olen ilmeisesti todella vanhanaikainen

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuo taas suurta tyydytystä että olen yhtä koulutettu kun mieheni, saan samaa palkkaa kuin hän, maksan puolet menoista (joo ei lasketa euroja mutta isoissa hankinnoissa). Lisäksi on ihanaa kun voin luottaa että mieheni osaa hoitaa viikonkin lapsia itse kun olen työmatkalla tai ottaa päävastuun tarvittaessa ruoan suunnittelussa kun meille on tulossa vieraita. Tykkään itse maalata aidan tai tarvittaessa korjata lapsen pyörän. Kukin tyylillään. Meillä ollaan tasa-arvoisia ja rooleja ei ole paitsi minua lapset kutsuu äidiksi ja miestä isäksi.

Kyllä meilläkin mies hoitaa myös lapsia, osaa tehdä ruokaa ja minulta hoituu kaikki kodin pikkutyöt aidanmaalauksineen. Eli eipäs nyt taas liioitella näitä "roolin jakoja", ei ne nyt niin tiukassa sentään istu vaikka pullantuoksuiseksi kotiäidiksi itseni miellänkin.

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten käy, jos / kun teillä on lapsia, etkä sinä enää jaksa / voi/ välitä / viitsi kaunistautua ja olla olemassa vain miestä varten? Ei sitten enää tarvitse niin paljon maksaa, vai?

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, mikä heikkous piilee perinteisissä sukupuolirooleissa?

Mikä neuvoksi, jos jompi kumpi teistä sairastuu tai peräti kuolee, ja toisen pitäisi ihan omin neuvoin osata vaikka pestä pyykit, maksaa laskut,  tarkistaa autosta joku pikku juttu tai vaihtaa sulake?

Meillä on lapsia. Ei minun tarvitse kaunistautua jos en jaksa, mies ymmärtää sen hyvin eikä siitä hermostu/rakasta minua vähempää :) En ole olemassa "vain miestä" varten, vaan itseäni ja koko perhettä varten. Ei perinteisissä sukupuolirooleissa ole mitään heikkoutta. Jos niitä noudattaa orjallisesti ilman mitään joustoa joka tilanteessa, niin silloin se joustamattomuus on heikkous. Minä osaan vaihtaa autosta sulakkeet, lisätä öljyä ja muita nesteitä, vaihtaa renkaatkin. Osaan maksaa laskut (ja yleensä maksankin, yhteiseltä tililtä). Mies osaa tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä (ja usein tekeekin, kuten jo aiemmin selitin siitä että perinteisiä miesten töitä on sen verran vähän että väkisinkin tulee kotitöitä jaettua). Jos toinen kuolisi tai sairastuisi vakavasti, niin toinen kyllä pärjäisi ihan hyvin. Ei sukupuoliroolit perheessä tarkoita avuttomuutta tai joustamattomuutta. Ei minun tarvitse kipeänä olla miestä ovella täydessä meikissä ja ruoka valmiina odottamassa pöydässä vain joidenkin roolien vuoksi. Kyse on syvemmästä ajattelumallista ja asenteesta, jota toteutetaan olosuhteiden mukaan. Minä käyn töissä ja mieskin käy nyt töissä. Tästä huolimatta olen näiden perinteisten sukupuoliroolien kannalla, ei se tarkoita että naisen tarvitsee olla vuosikaudet ja -kymmenet kotona ruokaa laittamassa. Minä olen nainen, äiti, vaimo. Mies on mies, isä ja aviomies. Minä olen fyysisesti heikompi, mutta hanskaan paremmin arjen pyörityksen ja lapsista ja heidän asioistaan huolehtimisen. Mies on teknisesti taitavampi ja korjaa koneet ja talon. Minä teen hyvät herkkujälkkärit.  Minä olen kauniimpi, mies komeampi. Ollaan erilaisia, mutta yhdessä meistä tulee kokonainen.

