Mä olen alkanut vihaata nuoria naisia
Ällöttää millainen ihminen musta on tulossa. En kestä katsoa telkkaria kun siellä on seksikkäitä tyttöjä, kevät tulee ja kaduilla näkee vähäpukeisia naisia. Joka paikassa toitotetaan miten yli 25v on vanha lehmä. Mua oksettaa kuinka ahdistun ja olen kateellinen nuoremmille. Katson tarkkaa heidän rypyttömiä kasvojaan ja timmejä vartaloitaan, mietin miten miehet edes pysyvät uskollisina kun ympärillä on niin paljon upeita naisia. Vanheneminen on hirveetä. Osaisinpa ajatella toisin mutta kun en pysty.
N28
Kommentit (69)
Tuttu tunne. Muistan kun oli 23-vuotisa ja palavasti rakastunut erääseen mieheen. Sattumalta näin kun tuo mies tuijotti kuola valuen jotain nuorta ehkä 16-17-vuotiasta tyttöä. Tunsin itseni ikälopuksi ja näkymättömäksi ja että elämä on ohi.
+40 ja alan olla jo niin eri maailmoissa, että tuskin huomaan nuoria.
Vierailija kirjoitti:
Ällöttää millainen ihminen musta on tulossa. En kestä katsoa telkkaria kun siellä on seksikkäitä tyttöjä, kevät tulee ja kaduilla näkee vähäpukeisia naisia. Joka paikassa toitotetaan miten yli 25v on vanha lehmä. Mua oksettaa kuinka ahdistun ja olen kateellinen nuoremmille. Katson tarkkaa heidän rypyttömiä kasvojaan ja timmejä vartaloitaan, mietin miten miehet edes pysyvät uskollisina kun ympärillä on niin paljon upeita naisia. Vanheneminen on hirveetä. Osaisinpa ajatella toisin mutta kun en pysty.
N28
En kadehti nuorempia, koska ennen kuin huomaavatkaan, he ovat jo vanhoja ja uudet nuoret ovat ottaneet heidän paikkansa.
172 cm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko vähemmistössä kun olen 26-vuotias ja tunnen olevani nyt jo jätettä parisuhdemarkkinoilla? En ymmärrä miten joku mies voisi valita minut kun tarjolla on aina nuorempi, kauniimpi ja timmimpi nainen, mistä valita.
En ole edes nainen, joka käyttäisi valtaosan ajastaan ulkonäkönsä miettimiseen eikä miettisi onko sisältä mukava ja miellyttävä. Tätä olen aina tehnyt, mutta kun on nainen valtaosa siitä mikä saa miehen kiinnostumaan liittyy vain ulkoisiin seikkoihin. Hyvänä esimerkkinä kun laihduin 20 kg huomasin, että miehistä ei tuolloin ollut pulaa...
En tiedä missä todellisuudessa elät, jos kuvittelet, että jokaiselle miehelle on tarjolla aina nuori, kaunis ja timmi nainen. Ilmeisesti tavoittelet niitä kaikista halutuimpia miehiä, jolloin tuollainen fiilis ilman muuta tuleekin.
Yksikään minun miehistäni ei ole ollut haluttu ja silti minulla on tämä kokemus.
En vaan yksinkertaisesti kykene tästä nuorentumaan, laihtumaan tai kaunistumaan enää :(
Höh. Ap:lla on varmasti vielä se masennus, joja oireilee nyt noin. Eihän tuo ole ihan normaalia kadehtia nuoria, kun on itsekin nuori.
Mä olen 46v ja juuri tavannut elämäni rakkauden. Koen olevani ihan ok näköinen vieläkin. Teini-ikäsiin en itseäni vertaile, koska en näe heitä edes aikuisina, vanhin lapseni on 22 v. Kolmikymppisillä on pikkulapsiaikaa, jita en myöskään kadehdi. Sen iköisillä ei ole erityisemmin seksiäkään, kun kaikki ylimääräinen vapaa-aika ja energia menee lapsiin ja on monella huonoja parisuhteita ja tulee eroja jne.
