Vierailija

No, siis, hulluhan mä olen. Asia vain on niin, että en oikein osaa puhua tuntemuksistani. En ymmärrä tunneasioita. Mulla on kestänyt hyvin kauan tajuta, että juuri tämä tietty juttu on ongelma. Pääni tuntuu siis käyvän ylikierroksilla. Laaksossa on liikaa muumeja. Tämä on aina ollut ongelma. En pysty keskittymään kuin yksin ja tietyssä paikassa. Joskus en osaa heti edes lukea kelloa. Ajatukset vain sinkoilevat päällekkäin. Joskus pukeutuminenkin ja muut yksinkertaiset askareet viivästyvät, koska mun päässä vaan vilisee. Voin istua tunteja paikallani, enkä pitkästy, koska mun ajatukset on niin villejä.

Mua pidetään rauhallisena. Mä en suutu koskaan. Mä olen loputtoman kärsivällinen. Mutta tää mun pääni! Ajatukset, värit ja äänet vaan sinkoilee ees ja taas jatkuvasti ja joka päivä. Joskus ylikeskityn johonkin. Se voi olla vaikka mitä. Saatan lähteä kävelylle, enkä voi lopettaa, on pakko kävellä monta tuntia. Kaupassa saatan seistä pienen ikuisuuden hyllyn edessä, kun pitää saattaa tietty ajatusprosessi loppuun. Kotoa lähteminen kestää, kun pitää tarkastaa liesi ja vesihanat moneen kertaan. Joskus olen ihan oikeasti fyysisesti jähmettynyt niin, ettei edes silmämunat liiku. Ajatukset joko seisoo tai vilistää hirveää tahtia, enkä pysty vaan lähtemään liikkeelle. En pysty vastaamaan, jos joku puhuu mulle tuolloin. On kuin olisin jossain todella kaukana oikeasti.

En ole oikeasti koskaan tavannut ihmistä, jolla olisi yhtä vilkas mielikuvitus kuin mulla. Tai se ei ole käynyt ilmi. Mun aivot vaan käy liian nopeasti ja pyörittää liikaa ohjelmia samanaikaisesti. Tätä mulla on ollut aina. En ole työkykyinen tämän takia. Mua on koitettu diagnosoida, mutta ei se tunnu onnistuvan. En osaa edes käyttäytyä niin kuin pitäisi. Mikään ei näy naamasta, ei edes kova fyysinen kipu. Mä en ymmärrä ihmisiä, mutta osaan näytellä hyvin jonkin aikaa. Olen oppinut tarkkailemalla ja kirjoista lukemalla. Mulla ei oikein ole luontaista kykyä ymmärtää ihmisiä, mutta koska halua ymmärtää on löytynyt, olen opiskellut. Olen kyllä esim. kasvosokea, sille en oikein mahda mitään.

Mitä tämä on, hyvä av? Mulla on epäsopivia diagnooseja iso joukko, kun joku diagoosi on aina pitänyt laittaa. Mun pääni on kuin tietokone, joka koittaa pyörittää liikaa ohjelmia samaan aikaan, ja siinä kestää ja kestää, eikä mitään ehkä tapahdu ikinä.

Apua olen koittanut hakea jo kohta kahdeksan vuotta. Vanhemmat aikanaan suuttui, jos päiväkodista tai koulusta tuli huolestuneita viestejä, kun kuulemma olin vaan jokin eksentrinen nero, jossa ei ole mitään vikaa. Luulen, että jotain vikaa taitaa sittenkin olla.

  • ylös 35
  • alas 2

Sivut

Kommentit (47)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Joskus mietin, voisiko tämä olla add tai adhd. Asperger mulla on diagnosoitu, mutta jotenkin sitä on vaikea uskoa.

Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samanlainen ja diagnoosia ei ole.

Tapahtuuko sulle tuota fyysistä jähmettymistä? Tuota, että keho vaan halvaantuu, eikä pääse liikkeelle? Kysyn vaan, kun tuosta harvemmin puhutaan. Oikeastaan olisi helpottavaa puhua siitä. Joskus seurasin varmaan vartin, kun eksäni koitti saada mua reagoimaan, enkä mä pystynyt liikkumaan. Se alkoi olla aika paniikissa. Se oli aika epämiellyttävä kokemus.

