Miksi kiusaatte lapsianne uskonnolla?
En ymmärrä miksi uskovaiset vanhemmat kiusaatte lapsianne omalla vakaumuksellanne? eikö olisi hyvä antaa lapsen sitten aikuisena itse päättää vakaumustaan? te uskovaiset jätätte kamalat arvet lapsiinne.
Kommentit (51)
En ole uskovainen, mutta eihän sitä vakaumusta voi lapselle pakottaa, vaikka lapsen kasvattaisikin uskonnollisesti. Lapsella on kuitenkin omat ajatukset uskonnollisista asioista, kasvatuksesta huolimatta.
Usko on voimavara oikein käytettynä. Väärin käytettynä se on ahdistavaa. Suomessa on uskonnonvapaus, vapaus uskoa tai olla uskomatta.
Perverssit ideat pitää istuttaa lapseen silloin kun tämä on henkisesti täysin puolustuskyvytön.
Mun lapsi saa käsitellä asian itse. Pidän uskoa henkilökohtaisena asiana.
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvä asia ole kiusaamista.
Onhan se kun raahataan lasta kokouksesta toiseen. Siellä hän näkee kaikenlaista pelottavaa mm kielillä puhumista, kaatuilua yms. Ei lapsi tuollaisiin vapaaehtoisesti mene.
Perverssit ideat pitää istuttaa lapseen silloin kun tämä on henkisesti täysin puolustuskyvytön.
Aloittajan kyvyt eivät riitä vastata esim. viestiin nro 2.
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvä asia ole kiusaamista.
Niin ne ajattelivat Pioneereissa ja Hitler Jugendissakin.
Samaa mietin kuin aloittajakin. Lapset tuli jossain meilenhäiriössä kastettua kirkon jäseniksi. Nyt he joutuvat pääsiäisenä kuuntelemaan kuinka lähi idässä kidutettiin ihmisiä kuoliaiksi naulaamalla heitä parruihin kiinni. Ja kun juuri näiltä lähi-idän uutisilta lapsia yrittää tässä päivittäisessä elämässä suojella, siellähän ei meininki ole muuttunut mihinkään kahden tuhannen vuoden aikana, tekniikat vaan on kehittyneet. Ja jouluna muistellaan että hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää. Kristinuskon tapakulttuuri luo erinomaisen alustan ahdistukselle ja masennukselle, jota elämän kuprut voi sitten vapaasti ruokkia.
Harmittaa että tuli tehtyä tällainen moka. Koulun elämäntaidon opettussuunnitelmakin oli niin paljon enemmän tässä elämässä kiinni kuin uskonnonopetus, että taitaa olla aika tehdä päätöksiä. Lapsen herkkä kasvun ja kehityksen aika on niin lyhyt, että siinä pitää keskittyä loogisen ajattelun kehittämiseen, ei huuhaahan.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin kuin aloittajakin. Lapset tuli jossain meilenhäiriössä kastettua kirkon jäseniksi. Nyt he joutuvat pääsiäisenä kuuntelemaan kuinka lähi idässä kidutettiin ihmisiä kuoliaiksi naulaamalla heitä parruihin kiinni. Ja kun juuri näiltä lähi-idän uutisilta lapsia yrittää tässä päivittäisessä elämässä suojella, siellähän ei meininki ole muuttunut mihinkään kahden tuhannen vuoden aikana, tekniikat vaan on kehittyneet. Ja jouluna muistellaan että hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää. Kristinuskon tapakulttuuri luo erinomaisen alustan ahdistukselle ja masennukselle, jota elämän kuprut voi sitten vapaasti ruokkia.
Harmittaa että tuli tehtyä tällainen moka. Koulun elämäntaidon opettussuunnitelmakin oli niin paljon enemmän tässä elämässä kiinni kuin uskonnonopetus, että taitaa olla aika tehdä päätöksiä. Lapsen herkkä kasvun ja kehityksen aika on niin lyhyt, että siinä pitää keskittyä loogisen ajattelun kehittämiseen, ei huuhaahan.
Epäilemättä harmittaa. Minuakin harmittaisi, jos olisin niin tyhmä, etten tajuaisi, että vanhempi voi ihan ilmoittamalla hoitaa lapsen eroamisen kirkosta.
