Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muut lisääntymisongelmaiset. Miltä teistä tuntuu, kun kaverinne saa lapsia?
03.04.2016 |
Minusta tuntuu haikealta. En osaa paremmin selittää. Toisaalta en edes kadehdi, en ole varma haluanko edes lisää lapsia. Silti...
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätähän en sinulle työpaikan taukohuoneessa tai kysyessäsi kerro, mutta täällä uskallansanoa etttä ihan kauhealta se tuntuu :´( Mulla kanssa etten aina halua, tai ihan oikeasti jaksa nähdä koska tulee niin paha olo siitä, kun niin kovasti toivoisin oman vauvan. Pakko kieltäytyä kyläilystä välillä, kun on joskus niin heikkoja hetkiä että romahtaisin muuten ja alkaisin itkeä kun paha olo tulisi pois. Useimmiten kyllä kyläilen ja ihastelen vauvaasi/lapsiasi, otan syliin ja leikin heidän kanssaan, mutta aina välillä... :´(
Särähti korvaan. Ei kukaan ihminen ole omistuksessa eikä vauva (kuin vuoden).
En ymm. mitä tarkoitat?
Kuulostaa oudolta kun halutaan vauva. Se vauvuus on vuoden mittainen ohimenevä vaihe. On haluttava paljon enemmän. Ja lapset ovat laina. Kukaan ei tänne pyydä syntyä. Kun järjellä miettii, niin lapsihan on kuin muutkin hankinnat, jotka äiti haluaa tehdä itselleen omista mielihaluistaan. Usein äidit suhtautuvat lapsiinsa omistavasti vielä aikuisuuden kynnykselläkin tai sen jälkeen. Irtipäästäminen ottaa koville kun huomataan, että se hankinta ei enää olekaan omistuksessa.
Ei pitäisi miettiä että ITSE HALUAA LAPSEN, niin kuin se olisi jotain kulutustavaraa joka on PAKKO MINUN SAADA, vaan onko tämä sellainen paikka johon se syntyvä ihminen haluaa syntyä sinun haluistasi riippumatta. Kyseessä on kuitenkin tunteva olento ja maailma on ajautumassa sellaisiin ongelmiin joita ei todennäköisesti lisääntymällä korjata vaan pahennetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätähän en sinulle työpaikan taukohuoneessa tai kysyessäsi kerro, mutta täällä uskallansanoa etttä ihan kauhealta se tuntuu :´( Mulla kanssa etten aina halua, tai ihan oikeasti jaksa nähdä koska tulee niin paha olo siitä, kun niin kovasti toivoisin oman vauvan. Pakko kieltäytyä kyläilystä välillä, kun on joskus niin heikkoja hetkiä että romahtaisin muuten ja alkaisin itkeä kun paha olo tulisi pois. Useimmiten kyllä kyläilen ja ihastelen vauvaasi/lapsiasi, otan syliin ja leikin heidän kanssaan, mutta aina välillä... :´(
Särähti korvaan. Ei kukaan ihminen ole omistuksessa eikä vauva (kuin vuoden).
En ymm. mitä tarkoitat?
Kuulostaa oudolta kun halutaan vauva. Se vauvuus on vuoden mittainen ohimenevä vaihe. On haluttava paljon enemmän. Ja lapset ovat laina. Kukaan ei tänne pyydä syntyä. Kun järjellä miettii, niin lapsihan on kuin muutkin hankinnat, jotka äiti haluaa tehdä itselleen omista mielihaluistaan. Usein äidit suhtautuvat lapsiinsa omistavasti vielä aikuisuuden kynnykselläkin tai sen jälkeen. Irtipäästäminen ottaa koville kun huomataan, että se hankinta ei enää olekaan omistuksessa.
Ei pitäisi miettiä että ITSE HALUAA LAPSEN, niin kuin se olisi jotain kulutustavaraa joka on PAKKO MINUN SAADA, vaan onko tämä sellainen paikka johon se syntyvä ihminen haluaa syntyä sinun haluistasi riippumatta. Kyseessä on kuitenkin tunteva olento ja maailma on ajautumassa sellaisiin ongelmiin joita ei todennäköisesti lisääntymällä korjata vaan pahennetaan.
