Neuvolan punnitukset

Turhaan te terkkoja syyllistätte siitä, että olette ylipainoisia ja annatte itsenne lihoa myös raskausaikana. Olen itsekin pullukka, mutta odotusaikana pidin itseni ja painonnousuni kurissa ja sain siitä terkalta kiitosta ja kannustusta. Lihavuus ja liiallinen painnousu raskausaikana on riski sekä äidille ja lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Turhaan te terkkoja syyllistätte siitä, että olette ylipainoisia ja annatte itsenne lihoa myös raskausaikana. Olen itsekin pullukka, mutta odotusaikana pidin itseni ja painonnousuni kurissa ja sain siitä terkalta kiitosta ja kannustusta. Lihavuus ja liiallinen painnousu raskausaikana on riski sekä äidille ja lapselle.

Onko sulla läskiä aivoissakin?

Punnitus on totta kai asiallinen ja paras keino selvittää esimerkiksi hengenvaarallisia komplikaatioita enteilevää turvotusta.

Mutta: mitään järkeä ei ole siinä että jos se painon kertyminen on normaalia mutta vaihtelee oksennustaudista tai ummetuksesta johtuen (kuten minulla) niin yhdellä viikolla voivotellaan kun painoa ei tule, ja toisella annetaan raskausdiabetesdieettiohjeet.

Korvakaan ei lotkahtanut kun kerroin olleeni matkalla ja kärsineeni ummetuksesta koko pitkän viikonlopun, näin esimerkkinä. Ihmeellisesti se kaikki läski lähti sitten vessanpönttöön, mutta minut oli jo määrätty toiseen sokerirasituskokeeseen varmuuden vuoksi, enkä ekassa raskaudessa älynnyt kyseenalaistaa hommaa.

Mulla ei terkka koskaan sanonut että olis tullut liikaa painoa, joskus huomautteli kun oli tullut liian vähän. Mun terkka ite oli huomattavasti ylipainoinen, joten mä olisin kyllä saattanut sanoa että et tuota itekään mikään keijukainen ole...Ylipäätään mulla on tunne, että nykyään kiinnitetään odottavien painonnousuun paljon enemmän huomiota, kuin silloin 15 vuotta sitten, jolloin minä kuopustani odotin. Onko se sitten hyvä vai huono, en tiedä.

Mulla oli radi (ei ylipainoa), ja sain sen mukaiset syömisohjeet. 1600 kaloria / päivä. Mä laihdun tollasella kalorimäärällä, mutta laihtuakaan ei sitten olisi saanut, joten mikään ei ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhaan te terkkoja syyllistätte siitä, että olette ylipainoisia ja annatte itsenne lihoa myös raskausaikana. Olen itsekin pullukka, mutta odotusaikana pidin itseni ja painonnousuni kurissa ja sain siitä terkalta kiitosta ja kannustusta. Lihavuus ja liiallinen painnousu raskausaikana on riski sekä äidille ja lapselle.

Onko sulla läskiä aivoissakin?

Punnitus on totta kai asiallinen ja paras keino selvittää esimerkiksi hengenvaarallisia komplikaatioita enteilevää turvotusta.

Mutta: mitään järkeä ei ole siinä että jos se painon kertyminen on normaalia mutta vaihtelee oksennustaudista tai ummetuksesta johtuen (kuten minulla) niin yhdellä viikolla voivotellaan kun painoa ei tule, ja toisella annetaan raskausdiabetesdieettiohjeet.

Korvakaan ei lotkahtanut kun kerroin olleeni matkalla ja kärsineeni ummetuksesta koko pitkän viikonlopun, näin esimerkkinä. Ihmeellisesti se kaikki läski lähti sitten vessanpönttöön, mutta minut oli jo määrätty toiseen sokerirasituskokeeseen varmuuden vuoksi, enkä ekassa raskaudessa älynnyt kyseenalaistaa hommaa.

Kiitos vain, läskipääksi ei vielä ole minua nimiteltykään. On vain joukko ihmisiä, joille ei tunnu kelpaavan mikään (yhteiskunnan tajoama apu ja palvelu), joita aina kohdellaan epäpätevästi ja epäasiallisesti ja jotka tuntuvat itse tietävän asiansa, tilansa ja sairautensa parhaiten. Ehkä olen ollut vain uskomattoman onnekas, kun olen saanut julkisesta terveydenhuollosta aina hyvää apua ja palvelua, erityisesti neuvolath on meillä 10+. Vai onko niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan?

Lihota itsesi niin loppuu moinen kyttääminen. 100 kg ei punnita enää neuvolassa. Paskaa se oli itsellekin, kun oikani tarkastuksissa lähinnä keskityttiin minun, eli äidin liian paljon laskeneeseen painoon.. No kappas vain jos joku pudotti painoaan raskauden jälkeen kun ylimääräistä tullut 30 tällä 155 varrella.