Ap

  • ylös 10
  • alas 0
Vierailija

Oisko asperger? En tarkoita loukata. Itselläni on ja pystyn samaistumaan hieman. Sinusta tulisi varmasti hyvä taiteilija, itse en ole-

Vierailija

En ehtinyt lukenut tota sun päivitystä ap. Ehkä kyseessä onkin joku muu kuin asperger.

T: 4

Vierailija

Ei tapahdu. Olen erittäin nopea. Saan lautasen kiinni ennen kuin se putoaa lattialle.
Ainoan kerran kun aivot ovat olleet "hiljaa" söin Klotriptyl mite -lääkettä selkään.

Vierailija

Minulla samaa, lievempänä. En ymmärrä ihmisiä, jotka tylsistyvät. Minulla ei ole koskaan tylsää, kiitos aivojeni. ADD:tä ehdottaisin myös. Mutten haluaisi lääkitystä tähän, tämä piirre olennainen osa minua.

  • ylös 19
  • alas 0
Vierailija

Pitää vielä mainita, että arvostakaa työkykyisyyttänne, jos teillä sellainen on. Mä opiskelin aikanaan yliopistossa ja halu edetä jotenkin oli kova, mutta mä työnsin itseni aika äärirajoille. Kärsin vuosia aistiharhoista, luulen, että stressin takia. Sittemmin nuo harhat ovat palanneet aika helposti, jos on stressiä.

Ap

  • ylös 16
  • alas 0
Vierailija

Neurologian puolelta lähtisin etsimään vastauksia, en psykiatrian. Kirjoituksesi oli ihan johdonmukainen, eli en sinua luonnehtisi "hulluksi". Nuo pakko-oireet ja jumittaminen vaivaavat itseäsi? Oletko käynyt neuropsykologilla koskaan? Vaikutat persoonalliselta ja mielenkiintoiselta ihmiseltä ja itse olen vähän kateellinen tuosta rikkaasta sisäisestä maailmastasi :)

P.S Tarvitseeko kaikkien ihmisten olla ns. taviksia ?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oisko asperger? En tarkoita loukata. Itselläni on ja pystyn samaistumaan hieman. Sinusta tulisi varmasti hyvä taiteilija, itse en ole-

AS on tosiaan diagnosoitu. Serkullani on sama diagnoosi. Meidän suvussa tuntuu olevan jotain kummaa. Moni on tosi luova, taiteilijoita löytyy, hulluja erakkoja samaten. Teen muuten taidetta itsekin, en nyt työkseni, mutta se on elintärkeä purkautumiskeino. Se on kuin hengittäminen.

Kuitenkin olen todella erilainen kuin tapaamani AS-ihmiset. Voi tietty johtua siitäkin etten vaan ole ujo. En osaa hävetä itseäni, jos en ole ketään vahingoittanut.

Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Joskus mietin, voisiko tämä olla add tai adhd. Asperger mulla on diagnosoitu, mutta jotenkin sitä on vaikea uskoa.

Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samanlainen ja diagnoosia ei ole.

Tapahtuuko sulle tuota fyysistä jähmettymistä? Tuota, että keho vaan halvaantuu, eikä pääse liikkeelle? Kysyn vaan, kun tuosta harvemmin puhutaan. Oikeastaan olisi helpottavaa puhua siitä. Joskus seurasin varmaan vartin, kun eksäni koitti saada mua reagoimaan, enkä mä pystynyt liikkumaan. Se alkoi olla aika paniikissa. Se oli aika epämiellyttävä kokemus.

Ap

Tunnen yhden miehen, joka jähmettyy joskus samalla tavalla. Hän on aspergerpiirteinen ellei aperger. Vähitäänkin jotakin neurologista poikkeavuutta. Hänellä on myös persoonallisuushäiriö ja toisinaan ticoireita kun on ajatuksissaan. Syytä jähmettymiselle en tiedä, onko psyykkistä vai neurologistaustaista. Mene AP lääkäriin. Aivosi saattavat olla vain poikkeavat tai sitten kyseessä on pieniä aivoverenvuotoja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei tapahdu. Olen erittäin nopea. Saan lautasen kiinni ennen kuin se putoaa lattialle.
Ainoan kerran kun aivot ovat olleet "hiljaa" söin Klotriptyl mite -lääkettä selkään.

