Kertokaa hauskimpia esimerkkejä uusavuttomista ihmisistä

Muisto kultaiselta 80-luvulta: Serkkuni oli telonut jalkansa ja edessä oli monta viikkoa sairaslomaa. Aika kului mukavasti telkkaria katsellen, mutta oli kovin hankalaa, kun aina piti nousta vaihtamaan kanavaa telkkarista (silloin taisi kahden ylen kanavan lisäksi olla kolmoskanava aloittanut toimintansa!). No serkun vanhemmat olivat aika hyvin toimeentulevaa porukkaa ja päättivät kustantaa serkulle upouuden telkkarin, jossa oli oikein kaukosäädin. Kävin kylässä jossain vaiheessa tämän jälkeen ja edelleen serkku manaili, kun ei millään viitsisi konkata kanavaa vaihtelemaan. Kaukosäädin oli sievästi telkkarin päällä ja serkku-parka luuli, että kaukosäädintä täytyy pitää siellä tai muuten TV ei toimi. Mikä hämmästys, kun hänelle selvisi, että kaukosäädintä voi pitää siellä sohvannurkassa ihan kätösessään.

90-luvulla minulla oli pieni opiskelijakämppä, jossa oli parvisänky ja sen alla kahdenistuttava vuodesohva. Sohva siis avattiin niin, että taiteltiin istuinosa lattialle patjaksi, joka oli n. 120 cm leveä ja 180 cm pitkä. Majoitin kerran opiskelukaveria luonani baari-illan jälkeen. Avasin sohvan, laitoin siihen lakanan ja annoin tyynyn ja täkin kouraan. Kipusin parvelle ja toivotin hyvää yötä. Aamulla kysyin, kuinka oli uni maistunut ja kaveri sanoi, että muuten hyvä, mutta se patja oli kyllä aika outo. Oli turhan leveä, mutta jalat piti pitää kippurassa, kun ei mahtunut pötköttämään suorana. Kaveri oli siis nukkunut patjalla poikittain sen sohvaosan sisällä. Ei tullut itselleni mieleen, että toiselle olisi pitänyt opastaa, miten päin patjalla tulisi nukkua...

Olinpa yhdessä virastossa nuorena. Siellä postituksen ja monistuksen ja puhelinvaihteen hommissa.

Yksi kesä siellä sitten yhden osaston äijä haahuili käytävällä kahvikannu kädessään. Niillä oli kaikki naiset lomalla, ja nämä kaksi paikalla olevaa miestä eivät osanneet keittää kahvia... Ihan niin kuin minä, kahvia juomaton toimistotyttönen olisin automaattisesti sukupuoleni perusteella kykenevä tähän.

No olinhan minä. Keitin niille ne kahvit.

up

Muisto 80-luvulta. Olin huoltoasemalla töissä ja tyyppi tuli kyselemään jakoavainta lainaksi. Olihan meillä ja juuri kun olin sitä antamassa, niin tuli mieleen, että mitähän mahtaa heppu sillä tehdä. Oli kuulemma tankannut bensa-autoon 50 litraa dieseliä ja aikoi laskea ne siihen huoltiksen pihaan. Oli ihan äimänä, kun mä kerroin, että se ei todellakaan käy vaan ne pitää laskea astiaan ja viedä pois. Osattiin sitä siis jo ennenkin.

Voisin postata itseni, en ole ikinä keittänyt kahvia vaikka tiedän kyllä miten se tehdään. Ja onhan tuo tietty sellainen yksinkertainen homma, että vaikkei ikinä olisi keittänyt niin ohjeet löytää aina googlettamalla pari minuuttia :D Muita uusavuuttomuuksia en tällä hetkellä keksi. 

Olen 23v.

Vierailija kirjoitti:

Minä kai olen uusavuton joissakin asioissa. Sain yhtenä keväänä kaverilta pussillisen tulppaanin sipuleita, jotka sitten vaimolta salaa istutin kukkapenkkiin vähän niinkuin yllätykseksi. Muutama viikko oli kulunut eikä yhtäkään tainta ollut noussut kun systerini tuli käymään. Kerroin hänelle projektistani, arvelin sipuleiden olleen jotenkin viallisia. Systeri kaivoi yhden ylös maasta ja istutti takaisin oikein päin. Kaivettiin sitten ylös loputkin, muutama kymmenen niitä oli ja joka ikinen löytämämme väärin päin.