Mulla on siis nyt uusi tuore romanttinen parisuhde ja paljon omaa aikaa harrsstaa ja huolehtia kunnosta ja ulkonäöstä ja seksiä enemmän kuin koskaan ennen, lähes joka päivä, ja laadullisesti aivan loistavaa. Eli oman kokemukseni mukaan elämä vaan paranee joka päivä iän myötä.
Moni näyttää 28-vuotiaana tosi nuorelta, ja ei siis vain näytä, vaan myös ON nuori! Toki on näitä jotka ihmeellisesti rupsahtaa nuorina mutt siinä on kyseessä huonot elintavat ja myöskin se että pukeudutaan tätimäisesti kun halutaan vaikuttaa vakavasti otettavilta yms paskaa. Kaveri on 23 ja ei tee mitään muuta kuin vaan puhuu työstään, ja ihmettelee kun saman ikäiset, tai hui jopa vanhemmat, kaverit vasta aloittaa opiskelujaan "kyllähän sitä tässä iässä pitää olla jo vakityö ja oma talo ja lapsiakin vuoden sisään". Harmittaa kun hän oli ennen hauskaa seuraa ja huvittavaa on ett jos joku vanha tuttu on menettäny lapsenpyöreytensä tai ostanu vaikka jakkupuvun työhaastattelua varten nii heti pitää olla mainitsemassa että "onpa hyvä että oot aikuistunu"
Tylsää ja ahdistavaa seuraa, pelkään koko ajan sanovani jotain (hänen mielestään) lapsellista
Minä en kyllä kadehdi nuoria naisia, päinvastoin. Tuntuu, että maailma on nyt paljon rankempi ja vaativampi nuorille naisille kuin vaikka kymmenen vuotta sitten, jolloin olin itse 20-vuotias. Toki silloinkin oli ulkonäköpaineita, mutta ei läheskään siinä määrin kuin nykyään. Tuntuu siltä, että nykyään pitäisi olla fitnessmallin vartalo, silikonitissit, ripsilisäkkeet, hiuslisäkkeet, valtavasti meikkiä ja muotivaatteet, että kelpaisi. Lisäksi naisten kaikki muut ominaisuudet ja tasa-arvo on unohdettu, ulkonäkö on ainoa, millä on merkitystä. Toivon todella kovin, että tämä on vain median luomaa harhaa ja että todellisuus on armollisempi.
Toi kadehtiminen helpottaa ajan kuluessa. Olen 41 vuotias. Vanhin tytär on 22 vuotias. Nautin siitä, että tyttäreni kaikki kolme ovat nuoria ja raikkaita, kuvista nään itsekin olleni sellainen heidän ikäisenään. Koeta ap. eää nyt, tässä hetkessä äläkä murehdi. Itselläni on elämässä muita mielenkiinnon kohteita onneksi jo, kuin oma ulkonäkö. Sitä paitsi pidän iteäni vieläkin ihan mukiinmenevän näköisenä ja ennen kaikkea kiinnostavana ihmisenä. Edelleen saan huomiota, ja tutustun uusiin ihmisiin, vaikka en sitä mitään mittarina kyllä pidäkkään.
172 cm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko vähemmistössä kun olen 26-vuotias ja tunnen olevani nyt jo jätettä parisuhdemarkkinoilla? En ymmärrä miten joku mies voisi valita minut kun tarjolla on aina nuorempi, kauniimpi ja timmimpi nainen, mistä valita.
En ole edes nainen, joka käyttäisi valtaosan ajastaan ulkonäkönsä miettimiseen eikä miettisi onko sisältä mukava ja miellyttävä. Tätä olen aina tehnyt, mutta kun on nainen valtaosa siitä mikä saa miehen kiinnostumaan liittyy vain ulkoisiin seikkoihin. Hyvänä
esimerkkinä kun laihduin 20 kg huomasin, että miehistä ei tuolloin ollut pulaa...
En tiedä missä todellisuudessa elät, jos kuvittelet, että jokaiselle miehelle on tarjolla aina nuori, kaunis ja timmi nainen. Ilmeisesti tavoittelet niitä kaikista halutuimpia miehiä, jolloin tuollainen fiilis ilman muuta tuleekin.
