Lue keskustelun säännöt.
Käsitinkö nyt oikein hel-nycin perhe-elämän?
06.04.2016 |
Heillä käy
- lastenhoitaja
- siivooja
- miehen assari hoitaa juoksevat asiat?
Mitä vielä? Kokki?
Kommentit (1863)
Eikun tämä on ihan oikeasti hullua. Kaikki nämä nimenmuutosjutut ja poliisisukulaiset ja vaarassa olemiset ovat tulleet sinulta, selityksenä yksinkertaiseen kysymykseen miksei sinua Suomessa tunnisteta. Olit ensin mahd muuttamassa Suomeen, sitten oli aselupia jne, sitten sekin muuttui. Miksi ihmeessä kukaan sinun tilanteessasi ottaisi tuollaisen riskin - vain jotta joku keskustelupalstalla uskoisi sinua?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi on kahdesti pettänyt naisten kanssa, joista ainakaan toisella tuskin oli häntä kohtaan mitään tunteita.
Sen verran pettämisen ja pettävien/pettäneiden dynamiikasta ja seksiriippuvuudesta sairautena tiedän, että et voi olla niin naivi, että luulet pettämisen jääneen noihin kahteen (tai kahteen ja puoleen) kertaan. Et yksinkertaisesti voi. Vai voitko kuitenkin?
Tähän halusin vielä vastata. Se ensimmäinen "kerta" oli siis jo pidempään jatkunut seksisuhde, joka paljastui minulle vahingossa. Mies lopetti sen välittömästi ja kysyin häneltä useampaan kertaan, että onko ollut muita. Mies sanoi ei ja uskon häntä. Isoksi osaksi sen vuoksi, että hänellä on muuta "tell", mikä se suomeksi onkaan, ja näen kun hän valehtelee. Suhde tuli heti sen jälkeen kun olin synnyttänyt esikoisen. Miehellä oli isoja vaikeuksia sopeutua ajatukseen perheestä, isyydestä yms. ja seksiä meillä oli vähemmän kuin yleensä koska oli niin käsittämättömän väsynyt, toisaalta ihan omaa tyhmyyttä. Nyt tekisin asiat toisin. Mutta jälkiviisaus on...
Toinen kerta oli se puolikas. Ja kolmas kerta tuli kun mies jäi jumiin Suomeen, ensimmäistä kertaa koskaan yksin lasten kanssa ja viikoksi. Tiesin, että se on mahdollisuus mutta tyhmänä jätin miehen taas ilman seksuaalista huomiota väsymykseni vuoksi ja tilanne oli miehelle emotionaalisesti raastava = pettäminen.
Toistan: Sen verran pettämisen ja pettävien/pettäneiden dynamiikasta ja seksiriippuvuudesta sairautena tiedän, että et voi olla niin naivi, että luulet pettämisen jääneen noihin kahteen (tai kahteen ja puoleen) kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikun tämä on ihan oikeasti hullua. Kaikki nämä nimenmuutosjutut ja poliisisukulaiset ja vaarassa olemiset ovat tulleet sinulta, selityksenä yksinkertaiseen kysymykseen miksei sinua Suomessa tunnisteta. Olit ensin mahd muuttamassa Suomeen, sitten oli aselupia jne, sitten sekin muuttui. Miksi ihmeessä kukaan sinun tilanteessasi ottaisi tuollaisen riskin - vain jotta joku keskustelupalstalla uskoisi sinua?!
Siis millaisen riskin?
Ja haluaisin toisaalta muuttaa Suomeen, mutta emme miehen työn vuoksi voi, vaan meidän on vähän kuin pakko jäädä USAan.