Voi tätä tulpaanin istuttajaa. tulppaanit istutetaan syksyllä, tarvitsevat kylmäkäsittelyn noustakseen. Lisäksi on ihan järkevääkin istuttaa osa ns. ylösalaisin. Luonto on hoitanut asian niin, että kasvi pyrkii aina valoon (tässä tapauksessa ylöspäin) ja sipuleiden ollessa eri asennoissa tapahtuu kukkaryhmien kukkiminen vähän jaksotetummin  ja pitkäaikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei nyt ole mikään esimerkki erityisestä tapauksesta, mutta en yleensä ymmärrä sitä miten paljon ihmisiä saa huijattua ns tarjouksilla.

Prosenttialennukset ja alennusmyynnit: Jos tuotteessa on -50% tai -70% lappu, se menee hyvin kaupaksi. Ihan sama mikä on alkuperäinen hinta. Moni työkaveri on kertonut että on ostanut sitä ja tätä kun sai niin hyvällä alennuksella. Kun kysyy mitä maksoi, hinta on yleensä aivan päätön tarjoustuotteeksi.

Isot tarjouslaput: Ruokakaupassa on iso punaoranssi tarjouslappu esim possunlihasuikaleet 3,99 per rasia. Se kohta hyllystä on tyhjä. Vieressä on samankokoisia toisen firman possusuikalerasioita pienellä normaalihintalapulla 2,99 ja hyllyssä on rasioita vino pino.

Tuttu kaupan työntekijä selitti, että suklaapatukat ja karkit menee aina kaupaksi kun on "kolme kympillä" tarjous. Ihan sama vaikka patukoiden yksittäishinta kerrottuna kolmella olisi alle kympin ;)

Miespuolisella kaverilla oli ihan bimbo ja uusavuton ex-tyttöystävä aikoinaan.

Sen piti keittää vettä niin lätkäs koko vedenkeittimen hellalle kuumalle levylle sulamaan.

Se tankkasi dieseliä bensa-autoon, PARI kertaa! Koska dieselmittarille oli helpompi ajaa kun leveä läpiajokaista eikä siitä tarvinnut peruuttaa pois.

Mieskaveri sanoi joskus että olispa kivaa jos olisi oma pieni perunamaa, niin tämä oli yllättänyt miehen ja käynyt laittamassa ranskanperunapussista ranskanperunoita pystyyn pihan pusikkojen juurelle kasvamaan ja sanoi että parin viikon päästä meillä on sitten omat merkkiperunat!!! :o

Kaupunkilaisserkkuni luuli joskus että lehmät ja hevoset ottaa kengät pois kun ne menee sisälle navettaan ja talliin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamammojen mielestä pyykinpesukoneen napin painaminen on raskas kotityö.

Tässäpä tosiaan hauska esimerkki uusavuttomasta, luulla että pyykinpesu olisi hoidettu yhtä nappia painamalla.

Voittehan te palstamammat siitä elämää suuremman ongelman itsellenne tehdä,

totuus on kuitenkin se että se pyykinpesu on tärkeä mutta mitätön asia toimittaa. Mutta aina kun tulee mahdollisuus, jaksatte sillä uhriutua. Joko on kevätverhot vaihdettu ja pääsiäisen kynttiläkupit kiillotettu kaappiin?

Ensin lajitella kaikki vaatteet, väreihin ja pesulämpötiloihin, sitten pestä, kuivata, silittää, viikata ja viedä paikoilleen. Sillä välin hoitaa astiat koneeseen ja pois, tehdä ruoka, ulkoilla lasten kanssa, leikkiä lasten kanssa, mahdollisesti vielä siivota? Tämän päälle moni tekee vielä täyden työpäivän. 

Minulla on moni asia helpotettu, osan pyykeistä hoitaa pesula, siivooja siivoaa ja silittää, en käy töissä. Ja siitä huolimatta minulla ei ole ihan kamalasti luppoaikaa arkena. 

Saanko ihan kohteliaasti kysyä, että mihin sinun aikasi sitten oikein kuluu? Perheen ruokahuoltoon ja lastenhoitoon? Monta lasta teillä on ja onko heillä jotain erityistarpeita?

