Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä teistä henkistä väkivaltaa? Anoppini on harras uskovainen
04.04.2016 |
Anoppini on siis harras uskovainen, käy viikoittain seurakuntansa kokouksissa, usein moneen kertaan viikossa, lukee säännöllisesti raamattua, tekee vapaaehtoistyötä seurantakunnan hyväksi yms. Ei siinä mitään, se käy kyllä mulle, mutta...
Jos minä teen jotain anopin mielestä sopimatonta, hän tokaisee esim. "Jeesus itkee" ja monet hyvin pienet arkiset asiat ovat hänen mielestään sopimattomia.
Lisäksi jotenkin ahdistavaa, että esim. kun uutisissa tulee terrorismista, maahanmuutosta, sodista tms. niin anoppi puhelee miten nämä ovat niitä lopunaikojen merkkejä ja ihan on viimeiset ajat käsillä, yhä kauheammaksi tulee maailmanmeno muuttumaan. Ahdistaa enkä haluaisi kuulla jatkuvasti lopunajoista. Omasta mielestäni kun maailma on nykyään kuitenkin monelta osin parempi paikka kuin joskus parituhatta vuotta sitten vaikkapa. Itsekin uskon Jumalaan, mutten todellakaan ole saman luokan uskonihminen kuin anoppi eikä uskoni ole noin tarkkaa... Mulla on uskovaisia ystäviä, eikä he ole lainkaan anopin luokkaa, paljon lempeämpiä ja suvaitsevaisempia.
Lapsia ei vielä ole, mutta odotan vaan jo kauhulla mitä luokkaa tulee olemaan painostaminen pistää heidät pyhäkouluun ja millaisia juttuja anoppi heille tuleekaan kertomaan sitten joskus. Siis jos ylipäätään olemme kovinkaan paljoa tekemisissä silloin.
Mielipiteitä?
Kommentit (37)
Kuuluuko anoppisi johonkin vapaaseen liikkeeseen, esim. helluntailaisiin? Harva luterilainen nimittäin käy niin innokkaasti kirkossa tai vapaaehtoistöissä tai käyttää kertomaasi puheenpartta. Anna anopin puhua. Hänellä on joka tapauksessa pidempi perspektiivi elämään kuin sinulla. Ei tarvitse verrata kahden tuhannen vuoden takaista maailmaa ja nykymaailmaa. Riittää kun ajattelee sata tai kaksi sataa vuotta taakse päin.
Miksi muuten vastustat lasten laittamista pyhäkouluun? Lapsuudessani lähes kaikki kävivät pyhäkoulussa sekä tyttö- ja poikakerhossa, jotka kaikki olivat seurakunnan toimintaa. Pyhäkoulussakin oli samaan aikaan kaksi ryhmää, alle kouluikäiset ja kouluikäiset. Vain jotkut tiedostavat vasemmistolaiset, joita meidän seudulla oli vähän, eivät päästäneet lapsiaan seurakunnan (siis ihan tavallisen ev.lut.) järjestämään toimintaan tai leireille. Itse on tietysti vaikea arvioida, mutta uskoisin, ettei minusta sen huonompaa ihmistä tullut, vaikka aktiivisesti lasten ja nuorten toimintaan osallistuinkin. Olihan minulla pohjalla jo isovanhemmilta saatu kristillinen maailmankatsomus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi muuttaa anoppiasi, ainoastaan omaa suhtautumistasi. Valitettavasti. Voi olla, että anoppisi on enimmäkseen tekemisissä toisten (jo iäkkäiden) seurakuntalaisten kanssa eikä oikeasti voi ymmärtää, millaista elämä on ei-uskovan näkökulmasta. Tällaisia ihmisiä on seurakunnissa.
Olen itsekin uskossa ja pidän "Jeesus itkee" -tyyppisiä lausahduksia täysin sopimattomina.
Jos saatte lapsia, teidän on joka tapauksessa opittava itsenäisiksi vanhemmiksi. Anoppien hyvää tarkoittavat neuvot eivät luultavasti tule rajoittumaan pyhäkouluun :). Jos sinä ja puolisosi seisotte samassa rintamassa, ei sitä sukulaisten vaatimukset voi horjuttaa.
Lopunajoista - en ihmettelisi, vaikka ne olisivat käsillä, mutta en ottaa siihen kantaa. Tiedän vain, että minua kyseinen asia ei henkilökohtaisesti juuri ahdista tai pelota. Juurikin uskon takia.
Toivottavasti anoppisi saisi kokea uuden herätyksen, jossa hänet pestäisiin pois tuosta lakihenkisyydestä (tulkitsin viestistäsi, että siitä voisi olla kyse). Monet uskovat, vaikka ihan vilpittömässä uskossa ovatkin, eivät siltikään jotenkin ymmärrä evankeliumia.
Ei ole henkistä väkivaltaa. Eihän hän tahallaan mitään pahaa tahdo, vaan hänellä on vain sellainen maailmankuva josta käsin hän puhuu.
Itsekin olen hyvin uskovaisesta kodista, ja tokihans itä joskus lapsena vähän ahdisti kun puhuttiin helvettituomioista, ylöstempauksesta (pelkäsin joskus että koska olin tuhma, minä yksin jäisin maan päälle kun muu perheeni temmattaisiin ylös), maailmanlopusta ja sen merkeistä, henkivalloista jne. Mutta eipä nuo vakavampia traumoja jättäneet- loppujen lopuksi lapsi ja nuori nyt pääosin kuitenkin keskittyy omaan arkeensa ja elämäänsä, eikä viitsi miettiä tuonpuoleisia.
Noista lopunajan merkeistä horisijat ovat sinällään yleensä aika huvittavaa porukkaa, että heistä huomaa miten historiaa ei ole hirveästi tultu luettua. Ikäänkuin historia ei olisi täynnä sotia ja luonnonmullistuksia, ja paljon pahempiakin kuin mitä me olemme omana elinaikanamme kokeneet. Näiden ihmisten mielessä menneisyys on kuitenkin ollut näköjään jotain aikaa jolloin mitään pahaa ei ole tapahtunut, ja kun jossain jyrisee, niin se on sitten jotain niin poikkeuksellista että kyseessä täytyy olla lopunajan merkki.
Täysin sekaisin olevaan hihhuliin ei auta kuin pitkä välimatka. Hän on ajat sitten ylittänyt sen rajan että järkipuhe enää auttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista! Ilmeisesti auttoi purkaa asiaa täällä ja lukea vastauksianne, koska tällä hetkellä asia ei juuri ahdista. Poikansa eli mieheni kunnioittaa äitiään tuollaisenaan ja hänelle olisi varmasti kova paikka alkaa puuttua asiaan. Mieheni on käynyt lapsena äitinsä mukana kokouksissa sun muissa ja on jollain tasolla uskossa, kuten siis minäkin, mutta elää ihan tavallista nuoren ihmisen elämää, mistä äitinsä on kyllä surullinen, koska haluaisi poikansa omistavan elämänsä Jeesukselle. Ja kyllä, anoppini kuuluu helluntailaisiin. En vastusta lasteni laittamista pyhäkouluun, mutta vastustan siihen painostamista. Lisäksi en haluaisi mahdollisia tulevia lapsia mihin tahansa pyhäkouluun, koska en tykkäisi jos heille puhuttaisiin lopunajoista sun muista mielenterveyttä järkyttävistä asioista. ap
En nyt ymmärrä miksi sinun pitää anopin höpinöitä edes kuunnella? Asutteko samassa taloudessa? Jos ette asu, niin anoppiin on erittäin helppo pitää välimatkaa ellei miehesi ole vielä napanuorastaan äidissään kiinni. Jos taas asutte, niin nyt viimeistään se napanuora poikki ja kauemmaksi asumaan! En minä ainakaan mitään hörhöjä viitsisi vapaa-aikanani kuunnella ja katsoa, saati huolehtia jo etukäteen jostakin tulevan mahdollisen lapsen pyhäkouluista ja aivopesusta anopin puolelta. Kaikkea ja kaikkia ei tarvitse sietää vaikka miten kiltti olisi, mutta sinä ihan itse vedät rajasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä ovat tuollaisia asioista, joista "Jeeus alkaa itkemään"?
Kuinka vanha anoppi on?