Ja reilusti yli 10v sitten, muutin nimeni ja muutin ulkomaille, osittain poliisisukulaiseni kehotuksesta, osittain omasta pelostani ja osittain halustani tehdä elämälleni jotain radikaalia. Se on kuitenkin pitkä aika ihmisen elämässä, vaikka lyhyeltä tuntuukin. En usko että henkilö, jonka vuoksi lähdin, asuu enää edes Suomessa. Ainakaan hän ei ole nähtävästi tehnyt mitään laitonta, koska en ole kuullut että olisi joutunut linnaan uudestaan. Kai sitä voisi toisaalta laittaa jonkun tutkimaan asiaa, mutta toisaalta pelottaa että tuleeko herätettyä nukkuva karhu. Toisaalta tuntuu näin yli vuosikymmenen jälkeen totta kai siltä, että antaa tulla vaan. Se nyt on varmasti enemmän kuin normaalia tässä tilanteessa, jos tässä nyt mitään normaalia on. Ehkä se on osasyy miksi puhun niin vapaasti palstalla, että katson aiheuttaako se mitään? Yli vuosikymmen paossa yhden k-pään vuoksi on pitkä aika.
Vierailija kirjoitti:
Asun pysyvästi ulkomailla, jo yli 20v, ja oleskeluni Suomessa ovat huomattavasti lyhyempiä. Olen silti Suomessa elänyt 18v ennen lähtöäni ja onnistunut pitämään yllä vanhoja ystävyyssuhteita, perhesuhteiden lisäksi.
Jotenkin vierastan ajatusta että kukaan voisi kuvitella olevansa alkup. kotimaassaan niin tyhjiössä kuin tämä nimimerkki, eikä itsesuojeluvaisto koskaan potkaisisi pintaan. Hän uskaltaa jakaa täällä tarinoita miehensä uskottomuudesta, sijoituspankin johtajuudesta, lentoreiteistään, miehen etnisyydestään jne.
En myöskään ymmärrä selitystä että jos/kun on joutunut muuttamaan lähtiessä nimensä turvallisuutensa vuoksi, voi olla kuin känninen Shangaissa täällä käydessä (hänen kuvauksensa). Luulisi sen menevän päinvastoin.
Näinpä. Ja itse Helsingissä asuvana tiedän, että täällä voi törmätä yllättävissä paikoissa vanhoihin tuttuihin, vaikka olisi toisaalta mennyt vuosikausia, jopa vuosikymmeniä edellisestä näkemisestä.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikun tämä on ihan oikeasti hullua. Kaikki nämä nimenmuutosjutut ja poliisisukulaiset ja vaarassa olemiset ovat tulleet sinulta, selityksenä yksinkertaiseen kysymykseen miksei sinua Suomessa tunnisteta. Olit ensin mahd muuttamassa Suomeen, sitten oli aselupia jne, sitten sekin muuttui. Miksi ihmeessä kukaan sinun tilanteessasi ottaisi tuollaisen riskin - vain jotta joku keskustelupalstalla uskoisi sinua?!
Siis millaisen riskin?
Ja haluaisin toisaalta muuttaa Suomeen, mutta emme miehen työn vuoksi voi, vaan meidän on vähän kuin pakko jäädä USAan.
Ja reilusti yli 10v sitten, muutin nimeni ja muutin ulkomaille, osittain poliisisukulaiseni kehotuksesta, osittain omasta pelostani ja osittain halustani tehdä elämälleni jotain radikaalia. Se on kuitenkin pitkä aika ihmisen elämässä, vaikka lyhyeltä tuntuukin. En usko että henkilö, jonka vuoksi lähdin, asuu enää edes Suomessa. Ainakaan hän ei ole nähtävästi tehnyt mitään laitonta, koska en ole kuullut että olisi joutunut linnaan uudestaan. Kai sitä voisi toisaalta laittaa jonkun tutkimaan asiaa, mutta toisaalta pelottaa että tuleeko herätettyä nukkuva karhu. Toisaalta tuntuu näin yli vuosikymmenen jälkeen totta kai siltä, että antaa tulla vaan. Se nyt on varmasti enemmän kuin normaalia tässä tilanteessa, jos tässä nyt mitään normaalia on. Ehkä se on osasyy miksi puhun niin vapaasti palstalla, että katson aiheuttaako se mitään? Yli vuosikymmen paossa yhden k-pään vuoksi on pitkä aika.
Niin. Eli nyt sinut sitten jo voi omasta mielestäsikin täältä tunnistaa, ilmeisesti ainakin tämä pahantekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta huvittavinta on ettei ap tunnut tietävän miten juuri mikään toimii, mutta tietää olevansa turvassa lörpöttelemässä täällä.
