Täytyykö lapsista kaivata taukoa?

Ei tarvitse, mutta aika suuri osa kuitenkin kaipaa. Toivottavasti ymmärrät senkin :)

Itse kaipaisin, terveellä tavalla. Tosin et sitä voikaan ymmärtää :) terkuin totaaliyh 24/7.

Niin. Se, että sinä et omaa aikaa kaipaa, ei tarkoita sitä etteikö joku muu voisi kaivata. Ihmisten sietokyky ja elämäntilanteet on niin kovin erilaisia.

Kun isoimmat lapset syntyivät, olin nuori ja kaipasin kovastikin välillä omaa aikaa. Onneksi lasten isä hoiti lapsia ja isovanhemmat, kun lähdimme miehen kanssa tuulettumaan. Nyt kun nuorimmainen aloittaa kohta koulun, en ole kaivannut juurikaan omaa aikaa. Olen toki aika paljon vanhempikin, kun isojen ollessa pieniä. Oma aika ei ole enää oleellista, eikä elämä niin hektistä.

Tilanteita on monia. Se kannattaa muistaa.

Hyvin kirjoitettu.

Arjessa väsyvät usein ne, jotka luulevat voivansa saada kaikki. Loistavan uran ja kuitenkin myös sen perheen ja omaa aikaa. Ahnehditaan siis liikaa, ja sitten ihmetellään, kun väsytään.

Jaksaminen on pitkälti kiinni siitä, miten asiansa järjestää. Monet valittavat väsymystä, ja sitten kun kysyy esim. nukkumaanmenoajoista, käy ilmi, että koneella roikutaan yömyöhään ja yöunet jää tosi vähiin. Ja sitten halutaan sitä "omaa aikaa" vaikka ei se väsymys sillä lähde, vaan se lähtee ihan sillä, että nukkuu riittävästi. Liikunta ja terveet ruokatottumukset ovat myös tärkeitä asioita jaksamisen kannalta. Ylipainoiset ihmiset ovat lähes aina  kroonisesti väsyneitä.

Vastausten perusteella sanoisin, että olet vähemmistöä. Se ei tee sinusta kuitenkaan viallista, melkeipä päinvastoin.

No, sullahan näyttää toi perheonni olevan harvinaisen auvoista ja tasapainoista. On niin monenlaisia elämäntilanteita. Kuin myös toisilla on työelämä- johon on panostettava että tulee toimeen, tai sitten työ on osa identiteettiä. Mulla on aina ollut suuri tarve omalle ajalle. En kaipaa bilettämistä ollenkaan, vaan sitä että saan liikkua omassa rytmissäni- lasten kanssa semmoista ei ole olemassakaan-että saan levätä kunnolla, lukea, ajatella. En koe olevani vain perheen palveluksessa oleva työmyyrä, vaan jotakin muutakin. Lisäksi olen yksinhuoltaja, joten tavallisessa arjessa kuormitun huomattavasti enemmän kuin sinä, ap, koska mun pitää itse hoitaa lapset, tehdä kotityöt ja myös tienata lähes kaikki rahat. Ilman omaa aikaa en jaksaisi mitenkään. Lisäksi minulla on sairaus, joka pahenee stressistä ja väsymyksestä.  Ai niin, ja lisäksi seurustelen. Tarvitsen omaa aikaa ihan siihen aikuistenoikeaan elämään,kun se mies ei asu meillä.

Nauti sä siitä että voit elää kuten haluat ja koska sulla on niin, on varmati varaa  tosiaan olla suvaitsevainen erilaisia elämäntilanteita kohtaan :)

Komppaan aapeeta. Perheaika on parasta 😊 Mutta niillä jolla on ongelmia niin on hyväkin päästä lepäilemään. Harmi vaan että ryyppäämällä ei tule oikeen levättyä 😐

Miksi se, että haluaa aikaa itselleen, tarkoittaisi sitä, että on ongelmia? 

Hieno homma. Sinulla on nyt ainakin yksi hyvää vanhemmuutta edistävä piirre puolellasi. Kyky olla läsnä lapselle on ehkäpä tärkein kyky. Jos oman ajan tarve on voimakas, kannattaa vakavasti harkita lapsettomuutta. Ei pitäisi uskotella, että kaikkien luonne sopii vanhemmuuteen yhtä hyvin, kun kaikki tietävät, ettei se ole totta.

Kaffepulla kirjoitti:

Hyvin kirjoitettu.

Arjessa väsyvät usein ne, jotka luulevat voivansa saada kaikki. Loistavan uran ja kuitenkin myös sen perheen ja omaa aikaa. Ahnehditaan siis liikaa, ja sitten ihmetellään, kun väsytään.