Kun olen niiden ystävieni, joilla on helluntalaistausta, keskustellut, niin nuo maailmanlopun merkit ja maailmanlopun ajasta puhumiset ovat hyvin tärkeä osa sitä kristinuskon muotoa/haaraa varsinkin tuon vanhemman väen keskuudessa. Hän ei varmaankaan edes ajattele, että tuo tuottaa jollekulle uskovalle ahdistusta, koska nuo ovat asioita, jotka tuovat isolle osalle hellareista lohtua: Tämä maailmanaika on paha, mutta paljon parempi ja rakkaudellisempi on tulossa, samalla kun Jeesus tulee. Voit mielestäni sanoa, että nuo asiat tuovat sinulle ahdistusta, joten toivoisit, ettei niistä puhuta sinun läsnäollessasi.
Äitini on harras helluntailainen ja nuo maailmanlopun merkit ovat hänen yhteisössään ihan normaali puheenaihe. Olen saanut kuulla niistä läpi lapsuuteni, minua raahattiin kokouksiin mukaan ja laitettiin pyhäkerhoihin jne, olen kuullut helvetin tulista ja siitä, että pahoilainen asuu sydämessäni, jos tein jotain "ei uskovaisten hommaa", kuten lähdin kavereiden kanssa baariin tanssimaan tai äitini huoritteli minua, kun muutin yhteen silloisen poikakaverini, nykyisen aviomieheni, kanssa. Olen saanut niin paljon tuputusta uskonnosta ja siitä millainen kunniallisen tytön kuuluu olla, että se tulee korvista ulos ja olen alkanut ennemminkin kammoamaan kaikkea uskontoon viittaavaa. Edelleen (olen 37v) äitini mielestä kaikki huonot asiat elämässämme ovat jumalan tahto ja hyvät asiat ovat hänen seurakunnalleen laittamiensa rukouspyyntöjen ansiota.
Karvani ovat aina pystyssä äitini kanssa, koska aina tulee jotain uskonnollista kommenttia. Se on hänelle niin luontaista, että hän ei tunnu edes tajuavan, että vetäydyn samantien kuoreeni ja suljen korvani, kun se kommentointi ja tuputus alkaa. Lapsilleni äiti kantaa uskonnollisia kirjoja, jotka heivaan roskiin hänen lähdettyään. Iso kynnys on menneä edes joulukirkkoon lauluja kuuntelemaan, jotenkin kaikki uskonnollinen inhottaa nykyisin, sen se jatkuva tuputus on aiheuttanut. Lapseni käyvät koulun uskonnontunneilla, koska en vastusta eri uskonnoista oppimista ja he saavat tehdä vapaasti omat päätöksensä, mutta kotona meillä ei ole mitään uskontoon liittyvää.
Ymmärrän siis ap:n reaktion ihan hyvin, jos ne kommentit vaivaavat toisinaan. Minä ole jo kallistunut siihen toiseen ääripäähän, että kaikki uskonnolliset kommentit, olivatpa ne maailmanlopusta tai vain kiitos isä ruuasta, puistattavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteydenpito minimiin, lyhyet kyläilyt pääsiäisenä ja jouluna.
En itse asu samassa taloudessa, mutta poikansa eli mieheni asuu. Lisäksi anopille tuntuu olevan tärkeää et saa olla osa poikansa elämää nyt ja aina ja että minäkin kuuluisin tiiviisti porukkaan....Mm. mun harrastuksista osaa anoppi pitää epäsopivina yms. Lähestyy eläkeikää. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopa. Jospa juoksisit kun vielä voit.
Itselläni on hyvin määräilevä äiti ja hänen sekaantumisensa meni niin pitkälle, että jouduttiin hankkimaan lähestymiskielto. Hän sekaantui juurikin ihan kaikkeen ja lasten tultua sekosi täysin, jos ei saanut päättää päivähoitoa, harrastuksia, koulua, kavereita, kaikkea.