No ensinnäkin ruoanlaittoon. Ensin aamiainen, sitten lounas, välipala, päivällinen, iltapala ja illallinen. Kaikki valmistan itse, emme käytä eineksiä, emmekä mitään prosessoitua. Lapset ovat 2- ja 3-vuotiaat, ihan normaaleita ovat. Luemme paljon, käymme kirjastossa, kaupungilla, leikkipuistoissa, museoissa, laulamme, opettelemme uusia jänniä juttuja. Ja vaikka kuulostaa pieneltä ja hyvin first world problemsilta, niin esim. pyykkien vastaanotto pesulasta vie aika paljon aikaa. Samoin jos tilaan ruokatarvikkeet kotiin. 

Ei meillä lasten kanssa kiirettä ole, he ovat ihania ja kilttejä lapsia, mutta ei kyllä jää sellaistakaan aikaa, että pitäisi keksimällä jotain tekemistä keksiä. 

jjaaa tässä kohtaa sinä muutuit tämän väittelyn idiootiksi :D:D:D t. sivusta seurannut!

Joo mä luulin että toi HEL-NYC oli oikeasti fiksu ihminen silloin kun aluksi luin sen juttuja, mutta pikkuhiljaa siitä on kuoriutunut vähän.. omituinen. "Laiska töitään luettelee" vai mites se sananlasku meni. Ihanko aamupalan, välipalan ja iltapalankin hän valmistaa ihan itse? Kasvattaa appelsiinit, puristaa niistä mehut, kasvattaa viljat ja valmistaa hiutaleet ja jauhot joista pyöräyttää leivät ja puuron, kasvattaa lehmät ja kirnuaa voit yms. Siinä tapauksessa ymmärrän kyllä moisen luettelon "rankoista töistä" :'D :'D

Ei kai tuo kirjoitellut Plaza Elleissä joskus nimellä UlkoElli?

Vierailija kirjoitti:

Kaupunkilaisserkkuni luuli joskus että lehmät ja hevoset ottaa kengät pois kun ne menee sisälle navettaan ja talliin!

Oletkohan sinäkin kaupungista? Ei lehmillä ole kenkiä, hevosilla kyllä on (paitsi ei ihan aina).

Pyysin kerran ex-miestäni (silloin nyx) laittamaan pussilakanat peittoihin, kun olimme yökylässä vanhemmillani ja petasimme yhdessä sänkyä. Hän aikansa tuhersi ja valitteli että ei tästä tule hyvä kun nää peitot on liian leveitä ja liian lyhyitä. Pikkasen nauratti kun toinen yritti tunke poikittain niitä peittoja sinne. Ihan käsittämätön juttu. terkkuja vaan :)

Eräs tuttuni kertoi että hän ei koskaan ole juonut kahvia, ei edes maistanut, joten ei ole sitä myöskään keittänyt eikä lapsuudenkodissaankaan juotu kahvia kuin tosi harvoin. Oli sitten ollut armeijassa ja joku iso kapiainen oli käskenyt että alokas xxxx keittää kahvit. Hän oli vastannut kohteliaasti ettei osaa keittää kahvia. Kapiainen oli jyrähtänyt hyvin armeijamaisella äänellä, että ALOKAS XXXX EI NISKUROI VAAN KEITTÄÄ NE KAHVIT.

No tämä mies oli mennyt keittämään kahvia ja sen verran ymmärtänyt ja muistellut nähneensä että oli laittanut suodatinpaperin suppiloon ja säiliön täyteen vettä. Oli pistänyt sitten pari lusikallista kahvia suppiloon. No kahvihan oli ihan vesilitkua. Kapiainen oli huutanut entistä lujempaa että ALOKAS XXXX LOPETTAA NYT SEN PELLEILYN JA KEITTÄÄ KUNNON KAHVIA TAI PUTKA HEILAHTAA NISKUROINNISTA.

Mies oli kaatanut kahvit pois ja järkeillyt seuraavaksi että täysi vesisäiliö ja täysi suppilo kahvinpuruja on varmaankin oikea suhde.... Voitte arvata tarviko koskaan enää keittää kahvia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli ketju jossa kaikki itseään kovin tärkeinä pitävät henkilöt katsovat tarpeelliseksi kertoa kuinka he juuri pesevät pyykkinsä. He näyttävät olevan ehdottoman varmoja siitä että kaikkia kiinnostaa todella paljon juuri se kuinka juuri heidän perheessään pyykit pestään.

