Lue keskustelun säännöt.
Voiko aikuisen syrjäytyneen lapsen potkia pois kotoa?
08.04.2016 |
Sai ammattikoulun käytyä mutta ei ole saanut sen jälkeen mitään töitä, ei edes kesätöitä. Armeijan keskeytti koska pää ei sitä kestänyt. Pelaa päivät ja pelaa yöt. Kyse 20v aikuisesta lapsesta. Laittaisitko hänet muuttamaan pois kotoa?
Kommentit (121)
Minut ajettiin heti pihalle, kun pääsin pois armeijasta ja olen kiitollinen siitä vanhemmille, vaikka se tuntuikin silloin suoranaiselta petokselta ja siltä, että olin epähaluttua seuraa omille vanhemmilleni. Olisi aika hirveää asua vielä yli kolmekymppisenä äidin helmoissa, mikä olisi statukseni nyt, jos ei olisi potkittu ulos. En ollut koskaan käynyt töissä, enkä tiennyt mitään mistään keloista ja sossuista sun muista. Hain sitten hätäisesti sellaiseen kouluun, johon pääsi pakosti sisään.
Kannattaa miettiä, että mikä on pojan ajanut tuollaiseen tilanteeseen. Geeniperimä ei ole koskaan riittävä selitys. Minulla on aika pinnallinen ja rakkaudeton suhde vanhempiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On selvää, että jos nuori on syrjäytynyt, niin hän tarvitsee perheen ulkopuolista apua elämäänsä. Syrjäytynyt ei selviä tilanteesta yksin. Kotoa "pois potkiminen" voi pahentaa tilannetta, sillä nyt hänellä on edes yksi tuki- ja kiinnekohta elämässään. Muutto saattaisi aiheuttaa myös itsesyytöksiä ja vielä huonomman itsetunnon - en kelpaa enää vanhemmillenikaan. Ja jälleen muistutan: syrjäytynyt nuori ei ole tavallinen nuori, sillä hän on menettänyt elämänhallinnan ja kyvyn toimia kodin ulkopuolella. Hän tarvitsee apua ja hyvän tukiverkoston selviytyäkseen. Sanomattakin on selvää ettei tilanne voi jatkua aloittajan kuvaamalla tavalla loputtomiin. Neuvoisin ottamaan yhteyttä aikuissosiaalityöhön ja keskustelemaan tilanteesta sosiaalityöntekijän kanssa. Tarvittaessa hän voisi tulla kotonanne käymää ja voisitte yhdessä porukalla alkaa miettimään mitä tilanteelle voidaan tehdä. Tukiasunto voisi olla hyvä vaihtoehto, samoin työkkärin kurssit tai paluu kouluun jos koulu kesken, terapia ja kuntoutustoimet... oleellista on, että nuorelle hankitaan apua ja hänen on otettava sitä vastaan! Parhaimmillaan saatte hänen elämänsä raiteilleen, eikä kuvioihin tule esim. päihdeongelmia, jolloin tilanne vaikeutuu entisestään. Jos nuori nurisee, että ei tarvitse apua niin lempeästi muistuttaisin, että hänestä ollaan huolissaan ja apua on hankittu, koska häntä rakastetaan. Että hänessä ei ole mitään vikaa, mutta pikkuhiljaa on itsenäistyttävä. Tsemppiä ihan hirveästi ja olisi mukava kuulla jatkossakin, miten tilanne etenee :)
Älä hylkää ja potkaise pihalle kylmästi, vaan kannusta ja tue itsenäiseen elämään. Ja mielestäni on melko selvää, että pojallasi on jokin mielenterveyden ongelma. Joka tapauksessa poikasi tarvitsee nyt napakkaa mutta lämminhenkistä ohjausta eteenpäin. Keskustele hänen kanssaan realiteeteista, mutta ei uhkailevaan sävyyn, vaan yritä ymmärtää myös hänen näkökulmansa. Jos hänellä on esim. masennusta, voi hänen olla vaikeaa saada elämästään otetta. Ja tärkeää on edetä askel kerrallaan, ei kaataa kaikkea yhdellä kertaa hänen niskaansa. Ikävää, että tilanne on kehittynyt tuollaiseksi, mutta määrätietoisella otteella voit auttaa poikaasi itsenäiseen elämään. Hän tarvitsisi varmasti myös ammattilaisapua, onko hän suostuvainen siihen?