Jaksaminen on pitkälti kiinni siitä, miten asiansa järjestää. Monet valittavat väsymystä, ja sitten kun kysyy esim. nukkumaanmenoajoista, käy ilmi, että koneella roikutaan yömyöhään ja yöunet jää tosi vähiin. Ja sitten halutaan sitä "omaa aikaa" vaikka ei se väsymys sillä lähde, vaan se lähtee ihan sillä, että nukkuu riittävästi. Liikunta ja terveet ruokatottumukset ovat myös tärkeitä asioita jaksamisen kannalta. Ylipainoiset ihmiset ovat lähes aina  kroonisesti väsyneitä.

Minusta melkein päinvastoin. Jos kävisi töissä, saisi jotenkin huilattua päätä lapsiperhearjesta. Itse kaipaan lapsista vapaata koska olen heidän kanssaan niin paljon nyt työttömänä. Aikaisemmin kun opiskelin, kävin töissä ja lapsi oli pieni, en kaivannut mitään omaa aikaa ja tunsin olevani täynnä tarmoa.

Vierailija kirjoitti:

Hieno homma. Sinulla on nyt ainakin yksi hyvää vanhemmuutta edistävä piirre puolellasi. Kyky olla läsnä lapselle on ehkäpä tärkein kyky. Jos oman ajan tarve on voimakas, kannattaa vakavasti harkita lapsettomuutta. Ei pitäisi uskotella, että kaikkien luonne sopii vanhemmuuteen yhtä hyvin, kun kaikki tietävät, ettei se ole totta.

Ei se että äitikin tarvitsee omaa aikaa ole mikään merkki huonosta vanhemmuudesta tai sopimattomuudesta äidiksi. Se kertoo vaan meidän kulttuurista, että äidit tuomitaan tästä oman ajan kaipuusta, jopa noin ettei saisi alkaa äidiksi ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno homma. Sinulla on nyt ainakin yksi hyvää vanhemmuutta edistävä piirre puolellasi. Kyky olla läsnä lapselle on ehkäpä tärkein kyky. Jos oman ajan tarve on voimakas, kannattaa vakavasti harkita lapsettomuutta. Ei pitäisi uskotella, että kaikkien luonne sopii vanhemmuuteen yhtä hyvin, kun kaikki tietävät, ettei se ole totta.

Ei se että äitikin tarvitsee omaa aikaa ole mikään merkki huonosta vanhemmuudesta tai sopimattomuudesta äidiksi. Se kertoo vaan meidän kulttuurista, että äidit tuomitaan tästä oman ajan kaipuusta, jopa noin ettei saisi alkaa äidiksi ollenkaan.

Selvennetään nyt vielä: Se, että tarvitsee paljon ja usein omaa aikaa, tekee kyllä ihmisestä jossain määrin sopimattoman äidiksi (tai isäksi). Se, että joutuu usein tilanteeseen, jossa ei voi olla lapselle läsnä, on huonoa vanhemmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno homma. Sinulla on nyt ainakin yksi hyvää vanhemmuutta edistävä piirre puolellasi. Kyky olla läsnä lapselle on ehkäpä tärkein kyky. Jos oman ajan tarve on voimakas, kannattaa vakavasti harkita lapsettomuutta. Ei pitäisi uskotella, että kaikkien luonne sopii vanhemmuuteen yhtä hyvin, kun kaikki tietävät, ettei se ole totta.

Ei se että äitikin tarvitsee omaa aikaa ole mikään merkki huonosta vanhemmuudesta tai sopimattomuudesta äidiksi. Se kertoo vaan meidän kulttuurista, että äidit tuomitaan tästä oman ajan kaipuusta, jopa noin ettei saisi alkaa äidiksi ollenkaan.

Selvennetään nyt vielä: Se, että tarvitsee paljon ja usein omaa aikaa, tekee kyllä ihmisestä jossain määrin sopimattoman äidiksi (tai isäksi). Se, että joutuu usein tilanteeseen, jossa ei voi olla lapselle läsnä, on huonoa vanhemmuutta.

No kiva, että on sekin nyt tässä määritelty. Muistakaahan nyt kaikki oman ajan tarvitsijat oikein hävetä! 

En ole ikinä kaivannut taukoa. Olen aina ollut sitä mieltä, että mun lapsilla ei ole ollut uhmaa eikä teiniangstia, mutta koska niitä kuulemma pitää olla, niin olen tullut siihen tulokseen, että vanhemmuus on asennekysymys. t: neljän äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno homma. Sinulla on nyt ainakin yksi hyvää vanhemmuutta edistävä piirre puolellasi. Kyky olla läsnä lapselle on ehkäpä tärkein kyky. Jos oman ajan tarve on voimakas, kannattaa vakavasti harkita lapsettomuutta. Ei pitäisi uskotella, että kaikkien luonne sopii vanhemmuuteen yhtä hyvin, kun kaikki tietävät, ettei se ole totta.