No, ehkä vähän huono sananvalinta, mutta pointti tuli selväksi.
Mitä hittoa, tässä ketjussa pari tyyppiä, joilla on jo lapsi, on katkeria kavereilleen, jotka saa lapsia?? Joo ok, haluaisitte lisää lapsia, mutta JUMANKAUTA teillä on jo entuudestaan ainakin se yksi. Jotkut kipuilee koko elämänsä, kun eivät saa edes sitä yhtä ja täällä te valitatte, kun lisää ei kuulu. Ei saatana.
Tuntui joskus kirpaisevan. Nyttemmin ollaan sitä mieltä että kaikki on meillä just niinkuin pitääkin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hittoa, tässä ketjussa pari tyyppiä, joilla on jo lapsi, on katkeria kavereilleen, jotka saa lapsia?? Joo ok, haluaisitte lisää lapsia, mutta JUMANKAUTA teillä on jo entuudestaan ainakin se yksi. Jotkut kipuilee koko elämänsä, kun eivät saa edes sitä yhtä ja täällä te valitatte, kun lisää ei kuulu. Ei saatana.
No mitäs jos sulle sanotaan, että maailma on täynnä tarvitsevia lapsia, lakkaa valittamasta ja adoptoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä, ihmiset laittaa välit poikki raskaana oleviin eivätkä suostu tapaamaan kavereita, jos heillä on lapsia mukana? Onko teillä yhtään ystäviä, lapsettomiakaan? Kuulostaa todella ikävältä suhtautumiselta.
Sen ymmärrän toki, jos nämä perheelliset aukovat päätään asiasta, mutta muuten tuntuu aika hurjalta.
Aatelkaa nyt, jos joku sinkku laittaisi välit poikki kaikkiin kavereihinsa, jotka alkavat seurustella tai menevät naimisiin. Joillekin harvoille hän toteaisi, että voidaan me kahvilla käydä, mutta mä en tuu teille, kun en halua tavata sun puolisoa.
Mitä tällaisille ihmiselle käy, jos se kauan odotettu raskaus mahdollistuukin tai sattuukin tapaamaan unelmiensa kumppanin? Pitäisikö muiden silloin ottaa hatkat vai edes yrittää iloita toisen puolesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hittoa, tässä ketjussa pari tyyppiä, joilla on jo lapsi, on katkeria kavereilleen, jotka saa lapsia?? Joo ok, haluaisitte lisää lapsia, mutta JUMANKAUTA teillä on jo entuudestaan ainakin se yksi. Jotkut kipuilee koko elämänsä, kun eivät saa edes sitä yhtä ja täällä te valitatte, kun lisää ei kuulu. Ei saatana.
No mitäs jos sulle sanotaan, että maailma on täynnä tarvitsevia lapsia, lakkaa valittamasta ja adoptoi.
Itseasiassa minulla on lapsi, vaikka ensimmäinen viestini varmaankin vaikuttaa katkeran lapsettoman purkaukselta.
Tulee väkisinkin mieleen näistä "en saa toista lasta ja olen kateellinen niille, jotka saavat" -valittajista tyypit, joille mikään ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä, ihmiset laittaa välit poikki raskaana oleviin eivätkä suostu tapaamaan kavereita, jos heillä on lapsia mukana? Onko teillä yhtään ystäviä, lapsettomiakaan? Kuulostaa todella ikävältä suhtautumiselta.
Sen ymmärrän toki, jos nämä perheelliset aukovat päätään asiasta, mutta muuten tuntuu aika hurjalta.
Aatelkaa nyt, jos joku sinkku laittaisi välit poikki kaikkiin kavereihinsa, jotka alkavat seurustella tai menevät naimisiin. Joillekin harvoille hän toteaisi, että voidaan me kahvilla käydä, mutta mä en tuu teille, kun en halua tavata sun puolisoa.