Ei tätä pidä ottaa niin vakavasti ja mustavalkoisesti. Ei jokaisen myöskään tarvitse ajatella samalla tavalla, saa olla puolisonsa kanssa samanlainen ja tehdä samat jutut ja maksaa kaiken puoliksi jos haluaa. Meillä toki tuo "mies maksaa" juttu on nykyään vain periaatejuttu, sillä kaikki perheen tulot menevät joka tapauksessa yhteiselle tilille ja sieltä maksellaan mitä tarvii. No näön vuoksi mies ravintolassa yms. on se joka lompakon esiin vetää :D (ja mm. ottaa takin päältäni ja laittaa naulakkoon ja vetää minulle tuolin valmiiksi yms).

ap

Ap, olen kyllä aika kateellinen sinulle miehestäsi. Itse olen yh ja aina yksin pärjännyt ja itseni ja lapseni yksin elättänyt. Monen kanssa olen seurustellut, mutta taidan olla aikamoinen pummimagneetti, koska kaikkien tapaamieni miesten mielestä naisen tehtävä on elättää miestä. Yksi jopa vaati minulta "taskurahaa" Ranskan matkalleen (minne ei millään suostunut matkustamaan minun kanssani vaan "yksin" piti päästä). Hän suuttui verisesti, kun sanoin että nyt ei ole yhtään ylimääräistä kun pitää maksaa lasten päivähoitomaksut.

Mielestäni liikaa vastuuta pienituloiselle naiselle että pitää elättää sekä lapset että mies.

Kyllä mies voi olla mies ja nainen nainen, vaikka olisivat tasaveroisia työelämässä ja palkkapussissa.

Me molemmat olemme asiantuntijatehtävissä ja auktoriteettiasemassa, silti kotona nautimme siitä että mieheni on miehekäs ja minä naisellinen, hän avaa minulle ovia ja kantaa painavampia tavaroita ja minä hemmottelen häntä tai huolehdin että hänellä on hyvää ruokaa edessä.

Se ei tarkoita että hän ei laittaisi myös ruokaa, se ei tarkoita etten itse tekisi raskaita töitä. Ne ovat eleitä joilla toisen saa tuntemaan itsensä tärkeäksi. Vaikka pusken lumitöitä siinä kuin kuka tahansa, on ihanaa kun hän välillä availee minulle ovia kuin olisin hento nainen. Vaikka mieheni laittaa ruokaa ja käy kaupassa, välillä on mukavaa kun hän huokaisee onnesta kun tulee valmiiseen pöytään ja saa herkkuruokaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten käy, jos / kun teillä on lapsia, etkä sinä enää jaksa / voi/ välitä / viitsi kaunistautua ja olla olemassa vain miestä varten? Ei sitten enää tarvitse niin paljon maksaa, vai?

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, mikä heikkous piilee perinteisissä sukupuolirooleissa?

Mikä neuvoksi, jos jompi kumpi teistä sairastuu tai peräti kuolee, ja toisen pitäisi ihan omin neuvoin osata vaikka pestä pyykit, maksaa laskut,  tarkistaa autosta joku pikku juttu tai vaihtaa sulake?

