Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä mua vaivaa? Nämä aivot ei varmasti ole ihan tavanomaisimmat.
05.04.2016 |
No, siis, hulluhan mä olen. Asia vain on niin, että en oikein osaa puhua tuntemuksistani. En ymmärrä tunneasioita. Mulla on kestänyt hyvin kauan tajuta, että juuri tämä tietty juttu on ongelma. Pääni tuntuu siis käyvän ylikierroksilla. Laaksossa on liikaa muumeja. Tämä on aina ollut ongelma. En pysty keskittymään kuin yksin ja tietyssä paikassa. Joskus en osaa heti edes lukea kelloa. Ajatukset vain sinkoilevat päällekkäin. Joskus pukeutuminenkin ja muut yksinkertaiset askareet viivästyvät, koska mun päässä vaan vilisee. Voin istua tunteja paikallani, enkä pitkästy, koska mun ajatukset on niin villejä.
Mua pidetään rauhallisena. Mä en suutu koskaan. Mä olen loputtoman kärsivällinen. Mutta tää mun pääni! Ajatukset, värit ja äänet vaan sinkoilee ees ja taas jatkuvasti ja joka päivä. Joskus ylikeskityn johonkin. Se voi olla vaikka mitä. Saatan lähteä kävelylle, enkä voi lopettaa, on pakko kävellä monta tuntia. Kaupassa saatan seistä pienen ikuisuuden hyllyn edessä, kun pitää saattaa tietty ajatusprosessi loppuun. Kotoa lähteminen kestää, kun pitää tarkastaa liesi ja vesihanat moneen kertaan. Joskus olen ihan oikeasti fyysisesti jähmettynyt niin, ettei edes silmämunat liiku. Ajatukset joko seisoo tai vilistää hirveää tahtia, enkä pysty vaan lähtemään liikkeelle. En pysty vastaamaan, jos joku puhuu mulle tuolloin. On kuin olisin jossain todella kaukana oikeasti.
En ole oikeasti koskaan tavannut ihmistä, jolla olisi yhtä vilkas mielikuvitus kuin mulla. Tai se ei ole käynyt ilmi. Mun aivot vaan käy liian nopeasti ja pyörittää liikaa ohjelmia samanaikaisesti. Tätä mulla on ollut aina. En ole työkykyinen tämän takia. Mua on koitettu diagnosoida, mutta ei se tunnu onnistuvan. En osaa edes käyttäytyä niin kuin pitäisi. Mikään ei näy naamasta, ei edes kova fyysinen kipu. Mä en ymmärrä ihmisiä, mutta osaan näytellä hyvin jonkin aikaa. Olen oppinut tarkkailemalla ja kirjoista lukemalla. Mulla ei oikein ole luontaista kykyä ymmärtää ihmisiä, mutta koska halua ymmärtää on löytynyt, olen opiskellut. Olen kyllä esim. kasvosokea, sille en oikein mahda mitään.
Mitä tämä on, hyvä av? Mulla on epäsopivia diagnooseja iso joukko, kun joku diagoosi on aina pitänyt laittaa. Mun pääni on kuin tietokone, joka koittaa pyörittää liikaa ohjelmia samaan aikaan, ja siinä kestää ja kestää, eikä mitään ehkä tapahdu ikinä.
Apua olen koittanut hakea jo kohta kahdeksan vuotta. Vanhemmat aikanaan suuttui, jos päiväkodista tai koulusta tuli huolestuneita viestejä, kun kuulemma olin vaan jokin eksentrinen nero, jossa ei ole mitään vikaa. Luulen, että jotain vikaa taitaa sittenkin olla.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla jotain traumoja?
On oikeastaan. On tapahtunut tällainen vähän vakavampi juttu. Dissosiaatiohäiriö on yksi mun dagnooseista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko asperger? En tarkoita loukata. Itselläni on ja pystyn samaistumaan hieman. Sinusta tulisi varmasti hyvä taiteilija, itse en ole-
AS on tosiaan diagnosoitu. Serkullani on sama diagnoosi. Meidän suvussa tuntuu olevan jotain kummaa. Moni on tosi luova, taiteilijoita löytyy, hulluja erakkoja samaten. Teen muuten taidetta itsekin, en nyt työkseni, mutta se on elintärkeä purkautumiskeino. Se on kuin hengittäminen.