Muistuu mieleen taannoinen ketju jossa nämä varmaan samat tärkeät ihmiset katsoivat tarpeelliseksi kertoa juuri heidän perheensä letunpaistotottumuksista satojen viestien voimalla.

En olekaan lukenut tuota lettuketjua. Mutta onko olemassa muka useampia tapoja paistaa lettuja? O_o

On, mutta en löydä ketjua, koska otsikko ei muistaakseni liittynyt mitenkään letunpaistoon. Siinä siis kiisteltiin, saako lettuja syödä ns. välistä, eli sitä mukaa kun valmistuvat, vaiko sitten, kun kaikki letut on paistettu, jolloin paistajakin saa lettuja, mutta rapeus on kadonnut. Tästä jankattiin joku 10 sivua vähintään, että kumpi tapa on oikein :D

Ketju oli joku että "perheiden oudot tavat" tai sinne päin:D

Kaveri ei tiennyt mikä on suurlähetystö. Kerroin hänelle että mieheni matkustaa Ruotsiin koska hänen täytyy käydä kotimaansa suurlähetystössä. Kaveri luuli että se on joku paikka jossa voi nukkua.

Sama kaveri käski lastaan heittämään roskat maahan. (Lapsi itse olisi halunnut pitää roskia kädessä ja pudottaa lähimpään roskikseen)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamammojen mielestä pyykinpesukoneen napin painaminen on raskas kotityö.

Tässäpä tosiaan hauska esimerkki uusavuttomasta, luulla että pyykinpesu olisi hoidettu yhtä nappia painamalla.

Voittehan te palstamammat siitä elämää suuremman ongelman itsellenne tehdä,

totuus on kuitenkin se että se pyykinpesu on tärkeä mutta mitätön asia toimittaa. Mutta aina kun tulee mahdollisuus, jaksatte sillä uhriutua. Joko on kevätverhot vaihdettu ja pääsiäisen kynttiläkupit kiillotettu kaappiin?

Ensin lajitella kaikki vaatteet, väreihin ja pesulämpötiloihin, sitten pestä, kuivata, silittää, viikata ja viedä paikoilleen. Sillä välin hoitaa astiat koneeseen ja pois, tehdä ruoka, ulkoilla lasten kanssa, leikkiä lasten kanssa, mahdollisesti vielä siivota? Tämän päälle moni tekee vielä täyden työpäivän. 

Minulla on moni asia helpotettu, osan pyykeistä hoitaa pesula, siivooja siivoaa ja silittää, en käy töissä. Ja siitä huolimatta minulla ei ole ihan kamalasti luppoaikaa arkena. 

Saanko ihan kohteliaasti kysyä, että mihin sinun aikasi sitten oikein kuluu? Perheen ruokahuoltoon ja lastenhoitoon? Monta lasta teillä on ja onko heillä jotain erityistarpeita?

No ensinnäkin ruoanlaittoon. Ensin aamiainen, sitten lounas, välipala, päivällinen, iltapala ja illallinen. Kaikki valmistan itse, emme käytä eineksiä, emmekä mitään prosessoitua. Lapset ovat 2- ja 3-vuotiaat, ihan normaaleita ovat. Luemme paljon, käymme kirjastossa, kaupungilla, leikkipuistoissa, museoissa, laulamme, opettelemme uusia jänniä juttuja. Ja vaikka kuulostaa pieneltä ja hyvin first world problemsilta, niin esim. pyykkien vastaanotto pesulasta vie aika paljon aikaa. Samoin jos tilaan ruokatarvikkeet kotiin. 

Ei meillä lasten kanssa kiirettä ole, he ovat ihania ja kilttejä lapsia, mutta ei kyllä jää sellaistakaan aikaa, että pitäisi keksimällä jotain tekemistä keksiä. 

jjaaa tässä kohtaa sinä muutuit tämän väittelyn idiootiksi :D:D:D t. sivusta seurannut!

