Lue keskustelun säännöt.
Miksi me suomalaiset tuijotamme toisiamme? o_o
07.04.2016 |
Kyllä, ulkosuomalaisten kertomukset toisessa ketjussa vahvistivat oman kokemukseni ja nyt meidän pitäisi ratkaista tämä ongelma, jotta meillä kaikilla olisi hiukan mukavampaa taas asuttaa tätä pikkumaata! :)
Eli miksi me suomalaiset tuijotamme ja tarkkailemme toisiamme? Onko tämä joku yleinen huono tapa, johon olemme tottuneet? Johtuuko siitä että välitämme liikaa siitä mitä meistä ajatellaan ja siksi tarkkailemme toisia herkeämättä?
Voitaisiinko me lopettaa tämä?
Muualta tulleet vieraani ovat kysyneet tätä minultakin monesti. Yhdysvalloista tullut tuttavani otti vakavalla naamalla asian puheeksi, kertoi että vastaavanlainen tuijotus kotimaassa koetaan törkeänä, loukkaavana ja hän kokee sen ahdistavana. Tuollaisesta tuijotuksesta mennään kysymään tuijottajalta että mikäs ongelma hänellä on... Ei kuulemma kyse tietystä tilanteesta vaan siitä että julkisilla paikoilla monet tuijottavat häntä.
Saksalainen opiskelukaverini kertoi myös samaa, kysyi että mikä juttu tämä on kun häntä katsotaan aina pitkään? Ei tietääkseen ole kovin huomiotaherättävä, äänekäs tai muuta sellaista..
Kommentit (71)
Se on kyllä jännä et suomalaiset on niin kovia tuijottelemaan mutta muuten ollaan hiljaista kansaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän kai ihan eri todellisuudessa kuin muut.
En tuijota enkä koe tulevani tuijotetuksi, en hyvällä enkä pahalla tavalla. Tässä ketjussa kuvataan jotain kauhuelokuvan creepyä maailmaa, ei Suomea jossa asun ja elän.
Miksi kirjoitat "me suomalaiset" kun tarkoitat "te"? En ole törmännyt tuijottamiseen, joten vaikea sanoa miksi "me" tuijotetaan.
Vierailija kirjoitti:
Mua nauratti ihan hulluna tämä tuijottelujuttu, kun kävin paikassa X ja en ollut varma miten jonotusmenetelmä toimii siellä niin kysyin yleisesti paikalla olevilta, että tietääkö joku onko täällä ilmoittautuminen info-tiskillä vai joku jonotusnumero -> KUKAAN niistä paristakymmenestä ihmisestä ei vastannut, möllöttivät vaan seinän vierustoilla ja mulkoilivat mua. :D
(Jonotusnumeroautomaatti löytyi pienen tutkimisen jälkeen nurkan takaa hieman kauempana ja palattuani odotustilaan sain osakseni häijyä mulkoilua ja mä siinä katselin niitä ihmisiä ja yritin olla nauramatta, oli niin koominen tilanne. :D).
Tämä on niin perus. Yritin kerran bussipysäkillä kysyä, meneekö bussi X paikkaan A ja kukaan ei vastannut yhtään mitään. Tuijottivat vain, kun olisin avaruusolio. Ärsytti ja huvitti samaan aikaan.
Itse ainakin lenkillä katson yleensä ihmisiä kohti, kun kävelevät vastaan. Tuntuisi jotenkin tosi hölmöltä ja epäkohteliaalta tuijottaa maahan tai toiseen suuntaan.
