Muut lisääntymisongelmaiset. Miltä teistä tuntuu, kun kaverinne saa lapsia?

En tiedä olenko lisääntymisongelmainen, mutta minua ahdistaa aina kun näen ihmisiä kakaralauman kanssa. Onneksi se tuntuu vähentyneen, tässä muutama kesä takaperin ihan sama mihin suuntaan kaupungilla katsoi, niin joka näkymään osui maha pystyssä oleva muija. Mietin vain tämäkö on se, mihin ihmiset pystyvät yrittäessään korjata isoimpia ongelmia, ilmastonmuutosta ja työttömyyttä, tekemällä lisää populaa.. 

Paskalta. Tärkein asia mitä olen elämässäni halunnut. Eipä lasta kuulu. Kello käy.

Riippuu siitä jos kaveri alkaisi puhumaan kauheasti lapsista ja raskaudestaan. Saattaisi välit viilentyä.

Tähän haluaisin myös kuulla mielipiteitä ja tuntemuksia. Minulla itselläni on kaksi lasta, kolmaskin ehkä tulevaisuudessa. Molempien kohdalla raskaus on alkanut heti, kun sille on annettu mahdollisuus. Tuttavapiirissä kuitenkin on lapsettomuudesta kärsiviä ja sellaisia, joilla on ongelmia saada lapsia, takana keskenmenoja jne. Mietin, että tuntuuko se ilkkumiselta, jos puhun omista raskauksistani tai lapsistani. En koe, että anteeksikaan pitäisi pyydellä, mutta mikä olisi oikea tapa?

Laitoin poikki kolmen kaverin kanssa välit kun he raskautuivat. En kestänyt sitä raskaudesta ja vauvoista iloitsemista ja puhumista.

Kahden kaverin kanssa nähdään vain silloin kun he eivät tuo lapsiaan mukana ja puhutaan muista asioista kun lapsista.

Eli olen hyvin katkera

Vähän tylsä olo tulee. Varsinkin nyt kun ei ole edes miestä kenen kanssa yrittää. Eli olen tupla-lisääntymisongelmainen.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin poikki kolmen kaverin kanssa välit kun he raskautuivat. En kestänyt sitä raskaudesta ja vauvoista iloitsemista ja puhumista.

Kahden kaverin kanssa nähdään vain silloin kun he eivät tuo lapsiaan mukana ja puhutaan muista asioista kun lapsista.

Eli olen hyvin katkera

Onko siis täysin varmaa, ettet itse voi ikinä lapsia saada? Tuntuu nimittäin vähän radikaalilta ratkaisulta katkaista välit tai kieltäytyä kokonaan toisten lapsien näkemisestä. Tuskin toivoisit tuollaista kohtelua itsellesi, jos raskaaksi tulisitkin.

Minulla on yksi lapsi ja toista lasta toivottu pitkään jo. Toisaalta olen kavereideni puolesta onnellinen, mutta se täysin riippuu miten he puhuvat raskauksistaan jne. Ei he ole syyllisiä tietenkään mun sekundääriseen lapsettomuuteen, mutta olen suoraan kyllä kertonut että ei helppoa ole... Se kun on jo tosi pitkään toivonut toista ja kaverit tulevat raskaaksi heti. Tuntuu tosi väärältä joskus. Ensimmäinenkin lapsi meillä oli siis vaikea saada.

Vierailija kirjoitti:

Vähän tylsä olo tulee. Varsinkin nyt kun ei ole edes miestä kenen kanssa yrittää. Eli olen tupla-lisääntymisongelmainen.

Tylsä olo tulee lasten kanssakin, kun ovat niin tyhmiä ja keskustelu on sen mukaista.

Ihan hyvältä se tuntui, vaikkakin toki haikealta, kerroin kuitenkin suoraan ystäville, että olen iloinen ja että heidän lapset on mullekin tärkeitä. Mutta sitten viimein, vuosien lapsettomuuden jälkeen tuli mun vuoro, ja ystävät oli mun puolesta niin vilpittömästi valtavan iloisia, se tuntui hyvältä! Oli hyvä että minäkin pystyin lapsettomuudesta huolimatta iloitsemaan heidän lapsistaan, ja olen saanut suuren katraan kummilapsia.

Ap:lla on yksi helposti saatu lapsi, nyt ei miestä ja huomattavia ongelmia lapsensaannissa terveyden vuoksi. Sekavat on tunnelmat. Ehkä antaudun vain elämälle, ehkä joskus vielä yksi, ehkä ei jos niin ei vaan käy.

Ihan hirveeltä tuntu silloin ku olin lapseton ja oli ongelmia lisääntymisessä. Suututti ihan vitusti kuulla aina et joku oli raskaana. Ja vaikka en tienny aina toisten historiaa niin oletin että seki varmaa raskautu kerrasta ja kaikki menee hyvin ja saa täydellisen lapsen. Vitutti myös kun kaikki valitti raskausoireistaan, olin ihan varma et jos vaa oisin raskaana niin en ikinä valittais. Sit ku olin lopulta raskaana joka meni loppuun asti niin valitinhan mä paljonkin, oli itseasiassa tosi vaikea raskaus.

Nykyäänkin kahden lapsen äitinä kirpasee edelleen kun kuulen että joku on raskaana. En enempää halua lapsia ja en ole kateellinen näille mutta kyllä se silti vähän ahistaa.