Siis en tiedä kuinka esim. auton vaihteisto toimii, mutta osasin kysyä mieheltäni, että voiko esim. foorumille kirjoittavaa ihmistä jäljittää. Kysyvä ei tieltä eksy.
Onko miehesi kyberturvallisuuden asiantuntija? Kuulostaa siltä, että ei ole.
Ei, mutta mieheni on kiinnostunut siitä, miten asiat toimivat.
Silloin hän voisi kertoa sinulle sen, että riittää, että koneesi on yhteydessä internettiin, ja kaikki sen sisältö on haluttaessa haettavissa esiin. Samoin se, että luot tänne nimimerkin, on jäljitettävissä sinuun, ja kaikki viestisi tunnistettavissa. Se toki vaatisi sen, että jollakulla olisi motiivi olla kiinnostunut sinun/miehesi tekemisistä niin paljon, että laittaisi asiaan aikaa tai rahaa. Mutta mahdollista se on, joten jokaiseen nettiin kirjoitettavan viestiin pitäisi lähtökohtaisesti suhtautua niin, että siitä voi tulla julkinen. Ja mikäli miehelläsi oikeasti on suuri omaisuus, esim taloudellinen motiivi voisi jollakulla olla kiinnostunut noista uskottomuuskuvioista.
Eiköhän tuolla Ameriikassa ole tarpeeks jo suhdesotkuisia miljonäärejä / miljardöörejä. Ketä oikeasti kiinnostaa? Ehkä Suomessa miljoonäärin suhdekuvioista voisi jutun saada aikaa, mutta tuolla Jenkkilässä on yli 10 miljoona "miljonääritaloutta" ja noin 150 000 taloutta jossa omaisuus on yli 25 miljoonaa. Toki varmaan pientä sekaannusta voitaisiin saada aikaan, mutta nämä jutut kun tuppaavat unohtumaan aika ja äkkiä. Veikkaan, että Herra Mela tuskin on ensimmäinen puolisoaan pettänyt "WS-työläinen" :D taitaa olla tässä tapauksessa niin, että yhden rakkauden rahamiestä on Amerikasta vaikea löytää. Ainakin mulla on semmonen kuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun pysyvästi ulkomailla, jo yli 20v, ja oleskeluni Suomessa ovat huomattavasti lyhyempiä. Olen silti Suomessa elänyt 18v ennen lähtöäni ja onnistunut pitämään yllä vanhoja ystävyyssuhteita, perhesuhteiden lisäksi.
Jotenkin vierastan ajatusta että kukaan voisi kuvitella olevansa alkup. kotimaassaan niin tyhjiössä kuin tämä nimimerkki, eikä itsesuojeluvaisto koskaan potkaisisi pintaan. Hän uskaltaa jakaa täällä tarinoita miehensä uskottomuudesta, sijoituspankin johtajuudesta, lentoreiteistään, miehen etnisyydestään jne.
En myöskään ymmärrä selitystä että jos/kun on joutunut muuttamaan lähtiessä nimensä turvallisuutensa vuoksi, voi olla kuin känninen Shangaissa täällä käydessä (hänen kuvauksensa). Luulisi sen menevän päinvastoin.
Näinpä. Ja itse Helsingissä asuvana tiedän, että täällä voi törmätä yllättävissä paikoissa vanhoihin tuttuihin, vaikka olisi toisaalta mennyt vuosikausia, jopa vuosikymmeniä edellisestä näkemisestä.
Muistatko sinä niitä luokkasi hissukoita? Niitä seinäruusuja? Jotka eivät meikanneet, eivät pukeutuneet muodikkaasti, joiden nimiä ihmiset eivät kunnolla muistaneet? Minun etuni on nähtävästi se, että minä en ole mitenkään erikoinen. En ole koko 10v aikana törmännyt yhteenkään tuttuun Helsingissä. Ehkä jos menisin sinne missä kasvoin ja kävin koulua voisin törmätä johonkin. Eipäs; kerran ravintolassa törmäsin yhteen lukiossa samaan aikaan olleeseen tyttöön. Hymyilimme ja nyökkäsimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikun tämä on ihan oikeasti hullua. Kaikki nämä nimenmuutosjutut ja poliisisukulaiset ja vaarassa olemiset ovat tulleet sinulta, selityksenä yksinkertaiseen kysymykseen miksei sinua Suomessa tunnisteta. Olit ensin mahd muuttamassa Suomeen, sitten oli aselupia jne, sitten sekin muuttui. Miksi ihmeessä kukaan sinun tilanteessasi ottaisi tuollaisen riskin - vain jotta joku keskustelupalstalla uskoisi sinua?!