Masennus ja siitä toipuminen eivät ole oikea ajankohta noin suurelle elämänmuutokselle. Poika ei mitä ilmeisemmin voi hyvin tällä hetkellä. Teidän täytyy tukea poikaa avun hakemisessa ja toipumisessa. Kotoa pois muuttamisen kiirehteminen teidän puoleltanne olisi mitä moukkamaisinta tuossa tilanteessa, poika kyllä varmasti haluaa lähteä omaehtoisesti, kunhan voi taas paremmin ja on löytänyt elämälleen suunnan, johon haluaa edetä.
Veikkaan kyllä että ap on joko trolli tai sitten hän on äitipuoli, joka haluaa miehensä exän penskan jo vihdoin pihalle syömästä heidän jääkaapistaan, jotta hänen omat rakkauden pershedelmänsä saisivat kaikki omat huoneet ja isomman siivun ap:n miehen lompakosta.
Mutta nyt sä mahdollistat tommosen käytöksen/elämän. Se ei ainakaan tue parantumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hänellä mt-ongelma? Kuulostaisi vähän siltä, masennus ehkä? Tarvitsisi apua ongelmaansa siinä tapauksessa.
On käynyt joskus terapiassa mutta eipä niistä ole mitään apua ollut.
Voi että minua raivostuttaa tuollaiset vanhemmat, jotka eivät hoida hommiaan. Ja sitten päälle päätteeksi hylkäävät lapsen yksinäistymään omaan kämppäänsä. Jätetään jälkien siivous muille.
Jos terapeutti oli huono, niin asia ei ratkea sillä, että lopetetaan hoito. Vanhemman tehtävä on huolehtia lapsestaan eli etsiä hänelle parempi terapeutti. Et sitä tehnyt aikanaan. Mutta ongelmahan ei selvästikään ole poistunut, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Onnea terapeutin etsintään.217
En potkisi pois. Kävisin nuoren kanssa keskusteluja hänen tulevaisuudestaan ja etsisin hänen kanssaan yhdessä vaihtoehtoja opiskelulle ja työlle. Auttaisin , kannustaisin ja palkitsisin opiskelupaikan löytämisessä, jos työtä ei nykyisellä koulutuksella löydy, koska ne ovat vaihtoehdot. Jos epäilisin psyykkistä sairautta, auttaisin hakeutumaan hoitoon. Ongelma ei minulle olisi asuminen vaan työ-/opiskelupaikan puuttuminen. Kun aikuinen ihminen saa työllistyy, hän kyllä muuttaa pois lapsuudenkodistaan. Jos perheenjäsenellä on ongelmia, häntä autetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhkailu ja syyllistäminen ei auta masentuneeseen mieleen parantavasti, vaan pahentaa vain asiaa. Poika tarvitsee apua, ei kengän kuvaa perseelle.
Vierailija kirjoitti:
Masennus ja siitä toipuminen eivät ole oikea ajankohta noin suurelle elämänmuutokselle. Poika ei mitä ilmeisemmin voi hyvin tällä hetkellä. Teidän täytyy tukea poikaa avun hakemisessa ja toipumisessa. Kotoa pois muuttamisen kiirehteminen teidän puoleltanne olisi mitä moukkamaisinta tuossa tilanteessa, poika kyllä varmasti haluaa lähteä omaehtoisesti, kunhan voi taas paremmin ja on löytänyt elämälleen suunnan, johon haluaa edetä.