No sehän onkin parasta että jokainen lyhyt ruma vanhakin mies kuolaa niitä 20-vuotiaita kaunokaisia mutta joutyy tyytymään huonompaan. Kyllä itteeni vituttaa kun ennen oli haluttu ja nyt on se joka kelpaa paremman puutteessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin sama itselläni, ja täytän itse kohta 23... Turha täällä on kenenkään mielestäni toisia hoitoon huudella, tähän yhteiskunnan asenteet meidät on ajanut ja tilanne tuntuu vain pahentuvan kun joutuu jo tämän ikäisenä pohtimaan, että onko sitä jo "pilalla".
Ja mikä on se yhteiskunta? Joku jossain, joka sanoo meille mitä pitä tehdä ja miten suhtautua? Joku abstrakti juttu...
Sinä olet sen yhteiskunnan yksi pieni osa, ja jos haluat, että "yhteiskunnan asenteet" muuttuvat, niin mieti ensin omat asenteet, kun niissäkin näyttäisi olevan vikaa.
Juu, olipa tökerösti kirjoitettu iltamyöhään, varsinkin näin yhteiskuntatieteiden opiskelijana.. :D Niin, ei ole yhteiskunta mikään ilman ihmistoimijuutta olemassa oleva instituutio, mutta siis tarkoitin tosiaan sitä, että moinen ajatusmalli tuntuu kuitenkin olevan aika yleinen ihmisten keskuudessa. Hassu juttu on se, etten todellakaan ainakaan tietoisesti ajattele muista näin - ainoastaan itsestäni. Todennäköisesti taustalla huono itsetunto ja kyseisen asenteen omaavien, ehkä ajattelemattomien, ihmisten lausahdukset naisen ikään liittyen... En toisaalta tiedä miksi edes välittäisin moisesta, sillä en usko että pyörisin sellaisten ihmisten seurassa jotka ovat niin tyhjiä ja pinnallisia näkemyksiltään, että ajattelisivat naisen ohittavan parhaan ikänsä siinä kahdenkympin tienoilla. Kukaan lähipiiristäni ei ainakaan myönnä omaavansa moisia ajatuksia, enkä todellakaan seurustelisi ihmisen kanssa joka ajattelisi niin. Hmm..
Vierailija kirjoitti:
172 cm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko vähemmistössä kun olen 26-vuotias ja tunnen olevani nyt jo jätettä parisuhdemarkkinoilla? En ymmärrä miten joku mies voisi valita minut kun tarjolla on aina nuorempi, kauniimpi ja timmimpi nainen, mistä valita.
En ole edes nainen, joka käyttäisi valtaosan ajastaan ulkonäkönsä miettimiseen eikä miettisi onko sisältä mukava ja miellyttävä. Tätä olen aina tehnyt, mutta kun on nainen valtaosa siitä mikä saa miehen kiinnostumaan liittyy vain ulkoisiin seikkoihin. Hyvänä
esimerkkinä kun laihduin 20 kg huomasin, että miehistä ei tuolloin ollut pulaa...
En tiedä missä todellisuudessa elät, jos kuvittelet, että jokaiselle miehelle on tarjolla aina nuori, kaunis ja timmi nainen. Ilmeisesti tavoittelet niitä kaikista halutuimpia miehiä, jolloin tuollainen fiilis ilman muuta tuleekin.
No sehän onkin parasta että jokainen lyhyt ruma vanhakin mies kuolaa niitä 20-vuotiaita kaunokaisia mutta joutyy tyytymään huonompaan. Kyllä itteeni vituttaa kun ennen oli haluttu ja nyt on se joka kelpaa paremman puutteessa
Sentään joku ymmärsi. Pitäisikö mun tosiaan siis 26-vuotiaana naisena olla kiitollinen, että joku 32-vuotias mies pitää mua edelleen ihan "ok" hehkeänä ainakin tällä hetkellä?