Kuitenkin olen todella erilainen kuin tapaamani AS-ihmiset. Voi tietty johtua siitäkin etten vaan ole ujo. En osaa hävetä itseäni, jos en ole ketään vahingoittanut.
Ap
En minäkään pysty kovin hyvin samaistumaan muihin aspergereihin. Viihdyn paremmin neurotyypillisten seurassa. En ymmärrä miksi, mutta muut aspergerit saavat minut ärsyyntymään, en kuitenkaan koskaan näytä tätä ärsyyntymistä. Tuntuu, että minä myös niin ikään ärsytän heitä. Mutta aspergereitahan on toki erilaisia.
En minäkään ole sillä tavalla ujo, mutta joskus se kynnys vaan ylittyy ja alkaa ahdistamaan. Väsyn sosiaalisesta toiminnasta kuten aspergerit yleensä ja en pysty silloin hoitamaan hyvin sosiaalista kanssakäymistä vaativia juttuja.
Kuulostaa aloituksen perusteella että olisit pajareissa jatkuvasti. Koita ganjaa jos se korjaantuis sillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osittain samaa mulla, mutta myös eroavaisuuksia löytyy (osaan aika hyvin lukeja ihmisiä ja mulla on erinomainen kasvomuisti). "Hulluhan" minä olen aina kai ollut (lainausmerkeissä siksi, että kuka lopulta määrittelee mitä hulluus on) ja miettinyt lähes aina miksi olen tällainen kuin olen. Masennusdiagnoosi löytyy joo, ja syömis- ja ahdistuneisuushäiriö, mutta varmaan on jotain muutakin. Tai sitten se on vaan osa persoonallisuutta... Meilläkin on suvussa tosi paljon taiteellisia ihmisiä (ja myös mt-ongelmaisia). Minäkin olen aika taiteellinen, mutta ajoittain paheneva masennus on vähän latistanut luomisintoani. Ja en ole koskaan kehittynyt kovin hyväksi missään, koska harrastusinto loppui aina yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.
Saanko kysyä mitä teet työksesi, ap? Ilmeisesti kuitenkin olet saanut opiskeltua ja pärjäät työssäsi? Minulla on se suunta vähän hukassa, tällä hetkellä olen masennuksen takia sairaslomalla.
Sori, luin huolimattomasti tuon aloitusviestin. Et siis ole työkykyinen... Mitä alaa opiskelit?
Hehee, luonnontieteellisessä tiedekunnassa opiskelin yliopistossa. Siellä muuten usein opetin muita, kun luennoitsijat selitti epäselvästi ja itse otin innokkaasti asioista selvää. Sitten tentissä oli hyvä kun muistin oman nimeni. Se asioiden selittäminen selvästi oli mun juttu näköjään. Mua pyydettiin useaan otteeseen pitämään epävirallisia luentoja, mutta kun tämä mun pää on mitä on, en voinut lupautua. Ilmestyin sitten vaan satunnaisesti pelastamaan muita selityksilläni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä diagnooseja sinulle on tarjottu? Ocd eli pakko-oireet varmaan ainakin? Nekin saattavat toki nimensä mukaisesti olla vain yksi oireisto ja osa jotain muuta, esim. autismin kirjoon kuuluvaan oireyhtymää. En oikeastaan usko, että mitään kaiken kattavaa diagnoosia on sinulle edes saatavilla, vaan oireesi ovat osa monimuotoista kirjoa. Joidenkin kanssa varmasti opit vuosien myötä elämään yhä paremmin, ja jopa nauttimaan vilkkaan mielikuvituksesi tuomista maailmoista. Sen sijaan pakko-oireista käyttäytymistä voidaan hillitä lääkinnällisestikin, tosin hintana saattaa olla myös sen mielikuvitusmaailman kapeutuminen.
Ocd:tä ei ole tarjottu. Tosin olen itse pohtinut sitä mahdollisuutta. Jos elämässä on stressiä, tietynlaiset oireet lisääntyvät. Saatan esim. saada päähäni, että joku todennäköisest hyökkää kimppuuni ja kulutan aika paljon aikaa miettimällä ratkaisuja. Saatan pakata rinkkaa pakomatkan varalta, koska jos en tee sitä, se ahdistaa liikaa. Tiedostan, etteivät ne jutut ole tosia, mutta silti pitää vaan varauta.
Vaikuttaa tosiaan siltä, ettei nämä jutut mene siististi yhteen lokeroon.
