja niinpä nämä tutkijat tulivat vastentahtoisesti mukaan lisätutkimuksiin. Tohtori Ian Stevensonin kokemus on tässä suhteessa varsin kuvaava. Stevenson toimi Virginian yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan neurologian ja psykiatrian osaston johtajana, minkä jälkeen hänestä tuli psykiatrian professori Carlsonin yliopiston käyttäytymislääketieteen ja psykiatrian osastolla. Myöhemmin hänet ylennettiin edellä mainitun yliopiston persoonallisuustutkimusohjelman johtajaksi. Stevenson erikoistui tapauksiin, joissa oli kyse lapsuuden muistoista menneistä elämistä, koska lasten mieli ei yleensä ole vielä tiukasti "psykologisessa sulussa" ja he ovat aikuisia herkempiä tekniikoille, jotka paljastavat henkilölle menneet elämät. Hänen tutkimuksensa kattaa tapaukset, jotka tapahtuivat kolmenkymmenen vuoden aikana useilla mantereilla. Vaikka suurin osa hänen nuorista potilaistaan on syntynyt Intiassa ja Sri Lankassa, hän on havainnut myös lapsia Keski-Aasiasta, Euroopasta, Afrikasta ja molemmilta Amerikoilta. Vuoteen 1987 mennessä Stevensonin arkistoihin oli kerätty noin kolmetuhatta tämäntyyppistä tapausta, ja hieman yli puolet näistä tapauksista katsotaan "todistetuiksi" (eli lapsen muistot menneestä elämästä on vahvistettu laajasti). Kuudessakymmenessäneljässä tapauksessa, jotka koskivat Intiasta, Sri Lankasta, Libanonista, Turkista, Thaimaasta ja Burmasta kotoisin olevia lapsia - joista Stevenson on kirjoittanut toistuvasti - lasten vanhemmat tai sukulaiset pystyivät palauttamaan mieleen noin kuusikymmentä lapsen lausumaa, jotka voitiin todentaa ja jotka auttoivat selvittämään, kuka hän oli menneessä elämässä.
Alun skeptisyydestä huolimatta Stevenson joutui käsittelemään satoja vastaavia tapauksia, jotka vain reinkarnaatioteoria pystyi selittämään. Niinpä hän jatkoi tutkimusta tällä alalla uskonnollisen fanaatikon kaltaisella kiihkolla uhalla, että hänet leimataan harhaoppiseksi ja erotetaan perinteisesti ajattelevien kollegojensa yhteisöstä. Teologitoverit pilkkasivat Stevensonia toistuvasti (huom. tämä on todellakin hyvin samankaltaista kuin mitä ei-perinteisesti ajattelevat teologit ovat kohdanneet länsimaissa). Stevenson ei kuitenkaan missään nimessä ole sekopää, uskonnollinen fanaatikko tai totalitaariseen lahkoon joutunut vihreä lapsi! Hän on arvostettu tutkija, vailla uskonnollisia ennakkoluuloja, ja hän on seitsemänkymppinen. Hänen tutkimuksensa on varsin objektiivista, ja kaikkien, jotka haluavat tietää hänen näkemyksensä jälleensyntymisestä, tulisi lukea hänen aiheesta julkaisemiaan raportteja ja kirjoja.
Käytätkö huumeita. Onko kaikki ok.