Tuli muuten tuijottamisesta mieleen yksi juttu. Tällä viikolla eräänä päivänä olimme kahvilassa äitini ja kolmevuotiaan lapseni kanssa. Läheisessä pöydässä istui vanhempi pariskunta, jotka estottomasti tuijottivat meitä. Siis ihan päät kääntyneinä. Kun katsoin takaisin, eivät kääntäneet nopeasti katsettaan pois niin kuin yleensä ihmiset saattavat tehdä, vaan hymyilivät kummatkin oikein leveästi ja jatkoivat tuijottamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä huomaisi että tuijotetaan jos ei itse yrittäisi katsella muita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua nauratti ihan hulluna tämä tuijottelujuttu, kun kävin paikassa X ja en ollut varma miten jonotusmenetelmä toimii siellä niin kysyin yleisesti paikalla olevilta, että tietääkö joku onko täällä ilmoittautuminen info-tiskillä vai joku jonotusnumero -> KUKAAN niistä paristakymmenestä ihmisestä ei vastannut, möllöttivät vaan seinän vierustoilla ja mulkoilivat mua. :D
(Jonotusnumeroautomaatti löytyi pienen tutkimisen jälkeen nurkan takaa hieman kauempana ja palattuani odotustilaan sain osakseni häijyä mulkoilua ja mä siinä katselin niitä ihmisiä ja yritin olla nauramatta, oli niin koominen tilanne. :D).
Tämä on niin perus. Yritin kerran bussipysäkillä kysyä, meneekö bussi X paikkaan A ja kukaan ei vastannut yhtään mitään. Tuijottivat vain, kun olisin avaruusolio. Ärsytti ja huvitti samaan aikaan.
Joo, tutulta kuulostaa. Mä kysyin tossa joku aika sitten kanssa bussipysäkillä, että lähteekö se-ja-se bussi tästä vai vasta vähän edempänä kadulla olevalta pysäkiltä ja vastaukseksi sain vaan jäätävän hiljaisuuden. :D
Paikalle köpötteli sitten onneksi joku venäläismummo, joka neuvoi mulle mistä bussini lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko tästä asiasta vain yksi totuus, asia on näin eikä muita mielipiteitä huomioida? No, se ainakin on suomalaista.
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata mutta muistan viela elavasti kun koululaisena odotin bussia aikaisin aamulla (koulu oli kaukana) ja kaikki, KAIKKI jotka ajoivat ohi kaansivat paansa Exorsist-tyyliin. Olihan se varmaan kiinostavaa kun seisoin lumessa tumput suorina. :D
Itsekin kokenut tämän ilmiön. Naurettiin aina kaveriporukan kanssa, kun seuraava auto tuli ja sisällä istujat toljottavat lommo auki. Joskus sateessa seistessä se kyllä otti hermoonkin "Ota kyytii jos säälittää noin paljon!" Karjuin monia kertoja mielessäni. Kuitenkin hauskoja muistoja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silmiin katsominen on suomalaista kohteliaisuutta, tämä on vain päässyt unohtumaan nykyajan kaupunkiympäristössä eläviltä ihmisiltä. Nykyään ihmiset ovat koko ajan huolissaan olemuksestaan eikä psyyke kestä nähdyksi tulemista ilman että sitä voi itse kontrolloida.
Jos joku katsoo päin, ei se välttämättä tai edes todennäköisesti tarkoita pahaa. Se tarkoittaa huomioimista. Itselläni ei vieläkään luonnistu kaupunkilainen tiukka yhteen pisteeseen tuijotus kadulla kävellessäni, vaan väkisin katson vastaantulijoita sillä muu tuntuu epäkohteliaalta. Silloin tällöin olen törmännyt näihin hermoheikkoihin neurootikkoihin, jotka kivahtavat heti että "mitä tölläät", jos katson heihin päin. Tosin on myönnettävä, että toisinaan tulee vastaan näitäkin, jotka pystyvät katsomaan täysin levollisina ja ystävällisinä takaisin. Heistä jää aina hyvä mieli, vaikka molempien matka jatkuu omaan suuntaansa. Vielä on olemassa tavallisiakin ihmisiä.