Meillä on lapsia. Ei minun tarvitse kaunistautua jos en jaksa, mies ymmärtää sen hyvin eikä siitä hermostu/rakasta minua vähempää :) En ole olemassa "vain miestä" varten, vaan itseäni ja koko perhettä varten. Ei perinteisissä sukupuolirooleissa ole mitään heikkoutta. Jos niitä noudattaa orjallisesti ilman mitään joustoa joka tilanteessa, niin silloin se joustamattomuus on heikkous. Minä osaan vaihtaa autosta sulakkeet, lisätä öljyä ja muita nesteitä, vaihtaa renkaatkin. Osaan maksaa laskut (ja yleensä maksankin, yhteiseltä tililtä). Mies osaa tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä (ja usein tekeekin, kuten jo aiemmin selitin siitä että perinteisiä miesten töitä on sen verran vähän että väkisinkin tulee kotitöitä jaettua). Jos toinen kuolisi tai sairastuisi vakavasti, niin toinen kyllä pärjäisi ihan hyvin. Ei sukupuoliroolit perheessä tarkoita avuttomuutta tai joustamattomuutta. Ei minun tarvitse kipeänä olla miestä ovella täydessä meikissä ja ruoka valmiina odottamassa pöydässä vain joidenkin roolien vuoksi. Kyse on syvemmästä ajattelumallista ja asenteesta, jota toteutetaan olosuhteiden mukaan. Minä käyn töissä ja mieskin käy nyt töissä. Tästä huolimatta olen näiden perinteisten sukupuoliroolien kannalla, ei se tarkoita että naisen tarvitsee olla vuosikaudet ja -kymmenet kotona ruokaa laittamassa. Minä olen nainen, äiti, vaimo. Mies on mies, isä ja aviomies. Minä olen fyysisesti heikompi, mutta hanskaan paremmin arjen pyörityksen ja lapsista ja heidän asioistaan huolehtimisen. Mies on teknisesti taitavampi ja korjaa koneet ja talon. Minä teen hyvät herkkujälkkärit.  Minä olen kauniimpi, mies komeampi. Ollaan erilaisia, mutta yhdessä meistä tulee kokonainen.

Ei tätä pidä ottaa niin vakavasti ja mustavalkoisesti. Ei jokaisen myöskään tarvitse ajatella samalla tavalla, saa olla puolisonsa kanssa samanlainen ja tehdä samat jutut ja maksaa kaiken puoliksi jos haluaa. Meillä toki tuo "mies maksaa" juttu on nykyään vain periaatejuttu, sillä kaikki perheen tulot menevät joka tapauksessa yhteiselle tilille ja sieltä maksellaan mitä tarvii. No näön vuoksi mies ravintolassa yms. on se joka lompakon esiin vetää :D (ja mm. ottaa takin päältäni ja laittaa naulakkoon ja vetää minulle tuolin valmiiksi yms).

ap

Eli nyt ryhdyit sitten puolustuskannalle ja kumosit lähes kaiken avauksessa sanomasi. Enää ei siis olekaan tärkeää, että mies maksaa treffeillä ja sinä olet miehen elävää sulostuttava pikku kotihengetär, jonka tärkein tehtävä on pitää koti kunnossa miestä varten.

Ja siis vaikka arjessa kuljen meikittä ja farkuissa, niin jos suinkin voin ja ehdin ja jaksan, kaunistaudun miestäni varten ja hankkiudun mahdollisimman seksikkäisiin vetimiin jotta saan hänen silmiinsä sen erityisen katseen. Ei se minun arvoani kodin ulkopuolella vähennä, ja neuvottelussa voin edelleen olla kova luu. (nro 24)

entä jos on lesbo/homo-pari? mutta joo, oot kyllä vanhanaikainen

Miten sinä availet niitä ruokapurkkeja, jos miehesi on töissä ja sinun tehtäväsi on loihtia ruokaa pöytään ennen kuin hän tulee kotiin?

Hiukan ristiriitainen aloitus. Mielestäsi siis miehen homma on elättää perhe ja nainen hoitaa kodin ja lapset.

No, sitten toteat kuitenkin että tilanteen mukaan ja teilläkin tällä hetkellä olette kumpikin vanhempi töissä ja kotityöt jaetaan tasan. Eli toimitte tilanteen mukaan kuten kaikki muutkin perheet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten käy, jos / kun teillä on lapsia, etkä sinä enää jaksa / voi/ välitä / viitsi kaunistautua ja olla olemassa vain miestä varten? Ei sitten enää tarvitse niin paljon maksaa, vai?

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, mikä heikkous piilee perinteisissä sukupuolirooleissa?

Mikä neuvoksi, jos jompi kumpi teistä sairastuu tai peräti kuolee, ja toisen pitäisi ihan omin neuvoin osata vaikka pestä pyykit, maksaa laskut,  tarkistaa autosta joku pikku juttu tai vaihtaa sulake?

Meillä on lapsia. Ei minun tarvitse kaunistautua jos en jaksa, mies ymmärtää sen hyvin eikä siitä hermostu/rakasta minua vähempää :) En ole olemassa "vain miestä" varten, vaan itseäni ja koko perhettä varten. Ei perinteisissä sukupuolirooleissa ole mitään heikkoutta. Jos niitä noudattaa orjallisesti ilman mitään joustoa joka tilanteessa, niin silloin se joustamattomuus on heikkous. Minä osaan vaihtaa autosta sulakkeet, lisätä öljyä ja muita nesteitä, vaihtaa renkaatkin. Osaan maksaa laskut (ja yleensä maksankin, yhteiseltä tililtä). Mies osaa tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä (ja usein tekeekin, kuten jo aiemmin selitin siitä että perinteisiä miesten töitä on sen verran vähän että väkisinkin tulee kotitöitä jaettua). Jos toinen kuolisi tai sairastuisi vakavasti, niin toinen kyllä pärjäisi ihan hyvin. Ei sukupuoliroolit perheessä tarkoita avuttomuutta tai joustamattomuutta. Ei minun tarvitse kipeänä olla miestä ovella täydessä meikissä ja ruoka valmiina odottamassa pöydässä vain joidenkin roolien vuoksi. Kyse on syvemmästä ajattelumallista ja asenteesta, jota toteutetaan olosuhteiden mukaan. Minä käyn töissä ja mieskin käy nyt töissä. Tästä huolimatta olen näiden perinteisten sukupuoliroolien kannalla, ei se tarkoita että naisen tarvitsee olla vuosikaudet ja -kymmenet kotona ruokaa laittamassa. Minä olen nainen, äiti, vaimo. Mies on mies, isä ja aviomies. Minä olen fyysisesti heikompi, mutta hanskaan paremmin arjen pyörityksen ja lapsista ja heidän asioistaan huolehtimisen. Mies on teknisesti taitavampi ja korjaa koneet ja talon. Minä teen hyvät herkkujälkkärit.  Minä olen kauniimpi, mies komeampi. Ollaan erilaisia, mutta yhdessä meistä tulee kokonainen.

Ei tätä pidä ottaa niin vakavasti ja mustavalkoisesti. Ei jokaisen myöskään tarvitse ajatella samalla tavalla, saa olla puolisonsa kanssa samanlainen ja tehdä samat jutut ja maksaa kaiken puoliksi jos haluaa. Meillä toki tuo "mies maksaa" juttu on nykyään vain periaatejuttu, sillä kaikki perheen tulot menevät joka tapauksessa yhteiselle tilille ja sieltä maksellaan mitä tarvii. No näön vuoksi mies ravintolassa yms. on se joka lompakon esiin vetää :D (ja mm. ottaa takin päältäni ja laittaa naulakkoon ja vetää minulle tuolin valmiiksi yms).

ap

Mikäs pointti tässä aloituksessa sitten oli? Kumpikin tekee sitä mitä parhaiten osaa. Ja huvittavaa tuollainen "mies maksaa" jos rahat tulee kuitenkin yhteiseltä tililtä :)

Vierailija kirjoitti:

Tuli tuosta treffi + maksaja-keskustelusta mieleen. Minä kyllä oletan että mies maksaa treffeillä. Ajattelen, että miehen päävastuu parisuhteessa on taata perheen (huom, koko perheen, ei naisen) toimeentulo. Naisen päävastuu on kodinhoito ja lapset. Toki näistä vastuista jokainen perhe miettii omat tapansa ja esim itsekin olen tällä hetkellä töissä. Kuitenkin näin sen kuuluisi noin pääsääntöisesti mielestäni mennä. Odotan myös että mies kohtelee vaimoaan hyvin ja rakastavasti, avaa ovet ja tiukat purkit ja huolehtii muutenkin että perheellä on kaikki hyvin. Vaimo puolestaan pitää huolta että arki toimii, lasten kouluhommat on hanskassa ja ruokaa on tarpeeksi kaapissa. Tietysti nykyään kun miehen ei tarvi puurtaa pellolla tai metsätöissä, niin kotityöt jaetaan sillä tavalla että sitä fyysistä työtä (siivoaminen, ruoanlaitto yms) on molemmilla tasapuolisesti eikä niin että mies vetää lonkkaa sohvalla kun vaimo yötä myöten hikoilee hommissa.