Mitä tällaisille ihmiselle käy, jos se kauan odotettu raskaus mahdollistuukin tai sattuukin tapaamaan unelmiensa kumppanin? Pitäisikö muiden silloin ottaa hatkat vai edes yrittää iloita toisen puolesta?
Katsos kun lapsettomuutta voi hyvällä syyllä pitää yhtenä elämän isoimmista kriiseistä - monet lapsettomuudesta kärsivät parit kuvaavat, että se on kamalinta mitä heille on tapahtunut. Kriisit tapaavat muokata ihmissuhteita, varmasti olet kuullut myös esimerkiksi vakavasti sairastuneiden sanovan jotain sinne päin, että sairauden myötä ihmissuhteet ovat menneet uusiksi, osa on tippunut ja osa vahvistunut entisestään. Toki myös lapsiperheellistyminen - joka ei ole kriisi vaan useimmiten ihana asia! - muokkaa ystävyyssuhteita myös lapsiperheellisestä lähtevistä "syistä".
Tietysti on todella kurjaa, jos välit ennen tärkeisiin ihmisiin viilentyvät, oli syy mikä tahansa. Sen sijaan, että syyttelisi lapsettomia itsekkäiksi ja käskisi vain iloitsemaan muiden puolesta voisi miettiä sitä, miten mahdottoman iso ja kipeä asia se lapsettomuus mahtaakaan olla, jos se tuntuu tekevän jopa hyvän ystävän lapsesta täysillä iloitsemisen mahdottomaksi. Eivät ne ihmiset pahuuttaan ota etäisyyttä ja hitusten katkeroidukin, vaan siksi, että sydän on siitä lapsen kaipuusta niin valtavan kipeä.
Ja kuten tämä keskustelu osoittaa, niin monet pystyvät jatkamaan ystävyyttä lähes siinä missä ennenkin. Muiden ihmisten raskausvatsoilta ja pieniltä lapsilta ei voi suojautua muuten kuin eristäytymällä omaan kotiinsa ja aloittamalla täydellisen mediapaaston, joten varmasti jokainen itsekin tahtoo prosessoida asiaa, jotta elämä ei olisi niin kipeää alvariinsa.
Tunteet vaihtelevat. Joskus tunnen surua, joskus tunnen kateutta, ja joskus en tunne oikein mitään. Olen kyllä ihan aidosti iloinen muiden puolesta, enkä koe, että toisten raskaudet tai lapset olisivat jotenkin minulta pois. Juttelen lapsista ja raskauksista ihmisten kanssa ihan normaaliin tapaan. Toisaalta minun lapsettomuusongelmistani tietää vain kourallinen ihmisiä. En halua jutella lapsettomuudestani ihan kenen tahansa kanssa, koska siitä ääneen puhuminen saa minut itkemään. Pelkään että tilanne on sille toiselle osapuolelle vaivaannuttavampi kuin minulle. Vähän pelkään sitäkin, että sen jälkeen minulle ei enää puhuttaisi samaan tapaan raskauksista ja/tai lapsista. Haluan, että kaikki voivat olla normaaleja minunkin seurassani, enkä halua tulla suljetuksi ulkopuolelle.
Olen nyt tehnyt ensimmäistä lastani 11 vuotta. Takana on yksi keskenmeno ja yksi kohdunulkoinen raskaus. Lapsettomuushoitojakin on ollut, mutta en jaksa niitä henkisesti enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä hittoa, tässä ketjussa pari tyyppiä, joilla on jo lapsi, on katkeria kavereilleen, jotka saa lapsia?? Joo ok, haluaisitte lisää lapsia, mutta JUMANKAUTA teillä on jo entuudestaan ainakin se yksi. Jotkut kipuilee koko elämänsä, kun eivät saa edes sitä yhtä ja täällä te valitatte, kun lisää ei kuulu. Ei saatana.
Niin, mitä ihmettä?? Luulisi että ennemmin katkaisisi välit niihin lapsettomiin kavereihin, joille ollaan kateellisia....
Alue: Aihe vapaa
En ymm. mitä tarkoitat?