Miksi me suomalaiset tuijotamme toisiamme? o_o

Pienissä maalaispaikoissa tuijotetaan. Ehkä ulkomaalaien mielestä epäkohteliaisuus ja creepiys on siinä, että tuijottaja ei hymyile.

Tää on todella ahdistavaa. Etenki tuntuu et pohjoisemmassa tää on vielä yleisempää, monttu auki molotetaan toisen perään. Joka kauppareissulla sellainen fiilis et vähintään puolikas muikku on jäänyt roikkuuun suun pieleen tai vessapaperirulla laahaa monon pohjassa. Sit pitää äkkiä etsii lähin peili mistä voi tarkistaa et näyttää suht ihmiselle.. ja aina saa todeta et ei taaskaan ollu mitään normaalista poikkeavaa tavaraa tarrautunu omaan kroppaan. Etelään muuttaessa on saanut huokaista vähän helpotuksesta, tuntuu olo suorastaan ilmalta. Mut tosiaan, mistähän tämä johtuu? kai sitä itsekin jossain määrin tekee kun on tällaista pystynyt havaitseen.

Jos on tosi erikoinen, saa ehkä olla rauhassa.

Jos eroaa joukosta jollain tavallisella tavalla niin kyllä töllätään.

Olisin aiemmin sanonut että ei Suomessa katsota päin, mutta nyt ison raskausmahan kanssa voin sanoa että kyllä töllötetään.

Mulla on taas aivan päinvastaiset kokemukset, oikein varotaan ettei vaan vahingossakaan vilkaista päälle.

Minä katson usein vastaantulijaa silmiin.

Ai niin, pitääkin tuijottaa maahan.

Kuka muka tuijottaa? Ite ainakin olen kännykällä koko ajan, jos matkustan yksin. Enkä ole yksin!

Suomalaiset ovat juntteja ja siksi tuijottavat. Ja missäkö tuijottavat? Jokapuolella. Matkustaessa maailmalla huomaa sen eron, ei muualla ihmiset tällä tavalla tuijota. Ne jotka eivät ole huomanneet asiaa, taitavat olla niitä tuijottajia.

Joo mua ärsyttää toi tuijottaminen kans. Tai ei välttämättä möllötetä, mutta katotaan joku 1-2 sekunttia. Jotenkin raskasta, ikävä Saksan aikoja kun asuin siellä niin kukaan ei oiekastaan edes katsahtanut päälle. Jos joku tuijottaa sua, niin irvistä sille :D Menee hämilleen.

Mä oon lapsena jo huomannut sen, että joka paikassa tuijotetaan. Joka päivä sitä kokee, esim. Kun menee labraan näytteenottoon ja ottaa vuorolappua niin kaikki katsoo minua silmä kovana siihen asti kun istun alas. Itse en ikinä tuijota saati edes katso ketään, juuri sentakia kun inhoan itse sitä tuijottamista.

Vastasin eilen siihen ulkosuomalaisten ketjuun. Ja vaikka täällä Saksassakin tuijotetaan välillä niin se on enemmän sellaista hyväntuulista uteliaisuutta, kuin paheksuvaa möllötystä. Jos joku katsoo pitkään, niin siihen voi vaikka nyökätä ja toinen yleensä siinä vaiheessa hymyilee. Toki täälläkin on ne omat hapannaamansa, mutta niitä on harvemmassa.

Ja Suomessa monesti saatetaan selän takana supista tai kovaankin ääneen kommentoida muita vaikka julkisessa liikenteessä. Täällä taas jos joku käyttäytyy julkisesti huonosti, kailottaa tai nimittelee, niin sitä kyllä paheksutaan ihan porukalla. Kylähullut asia erikseen, niihin ei joko kiinnitetä huomiota lainkaan tai suhtaudutaan ymmärtäväisesti.

Ehkä suomalaiset eivät katso pitempään kuin missään muussa maassa, mutta silmät ja katse ovat intensiivisemmät.

Asutteko tuijotuksen uhrit jossain pienemmissä pitäjissä? En ole koskaan pääkaupunkiseudulla törmännyt mihinkään tuijotteluun, voihan tietysti olla että olen vaan immunisoitunut, mutta olisin kai sitten matkoilla huomannut että nyt puuttuu jotain jos muualla ei kerran tuijoteta.

Vierailija kirjoitti:

Minä varmaankin syyllistyn tähän. Katselen mielelläni ihmisten yksittäisiä piirteitä, ja huomaan joskus itsekin vilkuilevani vähän väliä esim. poikkeuksellisen kauniita hiuksia tai silmiä. Vauvoja ja pieniä lapsia tulee myös tuijoteltua, mitäs ovat niin suloisia. Olen siis harmiton nelikymppinen nainen, vaimo, äiti, ja mielelläni sanoisin näille ihmisille jotakin kivaa, mutta kun ei Suomessa kehtaa.Tai uskalla. Esim. eilen näin bussissa vahvan vyötärömittaisen letin ja vastustamattomat pisamat (eri henkilöillä), pakkohan niitä oli ihailla.

