Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä teistä henkistä väkivaltaa? Anoppini on harras uskovainen
04.04.2016 |
Anoppini on siis harras uskovainen, käy viikoittain seurakuntansa kokouksissa, usein moneen kertaan viikossa, lukee säännöllisesti raamattua, tekee vapaaehtoistyötä seurantakunnan hyväksi yms. Ei siinä mitään, se käy kyllä mulle, mutta...
Jos minä teen jotain anopin mielestä sopimatonta, hän tokaisee esim. "Jeesus itkee" ja monet hyvin pienet arkiset asiat ovat hänen mielestään sopimattomia.
Lisäksi jotenkin ahdistavaa, että esim. kun uutisissa tulee terrorismista, maahanmuutosta, sodista tms. niin anoppi puhelee miten nämä ovat niitä lopunaikojen merkkejä ja ihan on viimeiset ajat käsillä, yhä kauheammaksi tulee maailmanmeno muuttumaan. Ahdistaa enkä haluaisi kuulla jatkuvasti lopunajoista. Omasta mielestäni kun maailma on nykyään kuitenkin monelta osin parempi paikka kuin joskus parituhatta vuotta sitten vaikkapa. Itsekin uskon Jumalaan, mutten todellakaan ole saman luokan uskonihminen kuin anoppi eikä uskoni ole noin tarkkaa... Mulla on uskovaisia ystäviä, eikä he ole lainkaan anopin luokkaa, paljon lempeämpiä ja suvaitsevaisempia.
Lapsia ei vielä ole, mutta odotan vaan jo kauhulla mitä luokkaa tulee olemaan painostaminen pistää heidät pyhäkouluun ja millaisia juttuja anoppi heille tuleekaan kertomaan sitten joskus. Siis jos ylipäätään olemme kovinkaan paljoa tekemisissä silloin.
Mielipiteitä?
Kommentit (37)
Tuon kaltaisia puheita en pitäisi väkivaltana tai painostamisena. Sellaiseksi se muuttuisi jos hän (tai joku) painostaisi liittymään seurakuntaan, uskomaan samalla tavalla kuin hän, käymään seurakunnan tilaisuuksissa (esim. lasten olisi käytävä pyhäkoulussa vaikka he eivät sinne halua tms.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tuollaisen käytöksen voi laskea henkiseksi väkivallaksi jos se ahdistaa. Uskovaiset ovat siitä jännää porukkaa, että aina on ok puhua "ei-niin-uskovaisille" tai esim ateisteille todella halventavasti, asetutaan näiden ihmisten yläpuolelle ja sitten tuputetaan omia näkemyksiä ja mielipiteitä kyllästymiseen asti muka "hyvää tarkoittaen". Siinä ei ole mitään hyväntahtoista että ruvetaan tallomaan toisten ihmisten elämäntapoja ja mielipiteitä koska "mä olen parempi ihminen ku sä (jesse sano niin), ja tiedän että mun valinnat sopii myös kaikille muille".
Itse olen ateisti, ja muut saavat uskoa tai olla uskomatta ihan vapaasti, mutta heti jos tuputus alkaa niin minulta menee kunnioitus ja kerron kyllä mitä mieltä olen uskonnoista.
ap, taidat kärisä herkästi ahdistuvasta persoonallisuushäiriöstä. He ahdistuvat vähän kaiken laisesta. Esim. juurikin uutisista, ja joku osoittaa heille missä he tekee jotain väärin. Sisareni on juuri tällainen hysteerikko. Hänelle ei saisi edes sanoa jos hän on varastanut muilta, tai valehtelee, häntä on aina pidetty kuin jonain prinsessana, nyt jo keki-ikäinen, mutta ei ole käytös kasvnut vastuulliseksi ollenkaan tästä syystä. Ahdistus on hyvää. Se osoittaa sinulle että sinun täytyy muuttaa käytöstäsi. Sodan syttyminen esim. 3 . MS on ihan todellinen uhka, jonka vanhempi ihminen aavistaa mahdolliseksi. Ei tähän uskontoa tarvitse sotkea. Pelkäät ydinsotaa, ja asiasta ei saisi sinulle mainita. Hakeudu psykiatrin hoitoon, ja kerro että ahdistut herkästi uutisista, uskosta, ja yleensäkin muiden mielipiteistä. on tälle sairaudelle nimikin, en nyt muista sitä.
Avoidant personality disorder: pervasive feelings of social inhibition and inadequacy, extreme sensitivity to negative evaluation.
tässä se on, eli olet yliherkkä toisten kritiikille sinua kohtaan. Ykleensä juuri ratkaisuksi he löytävät että muut harjoittaa "henkistä väkivaltaa" vaikka kyse on että et kestä mitään negatiivista palautetta, niin kuin normaali ihminen kestää ja osaa käsitellä rakentavasti?
https://en.wikipedia.org/wiki/Avoidant_personality_disorder
Hypersensitivity to rejection/criticism
Self-imposed social isolation
Extreme shyness or anxiety in social situations, though the person feels a strong desire for close relationships[7]
Avoids physical contact because it has been associated with an unpleasant or painful stimulus
Feelings of inadequacy
Severe low self-esteem
Self-loathing
Mistrust of others
Emotional distancing related to intimacy
Highly self-conscious
Self-critical about their problems relating to others
Problems in occupational functioning
Lonely self-perception, although others may find the relationship with them meaningful
Feeling inferior to others
In some extreme cases, agoraphobia
Uses fantasy as a form of escapism to interrupt painful thoughts[8][9]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaisi vain kasvaa aikuisiksi tyypillisesti ekaluokkalainen on herkkä sille kritiikille ja sille että hänen mielipiteitään ei joka tilanteessa arvosteta/kuunnella.
Jos vaan lakkaisit välittämästä tämän ehkä tulevan anoppisi puheista. Tiedän tämän omasta kokemuksesta, sillä vanhempani ovat helluntailaisia, mutta itse en ole. En itse asiassa usko jumalaan ollenkaan, enkä ole koskaan uskonutkaan.
Päätin muuttaa avoliittoon toisen ateistin kanssa. Ja nyt meille syntyy ensi kuussa vauva. Voit vain kuvitella, miten perheeni pitää minua edelleen jonakin mustana lampaana, sillä kaikki kuusi sisarustani ovat hartaita helluntailaisia. Äitini ja isäni puhuvat minulle aina jotenkin säälivään sävyyn. Sisimmässään toivovat minun löytävän Jeesuksen. Lahjaksi saan aina jeesus-kirjoja. Käy vähän sääliksi, kun ihan selkeästi olen omilla valinnoillani tehnyt heidän elämästään kovin hankalaa.
Luultavasti koko perheeni häpeää minua ja rukoilee rystyset valkoisina joka kokouksessa, mutta minäpä olen päättänyt olla välittämättä. Jos nimittäin välittäisin, olisin pian itsekin uskonnon uhri. Toivon vaan, että tuleva lapsemme ei koe isovanhempiaan ahdistavana. Muuten en pelkää heidän kanssaan olemista, sillä jeesustelut voi aina suodattaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos menetelmällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikista vastauksista, tuli monenlaista näkökulmaa mikä on hyvä homma. Ap
Aika herkältä ap vaikuttaa. Minun mieheni vanhemmat on jehovia ja minua aina vaan lähinnä sisäisesti huvittaa kun puhuvat niistä lopun ajoistaan ja siitä mitä kellekin tapahtuu lopussa. Ei ne ahdista yhtään ne jutut, koska en millään tasolla usko niihin. Ne vaan ovat jotenkin koomisia, että miten jotkut ihmiset voi uskoa selllaisiin seikkaperäisiin kuvauksiin jostain lopun ajoista ja puhua niistä ihan yhtä vakavissaan kuin puhuisivat jostain eilisestä tapahtumasta. Mun haaste onkin yrittää pitää vakavaa naamaa etten loukkaa miehen vanhempia, kun alkavat selittää uskonnollisia näkemyksiään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, ap, ettet suhtaudu tulevaan anoppiisi täydellisen välinpitämättömästi. Yrität kuitenkin ymmärtää häntä ja pohdit hänen elämänarvojaan. Helpompaa olisi vain naurahtaa ja jättää asia omaan arvoonsa (sekin saattaa kyllä olla joskus paikallaan).
"Uskossa" olevissa ärsyttää joillakin oleva asenne, että olisivat jotenkin Jeesuksen sisäpiiriläisiä ja pystyvät muka puhumaan Jeesuksen fiiliksistä paremmalla tiedolla. "Jeesus ei tykkäisi tuosta ja mitähän Jeesus tuohon sanoisi ja Jeesus itkee ja Jeesus hymyilee ja kappas, nyt Jeesus rakastaa." Oikeita Jeesuskuiskaajia.
Ja mikä siinä on, että monien uskovaisten jutuissa Jeesus olisi vähän väliä naama norsun v!tulla? Hyvää elämää ja rakastamista vaan.
Missä on ilo? No, yhdessä uskonnossa ainakin mainitaan sana ilo: Mormonin kirjassa on kohta, missä sanotaan "ihmiset ovat, jotta heillä olisi ilo". Siinä on ainakin yritystä lähestyä ihmiselämää ilo edellä, vaikka olisi lopun aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin vielä nopeasti vastaamaan. Kohta lähden töihin ja sitten luen loput viestit vasta myöhään illalla tai sitten huomenna vaikkapa.
Tullut kutsuttua tuota miesystävää/poikaystävää "mieheksi" koska suhteemme on kuitenkin pitkäaikainen ja ennen opintojensa aloitusta "tuleva mieheni" asui käytännössä luonani, mutta nyt on helpompi kun buukkaa lapsuudenkodissaan käytännön juttujen vuoksi ja tästä syystä olenkin nyt tutustunut "mahdollisesti tulevaan anoppiini" paljon aiempaa paremmin. Moni mun kavereistakin kutsuu seurustelukumppaneitaan miehikseen, vaikkeivat ole naimisissa tai asu edes virallisesti yhdessä mut se siitä... Ollaan noin 25-vuotiaita ettei mitään teinejä kuitenkaan.
Juu luulen et oon melko herkkä. Ei mulla kuitenkaan mitään jatkuvaa ahdistusta ole päällä, mutta nyt on tullut mietittyä tuota ehkä-tulevaa-anoppia enemmän ja mietinnässä on kuitenkin ne lapsetkin kunhan tilanne on parempi siihen. Ja mietityttää tuo seurustelukumppanini äiti eikä ole nyt pelkästään positiivisia tunteita herättänyt nämä mietinnät mut hyvää perspektiiviä antoi nuo muiden kokemukset esim. lapsuudenperhe helluntailainen niin onhan tämä ihan eri asia kuitenkin mulla.
En vaan ole tottunut, koska en ole ennen itse nähnyt tämän tyylin uskovaisuutta, vaan toisenlaista.
ap
Vierailija kirjoitti:
En itse asu samassa taloudessa, mutta poikansa eli mieheni asuu. Lisäksi anopille tuntuu olevan tärkeää et saa olla osa poikansa elämää nyt ja aina ja että minäkin kuuluisin tiiviisti porukkaan....Mm. mun harrastuksista osaa anoppi pitää epäsopivina yms. Lähestyy eläkeikää. ap
Miksi et asu miehesi kanssa yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse asu samassa taloudessa, mutta poikansa eli mieheni asuu. Lisäksi anopille tuntuu olevan tärkeää et saa olla osa poikansa elämää nyt ja aina ja että minäkin kuuluisin tiiviisti porukkaan....Mm. mun harrastuksista osaa anoppi pitää epäsopivina yms. Lähestyy eläkeikää. ap
Miksi et asu miehesi kanssa yhdessä?
Kerroin tämän jo aiemmin eli tällä hetkellä opiskelemme/käymme töissä niiiiin eri puolilla, että sen takia, käytännön syistä siis. Mieheni lapsuudenkoti on kätevästi opiskelupaikkansa lähettyvillä ja saa asua siellä ilmaiseksi opintojensa ajan, joten näin on tällä hetkellä järkevää. Lomat ja viikonloput buukataan kyllä yleensä samassa osoitteessa. ap
Nyt on mentävä.
Moikka! Ite olen kasvanut helluntailaisessa perheessä ja jopa yli puolet suvusta kuuluu samaan lakkoon. Tiedän siis mistä puhun. Olen kohta 30v ja edelleen tulee ahdistuskohtauksia kun mietinkin mitä lapsena ja nuorena jouduinkaa kuulemaan jne. Muistan aina puhujat jotka tuomitsevat synnintekijät kuinka Jumala tulee kivittämään. Ja varsinkin tuo maailmanlopulla pelottelu on niin juurtunut ja edelleenkin pelkään sitä kuollakseni. Olen irtautunut lahkosta kovien pelkojen vuoksi. Olen nykyään paljon tasapainoisempi enkä pelkää enää niin paljoa. Haluaisin kasvattaa lapseni ajattelemaan että Jumala on hyvä mutta en tiedä miten siinä onnistun. Jumala on mulle aina kuvastanut pahaa ja ilkeää!
Ei toi mitään henkistä väkivaltaa ole. Ja kuten sanottua, toista ihmistä ei voi muuttaa. Jos et halua tuollaista anoppia niin älä ole sen pojan kanssa.
Minunkin mielestäni me eletään lopunaikoja. Ja maailma on paljon ahdistavampi ja pelottavampi kuin vaikka 20 vuotta sitten. Uskovaisia on erilaisia ja heillä on erilaisia mielipiteitä. Voisit törmätä sellaisiin missä tahansa uskovaisten tilaisuudessakin. Lapsetkin seurakunnan kerhoissa.
Asumme mieheni kanssa erillään koska opiskelemme ja käymme töissä niiiin eri suunnilla. Mies asuu vielä ilmaiseksi lapsuudenkodissa helpon matkan päässä opiskelupaikastaan. Tähän tulee aikanaan sit muutos tietty, jos kaikki menee suhteessamme hyvin. Ap