Vierailija kirjoitti:

Lihota itsesi niin loppuu moinen kyttääminen. 100 kg ei punnita enää neuvolassa. Paskaa se oli itsellekin, kun oikani tarkastuksissa lähinnä keskityttiin minun, eli äidin liian paljon laskeneeseen painoon.. No kappas vain jos joku pudotti painoaan raskauden jälkeen kun ylimääräistä tullut 30 tällä 155 varrella.

no punnitaanpas.

Niinpä. Pikku possut pelkää puntaria...

Tämä ei ole hyvä neuvo, mutta sanonpa silti: kieltäydy koko punnituksesta. Sinulla on siihen oikeus ja sano aivan suoraan sille terkkarille, että sinä koet sen ahdistavaksi kun hän vielä syyllistää sinua painonnoususta.

Turvotusta tietenkin on syytä tarkkailla, sillä se voi olla yksi raskausmyrkytyksen oire.

Meillä piti itse punnita itsensä samalla kun antoi pissanäytteen. Mä tein aina niin, että punnitsin itseni jo kotona aamulla ilman vaatteita ja ennen aamupalaa just kun olin käynyt vessassa. Tuli ainakin aina samanlaiset olosuhteet joka punnitukseen. Ei vaikuttanut vaatteiden paino tai syöty ruoka tai päivän aikana kerätty mikälie.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Pikku possut pelkää puntaria...

Ei tässä kai pelosta ollut puhe?

Voitko vaihtaa terkkaria?

Itse olen terkkari enkä tunne kovin montaa painosta nipottavaa terkkaria. Toki runsas painonnousu on syy esim. sokerirasituksen teettämiselle. Ja toki itsekin otan asian ystävällisesti puheeksi jos painoa tulee ihan älyttömiä, se ei ole hyvä äidille EIKÄ vauvalle. Itsekin olen nyt raskaana ja vähän ahdistaa kun painoa tulee kilo viikkoon... Lähinnä se än takia, että saan geneettisesti isoja lapsia, enkä haluaisi tästä kylläkään niin isoa...

Vierailija kirjoitti:

Itse olen terkkari enkä tunne kovin montaa painosta nipottavaa terkkaria. Toki runsas painonnousu on syy esim. sokerirasituksen teettämiselle. Ja toki itsekin otan asian ystävällisesti puheeksi jos painoa tulee ihan älyttömiä, se ei ole hyvä äidille EIKÄ vauvalle. Itsekin olen nyt raskaana ja vähän ahdistaa kun painoa tulee kilo viikkoon... Lähinnä se än takia, että saan geneettisesti isoja lapsia, enkä haluaisi tästä kylläkään niin isoa...

Joku tuolla sanoikin että punnitsee itsestään aamupainon kotona. Itsekin kannustan asiakkaita tähän ja näin myös itse toimin. Silti vaan nousee ja nousee.. Pitäisi varmaan jättää loputkin pienet herkut elämästä..

Vierailija kirjoitti:

Itse olen terkkari enkä tunne kovin montaa painosta nipottavaa terkkaria. Toki runsas painonnousu on syy esim. sokerirasituksen teettämiselle. Ja toki itsekin otan asian ystävällisesti puheeksi jos painoa tulee ihan älyttömiä, se ei ole hyvä äidille EIKÄ vauvalle. Itsekin olen nyt raskaana ja vähän ahdistaa kun painoa tulee kilo viikkoon... Lähinnä se än takia, että saan geneettisesti isoja lapsia, enkä haluaisi tästä kylläkään niin isoa...

Mulla on aikaisemmista teetetty sokerirasitukset ja radia ei ole ollut. Ja pissat siis aina puhtaat,mutta tämä sama napina tältä terkkarilta on kuultu myös aiemmissa raskauksissa ja rasitusten jälkeenkin.

Itekin tein ihan älyttömän ison asian tuosta molemmilla raskauksilla:( sovin vaan aamuaikoja, söin kevyesti varmaan viikon ennen neuvolaa, en syönyt mitään ennen neuvolaa vaikka aika olisi klo 12..

Vaikka oli mukava th joka ei edes maininnut painosta. Mutta aiempi syömishäiriö varmasti aiheutti tuon punnitus paniikin

Tuntuu eksoottiselta lukea näitä. Itse olen pulskistunut raskauksissa yli 20kg, eikä kukaan nipottanut yhtään. Ennen raskauksia olen aina ollut normaalipainon yläpäässä tai muutaman kilon ylipainoinen. Olen siis raskauksien jälkeen laihtunut takaisin aina lähtöpainoon.