Ja tää kuulostaa nyt tosi lapselliselta ja tyhmältä mutta mä melkeen toivoisin että kaikille kävis jotain pientä vastoinkäymistä raskausyrityksissä että olisivat edes vähän nöyrempiä. Minäkin sain aikanaan kuulla tosi läheisiltä henkilöiltä todella ajattelemattomia kommentteja vaikka he tilani tiesivätkin ja en nykyään enää katso heitä täysin samalla tavalla.

olivia kirjoitti:

Minulla on yksi lapsi ja toista lasta toivottu pitkään jo. Toisaalta olen kavereideni puolesta onnellinen, mutta se täysin riippuu miten he puhuvat raskauksistaan jne. Ei he ole syyllisiä tietenkään mun sekundääriseen lapsettomuuteen, mutta olen suoraan kyllä kertonut että ei helppoa ole... Se kun on jo tosi pitkään toivonut toista ja kaverit tulevat raskaaksi heti. Tuntuu tosi väärältä joskus. Ensimmäinenkin lapsi meillä oli siis vaikea saada.

Aika hauskasti miehillä just toisinpäin, kun muut pojat puhuvat lapsettomuudestaan niin perheelliset on kateellisia. Kun itse joutuu tylsään kotileikkiin mukaan niin tuntuu tosi väärältä joskus. Miksi toisille se on niin helppoa saada seksiä ilman lisääntymisuhkailuja. Tykättiin jo pienenä enemmän auto- kuin kotileikeistä :(

Ensimmäistä yritetty pari vuotta, ei plussan plussaa. Lähipiirin raskautumiset ja synnytykset eivät ole saaneet minussa kovin suuria tunteita aikaiseksi pitkään aikaan. Ehkä eniten haikeutta ja samalla iloa heidän puolestaan. Tämä varmaan siksi, että olen alkanut harkitsemaan haluanko sittenkään lapsia tai onko niitä tarkoitettu minulle. Yrittämisen alussa olin hyvin katkera kaikkia niitä kohtaan, jotka onnistuivat raskautumaan. En halunnut olla sellaisten ihmisten kanssa missään tekemisissä tai kuulla heistä mitään. Minua ei kuitenkaan häirinnyt yhtään kaverini, joilla oli jo lapsia. Jollain tapaa se lapsesta haaveilu muuttui raskautumisesta haaveiluun, että jos EDES siinä onnistuisi, niin uskaltaisi sen jälkeen alkaa toivoa josko raskaus menisi hyvin ja se lapsikin sieltä tulisi. Jos lapsen saaminen on ihmisen suurin unelma, niin minusta on ihan luonnollista, että katkeroituu kun näkee kaikkien muiden ympärilläsi onnistuvan siinä, missä itse et jatkuvasta yrittämisestä huolimatta onnistu.

Kuulostaa niin oudolta että kaikesta ollaan kateellisia. Keksisivätköhän naiset mitään tekemistä jos porsiminen kiellettäisiin :o

Ihan iloinen olin ystävieni puolesta. Itsekseni vähän haikailin ja nieleskelinkin, mutta kun nähtiin, niin halusin puhua heidän raskauksistaan ja kyselin paljon. Tuntui hyvältä kanssahaaveksia. Nyt on itselläkin jo kaksi lasta, ongelmat kestivät aikoinaan kaksi vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä jos kaveri alkaisi puhumaan kauheasti lapsista ja raskaudestaan. Saattaisi välit viilentyä.

Jaa että kaverikaan ei saisi lisääntyä kun et sinäkään?

Tätähän en sinulle työpaikan taukohuoneessa tai kysyessäsi kerro, mutta täällä uskallansanoa etttä ihan kauhealta se tuntuu :´( Mulla kanssa etten aina halua, tai ihan oikeasti jaksa nähdä koska tulee niin paha olo siitä, kun niin kovasti toivoisin oman vauvan. Pakko kieltäytyä kyläilystä välillä, kun on joskus niin heikkoja hetkiä että romahtaisin muuten ja alkaisin itkeä kun paha olo tulisi pois. Useimmiten kyllä kyläilen ja ihastelen vauvaasi/lapsiasi, otan syliin ja leikin heidän kanssaan, mutta aina välillä... :´(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä jos kaveri alkaisi puhumaan kauheasti lapsista ja raskaudestaan. Saattaisi välit viilentyä.

Jaa että kaverikaan ei saisi lisääntyä kun et sinäkään?

Se luetunymmärtäminen..

Vierailija kirjoitti:

Tätähän en sinulle työpaikan taukohuoneessa tai kysyessäsi kerro, mutta täällä uskallansanoa etttä ihan kauhealta se tuntuu :´( Mulla kanssa etten aina halua, tai ihan oikeasti jaksa nähdä koska tulee niin paha olo siitä, kun niin kovasti toivoisin oman vauvan. Pakko kieltäytyä kyläilystä välillä, kun on joskus niin heikkoja hetkiä että romahtaisin muuten ja alkaisin itkeä kun paha olo tulisi pois. Useimmiten kyllä kyläilen ja ihastelen vauvaasi/lapsiasi, otan syliin ja leikin heidän kanssaan, mutta aina välillä... :´(

Särähti korvaan. Ei kukaan ihminen ole omistuksessa eikä vauva (kuin vuoden).