Olenko hullu? Jälleensyntymisestä...
Olen nelikymppinen nainen, korkeasti koulutettu, testatusti keskitasoa älykkäämpi. Olen kaikkien hihhulijuttujen ulkopuolella, en usko jumaliin ja vielä vähemmän uskontoihin.
Nyt kysyn av-raadilta, olenko kaikesta huolimatta myös hullu. Minulla on todella vahva tunne siitä, että minulla on ollut aikaisempi elämä, joka on vielä todella vahvasti läsnä tässä elämässäni. Jo pienenä minulla oli tunne siitä, että oikeasti olin intiaani ja poika. Olen jotenkin (harhaisesti) tullut siihen käsitykseen, että olen ollut intiaani jossakin Pohjois-Amerikassa ja saanut nuorena miehenä surmani jossakin taistelu- tai kaaostilanteessa.
En osaa millään lailla selittää, mistä tämä johtuu, mutta tunne on ollut minussa aina. Myös näkemykseni ja käsitykseni maailmasta on hyvin samankaltainen kuin hatarilla tiedoillani intiaaneilla kuvittelen olleen.
Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
Kommentit (880)
On välttämätöntä voittaa kaikki samskarat, jotka pitävät mielemme ennakkoluulojen ja epäluottamuksen vallassa.
Jopa karmallisten olosuhteiden pauloissa meillä on aina toivoa. Vedojen mukaan ihmiselämä on ainutlaatuinen tilaisuus saavuttaa vapaus (vapautuminen) kuoleman maailmasta.
Vierailija kirjoitti:
On välttämätöntä voittaa kaikki samskarat, jotka pitävät mielemme ennakkoluulojen ja epäluottamuksen vallassa.
Samskaraa kuvataan varastoituina vaikutelmina, mielikuvina tai muistoina edellisessä olemassaolon muodossa suoritetuista toimista.
Vain oikein suoritettu hypnoosi tuottaa tuloksia. Lisäksi se voi olla jopa vaarallista. Hypnoosissa oleva henkilö on haavoittuvainen ja altis hyökkäyksille.
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko jälleensyntymiseen varsinaisesti, mutta näin kyllä lapsena todella vahvan unen, joka on jäänyt mieleeni, ja joka jonkun mielestä varmaan olisi todiste "edellisestä elämästäni".
Olin unessa noin 25-30-vuotias mies ja poltin tupakkaa. (Olen siis oikeasti tyttö ja silloin olin ehkä noin 8-9-vuotias. En siihen aikaan elämässäni edes nähnyt tupakan polttajia juuri missään, sillä asuin maalla, eikä kukaan läheisistäni polttanut.) Tupakka tuntui todella luonnolliselta kädessäni, se oli kuin osa minua, kuvittelin maistavanikin sen ja tunsin, kuinka nikotiini virtasi elimistööni ja rauhoitti hermostustani; tarvitsin sitä tupakkaa tavalla, jolla varmaan vain siihen koukussa oleva voi tarvita. (En ole koskaan oikeasti polttanut, joten en voi vedota tietoon.) Olin pienessä yksiössä, jossa oli keskeneräisiä öljyvärimaalauksia, minun maalaamiani. Olin todella, todella ahdistunut, tavalla, jota en ollut koskaan oikeassa elämässäni tuntenut (lähes vastaava ahdistus on kyllä tullut tutuksi aikuiselämäni aikana). Olin käsityksessä, että tilanne sijoittui 1900-luvun alkupuolen Saksaan. Ja siinäpä se aika lailla olikin. Sitten heräsin.
En ole puhunut unesta kellekään, enkä oikein vieläkään tiedä, miten asiaan suhtautuisin. Minulla oli kyllä aina vilkas mielikuvitus, mutta tuota lähellekään eivät muut unet päässeet todentuntuisuudessaan.
Taipumukset edellisestä elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko jälleensyntymiseen varsinaisesti, mutta näin kyllä lapsena todella vahvan unen, joka on jäänyt mieleeni, ja joka jonkun mielestä varmaan olisi todiste "edellisestä elämästäni".