Veikkaan kyllä että ap on joko trolli tai sitten hän on äitipuoli, joka haluaa miehensä exän penskan jo vihdoin pihalle syömästä heidän jääkaapistaan, jotta hänen omat rakkauden pershedelmänsä saisivat kaikki omat huoneet ja isomman siivun ap:n miehen lompakosta.
Minä olen ihan oikea äiti (en ap), mutta en missään tapauksessa katsoisi tuollaista menoa. Oli masentunut tai ei, niin pitää ottaa vastuu omasta elämästään parikymppisenä.
Ja tuolla se masennus ei ainakaan parane, että kykkii vanhempiensa nurkissa tekemättä yhtään mitää itsensä eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten niin monelle tulee heti mieleen että on oltava jokin mielenterveysongelma. Ei ongelma välttämättä ole sen kummoinen kuin että ei tiedä mitä tekisi. Ei löydä kiinnostavaa opiskelualaa, ei saa työpaikkaa jne.
Älä kasvata muista lapsista samanlaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta nyt sä mahdollistat tommosen käytöksen/elämän. Se ei ainakaan tue parantumista.
En usko, että pihalle potkiminen tukisi pojan parantumista. Kyllä siellä sosiaalituin maksetussa yksiössäkin voi syrjäytymiskierre syventyä yhtä lailla. Jos siellä asuu täysin yksin, voi elämäntapa jopa pahentua, kun ei ole vanhempia ja pieniä sisaruksia saman katon alla. Masentuneelle voi olla isokin juttu, että on ihmisiä, jotka päivittäin juttelevat ja kyselevät kuulumisia, ja että saa olla osallisena jonkun sosiaalisen ryhmän arjessa ja samassa ruokapöydässä. Yksin asuessa ei ole enää mitään "ulkoisia" paineita pitää rutiineista kiinni: pelaaminen voi jatkua samaan malliin, ei tarvitse enää syödä / voi syödä vaan jotain shaibaa, ei tarvitse käydä pesussa muiden ihmisten takia, ei tarvitse siivota jälkiään, kun asunnossa ei ole muita... Voi olla vaikka kännissä kaiken aikaa, kun taas nyt joutuu ajattelemaan muitakin perheenjäseniä (erityisesti pienimpiä).
Minusta oikea järjestys on, että ensin masennuksen hoitaminen, sitten työpaikan etsiminen. Vasta sitten omaan asuntoon, kun on todellinen luottamus siihen, että minä pärjään. Ei ole itsetunnollekaan mairittelevaa siirtyä "lapsuudenkodin loisesta" "yhteiskunnan loiseksi". Mikäli hän saa tarpeeksi tukea perheeltään, voi itsenäistymisestä jäädä positiivisia muistoja ja tuntemuksia, jotka antavat hyvän pohjan omalle aikuiselle elämälle.
Vierailija kirjoitti:
Oli masentunut tai ei, niin pitää ottaa vastuu omasta elämästään parikymppisenä.
Vastuu on sulla, kerran päätit tehdä mukulan. Sun mukulalta ei missään vaiheessa kysytty haluaako se syntyä, joten ei siltä voi vastuutakaan vaatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus ja siitä toipuminen eivät ole oikea ajankohta noin suurelle elämänmuutokselle. Poika ei mitä ilmeisemmin voi hyvin tällä hetkellä. Teidän täytyy tukea poikaa avun hakemisessa ja toipumisessa. Kotoa pois muuttamisen kiirehteminen teidän puoleltanne olisi mitä moukkamaisinta tuossa tilanteessa, poika kyllä varmasti haluaa lähteä omaehtoisesti, kunhan voi taas paremmin ja on löytänyt elämälleen suunnan, johon haluaa edetä.
Veikkaan kyllä että ap on joko trolli tai sitten hän on äitipuoli, joka haluaa miehensä exän penskan jo vihdoin pihalle syömästä heidän jääkaapistaan, jotta hänen omat rakkauden pershedelmänsä saisivat kaikki omat huoneet ja isomman siivun ap:n miehen lompakosta.