Ap
Minulla on muuten myös tuota "jäätymistä". Se on kauhea tunne. Siinä kun tajuaa tilanteen, mutta ei pysty tekemään mitään. Minulla tuo selkeästi liittyy stressiin. Jos on paljon stressaavia asioita/tilanteita niin sitä tapahtuu useammin. Varsinaisia aistiharhoja minulla ei ole koskaan ollut, mutta silloin kun on paljon stressiä niin selkeästi pakko-oireet pahenevat ja tulee pakkoajatuksia (jos nyt kävelen tuon sillan yli niin se romahtaa, jos lähden nyt ulos enkä 5 min. päästä niin jotain pahaa tapahtuu jne.), vähän sellaista harhaista menoa.
En tiedä voisiko minulla olla epävakaa persoonallisuushäiriö. Sitä olen joskus epäillyt. Sitähän on olemassa montaa eri tyyppiä. Itse en ihan täysin kaikkia kriteereitä täytä (en käytä päihteitä tai vahingoita itseäni tietoisesti), mutta paljon on samaakin. Ihmisuhteet eivät myöskään ole erityisen ongelmaisia minulla, sillä olen aika lailla erakoitunut. Jossain vaiheessa aloin irrotautumaan kaikista "ylimääräisistä" ihmisistä elämässäni ja se on tuonut jonkinlaista vapautta tähän elämään. En halua ylläpitää ystävyyssuhteita vain siksi koska se on normaalia ja niin kuuluu tehdä. En itse kaipaa ystäviä, päinvastoin, mitä enemmän elämässäni on ihmisiä sitä ahdistuneempi olen. Pidän kyllä ihmisistä, en ole mielestäni ujo enkä kovin hiljainenkaan, rakastan kuunnella muiden elämäntarinoita. En vain tahdo olla liian läheisissä väleissä kenenkään kanssa.
Sanotaan, että ongelmani ovat pahentuneet vuosien saatossa. Parikymppisenä vielä jaksoin yrittää ja esittää normaalia, mutta nyt en ole vuosiin enää jaksanut. Toisaalta se on ihan hyväkin, oikeastaan vihdoin pystyn hyväksymään itseni tällaisena kuin olen. (vaikka välillä ihmetytänkin itseäni, niin hyvässä kuin pahassa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
100% varmasti ainakin ADD (en usko että ADHD). Googleta ja tutustu.
Piirteitä on moneenkin, mutta mitä väliä? Opettele tulemaan ongelman kanssa toimeen ja elä elämääsi eteenpäin. Keskity asoihin, joissa olet hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko asperger? En tarkoita loukata. Itselläni on ja pystyn samaistumaan hieman. Sinusta tulisi varmasti hyvä taiteilija, itse en ole-
AS on tosiaan diagnosoitu. Serkullani on sama diagnoosi. Meidän suvussa tuntuu olevan jotain kummaa. Moni on tosi luova, taiteilijoita löytyy, hulluja erakkoja samaten. Teen muuten taidetta itsekin, en nyt työkseni, mutta se on elintärkeä purkautumiskeino. Se on kuin hengittäminen.
Kuitenkin olen todella erilainen kuin tapaamani AS-ihmiset. Voi tietty johtua siitäkin etten vaan ole ujo. En osaa hävetä itseäni, jos en ole ketään vahingoittanut.
Ap
En minäkään pysty kovin hyvin samaistumaan muihin aspergereihin. Viihdyn paremmin neurotyypillisten seurassa. En ymmärrä miksi, mutta muut aspergerit saavat minut ärsyyntymään, en kuitenkaan koskaan näytä tätä ärsyyntymistä. Tuntuu, että minä myös niin ikään ärsytän heitä. Mutta aspergereitahan on toki erilaisia.
En minäkään ole sillä tavalla ujo, mutta joskus se kynnys vaan ylittyy ja alkaa ahdistamaan. Väsyn sosiaalisesta toiminnasta kuten aspergerit yleensä ja en pysty silloin hoitamaan hyvin sosiaalista kanssakäymistä vaativia juttuja.
Mäkin tunnun olevan AS-ihmisten mielestä ärsyttävä. Siis usein, ei aina. Yksilöitähän kaikki ovat.
Mäkin väsyn sosiaalisuudesta. Pitää ponnistella aika paljon, ja siitä saattaa jäädä kummallinen olo moneksi päiväksi.