Olin unessa noin 25-30-vuotias mies ja poltin tupakkaa. (Olen siis oikeasti tyttö ja silloin olin ehkä noin 8-9-vuotias. En siihen aikaan elämässäni edes nähnyt tupakan polttajia juuri missään, sillä asuin maalla, eikä kukaan läheisistäni polttanut.) Tupakka tuntui todella luonnolliselta kädessäni, se oli kuin osa minua, kuvittelin maistavanikin sen ja tunsin, kuinka nikotiini virtasi elimistööni ja rauhoitti hermostustani; tarvitsin sitä tupakkaa tavalla, jolla varmaan vain siihen koukussa oleva voi tarvita. (En ole koskaan oikeasti polttanut, joten en voi vedota tietoon.) Olin pienessä yksiössä, jossa oli keskeneräisiä öljyvärimaalauksia, minun maalaamiani. Olin todella, todella ahdistunut, tavalla, jota en ollut koskaan oikeassa elämässäni tuntenut (lähes vastaava ahdistus on kyllä tullut tutuksi aikuiselämäni aikana). Olin käsityksessä, että tilanne sijoittui 1900-luvun alkupuolen Saksaan. Ja siinäpä se aika lailla olikin. Sitten heräsin.
En ole puhunut unesta kellekään, enkä oikein vieläkään tiedä, miten asiaan suhtautuisin. Minulla oli kyllä aina vilkas mielikuvitus, mutta tuota lähellekään eivät muut unet päässeet todentuntuisuudessaan.
Taipumukset edellisestä elämästä.
Niin, samskarat.
Vierailija kirjoitti:
Millaisen todennäköisyyslaskennan myötä tämmöiseen tulokseen pääsit? Mikä on jälleensyntymisen todennäköisyys?
100%
Vierailija kirjoitti:
Eräässä tutkimuksessa oli 1970-luvulla kyselty sielunvallukseen uskovassa kulttuurissa lasten muistoja entisestä elämästään. Monet lapset muistivat jopa 30 eri asiaa entisestä elämästään. Kun samoja ihmisiä haastateltiin uudestaan 40 vuotta myöhemmin, useimmat eivät muistaneet senhetkisen elämänsä lapsuudesta yhtään mitään(!), saati sitä että olivat kertoneet tutkijoille lapsena entisen elämänsä muistoja.
Länsimaissa suurin osa ihmisistä, jotka kuvittelevat syntyneensä uudelleen ovat entisessä elämässään olleet intiaaneja, faaraoita, kuninkaita, kreivittäriä, varakkaita tai tunnettuja henkilöitä, shamaaneja tms. Elämä on aina ollut jollain tavalla merkittävää ja kuolema traaginen. (Harva on elänyt tavallista köyhän kansan arkea jossain Kainuun kylässä tai ollut vaikkapa verovirkailija 1950-luvun Saksassa).
Edellinen elämä tuntuu usein luovan yhteyden johonkin toiseen aikaan ja paikkaan, joka vaikuttaa "hienommalta" kuin tavallinen nykyelämä. Käsitykset jälleensyntymisistä näyttäisivät siis usein kuvastavan ihmisten toivemaailmoja.
Sillä ei siis ole suurtakaan merkitystä, oletko oikeasti elänyt ennen vai et, koska kovinkaan hyvin ei sellaisia ole pystytty todistamaan. Ehkä tärkeämpää on, että mitä tämä sinulla oleva tunne kertoo siitä, miten onnellinen olet tässä elämässäsi. Haluaisitko muuttaa elämääsi ja miten?
Useimmat lapset muistavat menneet elämät. Aikuisuudessa tämä muisti katoaa. Hyvin harvoin aikuinen muistaa sen, mutta katkelmia menneistä elämistä voi joskus näkyä unissa. Eikä aikuinen tiedä, miksi hän esimerkiksi näkee unia maista, joissa hän ei ole koskaan käynyt ja joista hän ei edes tiedä mitään. Miksi hän voi puhua jonkin maan kieltä sujuvasti unissa jne.