Siinä missä edelleen se 32-vuotias mies voi vaihtaa minut parin vuoden päästä taas uuteen, vaikka 22-vuotiaaseen, minä vanhenevana naisena jään yksin rupsahtamaan. Sehän tässä ongelma on, että miehille merkkaa vain ikä ja ulkokuori eniten.
En mä muista koska viimeksi joku samanikäinen mies olisi ollut kiinnostunut. Viimeisimmät oli 20-30 vuotta vanhempia :(
Onpa hyvä ettei ollut nuorenakaan nätti. Ei mene elämä pilalle kun vähän rupsahtaa. Kyllä maailma on niin täynnä mielenkiintosia asioita, ei kai meidän elämä ole miesten huomiosta kiinni?
Olet huomattavasti nuorempi kuin monet muut naiset. :)
Ikä on oikeasti vain numero ja omaa elämää voi piristää monin tavoin liikkumalla, tapaamalla ystäviä, harrastamalla jne.
Maailmassa on paljon parempia ja mukavampia miehiä, kuin palstalla narisevat, KAIKKIA naisia solvaavat luuserimiehet.
Vierailija kirjoitti:
No olis ihana ajatella noin. Mutta kun ennen niin kaunis ulkokuori rapistuu ja muut naiset vie ne ihailevat katseet, huomaan että ehkä en ollutkaan muuta kuin nätti kuori. Siksi kai ahdistun ja katkeroidun.
ap
Alle 25 vuotias ei ole nainen vaan tyttö, joten vika on sinun päässä. Ja alle 35 vuotias ei ole mikään vanha akka. Vasta sen jälkeen alkaa ikä näkymään.
Sulle olis varmaan terveellistä joku harrastus tms. ettet käyttäisi aikaasi ihan turhuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olis ihana ajatella noin. Mutta kun ennen niin kaunis ulkokuori rapistuu ja muut naiset vie ne ihailevat katseet, huomaan että ehkä en ollutkaan muuta kuin nätti kuori. Siksi kai ahdistun ja katkeroidun.
ap
Alle 25 vuotias ei ole nainen vaan tyttö, joten vika on sinun päässä. Ja alle 35 vuotias ei ole mikään vanha akka. Vasta sen jälkeen alkaa ikä näkymään.
Sulle olis varmaan terveellistä joku harrastus tms. ettet käyttäisi aikaasi ihan turhuuteen.
Kun nainen realistisesti on havainnoinut omaa elämäänsä ja vanhenemisen vaikutuksia, syydetään yhteiskunnan pakkomielle nuoruudesta NAISEN itsensä viaksi.
Että aivan kuin olisi naisen oma vika, että on siinä paineessa, mitä rummutetaan ja mitä miehille sallitaan.
"Hanki enemmän harrastuksia". Hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
172 cm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko vähemmistössä kun olen 26-vuotias ja tunnen olevani nyt jo jätettä parisuhdemarkkinoilla? En ymmärrä miten joku mies voisi valita minut kun tarjolla on aina nuorempi, kauniimpi ja timmimpi nainen, mistä valita.
En ole edes nainen, joka käyttäisi valtaosan ajastaan ulkonäkönsä miettimiseen eikä miettisi onko sisältä mukava ja miellyttävä. Tätä olen aina tehnyt, mutta kun on nainen valtaosa siitä mikä saa miehen kiinnostumaan liittyy vain ulkoisiin seikkoihin. Hyvänä
esimerkkinä kun laihduin 20 kg huomasin, että miehistä ei tuolloin ollut pulaa...
En tiedä missä todellisuudessa elät, jos kuvittelet, että jokaiselle miehelle on tarjolla aina nuori, kaunis ja timmi nainen. Ilmeisesti tavoittelet niitä kaikista halutuimpia miehiä, jolloin tuollainen fiilis ilman muuta tuleekin.
No sehän onkin parasta että jokainen lyhyt ruma vanhakin mies kuolaa niitä 20-vuotiaita kaunokaisia mutta joutyy tyytymään huonompaan. Kyllä itteeni vituttaa kun ennen oli haluttu ja nyt on se joka kelpaa paremman puutteessa
Sentään joku ymmärsi. Pitäisikö mun tosiaan siis 26-vuotiaana naisena olla kiitollinen, että joku 32-vuotias mies pitää mua edelleen ihan "ok" hehkeänä ainakin tällä hetkellä?