Onneksi muuten maailma on käynyt vähän ymmärtäväisemmäksi. Noin jonkin verran.
Ap
Mulla on samaa ja mulla on Asperger, vaikeaoireisena. Tämä on välillä aika rasittavaa, mutta eipä ole koskaan tylsää. Joskus jatkuva ajattelu ja mielettömän vilkas mielikuvitus vie kuitenkin voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on muuten myös tuota "jäätymistä". Se on kauhea tunne. Siinä kun tajuaa tilanteen, mutta ei pysty tekemään mitään. Minulla tuo selkeästi liittyy stressiin. Jos on paljon stressaavia asioita/tilanteita niin sitä tapahtuu useammin. Varsinaisia aistiharhoja minulla ei ole koskaan ollut, mutta silloin kun on paljon stressiä niin selkeästi pakko-oireet pahenevat ja tulee pakkoajatuksia (jos nyt kävelen tuon sillan yli niin se romahtaa, jos lähden nyt ulos enkä 5 min. päästä niin jotain pahaa tapahtuu jne.), vähän sellaista harhaista menoa.
En tiedä voisiko minulla olla epävakaa persoonallisuushäiriö. Sitä olen joskus epäillyt. Sitähän on olemassa montaa eri tyyppiä. Itse en ihan täysin kaikkia kriteereitä täytä (en käytä päihteitä tai vahingoita itseäni tietoisesti), mutta paljon on samaakin. Ihmisuhteet eivät myöskään ole erityisen ongelmaisia minulla, sillä olen aika lailla erakoitunut. Jossain vaiheessa aloin irrotautumaan kaikista "ylimääräisistä" ihmisistä elämässäni ja se on tuonut jonkinlaista vapautta tähän elämään. En halua ylläpitää ystävyyssuhteita vain siksi koska se on normaalia ja niin kuuluu tehdä. En itse kaipaa ystäviä, päinvastoin, mitä enemmän elämässäni on ihmisiä sitä ahdistuneempi olen. Pidän kyllä ihmisistä, en ole mielestäni ujo enkä kovin hiljainenkaan, rakastan kuunnella muiden elämäntarinoita. En vain tahdo olla liian läheisissä väleissä kenenkään kanssa.
Sanotaan, että ongelmani ovat pahentuneet vuosien saatossa. Parikymppisenä vielä jaksoin yrittää ja esittää normaalia, mutta nyt en ole vuosiin enää jaksanut. Toisaalta se on ihan hyväkin, oikeastaan vihdoin pystyn hyväksymään itseni tällaisena kuin olen. (vaikka välillä ihmetytänkin itseäni, niin hyvässä kuin pahassa).
Tuo jäätyminen... Ah, joku on samanlaien, mutta eihän se toisaalta kiva ole. Jessus se on hirveää. Itse koitan nykyään keskittyä vain silmiin. Kun saan silmämunat liikkumaan, herään henkiin pikkuhiljaa. Sormet alkaa liikkua silmien jälkeen, ja sitten se on pien ohi. Se muistuttaa vähän unihalvauksia, joita olen myös kokenut.
Mulla on epäity persoonallisuushäiriöitä. Vetäytyvää ja epäluuloista, mutta sosiaalinen elämäni on ilmeisest liian vähäistä, jotta sosiaalisia ongelmia voisi kunnolla diagnosoida. Mäkin erakoidun vuosi vuodelta enemmän, ja tyytyväisyys elämään tuntuu kasvavan. Ei kai kaikki sitten tarvitse sosiaalista elämää samalla tavalla.
Mäkin oikeastaan pidän itsestäni vähäsen. En nyt inhoakaan. Työkyky olisi kiva tietty.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko asperger? En tarkoita loukata. Itselläni on ja pystyn samaistumaan hieman. Sinusta tulisi varmasti hyvä taiteilija, itse en ole-
AS on tosiaan diagnosoitu. Serkullani on sama diagnoosi. Meidän suvussa tuntuu olevan jotain kummaa. Moni on tosi luova, taiteilijoita löytyy, hulluja erakkoja samaten. Teen muuten taidetta itsekin, en nyt työkseni, mutta se on elintärkeä purkautumiskeino. Se on kuin hengittäminen.
Kuitenkin olen todella erilainen kuin tapaamani AS-ihmiset. Voi tietty johtua siitäkin etten vaan ole ujo. En osaa hävetä itseäni, jos en ole ketään vahingoittanut.