Ian Stevenson on kaikki niitä ilmiöitä tutkinut.
Tämä norsu oli selvästi taiteilija edellisessä elämässään. Miten muuten sen voisi selittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräässä tutkimuksessa oli 1970-luvulla kyselty sielunvallukseen uskovassa kulttuurissa lasten muistoja entisestä elämästään. Monet lapset muistivat jopa 30 eri asiaa entisestä elämästään. Kun samoja ihmisiä haastateltiin uudestaan 40 vuotta myöhemmin, useimmat eivät muistaneet senhetkisen elämänsä lapsuudesta yhtään mitään(!), saati sitä että olivat kertoneet tutkijoille lapsena entisen elämänsä muistoja.
Länsimaissa suurin osa ihmisistä, jotka kuvittelevat syntyneensä uudelleen ovat entisessä elämässään olleet intiaaneja, faaraoita, kuninkaita, kreivittäriä, varakkaita tai tunnettuja henkilöitä, shamaaneja tms. Elämä on aina ollut jollain tavalla merkittävää ja kuolema traaginen. (Harva on elänyt tavallista köyhän kansan arkea jossain Kainuun kylässä tai ollut vaikkapa verovirkailija 1950-luvun Saksassa).
Edellinen elämä tuntuu usein luovan yhteyden johonkin toiseen aikaan ja paikkaan, joka vaikuttaa "hienommalta" kuin tavallinen nykyelämä. Käsitykset jälleensyntymisistä näyttäisivät siis usein kuvastavan ihmisten toivemaailmoja.
Sillä ei siis ole suurtakaan merkitystä, oletko oikeasti elänyt ennen vai et, koska kovinkaan hyvin ei sellaisia ole pystytty todistamaan. Ehkä tärkeämpää on, että mitä tämä sinulla oleva tunne kertoo siitä, miten onnellinen olet tässä elämässäsi. Haluaisitko muuttaa elämääsi ja miten?
Useimmat lapset muistavat menneet elämät. Aikuisuudessa tämä muisti katoaa. Hyvin harvoin aikuinen muistaa sen, mutta katkelmia menneistä elämistä voi joskus näkyä unissa. Eikä aikuinen tiedä, miksi hän esimerkiksi näkee unia maista, joissa hän ei ole koskaan käynyt ja joista hän ei edes tiedä mitään. Miksi hän voi puhua jonkin maan kieltä sujuvasti unissa jne.
Tänään juttelin erään ikäihmisen kanssa, joka kertoi minulle, että kun hän oli pieni, jotain muutaman vuoden vanha joskus 90 vuotta sitten, niin hän näki unta, missä matkusti jollain lentävällä laitteella pyramidin ohi ja kun sitten joskus oli vanhempana nähnyt pyramideja, niin ihmetteli, että miten hän on voinut niin pienenä nähdä tuollaisen unen, vaikka mitään telkkareita ei silloin vielä edes ollut, eikä hänen maalaiskodissaan muutenkaan ollut mitään pyramidikirjallisuutta tai mitään vastaavaa. Kertoi, että tuo uni on säilynyt hänen muistoissaan kaikki nämä vuodet ja vieläkin ihmettelee sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräässä tutkimuksessa oli 1970-luvulla kyselty sielunvallukseen uskovassa kulttuurissa lasten muistoja entisestä elämästään. Monet lapset muistivat jopa 30 eri asiaa entisestä elämästään. Kun samoja ihmisiä haastateltiin uudestaan 40 vuotta myöhemmin, useimmat eivät muistaneet senhetkisen elämänsä lapsuudesta yhtään mitään(!), saati sitä että olivat kertoneet tutkijoille lapsena entisen elämänsä muistoja.
Länsimaissa suurin osa ihmisistä, jotka kuvittelevat syntyneensä uudelleen ovat entisessä elämässään olleet intiaaneja, faaraoita, kuninkaita, kreivittäriä, varakkaita tai tunnettuja henkilöitä, shamaaneja tms. Elämä on aina ollut jollain tavalla merkittävää ja kuolema traaginen. (Harva on elänyt tavallista köyhän kansan arkea jossain Kainuun kylässä tai ollut vaikkapa verovirkailija 1950-luvun Saksassa).