Mä olen vaan hyvä lyömään mua kohti tulevat asiat muualle. Mun aivot rauhoittuu vähän alkoholista, joskus, joskus meno on kahta kauheampi. Painin alkoholismin kanssa vuosia. Välillä uhkapelaaminen alkoholilla tuntui vaan hyvältä idealta. Jos oli 70%:n mahdollisuus, että päässä ei enää vilise, tartuin siihen aika usein.

Ap

Vierailija

Mitä diagnooseja sinulle on tarjottu? Ocd eli pakko-oireet varmaan ainakin? Nekin saattavat toki nimensä mukaisesti olla vain yksi oireisto ja osa jotain muuta, esim. autismin kirjoon kuuluvaan oireyhtymää. En oikeastaan usko, että mitään kaiken kattavaa diagnoosia on sinulle edes saatavilla, vaan oireesi ovat osa monimuotoista kirjoa. Joidenkin kanssa varmasti opit vuosien myötä elämään yhä paremmin, ja jopa nauttimaan vilkkaan mielikuvituksesi tuomista maailmoista. Sen sijaan pakko-oireista käyttäytymistä voidaan hillitä lääkinnällisestikin, tosin hintana saattaa olla myös sen mielikuvitusmaailman kapeutuminen.

Vierailija

Minulla on tuollainen miniä. Aluksi oudoksuin, mutta hänen hulabaloonsa tottui, eikä se enää tunnu oudolle. Hän on vain sellainen persoona, aika ihana loppujen lopuksi.

Vierailija

Osittain samaa mulla, mutta myös eroavaisuuksia löytyy (osaan aika hyvin lukeja ihmisiä ja mulla on erinomainen kasvomuisti). "Hulluhan" minä olen aina kai ollut (lainausmerkeissä siksi, että kuka lopulta määrittelee mitä hulluus on) ja miettinyt lähes aina miksi olen tällainen kuin olen. Masennusdiagnoosi löytyy joo, ja syömis- ja ahdistuneisuushäiriö, mutta varmaan on jotain muutakin. Tai sitten se on vaan osa persoonallisuutta... Meilläkin on suvussa tosi paljon taiteellisia ihmisiä (ja myös mt-ongelmaisia). Minäkin olen aika taiteellinen, mutta ajoittain paheneva masennus on vähän latistanut luomisintoani. Ja en ole koskaan kehittynyt kovin hyväksi missään, koska harrastusinto loppui aina yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

Saanko kysyä mitä teet työksesi, ap? Ilmeisesti kuitenkin olet saanut opiskeltua ja pärjäät työssäsi? Minulla on se suunta vähän hukassa, tällä hetkellä olen masennuksen takia sairaslomalla.

Vierailija

Lasten syntymä auttoi hillitsemään oman villin pääni. Opettelin tietoisesti rauhoittumaan. Tarvitsen yhä paljon aikaa yksin. Rauhoittumisen ikävä puoli on ollut luovuuden kuihtuminen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Neurologian puolelta lähtisin etsimään vastauksia, en psykiatrian. Kirjoituksesi oli ihan johdonmukainen, eli en sinua luonnehtisi "hulluksi". Nuo pakko-oireet ja jumittaminen vaivaavat itseäsi? Oletko käynyt neuropsykologilla koskaan? Vaikutat persoonalliselta ja mielenkiintoiselta ihmiseltä ja itse olen vähän kateellinen tuosta rikkaasta sisäisestä maailmastasi :)

P.S Tarvitseeko kaikkien ihmisten olla ns. taviksia ?

Neuropsykiatrian polilla tuo asperger joskus diagnosoitiin. Tämä tosiaan vaivaa, kun oireet vaikuttavat merkittävästi toimintakykyyn ja hankaloittavat elämää.

Joskus olen pohtinut, luopuisinko tuosta sisäisestä maailmastani ollakseni toimintakykyisempi. Siis tästä positiivisesta puolesta. En tiedä. Pitäisi ensin koeajaa toisenlaiset aivot.

Musta nuo ns. tavikset on kaikkea muuta kuin tylsiä. Mua kiehtoo ihmiset ihan loputtomasti. Kiertelin vuosia ja vuosia baareissa puhumassa ihmisten kanssa, kuuntelemassa ihmisiä. Jokainen ihminen on vähän niin kuin jokin tosi mielekiintoinen romaani. Moni tuntui vielä etsivän kuuntelijaa. Tykkäsin etenkin vanhemmista ihisistä, kun sitten ei ullut ihastumisia niin paljon.

Ap

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla