Synnytyspuolella nimimerkki Emilyn vouhkaa kovasti luomusynnytyksen puolesta

vaan muut lääkkeet vain vaikuttaa??

eikä sen ole havaittu aiheuttavan sivuvaikutuksia vauvalle. Kaikki muut lääkkeelliset kivunlievityskeinot aiheuttavat toisinaan esim. sydänäänien laskua tai vauvan uneliaisuutta syntymän jälkeen.

Ja yrittäkää ymmärtää se, että luomusynnytys ei välttämättä ole mikään tuskien maraton, vaan yleensä jos äiti haluaa synnyttää luomuna, hän ottaa hyvin selvää muista kivunlievitysmahdollisuuksista. Oikeanlainen hengitys ja liikkuminen ovat todella tehokkaita kivunlievityksessä, kuten vyöhyketerapia, akupainanta jne myös.



Vaikka kuinka asian kieltäisi, niin puudutteissa ja lääkkeissä on riskinsä. Toissavuonna yksi äiti kuoli epiduraaliin, sai niin pahan allergisen reaktion. Moni synnytys päätyy sektioon /imukuppiin puudutteiden takia, koska puudutteet lisäävät komplikaatio riskiä. Supistukset saattavat loppua, lapsen sydänäänet romahtaa, lapsi laskeutua väärään tarjontaan, jos äiti vaan makaa, kun kipu ei aja oikeaan asentoon jne. Näitä ei tosiaan tapahdu kaikille, mutta nämä riskit ovat olemassa. Nämä riskit kuitenkin lasketaan pienemmiksi kuin se hyöty, mitä katsotaan olevan siitä, että äiti halutessaan saa lääketieteellistä kivunlievitystä. Ja usein tietoa lääkeaineiden vaikutuksesta tulee tarpeeksi vasta sitten, kun sen käyttö on jo jossian määrin vakiintunut. Esim. Petidiinin tiedetään nykyään aiheuttavan vastasyntyneille velttoutta ja imemisongelmia, ja siksi sitä ei enää niin paljoa käytetä kuin aiemmin.



Itse olen kaksi lasta synnyttänyt ilman lääkkeitä, ja tehnyt sen suunnitellusti ja vapaasta tahdostani. Ja kyllä, olen ylpeä siitä. Minulle se oli itsetuntoa kohottava kokemus, josta sain paljon voimaa elämääni. En ymmärrä mitä se on keneltäkään pois, jos olen mielestäni tehnyt työtä sen eteen, että synnytykseni menisivät toivotulla tavalla ja onnistunut siinä ja siksi ylpeä siitä. Se ei ole mikään äitiyteni kulmakivi, enemmänkin yksi minuuteni tärkeä tekijä. KOska kukapa voisi kieltää, etteikö synnytys kuitenkin olisi yksi elämän hurjimmista ja syvimmistä kokemuksista, ja oli mahtavaa huomata kuinka paljon siihen pystyi itse vaikuttamaan, kun oli ottanut asioista selvää ja opetellut hyviä keinoja lievittää kipua itse.



Ennen ekaa synnytystä olin tosi kipuherkkä ja itkin pienimmästäkin kopsahduksesta. Enää en ole niin kipuherkkä, mikä myöskin helpottaa elämääni noin muutenkin, en mene toimintakyvyttömäksi päänsärystä.

Minusta synnytys on aivan mahtava kokemus, enkä haluaisi sitä " pilata" puudutteilla. Neljä lasta olen ihan täysin luomusti synnyttänyt, omasta halustani. Sain synnytyksistä valtavasti voimaa ja itsevarmuutta, tunsin hallitsevani tilanteet täydellisesti, kätilö oli sitä varten, jos satun apua tarvitsemaan.



Kyllä minun mielestäni on hyvä olla ehdoton sen suhteen mitä on päättänyt. Itsensä pitää psyykata kestämään kipua ja harjoitella mielessään luomusynnytystä. Ja jos kaikki ei kuitenkaan mene suunnitellusti, sairaalassa on ammattilaiset sitten sitä varten. Asioista on hyvä sopia etukäteen kätilön kanssa, eli että kätilö ei esim. tarjoa puudutusta, vaan kannustaa äitiä liikkumaan, rentoutumaan jne.



Kukin synnyttäköön miten haluaa, mutta se tuntuu pahalta, että meistä luonnonmukaisesti synnyttävistä äideistä tehdään jotain omituisia elämysmatkailijoita. Jos kaikilla äideillä olisi mahdollisuus saada kaikki tieto ja tuki synnytykseen ja tietoa myös luonnonmukaisesta kivunlievityksestä, luulen, että harvempi valitsisi puudutteet.

mutta asenteessa ja suhtautumisessa toisten kokemuksiin olisi parantamisen varaa ja rutkasti. Millainen ihminen kuuluttaa vailla hajuakaan synnyttämisestä, ettei aio muuttaa ajatuksiaan piirun vertaa, vaikka synnytys menisi miten? Miten joku voi olla niin sinisilmäinen, että uskoo pysyvänsä tietyistä asioista täsmälleen samaa mieltä ikuisesti? No, ilmeisen nuori ainakin. Ylipäänä usein huomaa (nimerkkien vuosiluvuista tai vaikka kuukausipinojen esittelyistä), että kaikista jyrkimpiä mielipiteitä laukovat ovat noin 20-vuotiaita. Sen jo pitäisi todistaa jotain siitä, että ihminen alkaa nähdä asioita uudelta kantilta iän myötä - luojan kiitos!

Olisin mielelläni synnyttänyt esikoisen alateitse, mutta hänpä olikin perätilassa tuskin olisi tullut ulos ilman sektiota, joka tehtiin rv 42. Kun on lapsen henki kyseessä, olen valmis mihin vaan.