Tapahtuuko ihmisen päässä joku klikki kun tajuaa että ei voikaan enää tehdä jotain

"Matkustaisi perheen kanssa"

Ai niinkuin jossain jogurttimainoksessa missä mies on perheen arvoasteikossa alempana kuin lapset, ja marginaalisesti ylempänä kuin koira? Mietippä omalle kohdallesi tuo ja mieti sitten että kuinka paljon siitä nauttisit?

Ilmeisesti, ainakin itse olen semmoisessa lukossa etten luota itseeni yhtään. Olen surkimus ja luovuttanut hyvän elämän suhteen. Kunhan on katto päällä, jotain ruokaa, pientä liikuntaa ja saan pidettyä pään kasassa ahdistukselta niin riittää mulle.

Miksei voi kuusikymppisenä matkustaa yksin tai kavereiden kanssa?

No se oli esimerkki, en tunne mainosta, mutta se että.lähdetään matkustamaan muiden miesten kanssa , niin on minusta kyseenalaista. Kaikki reissut suunnitellaan poikien reissut.

Miehen voisi vapauttaa homo avioliittoon jos reissut poikien kanssa on niin ihkuu..

että ei tarvi naista etsiä kun on niitä miehiä joiden kanssa yöpyä. Mitä luulet, miten nainen tunter asemansa tässä perheessä kun mies matkaa ympäri vuoden poikien kanssa ja ei suunnittele lasten ja vaimon kanssa mitään.

Vierailija kirjoitti:

No se oli esimerkki, en tunne mainosta, mutta se että.lähdetään matkustamaan muiden miesten kanssa , niin on minusta kyseenalaista. Kaikki reissut suunnitellaan poikien reissut.

Miehen voisi vapauttaa homo avioliittoon jos reissut poikien kanssa on niin ihkuu..

että ei tarvi naista etsiä kun on niitä miehiä joiden kanssa yöpyä. Mitä luulet, miten nainen tunter asemansa tässä perheessä kun mies matkaa ympäri vuoden poikien kanssa ja ei suunnittele lasten ja vaimon kanssa mitään.

Ai jaa. No minä olen kohta kuuskymppinen nainen ja matkustelen paljon siskoni ja ystävieni kanssa. Mikä tekee siitä kyseenalaista?

no ei tuossa mikään ellet jätä huomioimatta jotain, jos mies vain ilmoittaa, että tulle kalareissu ja vuorikiioeily ja safari ja mailman ympärysmatka niin että lapset.ja vaimo jäävät kuin nalli kalliolle koska heiltähän ei edes kysytty mihin haluaisivat, ei koska miehen poikuen reissut on niiin tärkeet.

Vierailija kirjoitti:

Kun monesti on kuullut vaikka kuinka pienten lasten isät sekoavat ja jättävät perheen, tajuavatko jotenkin että nyt ollaan palllo jalassa, ja pitää harata vastaan. Kuinka kauan mies edes jaksaa jotain rillutteluelämää.

Voihan ne kaveritkin saada lapsia eikä jaksa enää käydä jossain porukalla, sittenkö tämä perheestään irtisanoutunut rilluttelee yksin tuolla, aika säälittävää kun ajattelee, että vaikka kuusikymppisenä kittaa kaljaa jossain kuppilassa sen sijaan että matkustaisi perheen kanssa .

Ei niitä kaikkia tosiaan pitkään mikään rilluttelu kiinnosta, kaikkia ei aluksikaan. Mutta moni sitten oppii olemaan ihan tyytyväisenä sinkkuelämässään muuten. Esim. oma exäni lähti kun ei kestänyt lapsiperheen hälyä ja menoa, ja on elänyt sinkkuna siitä asti. Ei rilluttele eikä mene, vaan elelee aika erakkomaista elämäänsä tyytyväisenä. Hän vaan ei oikein ollut parisuhde- ja perheihmisiä koskaan. Näin ajat sitten jo erosurun surtuani pystyn samaistumaan häneenkin, ja ymmärrän että ei siinä olisi mitään järkeä ollut jos hän olisi väen väkisin uhrannut elämänsä pysyen elämäntilanteessa joka häntä kovasti ahdisti. Minullekin lopulta parempi, ettei jaloissa pyöri äkäistä ahdistunutta ukkoa.