Olinkohan minä se lettityyppi :D

Mua ahdistaa kanssa toi tuijottaminen, mutta en kyllä tiedä tuijotetaanko oikeasti vai kuvittelenko vain, koska olen ujo ja mulla on todella huono itsetunto niin vähemmästäkin tuntuu, että kaikki ympärillä tuijottaa ja nauraa mulle. :/

Mua on tuijotettu näissä tilanteissa:

Oli pusero nurinpäin päällä

Nännit näkyivät paidasta läpi (salilla)

Tukka on ollut miten sattuu, sitten jostain heijastavasta ikkunasta huomannut. 

Ei suomalainen ilman syytä tuijota...päinvastoin, ei ole näkevinäänkään. Siksi tulee usein näitä hups, meinataan törmätä -tilanteitakin. 

Vierailija kirjoitti:

Minua katsottiin Saksassa niin, etten ole suomessa sellaiseen törmännyt. Siis yksi ihminen, nainen, ihan normaalin näköinen, tuijotti jatkuvasti eikä häiriintynyt siitä että katsoin takaisin vaan näytti silloin aika "huvittuneelta". Mielestäni tilanne oli aika pelottava..

Minulla on samanlaisia kokemuksia saksalaisista, ja siksi aloituksen kertomus saksalaisen opiskelukaverin ihmettelystä tuntuu erikoisesta. Saksalaisten avoin tuijotus oli minulle aluksi yllätys, sillä olen jotenkin stereotyyppisesti mieltänyt heidät hyvin kohteliaaksi ja muodolliseksi kansaksi. Ja niin he lienevätkin, tuijotus ei vaan ole heillä ilmeisesti samalla tavalla sopimatonta. Tuntemattomat saksalaiset voivat myös avoimesti puhua sinusta keskenään, vaikka he tietäisivät, että olet kuuloetäisyydellä. Tätä ei tietenkään huomaa niin selvästi, ellei osaa saksaa. Minua on joskus kadulla kulkiessani joku saksalainen jopa osoittanut kädellään vieruskaverilleen, ihan normaali keski-ikäinen mies. Ja mikäli tuijotat takaisin, suomalaisena ehkä vähän tyrmistyneenä / äreänä, he näyttävät vilpittömän hämmentyneiltä. Saksalaisteinit puhuvat myös avoimesti keskenään ihmisistä, kerran ollessani isäni kanssa kassajonossa haukkuivat hänen vaatteitaan ja eivät olleet millänsäkään, vaikka isäni kääntyi heihin katsomaan. Suomalaiset sen sijaan pälyilevät silmäkulmistaan ja kuiskivat toiselle: "älä nyt kato tuonne, mutta tuo tyyppi tuolla...". Jopa suomalaisteinit yleensä kihertävät ja kuiskuttelevat, vaikka somessa onkin joitain juttuja kiertänyt röyhkeämmästä vieraiden kommentoimisesta.

Itseäni miellyttää ehkä enemmän suomalainen salamyhkäisempi tyyli, mutta ei minun tarkoitukseni ollut tässä mitenkään haukkua saksalaisia kansana. Itse viihdyn Saksassa oikein hyvin, tällainen pieni kulttuuriero vaan heillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä varmaankin syyllistyn tähän. Katselen mielelläni ihmisten yksittäisiä piirteitä, ja huomaan joskus itsekin vilkuilevani vähän väliä esim. poikkeuksellisen kauniita hiuksia tai silmiä. Vauvoja ja pieniä lapsia tulee myös tuijoteltua, mitäs ovat niin suloisia. Olen siis harmiton nelikymppinen nainen, vaimo, äiti, ja mielelläni sanoisin näille ihmisille jotakin kivaa, mutta kun ei Suomessa kehtaa.Tai uskalla. Esim. eilen näin bussissa vahvan vyötärömittaisen letin ja vastustamattomat pisamat (eri henkilöillä), pakkohan niitä oli ihailla.

Olinkohan minä se lettityyppi :D

Jos olit, upeat hiukset sinulla 😊 olisipa tämän sanominen ääneen tuntemattomalle helpompaa. Yritän jatkossa pitää katseen kurissa, en halua kenenkään ahdistuvan. Itsekseni ihailen ihmisolemuksen monimuotoisuutta. -se letin- ja pisamantuijottelija

Mua nauratti ihan hulluna tämä tuijottelujuttu, kun kävin paikassa X ja en ollut varma miten jonotusmenetelmä toimii siellä niin kysyin yleisesti paikalla olevilta, että tietääkö joku onko täällä ilmoittautuminen info-tiskillä vai joku jonotusnumero -> KUKAAN niistä paristakymmenestä ihmisestä ei vastannut, möllöttivät vaan seinän vierustoilla ja mulkoilivat mua. :D

(Jonotusnumeroautomaatti löytyi pienen tutkimisen jälkeen nurkan takaa hieman kauempana ja palattuani odotustilaan sain osakseni häijyä mulkoilua ja mä siinä katselin niitä ihmisiä ja yritin olla nauramatta, oli niin koominen tilanne. :D).

turpaan vaan.

Olen myös kuullut muutamalta ulkomaalaiselta ystävältäni, että suomalaiset tunnistaa siitä että heidän katsekontaktinsa viipyy toisessa hiukkasen liian kauan muihin kansallisuuksiin verrattuna.