Siis millaisen riskin?
Ja haluaisin toisaalta muuttaa Suomeen, mutta emme miehen työn vuoksi voi, vaan meidän on vähän kuin pakko jäädä USAan.
Ja reilusti yli 10v sitten, muutin nimeni ja muutin ulkomaille, osittain poliisisukulaiseni kehotuksesta, osittain omasta pelostani ja osittain halustani tehdä elämälleni jotain radikaalia. Se on kuitenkin pitkä aika ihmisen elämässä, vaikka lyhyeltä tuntuukin. En usko että henkilö, jonka vuoksi lähdin, asuu enää edes Suomessa. Ainakaan hän ei ole nähtävästi tehnyt mitään laitonta, koska en ole kuullut että olisi joutunut linnaan uudestaan. Kai sitä voisi toisaalta laittaa jonkun tutkimaan asiaa, mutta toisaalta pelottaa että tuleeko herätettyä nukkuva karhu. Toisaalta tuntuu näin yli vuosikymmenen jälkeen totta kai siltä, että antaa tulla vaan. Se nyt on varmasti enemmän kuin normaalia tässä tilanteessa, jos tässä nyt mitään normaalia on. Ehkä se on osasyy miksi puhun niin vapaasti palstalla, että katson aiheuttaako se mitään? Yli vuosikymmen paossa yhden k-pään vuoksi on pitkä aika.
Niin. Eli nyt sinut sitten jo voi omasta mielestäsikin täältä tunnistaa, ilmeisesti ainakin tämä pahantekijä.
Mietin vain ääneen vaihtoehtoja sille, että mielestänne lörpöttelen täällä liian vapautuneesti.
Asun pysyvästi ulkomailla, jo yli 20v, ja oleskeluni Suomessa ovat huomattavasti lyhyempiä. Olen silti Suomessa elänyt 18v ennen lähtöäni ja onnistunut pitämään yllä vanhoja ystävyyssuhteita, perhesuhteiden lisäksi.
Jotenkin vierastan ajatusta että kukaan voisi kuvitella olevansa alkup. kotimaassaan niin tyhjiössä kuin tämä nimimerkki, eikä itsesuojeluvaisto koskaan potkaisisi pintaan. Hän uskaltaa jakaa täällä tarinoita miehensä uskottomuudesta, sijoituspankin johtajuudesta, lentoreiteistään, miehen etnisyydestään jne.
En myöskään ymmärrä selitystä että jos/kun on joutunut muuttamaan lähtiessä nimensä turvallisuutensa vuoksi, voi olla kuin känninen Shangaissa täällä käydessä (hänen kuvauksensa). Luulisi sen menevän päinvastoin.
Okei, alan nyt ampumaan näitä typeriä väitteitä urakalla alas. Olen suunnilleen samanikäinen kuin Rouva Mela ja asunut Suomessa koko ikäni enkä ole ollut missään yhteydessä nuoruuden kavereihin 12 vuoteen (armeijassa olen viimeksi nähnyt), enkä ole törmännyt edes yhteenkään koulukaveriin tai muuhun tuttuun koko tänä aikana, vaikka käynkin lapsuudenmaisemissa 2-4 kertaa vuodessa. Eli tämä HEL-NYCin "tyhjiö" on täysin mahdollinen.
- 589
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun pysyvästi ulkomailla, jo yli 20v, ja oleskeluni Suomessa ovat huomattavasti lyhyempiä. Olen silti Suomessa elänyt 18v ennen lähtöäni ja onnistunut pitämään yllä vanhoja ystävyyssuhteita, perhesuhteiden lisäksi.
Jotenkin vierastan ajatusta että kukaan voisi kuvitella olevansa alkup. kotimaassaan niin tyhjiössä kuin tämä nimimerkki, eikä itsesuojeluvaisto koskaan potkaisisi pintaan. Hän uskaltaa jakaa täällä tarinoita miehensä uskottomuudesta, sijoituspankin johtajuudesta, lentoreiteistään, miehen etnisyydestään jne.
