Lue keskustelun säännöt.
Pakko päästä töihin, mutta CV:ssä ammottava aukko estää!
08.04.2016 |
Kumpi on mielestänne parempi vaihtoehto: tekaista työhistoria puuttuvalle ajalle (en ole ollut työttömänä vaan opiskellut enemmän tai vähemmän laiskasti, mutta tämähän ei ahkeraa duunaria etsivälle kelpaa) vai valehdella esim. kotiäitiydestä (olen lapseton)? Oikealla CV:llä ei tule haastattelukutsuja, testattu on nyt pariinkymmeneen paikkaan ja työt olleet suorittavan tason paskaduuneja joita olen aikaisemminkin tehnyt... Mitään menetettävää mulla ei tässä vaiheessa ole, sillä olen tuen varassa elävä opiskelija, jolle tuli miehen kanssa ero ja rahan ja työpaikan tarve on suuri jotta saan edes asunnon vuokrattua!
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita, että olet ollut maailmanympärysmatkalla tai kehitysaputyössä keniassa tai reissannut rahtilaivalla jäniksenä. Jotain tosi jännää, se tekee myös sinusta jännän persoonan, jonka hakemus jää työnantajan mieleen.
Jos on pakko kokeili valheita, pitää kokeilla sellaista, mitä ei työnantaja voi muualta varmistaa. Siitä lapsivalheesta jää kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soliin kirjoille, naamaan tumminta mahdollista meikkivoidetta ja teeskentele, ettet osaa numeroita - voit päästä postiin hommiin.
Palkkakin on ihan hyvä siihen nähden, että voit otella selfieitä ja juoruta kännykkään täysien rullakoiden odottaessa.
Palkkakin on parempi, kuin siivous- ja kassa-alalla.
T. Postipate
Ei töihin nykyään pääse, kuin suhteilla tai ammattiin valmistavan koulutuksen harjoittelujakson kautta. Joten voisitko harkita esim. jotain uutta parivuotista koulutusta?
Se tavallaan "nollaa" CV-laskurin.
Vierailija kirjoitti:
Ei töihin nykyään pääse, kuin suhteilla tai ammattiin valmistavan koulutuksen harjoittelujakson kautta. Joten voisitko harkita esim. jotain uutta parivuotista koulutusta?
Se tavallaan "nollaa" CV-laskurin.
Työkokeilulla voi nollata kans. En olisi ikinä päässyt sonta-cv:lläni, joka täynnä siivousta jne, mihinkään koulutusta vastaaviin töihin, mutta kun tein kuukauden talkoilla suunnittelutoimistossa avustavia tehtäviä ja siellä huomattiin että "perkele, eihän toi olekkaan idiootti vaikka onkin vähän onneton cv" niin sieltä sitten porsi hommia. Ensin osa-aikaista ja sitten kokopäiväistä.
Työkokeilu on ihan jees JOS sillä oikeasti tehdään työtä johon ei normaalisti hakemalla pääse. Jotain hyllytystä en tietenkään lähtisi työkokeilemaan. Hommatkoon orjansa muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten olisi vanha kunnon masennus? Mulla oli oikeastikin masennuksen takia aukko cv:ssä ja kun siitä kysyttiin sanoin vaan että tarvitsin huilia kaikesta koska kuormituin. Jos työnantaja ei tuollaista ymmärrä niin ei sinne kannata töihin lähteä.
Maailman paskin neuvo. Mt-saikuttajaa ei kukaan ota töihin.
Mä en ollut kellään töissä silloin kun sairastin masennuksen. Keltä se siis oli pois? Mun mielestä toi ajattelutapa on muutenkin aivan sairas. Ihan kuin cv:n tulisi olla täynnä asiaa joka hetki. Ihmisiä täällä vaan ollaan. Mt-ongelmaisia on tässäkin maassa satojatuhansia. Se on työnantajan typeryyttä jos antaa jonkun 10v vanhan sairasloman vaikuttaa mielipiteeseensä mun työkyvystä. Mutta jatkakaa ihmeessä sitä oravanpyörässä elämistä!
Masennus kuitenkin uusiutuu helposti. Olen itsekin masentunut (ollut nuoresta asti) ja teen kaikkeni ettei CV:seen tulisi aukkoja. Jos olisin itse työnantajan asemassa, en haluaisi palkata ihmistä, joka on selvä riskitekijä. Miksi tekisin niin, jos päteviä hakijoita kerran riittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita, että olet ollut maailmanympärysmatkalla tai kehitysaputyössä keniassa tai reissannut rahtilaivalla jäniksenä. Jotain tosi jännää, se tekee myös sinusta jännän persoonan, jonka hakemus jää työnantajan mieleen.
Jos on pakko kokeili valheita, pitää kokeilla sellaista, mitä ei työnantaja voi muualta varmistaa. Siitä lapsivalheesta jää kiinni.