Edellinen elämä tuntuu usein luovan yhteyden johonkin toiseen aikaan ja paikkaan, joka vaikuttaa "hienommalta" kuin tavallinen nykyelämä. Käsitykset jälleensyntymisistä näyttäisivät siis usein kuvastavan ihmisten toivemaailmoja.
Sillä ei siis ole suurtakaan merkitystä, oletko oikeasti elänyt ennen vai et, koska kovinkaan hyvin ei sellaisia ole pystytty todistamaan. Ehkä tärkeämpää on, että mitä tämä sinulla oleva tunne kertoo siitä, miten onnellinen olet tässä elämässäsi. Haluaisitko muuttaa elämääsi ja miten?
Useimmat lapset muistavat menneet elämät. Aikuisuudessa tämä muisti katoaa. Hyvin harvoin aikuinen muistaa sen, mutta katkelmia menneistä elämistä voi joskus näkyä unissa. Eikä aikuinen tiedä, miksi hän esimerkiksi näkee unia maista, joissa hän ei ole koskaan käynyt ja joista hän ei edes tiedä mitään. Miksi hän voi puhua jonkin maan kieltä sujuvasti unissa jne.
Tänään juttelin erään ikäihmisen kanssa, joka kertoi minulle, että kun hän oli pieni, jotain muutaman vuoden vanha joskus 90 vuotta sitten, niin hän näki unta, missä matkusti jollain lentävällä laitteella pyramidin ohi ja kun sitten joskus oli vanhempana nähnyt pyramideja, niin ihmetteli, että miten hän on voinut niin pienenä nähdä tuollaisen unen, vaikka mitään telkkareita ei silloin vielä edes ollut, eikä hänen maalaiskodissaan muutenkaan ollut mitään pyramidikirjallisuutta tai mitään vastaavaa. Kertoi, että tuo uni on säilynyt hänen muistoissaan kaikki nämä vuodet ja vieläkin ihmettelee sitä.
Hän oli siellä jossakin menneessä elämässä. Unissa, jopa aikuisten unissa, on takaumia: samskaroja, muistoja menneistä elämistäm muistijälkiä, mieleenpainaumia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräässä tutkimuksessa oli 1970-luvulla kyselty sielunvallukseen uskovassa kulttuurissa lasten muistoja entisestä elämästään. Monet lapset muistivat jopa 30 eri asiaa entisestä elämästään. Kun samoja ihmisiä haastateltiin uudestaan 40 vuotta myöhemmin, useimmat eivät muistaneet senhetkisen elämänsä lapsuudesta yhtään mitään(!), saati sitä että olivat kertoneet tutkijoille lapsena entisen elämänsä muistoja.
Länsimaissa suurin osa ihmisistä, jotka kuvittelevat syntyneensä uudelleen ovat entisessä elämässään olleet intiaaneja, faaraoita, kuninkaita, kreivittäriä, varakkaita tai tunnettuja henkilöitä, shamaaneja tms. Elämä on aina ollut jollain tavalla merkittävää ja kuolema traaginen. (Harva on elänyt tavallista köyhän kansan arkea jossain Kainuun kylässä tai ollut vaikkapa verovirkailija 1950-luvun Saksassa).
Edellinen elämä tuntuu usein luovan yhteyden johonkin toiseen aikaan ja paikkaan, joka vaikuttaa "hienommalta" kuin tavallinen nykyelämä. Käsitykset jälleensyntymisistä näyttäisivät siis usein kuvastavan ihmisten toivemaailmoja.
Sillä ei siis ole suurtakaan merkitystä, oletko oikeasti elänyt ennen vai et, koska kovinkaan hyvin ei sellaisia ole pystytty todistamaan. Ehkä tärkeämpää on, että mitä tämä sinulla oleva tunne kertoo siitä, miten onnellinen olet tässä elämässäsi. Haluaisitko muuttaa elämääsi ja miten?