Minä olen ihan oikea äiti (en ap), mutta en missään tapauksessa katsoisi tuollaista menoa. Oli masentunut tai ei, niin pitää ottaa vastuu omasta elämästään parikymppisenä.
Ja tuolla se masennus ei ainakaan parane, että kykkii vanhempiensa nurkissa tekemättä yhtään mitää itsensä eteen.
Et selvästi ymmärrä masentuneen mielen mekanismeja. Masentunut tarvitsee apua ja tukea, nimenomaan sen takia, että pystyisi ottamaan vielä joskus vastuun elämästään. Itse on yksin erittäin vaikeaa nostaa itseään ojasta, jos päällä on 100 kiloa kiviä. Siihen tarvitaan apua, että ne kivet saa raivattua ensiksi pois.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten niin monelle tulee heti mieleen että on oltava jokin mielenterveysongelma. Ei ongelma välttämättä ole sen kummoinen kuin että ei tiedä mitä tekisi. Ei löydä kiinnostavaa opiskelualaa, ei saa työpaikkaa jne.
Patologinen laiskuuskin luokitellaan nykyään mielenterveysongelmaksi. Vaikuttaa perusveltolta jannulta, joka ei viitsi mitään tehdä, kun ravintola- ja pesulapalvelut pyörivät muutenkin.
Potku persiille ja hoitamaan omat asiansa. Älä kuuntele näitä mussuttajia täällä!
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten niin monelle tulee heti mieleen että on oltava jokin mielenterveysongelma. Ei ongelma välttämättä ole sen kummoinen kuin että ei tiedä mitä tekisi. Ei löydä kiinnostavaa opiskelualaa, ei saa työpaikkaa jne.
Kyllä mielestäni ap:n viesteistä voi rivien väleistä lukea, että pojalla on mt-ongelma.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten niin monelle tulee heti mieleen että on oltava jokin mielenterveysongelma. Ei ongelma välttämättä ole sen kummoinen kuin että ei tiedä mitä tekisi. Ei löydä kiinnostavaa opiskelualaa, ei saa työpaikkaa jne.
Masennus ei tarkoita sitä, että olisi hullu, vaan sitä, että vastoinkäymiset vievät toimintakyvyn ja on vaikea tuntea iloa mistään tai kiinnostusta mitään kohtaan. Eivät kaikki makaa kotona pelaamassa, jos eivät saa töitä, vaan monet pysyvät toimeliaina ja arjen rutiineissa kiinni. Samaten se, jos ei pidä mitään opiskelualaa kiinnostavana, kielii masentuneista ajatuksista, sillä maailmassa on aivan mielettömästi kiinnostavia ja innostavia asioita ja ilmiöitä. Tässä tapauksessa myös se, että poika on joutunut keskeyttämään armeijan, koska pää ei kestänyt, viittaisi siihen, että hän ei voi kovin hyvin.
Tiedänkin kaupungissa/kunnassa on varmasti nuorisoasema jonne voi ja pitää tälläisissä tapauksissa tilata aika ja saada nuori aikuinen avun ja tuen piiriin. Jos et saa nuorta rehattua heti sinne niin menet itse ja keskustelet ammatti-ihmisen kanssa mitä nyt pitää aikuisten oikeasti tehdä ennenkuin nuoren ja koko perheen elämä on perseestä!
Ei tule mitään jos aikuista ihmistä vaan paapotaan kotona vaikka vituttaa. Lopputulos on huono kaikille. Apua saa jos sitä osaa hakea!!!!
Arvasin että kyseessä on poika, ei kukaan puhu tytöstä noin.
Millä se elää? Sinäkö ruokit, vaatetat ja annat rahaa? Pelikoneet ensin pellolle. Kotoa vain kohtuullinen ruoka ja majoitus. Jos haluaa muuta , pitää ryhdistäytyä.