Siinä missä edelleen se 32-vuotias mies voi vaihtaa minut parin vuoden päästä taas uuteen, vaikka 22-vuotiaaseen, minä vanhenevana naisena jään yksin rupsahtamaan. Sehän tässä ongelma on, että miehille merkkaa vain ikä ja ulkokuori eniten.
En mä muista koska viimeksi joku samanikäinen mies olisi ollut kiinnostunut. Viimeisimmät oli 20-30 vuotta vanhempia :([/
Huh huh, minä olin 25 vuotiaana naimisissa 30 vuotiaan miehen kanssa, eikä ainakaan vielä ole minua vaihtanut nuorempaan, olen 36.
Ei sulla kaikki muumit ole laaksossa. Sinut vaihdetaan ihan muista syistä kuin iän vuoksi!!
Öh, sulla AP on ikäkriisi - se kolmenkympin. Nyt peilaat tätä hetkeä elämääsi 20-vuotiaana ja pelkäät, mitä tulevaisuus seuraavalla vuosikymmenellä sinulle tuo. Parikymppinen keskittyy ulkonäköönsä ja kolmikymppinen elämän muihin puoliin eli lisääntymiseen, sisäiseen kasvuun ja kehitykseen. Kun tämän tajuat ja sisäistät, otat uuden suunnan ja asenteen - eli kasvat sisäisesti. Surullista katsottavaa ovat he, jotka jäävät vielä 50-vuotiaina kiinni ulkonäöllisiin asioihin elämässään. He kamppailevat plastiikkakirurgilta toiselle, eivätkä halua hyväksyä itseään sellaisina kuin ovat. Siis he itse, eivät muut.
Eli pyrit löytämään kivan puolison, joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet (=rakastaa sinua) ja jonka kanssa jatkat elämääsi. Tuskinpa kaikki ikäisesi miehet ovat niin pinnallisia, että haluavat olla lapsellisten ja (vain!) 10 vuotta nuorempien kanssa ihan tosissaan, perhettä perustaen? Saman ikäisillä on samat kiinnostuksenkohteet.
Totta tuokin, että nykyisillä parikymppisillä on ollut ehkä ihmiskunnan historian pinnallisin ympäristö kasvaa. Lapsesta lähtien ovat joutuneet median ympäröimiksi ja millaisen median: Tosi-TV:tä, jossa ulkonäköä arvostellaan, SOME joka perustuu ulkonäölle ja kuville, lehdistö jossa erilaiset fotoshopatut mallit ja missit esittelevät itseään ja tissejään, porno leikeltyine naisineen, erittäin eroottiset mainokset kaduilla ja joka paikassa samoin musiikkivideot jne. Tytöillä leluinakin jotkut Barbiet ja Monster High-nuket, joilla on se yleisesti hyväksyttävä kauneusihanne....
Eli pelkkää ulkonäköä ja pohtimista, miltä joku näyttää ja missä on virhe, se pitää peittää tai on nolo. Hirveä, hollywoodimainen ja pinnallinen ympäristö. Ja tämä tarjolla kasvuympäristönä niille, joilla ei ole edes mahdollisuutta kunnolliseen arviointikykyyn. Vasta nyt puhutaan uudessa opetussuunnitelmassakin mediakriittisyydestä - kuinkahan monta sukupolvea pitää kasvattaa häpeämään normaaleja, inhimillisyyteen kuuluvia asioita ulkonäössään?
No nyt meni vähän off topic ja tuli pitkä juttu...
Ja mikä on se yhteiskunta? Joku jossain, joka sanoo meille mitä pitä tehdä ja miten suhtautua? Joku abstrakti juttu...
Sinä olet sen yhteiskunnan yksi pieni osa, ja jos haluat, että "yhteiskunnan asenteet" muuttuvat, niin mieti ensin omat asenteet, kun niissäkin näyttäisi olevan vikaa.