Useimmat lapset muistavat menneet elämät. Aikuisuudessa tämä muisti katoaa. Hyvin harvoin aikuinen muistaa sen, mutta katkelmia menneistä elämistä voi joskus näkyä unissa. Eikä aikuinen tiedä, miksi hän esimerkiksi näkee unia maista, joissa hän ei ole koskaan käynyt ja joista hän ei edes tiedä mitään. Miksi hän voi puhua jonkin maan kieltä sujuvasti unissa jne.
Tänään juttelin erään ikäihmisen kanssa, joka kertoi minulle, että kun hän oli pieni, jotain muutaman vuoden vanha joskus 90 vuotta sitten, niin hän näki unta, missä matkusti jollain lentävällä laitteella pyramidin ohi ja kun sitten joskus oli vanhempana nähnyt pyramideja, niin ihmetteli, että miten hän on voinut niin pienenä nähdä tuollaisen unen, vaikka mitään telkkareita ei silloin vielä edes ollut, eikä hänen maalaiskodissaan muutenkaan ollut mitään pyramidikirjallisuutta tai mitään vastaavaa. Kertoi, että tuo uni on säilynyt hänen muistoissaan kaikki nämä vuodet ja vieläkin ihmettelee sitä.
Ja jotkut näistä muistoista, unista, ovat niin selkeitä, niin tarkkoja - monilla ihmisillä.
Kuten joku yllä jo sanoi, nämä monien muistamissa entisissä elämissä ollaan aina merkityksellisiä, dramaattisia tai kivoja hahmoja, intiaaneja, faaraoita, keisareita, tai jotain sotureita, yms.
Itse luin vuosia sitten sattumalta divarista löytämäni kirjan, jossa joku brittinainen kertoi seikkaperäisesti entisestä elämästään muinaisessa Egyptissä. Tietysti hän oli faaraon lapsi (!), ei mikään köyhän kansan ihminen saati orja, tms. Kirjassa tämä lapsi sai vielä luksuselämänsä lisäksi oppia erilaisia salatieteitä.
Hassua oli se, että tämä (muka) tosielämästä kertova kirja "kaikilla mausteilla" oli aivan helkatin tylsä verrattuna Mika Waltarin Sinuhe egyptiläiseen. Waltari kuvasi paljon elävämmin muinaisen Egyptin elämää, vaikkei ollut koskaan käynyt edes oman aikansa Egyptissä.
Mieheni kertoi unistaan, Amerikan sisällissodasta. Unet olivat toistuvia, hyvin tarkkoja. Hän sanoi, että he (sotilaat) olivat niin väsyneitä. Jopa unissa tuntemukset voivat olla niin selkeitä, esimerkikis syvä väsymys. Muut asiat olivat hyvin selviä hänen unissaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku yllä jo sanoi, nämä monien muistamissa entisissä elämissä ollaan aina merkityksellisiä, dramaattisia tai kivoja hahmoja, intiaaneja, faaraoita, keisareita, tai jotain sotureita, yms.
Itse luin vuosia sitten sattumalta divarista löytämäni kirjan, jossa joku brittinainen kertoi seikkaperäisesti entisestä elämästään muinaisessa Egyptissä. Tietysti hän oli faaraon lapsi (!), ei mikään köyhän kansan ihminen saati orja, tms. Kirjassa tämä lapsi sai vielä luksuselämänsä lisäksi oppia erilaisia salatieteitä.
Hassua oli se, että tämä (muka) tosielämästä kertova kirja "kaikilla mausteilla" oli aivan helkatin tylsä verrattuna Mika Waltarin Sinuhe egyptiläiseen. Waltari kuvasi paljon elävämmin muinaisen Egyptin elämää, vaikkei ollut koskaan käynyt edes oman aikansa Egyptissä.
Tätä ollaan mietitty. Waltarilla oli ilmeisesti jokin yhteys Egyptiin menneissä elämissä.
Piirtää paremmin kuin moni ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Piirtää paremmin kuin moni ihminen.
Hyvänen aika, sen jopa kirjoitti jopa nimensä piirustukseen lopuksi.
Kamala palsta.