Sulavan kerran kun anoppi alkaa horista jeesuksen itkemusestä niin takaiset jaa että hänkö sen päättää milloin Jeesus itkee ja muistutat ensimmäisen kiven heittämisestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopunajan juttuihin voi vastapainoksi päivitellä miten jumala on julma ja epäoikeudenmukainen kun sallii moiset kärsimykset.... ja lopuksi todeta että jos se olisi olemassa niin et todellakaan haluaisi olla tekemisissä moisen sadistisen pervon kanssa.
No ajatteleppa ap mä elin helluntailaisten vanhempien lapsena. Jatkuvasti puhuttiin lopun ajoista, Ajettiin musta ulos riivaajia kun kiukuttelin kuten muut lapset. Näin kun puhuivat kielillä, kaatuilivat ja sätkivät lattialla. Ja monet asiat olivat kiellettyjä. Helpolla sä aikuisena pääset.
Sinä vasta seurustelet ja nainen ei ole anoppisi - et asu miehen kanssa jota mieheksesi sanot. Outoa.
Vaihtoehto
a) mies muuttaa pois äitinsä helmoista ja muuttaa asumaan itsenäisesti tai te muutatte yhteen.
b) lakkaat seurustelemasta kyseisen miehen kanssa ja etsit maailmankuvaasi sopivamman
c) vaihdatte paikkakuntaa ja muutatte miehen kanssa yhteen muualle
Joka tapauksessa miehen on katkaistava napanuora äitiinsä. Sinun on joka tapauksessa vähennettävä tapaamisia anoppiehdokkaasi kanssa. Uskovaista ei voi muuttaa, heidän sanomansa pitää laskea toisesta korvasta ulos ja jättää omaan arvoonsa. Ihmettelen miksi edes pyhäkoulukeskusteluja on käyty kun ei ole vielä lapsiakaan.
Olen kasvanut ahtaassa uskonnollisessa ympäristössä (Jehovan todistajat) ja eronnut järjestöstä, joten tiedän mitä uskonnollinen elämäntapa pahimmillaan voi olla 24/7 se on läsnä. Lapsilleni en halunnut samaa.
Vierailija kirjoitti:
Anna anopin puhua. Hänellä on joka tapauksessa pidempi perspektiivi elämään kuin sinulla. Ei tarvitse verrata kahden tuhannen vuoden takaista maailmaa ja nykymaailmaa. Riittää kun ajattelee sata tai kaksi sataa vuotta taakse päin.
No huh huh. Se, että joku on 20 vuotta vanhempi, ei annan kyllä satojen vuosien taakse minkäänlaista perspektiiviä. Ja lisäksi vielä se, että tosiasiassa maailmassa on moni asia paremmin kuin ennen - rokotukset estävät ihmisiä kuolemasta lapsina niissä maissa, joissa sellaisia on, ihmisoikeudet on kansainvälisesti tunnustettu ja niihin pyritään...
Jos anoppi tuntisi pätkääkään historiaa, hän ei todellakaan olisi tuota mieltä. Paitsi että eihän se perusta ollutkaan tieto, vaan usko, eli todisteista viis...
Ylipäätään huonon käyttäytymisen perustelu iällä on todella naurettavaa. Ei tulisi mieleenikään perseillä teineille tai parikymppisille siksi, että "olen elänyt pidempään". Päinvastoin, vanhemman pitäisi osata suhtautua asioihin enemmällä ymmärryksellä, kun sitä elämänkokemusta kerran on.
N39
Oikeampi suhtautuminen tuon lakihenkisyyden sijaan olisi rakkaudellinen.
On ehkä hyvä "tietää" asioista, mitä uskovaiset pitää syntinä, mutta tuo on jo orjuuttavaa.
Aina voi rukoilla läheisten puolesta ja sitäkään ei tarvitse dramatisoida.
Tuossa läheiset saa tosi negatiivisen kuvan uskovaisesta, valitettavasti.
Voit yrittää jutella hänen kanssaan asiasta, mutta eipä tuolle oikein muuta voi. Et voi mitenkään häntä kieltää puhumasta uskostaan tai mielipiteistään. Kannattaa kertoa hänelle asiallisesti ja rauhallisesti, miltä hänen käytöksensä sinusta tuntuu, ja toivoa, että se saa hänet muuttamaan käytöstään. Mitä miehesi/vaimosi asiasta sanoo? Voisiko hän keskustella äitinsä kanssa?