En myöskään ymmärrä selitystä että jos/kun on joutunut muuttamaan lähtiessä nimensä turvallisuutensa vuoksi, voi olla kuin känninen Shangaissa täällä käydessä (hänen kuvauksensa). Luulisi sen menevän päinvastoin.
Okei, alan nyt ampumaan näitä typeriä väitteitä urakalla alas. Olen suunnilleen samanikäinen kuin Rouva Mela ja asunut Suomessa koko ikäni enkä ole ollut missään yhteydessä nuoruuden kavereihin 12 vuoteen (armeijassa olen viimeksi nähnyt), enkä ole törmännyt edes yhteenkään koulukaveriin tai muuhun tuttuun koko tänä aikana, vaikka käynkin lapsuudenmaisemissa 2-4 kertaa vuodessa. Eli tämä HEL-NYCin "tyhjiö" on täysin mahdollinen.
- 589
Olipas sulla urakka. Eihän tässä mistään lapsuudenkavereista ollut pelkästään kyse, vaan siitä ettei hän tunne nykyäänkään Suomesta ketään, eikä kukaan tunne häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun pysyvästi ulkomailla, jo yli 20v, ja oleskeluni Suomessa ovat huomattavasti lyhyempiä. Olen silti Suomessa elänyt 18v ennen lähtöäni ja onnistunut pitämään yllä vanhoja ystävyyssuhteita, perhesuhteiden lisäksi.
Jotenkin vierastan ajatusta että kukaan voisi kuvitella olevansa alkup. kotimaassaan niin tyhjiössä kuin tämä nimimerkki, eikä itsesuojeluvaisto koskaan potkaisisi pintaan. Hän uskaltaa jakaa täällä tarinoita miehensä uskottomuudesta, sijoituspankin johtajuudesta, lentoreiteistään, miehen etnisyydestään jne.
En myöskään ymmärrä selitystä että jos/kun on joutunut muuttamaan lähtiessä nimensä turvallisuutensa vuoksi, voi olla kuin känninen Shangaissa täällä käydessä (hänen kuvauksensa). Luulisi sen menevän päinvastoin.
Okei, alan nyt ampumaan näitä typeriä väitteitä urakalla alas. Olen suunnilleen samanikäinen kuin Rouva Mela ja asunut Suomessa koko ikäni enkä ole ollut missään yhteydessä nuoruuden kavereihin 12 vuoteen (armeijassa olen viimeksi nähnyt), enkä ole törmännyt edes yhteenkään koulukaveriin tai muuhun tuttuun koko tänä aikana, vaikka käynkin lapsuudenmaisemissa 2-4 kertaa vuodessa. Eli tämä HEL-NYCin "tyhjiö" on täysin mahdollinen.
- 589
Olipas sulla urakka. Eihän tässä mistään lapsuudenkavereista ollut pelkästään kyse, vaan siitä ettei hän tunne nykyäänkään Suomesta ketään, eikä kukaan tunne häntä.
Siis totta kai minulla on naapureita, minulla on lähikaupassa kassoja joiden kanssa jutellaan jotain smalltalkia yms. Mutta ei ihmisiä, joiden kanssa tulisi esim eteen kysymys, mistä maasta mieheni on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipas sulla urakka. Eihän tässä mistään lapsuudenkavereista ollut pelkästään kyse, vaan siitä ettei hän tunne nykyäänkään Suomesta ketään, eikä kukaan tunne häntä.
No kyllä mäkin saan aika kauan ulkona kävellä, että joku tunnistais :D Jopa Suomessa on aika paljon yksinäisiä. Tässä tapauksessa jutun päätähti on lisäksi asunut ulkomailla toista kymmentä vuotta.
Tämän enempää en asiasta jankkaa, en halua varastaa palstatilaa liikaa teiltä ihanaiset ei-voi-olla -tyypit enkä varsinkaan sankarittarelta.