Juu, työkokemuksesta tai lapsista on vähän riskialtista valehdella. Jos historiassa tapahtuvaa laiskottelua haluaa kaunistella niin ennemmin on sit vaikka panostanut harrastukseen (ehkä johonkin josta ollut hyötyä, esimerkiksi käyttänyt aikaa kielten opiskeluun - JOS oikeastikin on jokin vieras kieli hyvin hallussa), auttanut väliaikaisesti (tarkemmin määrittelemätöntä) iäkästä sukulaista ennen kuin hän on saanut hoitopaikan tms.
Ole huoleti, mulla on pari sivullista kertynyt työpaikkakokemuksia ja sen vuoksi, koska olen ollut useammin kuin kerran saman työnantajan palveluksessa, mutta nyt on aukkoa ollut loppupäässä cv:ssäni jo yli kymmenisen vuotta, jos ei erilaisia opintokursseja lasketa mukaan.
Ei sen puoleen mä olen jo luovuttanut terveytenikin puolesta, on näet jo niin paljon lääkärin lausuntoja työllistymiseni haittatekijöistä, että tuskin pääsen enää mihinkään töihin ennen virallista eläköitymisikääni, joka häämöttää kuitenkin vielä melko monen vuoden päässä, jos en sitten pääse työkyvyttömyyseläkkeelle tai kuole pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymmentä työhakemusta on tosi vähän, jos ajatellaan että olet hakenut paikkoja joita on koko ajan tarjolla ja joihin on _todella_ paljon hakijoita. Saako udella, millä olet viime vuodet sitten elellyt, jos et ole tehnyt töitä opiskelujen ohessa? Tai mitä ylipäänsä olet tehnyt, jos opintojakin olet tehnyt laiskanlaisesti?
En voi uskoa, että aukko työhistoriassa vaikuttaa noin paljon tuollaisiin työpaikkoihin haettaessa, eiköhän jostain muusta ole kyse. Käy koulusi opinto-/uraohjaajan vastaanotolla, he pystynevät kommentoimaan hakemustekstiäsi sekä cv:täsi. Mene jonkun rekryfirman haastatteluun, niin pääset heidän listoilleen ja saat sitä kautta keikkatöitä. Sitten sulla on taas tuoretta työkokemusta cv:ssä niin pidempiaikainen työpaikka irtoaa helpommin.
Mua riepoo toi masennuksen leimaavuus. Yleensä ne, jotka ovat sairastaneet masennuksen ovat (ja olisivat!) todella tunnollisia ja luotettavia työntekijöitä. Asia erikseen ovat sitten ne elämäntapasaikuttajat ja "masentuneet", jotka eivät peruskoulun jälkeen ole saaneet itseään mihinkään kouluun tai työhön. Tässä nyt nämä "kukaan ei ota mt-ongelmasta saikuttajaa työhönsä!" osoittavat vain itse sen kapean näkemyksen, mikä juuri mm. masennuksesta on: jos jollakin on vuoden-parin aukko cv:ssä masennuksen takia, niin mielestäni lähinnä tulisi kysyä ihmiseltä onko tämä hakenut apua, saanut apua jne. Usein masennuksen läpikäynyt ihminen on hyvinkin vahva, itsensä tunteva, myös muut huomioonottava ja työyhteisössä saattaisi olla todella terve persoona. Tosin nykyajan työelämä ei paljon sijaa anna inhimillisyydelle tai muullekaan muulle kuin 24/7 suorittamiselle.
(oikein pahasti ja vakavasti jo lapsuudessa/nuoruudessa sairastuneet ja traumatisoituneet ovat sitten asia erikseen, mutta tässä nyt ei ehkä työnhakuongelmista puhuttaessa tarkoitettu heitä)
Ja kaiken tämän ohella jotkut vielä ihmettelevät, miksi mt-ongelmiin ei uskalleta hakea apua. No ei kai, jos seurauksena siihen, että on on kuunnellut itseään ja hakenut itselleen apua, on ikuinen leima ja karsastus.
Ennemmin itse ottaisin töihin ihmisen, jolla on ymmärrystä siitä että kukaan ei ole kone. Koska koskaan ei voi tietää, vaikka itse olisi seuraavaksi burn outissa ja saikulla masennuksen takia. Silloin saattaa arvostaa niitä "saikuttavien mt-ongelmaisten" ajatuksia ja tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten olisi vanha kunnon masennus? Mulla oli oikeastikin masennuksen takia aukko cv:ssä ja kun siitä kysyttiin sanoin vaan että tarvitsin huilia kaikesta koska kuormituin. Jos työnantaja ei tuollaista ymmärrä niin ei sinne kannata töihin lähteä.
Maailman paskin neuvo. Mt-saikuttajaa ei kukaan ota töihin.
Mä en ollut kellään töissä silloin kun sairastin masennuksen. Keltä se siis oli pois? Mun mielestä toi ajattelutapa on muutenkin aivan sairas. Ihan kuin cv:n tulisi olla täynnä asiaa joka hetki. Ihmisiä täällä vaan ollaan. Mt-ongelmaisia on tässäkin maassa satojatuhansia. Se on työnantajan typeryyttä jos antaa jonkun 10v vanhan sairasloman vaikuttaa mielipiteeseensä mun työkyvystä. Mutta jatkakaa ihmeessä sitä oravanpyörässä elämistä!