Tiedän mitä tarkoitat ap. Suomalaiset yleensä kyylää paljon etenkin salaa. Eli katsotaan jossain junassa/kaupassa tms pitkään. Kun katson takaisin niin äkkiä siirretään katse. En ole minäkään kokenut vastaavaa kyyläämistä missään muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska me ollaan niin saakelin hyvännäkösiä.
Joskus mulle käy niin, että samalla kertaa, esim. kauppareissulla, mua tuijottaa useampi henkilö. Se tuijotus on yleensä sellainen epäkohteliaan "ilmeetön", hapan, vähän ehkä yllättynyt ja arvosteleva/tuomitseva. Ei sellainen kohteliaan utelias (sellaiseenkin joskus harvoin olen törmännyt).
Kun noin käy, olen kotona sitten katsonut peiliin, että roikkuuko mun nenästä räkää tai jotain, mutta ei mitään. Olen aidosti ihmetellyt tuijotusta.
Nyt epäilen, että yksi tietty takki lisää tuota tuijotusta. Se on sellainen "köyhän" näköinen takki, joka voisi olla vaikka stereotyyppisellä "pummilla" tai "puliukolla". On mua kyllä tuijotettu muutenkin, en tiedä miksi. Epäilen että voisiko meikkivoiteen epäsopiva sävy olla syynä myös? En löydä mitenkään itselleni täydellisen sävyistä meikkivoidetta. Joskus kun on toisessa valaistuksessa hyvä, niin toisessa näyttääkin ihan erisävyiseltä... mutta en tiedä... En osaa sanoa, onko se sävyero omassa päässäni liioiteltua vai pitäisikö itse asiassa ottaa se pienikin näkemäni ero vielä "vakavammin". En aina osaa suhteuttaa asioita...
Joskus kun tarpeeksi moni tuijottaa peräkkäin, tekisi mieli kivahtaa heistä jollekulle ja kysyä suoraan, että mitä tuijotat. Olisin todella utelias tietämään, mutta en kehtaa kysyä!
Tuntuu että mulla on joku sokeus ulkoiselle olemukselleni tai jotain, kun en ikinä nää itsessäni selkeää syytä tuijotukseen. Voin vain epäillä syitä. Jostainhan sen on kuitenkin pakko johtua. Olen sen luonteinen, että haluaisin vain olla huomaamaton ja sulautua väkijoukkoon, siksi tuijotus ärsyttää. Etenkin kun ihmisillä on epäkohtelias ilme (yleensä), joka näyttää joskus suorastaan ällöttyneeltä ja halveksivalta.
Onneksi minua ei tuijoteta koko ajan. Esim. tänään kun kuljin ns. rikkaamman näköisessä takissa, niin sain olla rauhassa. Yleensä on niin, että joko moni tuijottaa tai sitten ei yksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska me ollaan niin saakelin hyvännäkösiä.
(Oli sarkasmia tai ei, niin) Totta helvetissä ollaan! :)
Vierailija kirjoitti:
Silmiin katsominen on suomalaista kohteliaisuutta, tämä on vain päässyt unohtumaan nykyajan kaupunkiympäristössä eläviltä ihmisiltä. Nykyään ihmiset ovat koko ajan huolissaan olemuksestaan eikä psyyke kestä nähdyksi tulemista ilman että sitä voi itse kontrolloida.
Jos joku katsoo päin, ei se välttämättä tai edes todennäköisesti tarkoita pahaa. Se tarkoittaa huomioimista. Itselläni ei vieläkään luonnistu kaupunkilainen tiukka yhteen pisteeseen tuijotus kadulla kävellessäni, vaan väkisin katson vastaantulijoita sillä muu tuntuu epäkohteliaalta. Silloin tällöin olen törmännyt näihin hermoheikkoihin neurootikkoihin, jotka kivahtavat heti että "mitä tölläät", jos katson heihin päin. Tosin on myönnettävä, että toisinaan tulee vastaan näitäkin, jotka pystyvät katsomaan täysin levollisina ja ystävällisinä takaisin. Heistä jää aina hyvä mieli, vaikka molempien matka jatkuu omaan suuntaansa. Vielä on olemassa tavallisiakin ihmisiä.