-589
Ma olen muuttanut Suomesta pois 21-vuotiaana vuonna 2003 ja mulla on kylla aikalailla kaikki ystavyyssuhteet suomalaisiin kavereihin kuihtuneet pois pikkuhiljaa. Kahta kaveria naen silloin talloin (kerran vuodessa tai kahdessa), mutta ainoastaan sen takia, etta Suomeen tullessani lahetan viestin, etta olen Suomessa, tavataanko. Emme ole yhteyksissa minun Suomen-visiittien valilla ja ihan helposti nuokin vahaiset tapaamiset voisivat jaada pois. Olen kylla epasosiaalinen enka kayta Facebookia yms, joten ehka olen sitten poikkeuksellinen taman suhteen. Kun vanhemmistani joskus aika jattaa, niin en varmaankaan tule Suomessa kaymaan edes tata vahaa, mita kayn nykyaan. Toisilla taas on todella tiiviit suhteet kotimaahan.
Olen muuten kotoisin pienelta paikkakunnalta E-Pohjanmaalta, mutta en mina siella kaupoissa ketaan tunne eivatka he minua. Kerran muistan tormanneeni kapakassa mieheen, joka oli samalla luokalla ala-asteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Ja kolmas kerta tuli kun mies jäi jumiin Suomeen, ensimmäistä kertaa koskaan yksin lasten kanssa ja viikoksi. Tiesin, että se on mahdollisuus mutta tyhmänä jätin miehen taas ilman seksuaalista huomiota väsymykseni vuoksi ja tilanne oli miehelle emotionaalisesti raastava = pettäminen.
Hra Mela oli viikon ajan Suomessa, samalla ensimmäistä kertaa vastuussa kahdesta pienestä omasta lapsestaan, ja onnistui jotenkin pettämään sua? Lastenvahdin kanssa? Ja mitä tyhmää siinä on sun puolelta, olisitko voinut jotenkin ennustaa miehen jumiin jäämisen?
"Tiesin, että se on mahdollisuus mutta tyhmänä jätin miehen taas ilman seksuaalista huomiota väsymykseni vuoksi ja tilanne oli miehelle emotionaalisesti raastava = pettäminen. "
Paras vähään aikaan lukemani lause :D Mies ei saa viikkoon ja joutuu tuon ajan hoitamaan omia lapsiaan = ihan ok pettää. Kyllä olet aikamoisen helmen löytänyt!
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Ja kolmas kerta tuli kun mies jäi jumiin Suomeen, ensimmäistä kertaa koskaan yksin lasten kanssa ja viikoksi. Tiesin, että se on mahdollisuus mutta tyhmänä jätin miehen taas ilman seksuaalista huomiota väsymykseni vuoksi ja tilanne oli miehelle emotionaalisesti raastava = pettäminen.
Hra Mela oli viikon ajan Suomessa, samalla ensimmäistä kertaa vastuussa kahdesta pienestä omasta lapsestaan, ja onnistui jotenkin pettämään sua? Lastenvahdin kanssa? Ja mitä tyhmää siinä on sun puolelta, olisitko voinut jotenkin ennustaa miehen jumiin jäämisen?
Pystyykö Hra Mela kostuttamaan naisen kuin naisen pelkällä katseellaan, kosketuksellaan hän aiheuttaa orgasmin, peniksellään hän pystyy nostamaan vaikka kerrostalon. Hänen on oltava mutantti, hoi Charles Xavier kuuletko!
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Ja kolmas kerta tuli kun mies jäi jumiin Suomeen, ensimmäistä kertaa koskaan yksin lasten kanssa ja viikoksi. Tiesin, että se on mahdollisuus mutta tyhmänä jätin miehen taas ilman seksuaalista huomiota väsymykseni vuoksi ja tilanne oli miehelle emotionaalisesti raastava = pettäminen.
Hra Mela oli viikon ajan Suomessa, samalla ensimmäistä kertaa vastuussa kahdesta pienestä omasta lapsestaan, ja onnistui jotenkin pettämään sua? Lastenvahdin kanssa? Ja mitä tyhmää siinä on sun puolelta, olisitko voinut jotenkin ennustaa miehen jumiin jäämisen?