Masennus kuitenkin uusiutuu helposti. Olen itsekin masentunut (ollut nuoresta asti) ja teen kaikkeni ettei CV:seen tulisi aukkoja. Jos olisin itse työnantajan asemassa, en haluaisi palkata ihmistä, joka on selvä riskitekijä. Miksi tekisin niin, jos päteviä hakijoita kerran riittää?
Logiikka ontuu siinä että olet itsekin omien sanojesi mukaan riskitekijä, työnantaja ei vain (vielä) tiedä sitä.
Mt-ongelmaiset saikuttavat eniten..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
CV:ssa ei missään nimessä kannata valehdella! Jos jäät valheesta kiinni esim. haastattelussa, se on välittömästi sayonara.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita, että olet ollut maailmanympärysmatkalla tai kehitysaputyössä keniassa tai reissannut rahtilaivalla jäniksenä. Jotain tosi jännää, se tekee myös sinusta jännän persoonan, jonka hakemus jää työnantajan mieleen.
Tämä on loistava idea! samalla työantajalle tulee fiilis että "tämä tyyppi ei ota omaa lomaa siksi jotta pääsisi maailmaa näkemään "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua riepoo toi masennuksen leimaavuus. Yleensä ne, jotka ovat sairastaneet masennuksen ovat (ja olisivat!) todella tunnollisia ja luotettavia työntekijöitä. Asia erikseen ovat sitten ne elämäntapasaikuttajat ja "masentuneet", jotka eivät peruskoulun jälkeen ole saaneet itseään mihinkään kouluun tai työhön. Tässä nyt nämä "kukaan ei ota mt-ongelmasta saikuttajaa työhönsä!" osoittavat vain itse sen kapean näkemyksen, mikä juuri mm. masennuksesta on: jos jollakin on vuoden-parin aukko cv:ssä masennuksen takia, niin mielestäni lähinnä tulisi kysyä ihmiseltä onko tämä hakenut apua, saanut apua jne. Usein masennuksen läpikäynyt ihminen on hyvinkin vahva, itsensä tunteva, myös muut huomioonottava ja työyhteisössä saattaisi olla todella terve persoona. Tosin nykyajan työelämä ei paljon sijaa anna inhimillisyydelle tai muullekaan muulle kuin 24/7 suorittamiselle.
(oikein pahasti ja vakavasti jo lapsuudessa/nuoruudessa sairastuneet ja traumatisoituneet ovat sitten asia erikseen, mutta tässä nyt ei ehkä työnhakuongelmista puhuttaessa tarkoitettu heitä)
Ja kaiken tämän ohella jotkut vielä ihmettelevät, miksi mt-ongelmiin ei uskalleta hakea apua. No ei kai, jos seurauksena siihen, että on on kuunnellut itseään ja hakenut itselleen apua, on ikuinen leima ja karsastus.
Ennemmin itse ottaisin töihin ihmisen, jolla on ymmärrystä siitä että kukaan ei ole kone. Koska koskaan ei voi tietää, vaikka itse olisi seuraavaksi burn outissa ja saikulla masennuksen takia. Silloin saattaa arvostaa niitä "saikuttavien mt-ongelmaisten" ajatuksia ja tukea.
Tämä on aivan totta. Minä pidän ongelmana, että yrityksissä päättävässä asemassa olevat eivät tunne alaisiaan. Kun työntekijä on vain nimi työsopimuksessa eikä elävä, tunteva ihminen, on paljon helpompaa kohdellakin työntekijää vain nimenä työsopimuksessa. Olen aikoinaan palkansaajana sairastanut burnoutin, joten tiedän hyvin, mitä se on. Tuo kokemus on varmasti yksi suurimmista syistä, miksi minusta tuli yrittäjä. Nyt olen siis työnantaja ja minulle on tärkeää, että työntekijäni ovat ihmisiä. Että tunnen heidät, tiedän miten he voivat ja mitä heille kuuluu. En koe tarvetta ajaa ketään heistä piippuun vaan toivon, että he olisivat työntekijöinäni mahdollisimman pitkään. Joustan aina tarvittaessa enkä katso nenänvarttani pitkin, jos lapsi on sairaana, on koulun kevätjuhla, päiväkodin äitienpäivän aamukahvitilaisuus, isomummon 80-vuotispäivät tai jotain muuta. Tyytyväinen työntekijä on myös motivoitunut ja tehokas työntekijä.
Mä en ollut kellään töissä silloin kun sairastin masennuksen. Keltä se siis oli pois? Mun mielestä toi ajattelutapa on muutenkin aivan sairas. Ihan kuin cv:n tulisi olla täynnä asiaa joka hetki. Ihmisiä täällä vaan ollaan. Mt-ongelmaisia on tässäkin maassa satojatuhansia. Se on työnantajan typeryyttä jos antaa jonkun 10v vanhan sairasloman vaikuttaa mielipiteeseensä mun työkyvystä. Mutta jatkakaa ihmeessä sitä oravanpyörässä elämistä!