Ajattelet että toisen katsominen on kohteliasta. Mutta ei se ole, jos ilme ei ole ystävällinen. Silloin on itse asiassa kohteliaampaa olla katsomatta.
Mua yks kassa kattoo aina montakin sekuntia päin kun olen maksamassa ostoksiani. Huomaan sen ja tulee todela kiusallinen olo.
Numero 52 ehti kirjoittaa mitä minä tulin tänne kirjoittamaan. Itse en ahdistu edes pitkään tuijottelijoista, ellei kyseessä ole esim. tosi creepyn oloinen tyyppi. Useimmiten kun siinä ei ole mitään pahantahtoista, ollaan vaan joko kiinnostuneita, kohteliaita, ajatuksissaan tms. Tai näin olen ainakin itselleni uskotellut :D ja pitänyt itsestäänselvyytenä, koska näistä syistä itse katson tuntemattomia pidempään. Ja no, vaikka siinä jotain pahantahtoista olisi, enpä oikeastaan halua tuhlata aikaani sellaisen miettimiseen/siitä ahdistumiseen. Jos joku huomaa tuijotteluni, itse vähintäänkin hymyilen ja vastapuolen reaktiosta ja tilanteesta riippuen esim. tervehdin. Käännän toki myös katseeni pois, jos siltä vaikuttaa.
Musta olisi todella outoa kävellä kymmenien ihmisten ohi/vierellä jne päivän aikana, ja olla vilkaisemattakaan ketään. Mutta ilmeisesti näin monet tekevät :o
Niin ja P.S: Olen matkustellutkin (Euroopassa vain tosin) enkä ole huomannut mitään töllötyskulttuurieroja. Monissa paikoissa toki otetaan herkemmin kontaktia tuntemattomiin kuin Suomessa ja jos olet uusi naama pienessä paikassa, totta kai tuijotetaan.
Täällä yksi tuijottaja tunnustautuu. En tee sitä tarkoituksella, vannon sen! Joskus mulla vaan lyö päässä tyhjää tai uppoan täysin omiin ajatuksiini, ja tällöin toljotan naama peruslukemilla sitä mihin silmät nyt sattuivat pysähtymään. Se voi olla seinä, tai kasvi, tai lintu, tai ihminen, tai mitä vaan. En silloin oikeastaan edes nää sitä mitä katson, se on vaan tyhjä toljotus.
Minua sen sijaan ei ole ikinä tuijotettu, ei ainakaan niin että olisin itse huomannut.
Se on kyllä totta, että Suomessa ei ikinä pidä kohdistaa mitään kysymystä joukolle ihmisiä, silloin kukaan ei vastaa. Niksi on siinä, että kysyy joltain tietyltä henkilöltä, joka ei vastaa mutta silloin yleensä joku muu siitä samasta joukosta taas vastaa. Onhan se aika huvittavaa :)
Mikä hemmetti teitä siinä tuijottamisessa tai "tuijottamisessa" niin kovasti kirvelee? Miten jaksatte ahdistua ja kiusaantua ja miettiä mikä kenenkin tuijotuksiin on syynä, varsinkin kun sitä ilmeisesti tapahtuu jatkuvasti joka paikassa Suomessa. :D
No joo, en muistanutkaan tätä. Minua katsottiin todella halveksien kun odotin toista. Eka oli 2v kun toka syntyi. Olin 23v tällöin, mutta näytin ihan 16v :( Jotkut jopa mkommentoi todella negatiivisesti.
Joskus itse katson raskaana olevaa (en tuijota, vilkaisen), sillä muistelen miltä tuntui kantaa sitä vauvaa. Ja kolmas olis toiveissa vielä.