Näin pääsin eroon ahdistuneisuudesta - ilman lääkkeitä

Vaikka itse sanonkin, minusta tämä on uskomaton juttu :). Olen nimittäin sairastanut ahdistuneisuutta niin kauan kuin muistan, ihan pienestä lapsesta saakka. Olen kokeillut kaikenlaista siitä pääsemiseksi: käynyt terapiassa, syönyt lääkkeitä, urheillut monenlaista hikiliikuntaa, kävellyt, joogannut, yritttänyt ajatella positiivisesti, meditoinut, tehnyt mindfulness-harjoituksia ja vaikka mitä. Koskaan en ole ahdistuneisuudesta kokonaan eroon päässyt kuin hetkittäin, vaikka se on vuosien varrella kuitenkin vähentynyt huomattavasti juuri tällaisten mindfulness-tyyppisten tekniikoiden avulla. Mielen valtaa monentyyppiset huolet aina loppujen lopuksi ja olen herkkä ympäristön ärsykkeille negatiivisessa mielessä. Mietin jo, että mitä ihmettä minä seuraavaksi keksin...tapan itseni?

Ratkaisu löytyi hyvin arkisesta asiasta joka ei maksa mitään. Nimittäin syvähengityksestä. Olen kyllä lukenut ahdistuneisuuden hoidossa, että jos ahdistaa, hengitä syvään. Olen sitä kokeillut, eikä auttanut joten olen sen ajatellut olevan jotain "diibadaabaa" jolla ei loppujen lopuksi ole paljoa merkitystä. Nyt kuitenkin päätin vaihtaa koko hengitystapani arjessa, koska huomasin sen olevan hyvin pinnallinen. Aina kun hengitysasia muistuu mieleeni, hengitän palleahengitystä (tai luulisin sen olevan sitä, sillä tavoin että vatsakin nousee) / syvempää ja hitaampaa hengitystä kuin normaalisti. Ei siis ole kyse viidestä minuutista vaan joka hetkestä kuin muistan niin tehdä. Jo ensimmiäsen vuorokauden aikana tapahtuva harjoittelu toi rauhan mieleeni, se tuli melko nopeasti enkä osaa arvioida menikö siinä esim puoli tuntia vai kaksi tuntia. Kuitenkin nyt kun hengitän tietoisesti syvempään ja rauhallisemmin, en ole enää ahdistunut ja levoton. Ihoni on todella paljon sileämpi eikä minulla ole enää mustia silmänalusia. En ole enää huolestunut asioista. Näytän nuoremmalta ja elinvoimaisemmalta. Nautin lapseni seurasta, eikä sitä enää pilaa fiilikset, että koen olevani maailman surkein äiti eikä katumus siitä, että minun ei olisi koskaan pitänyt lisääntyä. Aiemmin en ole pystynyt ahdistukseni vuoksi iloitsemaan äitiydestäni vaikka lapseni on jo 3-vuotias.

En usko tätä. :) Huippua.