Siis olimme olleet Suomessa ties kuinka monta kertaa aiemminkin, mutta ensimmäisen kerran jäi yksin lasten kanssa. Siskoni kävi auttamassa minkä ehti, mies hankki lopulta itse lapsille vahdin ja omien sanojensa mukaan päätyi baariin juomaan yhden viskin ja päätyi sitten samalla jonkun naisen luo yöksi.
Tyhmää omalta puoleltani oli se, että olin monena iltana jättänyt videopuheluissa vaatteet päälle, koska olin väsynyt, enkä ollut huomioinut miestä. Varsinkin tilanteessa, jossa mies oli ilmankin pois omilta vesiltään niin monella tavalla, eikä osannut auttaa minua omassa surussani ja jokainen jolla on pieniä lapsia tietää, että niiden kanssa ei ole helppoa olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
"Tiesin, että se on mahdollisuus mutta tyhmänä jätin miehen taas ilman seksuaalista huomiota väsymykseni vuoksi ja tilanne oli miehelle emotionaalisesti raastava = pettäminen. "
Paras vähään aikaan lukemani lause :D Mies ei saa viikkoon ja joutuu tuon ajan hoitamaan omia lapsiaan = ihan ok pettää. Kyllä olet aikamoisen helmen löytänyt!
Ei, ei se ollut ok pettää, mutta tiesin sen olevan mahdollista mieheni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Ja kolmas kerta tuli kun mies jäi jumiin Suomeen, ensimmäistä kertaa koskaan yksin lasten kanssa ja viikoksi. Tiesin, että se on mahdollisuus mutta tyhmänä jätin miehen taas ilman seksuaalista huomiota väsymykseni vuoksi ja tilanne oli miehelle emotionaalisesti raastava = pettäminen.
Hra Mela oli viikon ajan Suomessa, samalla ensimmäistä kertaa vastuussa kahdesta pienestä omasta lapsestaan, ja onnistui jotenkin pettämään sua? Lastenvahdin kanssa? Ja mitä tyhmää siinä on sun puolelta, olisitko voinut jotenkin ennustaa miehen jumiin jäämisen?
Pystyykö Hra Mela kostuttamaan naisen kuin naisen pelkällä katseellaan, kosketuksellaan hän aiheuttaa orgasmin, peniksellään hän pystyy nostamaan vaikka kerrostalon. Hänen on oltava mutantti, hoi Charles Xavier kuuletko!
Ensimmäinen kohta varmaan onnistuu monen naisen kanssa, toinenkin kohta monen naisen kanssa, kolmoskohtaa epäilen vahvasti.
Sen lisäksi on kahdesti pettänyt naisten kanssa, joista ainakaan toisella tuskin oli häntä kohtaan mitään tunteita.
Sen verran pettämisen ja pettävien/pettäneiden dynamiikasta ja seksiriippuvuudesta sairautena tiedän, että et voi olla niin naivi, että luulet pettämisen jääneen noihin kahteen (tai kahteen ja puoleen) kertaan. Et yksinkertaisesti voi. Vai voitko kuitenkin?
Tähän halusin vielä vastata. Se ensimmäinen "kerta" oli siis jo pidempään jatkunut seksisuhde, joka paljastui minulle vahingossa. Mies lopetti sen välittömästi ja kysyin häneltä useampaan kertaan, että onko ollut muita. Mies sanoi ei ja uskon häntä. Isoksi osaksi sen vuoksi, että hänellä on muuta "tell", mikä se suomeksi onkaan, ja näen kun hän valehtelee. Suhde tuli heti sen jälkeen kun olin synnyttänyt esikoisen. Miehellä oli isoja vaikeuksia sopeutua ajatukseen perheestä, isyydestä yms. ja seksiä meillä oli vähemmän kuin yleensä koska oli niin käsittämättömän väsynyt, toisaalta ihan omaa tyhmyyttä. Nyt tekisin asiat toisin. Mutta jälkiviisaus on...
Toinen kerta oli se puolikas. Ja kolmas kerta tuli kun mies jäi jumiin Suomeen, ensimmäistä kertaa koskaan yksin lasten kanssa ja viikoksi. Tiesin, että se on mahdollisuus mutta tyhmänä jätin miehen taas ilman seksuaalista huomiota väsymykseni vuoksi ja tilanne oli miehelle emotionaalisesti raastava = pettäminen.