Ei se että äitikin tarvitsee omaa aikaa ole mikään merkki huonosta vanhemmuudesta tai sopimattomuudesta äidiksi. Se kertoo vaan meidän kulttuurista, että äidit tuomitaan tästä oman ajan kaipuusta, jopa noin ettei saisi alkaa äidiksi ollenkaan.

Selvennetään nyt vielä: Se, että tarvitsee paljon ja usein omaa aikaa, tekee kyllä ihmisestä jossain määrin sopimattoman äidiksi (tai isäksi). Se, että joutuu usein tilanteeseen, jossa ei voi olla lapselle läsnä, on huonoa vanhemmuutta.

No kiva, että on sekin nyt tässä määritelty. Muistakaahan nyt kaikki oman ajan tarvitsijat oikein hävetä! 

Sävyerojen tarkka tulkitseminen tekstistä taitaa olla sinulle vaikeaa, vai sanoinko mielestäsi tuossa jotakin, mikä ei ole totta?

Mä ihmettelen lähinnä sitä, miksi jo parikuukautisen äidille ollaan oikein tyrkyttämässä omaa aikaa.

Osalla on aika mustavalkoista ajattelua, vedetään asiat sitten oikein äärimmilleen loukkaantuneina.

Tuskin ap tarkoitti asialla loukata.

Olen kanssasi ap samaa mieltä. 

Mutta en sano, että toimisimme oikein kaikkia kohtaan, myös itseämme.

Mutta, jos se tuntuu oikealta, se aika paljolti myös on oikein, keille mitenkin:)

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen lähinnä sitä, miksi jo parikuukautisen äidille ollaan oikein tyrkyttämässä omaa aikaa.

Ehkä siksi, että monesta kaksi kuukautta ilman yhtään vapaata, omissa oloissa vietettyä päivää on hyvin epämiellyttävä ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno homma. Sinulla on nyt ainakin yksi hyvää vanhemmuutta edistävä piirre puolellasi. Kyky olla läsnä lapselle on ehkäpä tärkein kyky. Jos oman ajan tarve on voimakas, kannattaa vakavasti harkita lapsettomuutta. Ei pitäisi uskotella, että kaikkien luonne sopii vanhemmuuteen yhtä hyvin, kun kaikki tietävät, ettei se ole totta.

Ei se että äitikin tarvitsee omaa aikaa ole mikään merkki huonosta vanhemmuudesta tai sopimattomuudesta äidiksi. Se kertoo vaan meidän kulttuurista, että äidit tuomitaan tästä oman ajan kaipuusta, jopa noin ettei saisi alkaa äidiksi ollenkaan.

Selvennetään nyt vielä: Se, että tarvitsee paljon ja usein omaa aikaa, tekee kyllä ihmisestä jossain määrin sopimattoman äidiksi (tai isäksi). Se, että joutuu usein tilanteeseen, jossa ei voi olla lapselle läsnä, on huonoa vanhemmuutta.

No kiva, että on sekin nyt tässä määritelty. Muistakaahan nyt kaikki oman ajan tarvitsijat oikein hävetä! 

Sävyerojen tarkka tulkitseminen tekstistä taitaa olla sinulle vaikeaa, vai sanoinko mielestäsi tuossa jotakin, mikä ei ole totta?

Ei ole ollenkaan vaikeaa. Sävysi oli yksiselitteisen tuomitseva. Useimmat ihmiset, jotka sitä omaa aikaa lapsista kaipaavat, saavat sitä esim. töissä. Eikä se, ettei ole koko ajan läsnä lapsille, tarkoita sitä, että on huono vanhempi. Mä esim. olen opettanut lapset aika pienestä leikkimään itsekseen. Musta se on hyvä juttu. He touhaavat omiaan, mutta mun luo toki voi tulla kysymään neuvoa ym. Sitten pyhitän sellaisia hetkiä, jotka olen pelkästään lasten kanssa. Toimii hyvin. Paitsi se tietenkin mättää, että olen sinun mukaasi huono vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen lähinnä sitä, miksi jo parikuukautisen äidille ollaan oikein tyrkyttämässä omaa aikaa.

Mä sain kivasti omaa aikaa käymällä jumpassa tai lenkillä. Piristi parikuukautisen äitiä mukavasti!