Voi kuule. Tässä lohtua: paino ampaisi heti alkuraskaudesta hirveään nousuun. Mulla oli ihana terkkari, joka ymmärsi, et jokin on vialla. Hirveää turvotusta, iho-oireet ym. Meillä oli kaks terkkaria ruuhkien vuoksi, toinen ei ymmärtänyt lainkaan. Painoa tuli yhteensä 35kg, vaikka olin loppuajan vielä tiukalla dieetillä, kovin nousu oli 9 vuorokaudessa 4,5kg. Lähtö bmi 22 ja liikunta-alan ammattilainen on taustani. Myös tutuilta tuli kivoja kommentteja: oot levinnyt ainakin tasasesti joka paikasta, mikäs valas sieltä tulee jne. 2 viikkoa ennen la löytyi puhjennut autoimmuunisairaus, joka oli aiheuttanut kammottavan turvotuksen. Heti osastolle lepoon, lääkitys ja synnytyksen käynnistys. Eli et oo ainoa. Mut paino lähti sit seuraavasti: ensin 2 viikossa 14kg ja seuraavissa 6 viikossa 10kg.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule. Tässä lohtua: paino ampaisi heti alkuraskaudesta hirveään nousuun. Mulla oli ihana terkkari, joka ymmärsi, et jokin on vialla. Hirveää turvotusta, iho-oireet ym. Meillä oli kaks terkkaria ruuhkien vuoksi, toinen ei ymmärtänyt lainkaan. Painoa tuli yhteensä 35kg, vaikka olin loppuajan vielä tiukalla dieetillä, kovin nousu oli 9 vuorokaudessa 4,5kg. Lähtö bmi 22 ja liikunta-alan ammattilainen on taustani. Myös tutuilta tuli kivoja kommentteja: oot levinnyt ainakin tasasesti joka paikasta, mikäs valas sieltä tulee jne. 2 viikkoa ennen la löytyi puhjennut autoimmuunisairaus, joka oli aiheuttanut kammottavan turvotuksen. Heti osastolle lepoon, lääkitys ja synnytyksen käynnistys. Eli et oo ainoa. Mut paino lähti sit seuraavasti: ensin 2 viikossa 14kg ja seuraavissa 6 viikossa 10kg.

Onpas mukavia tuttuja :(

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus

Voi, kun olisi viisaita, pitkän työkokemuksen omaavia lääkäreitä enemmän odottaville äideille. Kolmen lapsen äitinä huomasin aikoinaan, että vanhemmat mieslääkärit olivat niitä parhaita, huumorintajuisia eivätkä IKINÄ nipottaneet, osasivat erottaa pienet ja suuret asiat toisistaan. Hoitohenkilöstöähän mennään tapaamaan 1) apua saamaan 2) kuulemaan ohjeita 3) kuulemaan, ettei ole syytä huoleen, kaikki järjestyy ja tätä hoiturit eivät ole ikinä oppineet.

Tämä menee OT:ksi mutta kerron kuitenkin. Meidän pojalta leikattiin tyrä ihan pienenä, olisko ollut 2-2,5v. Tehtiin päiväkirurgisessa eli leikkaus aamulla ja illansuussa kotiin. Lääkäri oli määrännyt isolla annoksella kahta erilaista särkylääkettä ja ohjeissa oli että otetaan toista (pitkävaikutteista) 2 kertaa ja toista lääkettä 4 kertaa päivässä viikon ajan ja sen jälkeen tarvittaessa maksimissaan tuo määrä. Hoitaja vielä muistutti reseptiä antaessaan että kannattaa sitten varsinkin ensimmäisinä päivinä antaa todella säännöllisesti tuo lääke, ettei pääse liian kipeäksi jos antoväli menee vahingossa pitkäksi. Lopputarkastuksessa ennen kotiin lähtöä olikin toinen lääkäri, vanha mieslääkäri, joka katseli vauhdikasta touhuavaa poikaamme, vilkaisi haavan ja sanoi että saamme lähteä kotiin. Kysyi olimmeko jo saaneet särkylääkereseptin. Sanoin kyllä ja annoin reseptit hänelle. Hän vilkaisi niitä ja katsoi minua silmiin ja sanoi hymyillen: On näköjään määrätty aika isolla annoksella. Kannattaa sitten vähän tunnustella että mikä on sopiva lääkemäärä tälle vilpertille. Älä anna liikaa, on parempi että haava pikkuisen tuntuu juostessa kuin se että on aivan tunnoton. Muutoin se ratkaisee kovasti riehuessaan ompeleet ja se onkin sitten isompi juttu. Itkeä ei saa, että isoin kipu pitää olla pois. Äitinä kyllä tiedät parhaiten mikä on sopiva määrä.

Menimme kotiin, annoin illalla lääkkeen nukkumaan mennessä. Aamulla herätessä poika oli iloinen kuin mikä ja lähti juoksemaan ennen lääkkeen saamista. Päätin katsoa miten käy. Empä toista annosta antanut koskaan. Poika oli koko ajan leikkisä ja tosi iloinen, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Yhden ainoan kerran näin että haavaan sattui vähän kun heivasi itsensä vauhdilla häkkisängyn laidan yli niin että haava osui juuri häkkisängyn reunan kohdalle. Silloin pysähtyi seisomaan kummallisen  ja vähän säikähtäneen näköisenä mutta ei alkanut itkemään - ja muutaman sekunnin päästä juoksi taas. Haava parani hyvin.