Joo mä luulin että toi HEL-NYC oli oikeasti fiksu ihminen silloin kun aluksi luin sen juttuja, mutta pikkuhiljaa siitä on kuoriutunut vähän.. omituinen. "Laiska töitään luettelee" vai mites se sananlasku meni. Ihanko aamupalan, välipalan ja iltapalankin hän valmistaa ihan itse? Kasvattaa appelsiinit, puristaa niistä mehut, kasvattaa viljat ja valmistaa hiutaleet ja jauhot joista pyöräyttää leivät ja puuron, kasvattaa lehmät ja kirnuaa voit yms. Siinä tapauksessa ymmärrän kyllä moisen luettelon "rankoista töistä" :'D :'D

Ei kai tuo kirjoitellut Plaza Elleissä joskus nimellä UlkoElli?

Muistaakseni Ulko-Ellin lapset olivat vanhempia, varmaan jo aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekaa kertaa vaihdettiin pussilakanoita peittoihin silloisen poikakaverin, nykyisen aviomiehen, kanssa. Ihmetteilin kun hän ensitöikseen alkoi kauhealla tohinalla ja vaivalloisesti kääntää puhdasta pussilakanaa nurin päin. Säksätin heti, että mitä hemmettiä sä teet, älä nyt sitä kääntele, sehän ON jo oikein päin.

Saimme jopa pienen kinastelun aikaan, kun tyyppi vaan itsepäisesti intti, että pitäähän se nyt kääntää, AINAHAN se käännetään, siitä aloitetaan.

No, mieheni ei ollut koskaan kotonaan nähnyt, miten pussilakanat laitetaan ja oli sitten yksin asuessaan järkeillyt homman niin, että pussilakana nurinperin ja sitten sentti sentiltä lievästi sanottuna hankalasti rullataan sitä siihen peiton ylle, vähän niin kuin kortsu.

Paitsi ettei se lakana tietenkään liu'u siihen ihan yhtä kätevästi vaan vaatii mieletöntä hyppelehtimistä ympäriinsä, peiton nosteluita, lakanan hivuttelua, ärräpäitä..

No, nykyisin laitetaan pussilakanat minun tavallani. Mutta jostain syystä likapyykkikoriin pussilakanat ilmestyvät nurin päin, jos mieheni on ne tuonut pyykkiin :)

Itse laitan aina nurinpäin, koska se on niin paljon helpompaa. Kädet rei'istä sisäpuolelta --> kiinni täkin kulmista --> lakanan humpsautus täkin päälle. Voisitko kertoa oman tapasi, jos se on vielä helpompi?

Miksi se pitää kääntää nurinpäin? Työnnän kädet rei'istä, otan kiinni täkistä ja vedän sen pussilakanan sisään 1-2 kertaa humpsauttaen.

Ei tarvii kääntää kun pussilakana on jo valmiiksi nurin kun sen on ennen pesua kiskonut täkin ympäriltä pois.

Eksä-parka oli perheestä jossa yksinhuoltajaäiti pyöritti ihan yksin koko huushollia. Koin aina että hän yritti kompensoida sitä ettei lasten isä ollut maisemissa, mutta tämä on vain omaa tulkintaani. Lopputulos oli se, että 19-vuotias eksäni oli aivan uskomattoman uusavuton. Se, ettei osannut keittää kahvia (vaikka joi kahvia päivittäin) oli pienimpiä murheista.

Meille tuli kerran pieni riidanpoikanen kommunikaatiovaikeuksien takia. Poikaystävä oli minun luonani ja minun piti laittaa ruokaa nopeasti, koska olin lähdössä iltavuoroon. Keitin makaronit ja heitin nopeasti kattilaan ainekset papukastikkeeseen. Mies alkoi silmä pyöreänä ihmettelemään että miten oikein osaan yhdistellä eri säilykkeitä (tomaatti, pavut, maissi) ja että miten osaan tehdä noin hienoa ruokaa. Luulin että mies pilkkaa minua siitä ettei ruoka ollut kovin kummoista - en oikeasti osannut kuvitella että jonkun mielestä on ihan tajunnanräjäyttävää avata kolme säilyketölkkiä ja kiehauttaa sisältö...

En tiedä onko uusavutonta, mutta kaveri yritti puuhaarukalla vaahdottaa sokeria ja kananmunia.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaispoika, 17v, tuumaili meillä pihalla että minkälaiset jalat noilla linnuilla oikein on kun eivät saa sähköiskua langalla istuessaan.

OT, mutta miksi tämä on saanut 450 alapeukkua? Kyllä on peruskoulussa vedetty lonkkaa, jos tuollaista asiaa kysyy oikeasti.