Ap
En minäkään pysty kovin hyvin samaistumaan muihin aspergereihin. Viihdyn paremmin neurotyypillisten seurassa. En ymmärrä miksi, mutta muut aspergerit saavat minut ärsyyntymään, en kuitenkaan koskaan näytä tätä ärsyyntymistä. Tuntuu, että minä myös niin ikään ärsytän heitä. Mutta aspergereitahan on toki erilaisia.
En minäkään ole sillä tavalla ujo, mutta joskus se kynnys vaan ylittyy ja alkaa ahdistamaan. Väsyn sosiaalisesta toiminnasta kuten aspergerit yleensä ja en pysty silloin hoitamaan hyvin sosiaalista kanssakäymistä vaativia juttuja.
Mäkin tunnun olevan AS-ihmisten mielestä ärsyttävä. Siis usein, ei aina. Yksilöitähän kaikki ovat.
Mäkin väsyn sosiaalisuudesta. Pitää ponnistella aika paljon, ja siitä saattaa jäädä kummallinen olo moneksi päiväksi.
Onneksi muuten maailma on käynyt vähän ymmärtäväisemmäksi. Noin jonkin verran.
Ap
Ymmärrän paljonkin. Vaikutat todella mielenkiintoiselta ja fiksulta ihmiseltä enkä oikeasti usko siihen että olisit sairas tai mitään, vaikka työkyvytön oletkin. Toivottavasti kuitenkin jonkinlainen ratkaisu löytyy ja löydät suunnan elämälle. Tsemppiä paljon kaikkeen tulevaan.
T: 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla jotain traumoja?
On oikeastaan. On tapahtunut tällainen vähän vakavampi juttu. Dissosiaatiohäiriö on yksi mun dagnooseista.
Ap
Oletko käsitellyt tuota traumaasi esim. traumaterapiassa? Oletko perehtynyt traumaperäiseen stressihäiriöön (PTSD)? Uskon, että asiat joita ei osaa käsitellä ajatuksen tasolla purkautuvat erilaisina fyysisinä oireina ja tavallisesta poikevana käyttäytymisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla jotain traumoja?
On oikeastaan. On tapahtunut tällainen vähän vakavampi juttu. Dissosiaatiohäiriö on yksi mun dagnooseista.
Ap
Oletko käsitellyt tuota traumaasi esim. traumaterapiassa? Oletko perehtynyt traumaperäiseen stressihäiriöön (PTSD)? Uskon, että asiat joita ei osaa käsitellä ajatuksen tasolla purkautuvat erilaisina fyysisinä oireina ja tavallisesta poikevana käyttäytymisenä.
Edellinen psykologini oli sitä mieltä, että tuo trauma ja ehkä jokin neurologinen poikkeavuus on tehneet jotain yhteistyötä, ja ilman traumaa olisin varmaankin pärjännyt paremmin. Ja päinvastoin. Mulla kävi ehkä huono tuuri.
Ap
Oletko ajatellut jossain vaiheessa jatkaa opintoja? Sellainen omassa tahdissa opiskelu voisi olla sinulle hyödyksi ja jopa kuntouttavaa (kunhan ei vedä itseään äärirajoille).
Mulla oudointa on se, että ajattelen kiireessä liikankin loogisesti, kuulemma. Se kuulemma keino aistiylivirassa.
Kannattaa lukea ja tutustua ADD:hen. En osannnut ikinä epäillä itselleni sitä, koska kuva siitä oli ihan erilainen kuin miten ADD oikeasti vaikuttaa. Monet ADD:t on hyvinkin menestyneitä koulussa ja älykkäitä, minkä takia jää huomattavan usein diagnosoimatta kun mitään ongelmia ei näy. Varsinkin tyttölapset/naiset on alidiagnosoituja.
Moni kuvaamasi asia on klassinen ADD:n oire. ADD:hen on lääkekkin. Lääkitys voi helpottaa mm. sitä ylikeskittymisen vastakohtaista vilinää päässä, joka on juuri sellaista kuin aivoissa olisi kaikki TV-kanavat yhtä aikaa päällä, kun muilla se yksi.
Oletko mies vai nainen?
Kuulostaa tutulta.
Alue: Aihe vapaa
Sori, luin huolimattomasti tuon aloitusviestin. Et siis ole työkykyinen... Mitä alaa opiskelit?