Ap, itsekin altistat lapsesi omille näkemyksillesi. Sitäpaitsi usko ja uskonta käsittää muutakin kuin sen helluntai- tai lestadiolaisuusmeiningin. Me olemme evankelisluterilainen perhe. Usko näkyy perheessämme niinkin radikaalisti kuin siunauksen toivottamisena toisillemme. Rukoilemme aina, jos lapsi haluaa. Kirkkoon lapset olisivat halunneet mukaan monta kertaa, mutten ole vielä ottanut, koska se on ensinnäkin lapsille melko pitkä aika istua paikoillaan vain kuuntelemassa hiljaa ja toisekseen se on ihana, oma, pieni hiljentymishetkeni arjen keskellä. Muutoin olemme aivan normi perhe, et tasan erottaisi ulospäin, uskommeko vai emme. No minulla on risti kaulassa ja miehellä hervottoman kokoinen risti-ornamentti tatuointi, mutta noin muuten.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin kuin aloittajakin. Lapset tuli jossain meilenhäiriössä kastettua kirkon jäseniksi. Nyt he joutuvat pääsiäisenä kuuntelemaan kuinka lähi idässä kidutettiin ihmisiä kuoliaiksi naulaamalla heitä parruihin kiinni. Ja kun juuri näiltä lähi-idän uutisilta lapsia yrittää tässä päivittäisessä elämässä suojella, siellähän ei meininki ole muuttunut mihinkään kahden tuhannen vuoden aikana, tekniikat vaan on kehittyneet. Ja jouluna muistellaan että hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää. Kristinuskon tapakulttuuri luo erinomaisen alustan ahdistukselle ja masennukselle, jota elämän kuprut voi sitten vapaasti ruokkia.
Harmittaa että tuli tehtyä tällainen moka. Koulun elämäntaidon opettussuunnitelmakin oli niin paljon enemmän tässä elämässä kiinni kuin uskonnonopetus, että taitaa olla aika tehdä päätöksiä. Lapsen herkkä kasvun ja kehityksen aika on niin lyhyt, että siinä pitää keskittyä loogisen ajattelun kehittämiseen, ei huuhaahan.
Toki elämästään saa vaikeaa ja ahdistavaa jos siitä sellaista haluaa tehdä. Ei sillä ole uskonnon kanssa mitään tekemistä.
Voi teitä ateisteja ja alakerran käryreitä, vielä enemmän tuntuu pahalta lastenne vuoksi, jotka tekonne kantavat :(
Pitäisiköhän sinun ap muuttaa Pohjois-Koreaan? Se on ateistinen maa. Uskonnonharjoituksesta rangaistaan. Oikea ateistien onnela ja niin hyvin pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä ateisteja ja alakerran käryreitä, vielä enemmän tuntuu pahalta lastenne vuoksi, jotka tekonne kantavat :(
Lopeta höpötys ja satujen kertomien ja menehän lukemaan Raamattua, kun työtkään ei tunnu sinua painavan.
Olen ateisti ja hävettää ajatus siitä, että mut yhdistetään jollain tavalla ap:n kaltaisiin höyrypäihin. Surkuhupaisin esimerkki on tuo viesti nro 10. Ap (joka varmasti on kirjoittanut myös viestin nro 10) taitaa olla henkisesti suunnilleen yläasteikäisen tasolla.
Miksi kaikki uskovaiset rinnastetaan joihinkin hartaisiin herännäisliikkeisiin? Ei meillä ravata missään kokouksissa katselemassa kun ihmiset kaatuilee ja puhuu kielillä.
Meillä viisivuotias kiusaa itseään miettimällä, että sadan vuoden päästä on jo kuollut. Tällä hetkellä lapsi taitaa kallistua Jeesuksen puoleen ihan omasta tahdostaan, joskin kuulemma pelkää kuolemaa silti.
Itse olen koko ajan sanonut, että en usko mihinkään tai ehkä jonkinlaiseen buddhalaiseen maailmansieluun, mutta lapsi voi uskoa mihin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisiköhän sinun ap muuttaa Pohjois-Koreaan? Se on ateistinen maa. Uskonnonharjoituksesta rangaistaan. Oikea ateistien onnela ja niin hyvin pärjää.
Blaa baa bla blaa. B lab blab blab blaa. Blab bab bab blaa. Tuolta sun viesti kuulostaa.
Ei hyvä asia ole kiusaamista.