Tästä saa ihan rauhassa pillastua. En ole kuitenkaan tuputtamassa tätä kaikille, ymmärrän ettei tämä ajattelumalli ja asenne sovi kaikille. Meidän perheelle se kuitenkin sopii, sillä olen löytänyt miehen joka jakaa arvomaailmani, on ahkera ja rakastava ja teemme molemmat yhdessä työtä perheemme eteen, molemmat omissa rooleissamme. Mies on mielellään vanhanaikainen ritarillinen herrasmies joka haluaa tuntea voivansa huolehtia minusta ja suojella minua ja minä vastaavasti häntä varten kaunistautuva ja omistautuva vaimo joka myös huolehdin miehestäni :)

Kumpi synnyttää

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella pariskunnalla on oma tapansa järjestää elämänsä, työn- ja tulonjakonsa. Ei siinä mitään että te valitsette perinteisen mallin. Kunhan ette tosiaan tuputa sitä muille ja tuomitse toisten erilaisia tapoja. 

Mutta itselläni kyllä, kun tuon luin, tuli valtava onni siitä että olen vanhapiika, eikä tarvitse tuollaisia roolileikkejä miettiä ollenkaan. Kun on vain yksi taloudessa on helppoa: minä maksan kaiken, minä avaan tiukat purkit ja teen rempat, minun ei tarvitse kaunistautua ketään varten, eikä lapsettomana edes hoitaa lapsia. Aah, ihana vapaus :)

Olenkohan minä ainoa kuka on joutunut menemään naapuriin tiukan purkin kanssa kun en sitä omin voimin saanut auki millään konstilla.

Olin silloin itsekseni hyvin pärjäävä sinkku, jolle ei pikkuremontit tuottaneet mitään ongelmaa. Sitä yhtä pirun purkkia vaan en saanut auki, eikä se tuntunut yhtään roolileikiltä eikä muultakaan leikiltä.

Varaudu siihen että' miehes voi kuolla nuorena.Sinun jumaloimisesi ja koko påerheen elättäminen ja huolien kantaminen ilman tasapuolista vastausta stressaa ja kuluttaa ihmistä pikkuhiljaa.

Miehelläsi on nähtävästi vastuulla kaikki raskas niin henkisesti ja fyysisesti.Sinä hoidat sosiaaliset asiat,miehesi ei näköjään ole edes hirveästi kouluihin yhteydessä,saako edes nauttia lapsistaan.On teillä kumma maailma.

Varmasti on naisia ja miehiä, joille sopivat vanhanaikaiset sukupuoliroolit, ja jos he löytävät toisensa niin sehän sopii hienosti. Just kun eivät tuputa sitä muille vaan hyväksyvät muunlaisenkin työnjaon.

Ainoa vaan, että toivottavasti pystyvät lapsilleen välittämään, että muunkinlaisia tapoja elää naisena ja miehenä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten käy, jos / kun teillä on lapsia, etkä sinä enää jaksa / voi/ välitä / viitsi kaunistautua ja olla olemassa vain miestä varten? Ei sitten enää tarvitse niin paljon maksaa, vai?

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, mikä heikkous piilee perinteisissä sukupuolirooleissa?

Mikä neuvoksi, jos jompi kumpi teistä sairastuu tai peräti kuolee, ja toisen pitäisi ihan omin neuvoin osata vaikka pestä pyykit, maksaa laskut,  tarkistaa autosta joku pikku juttu tai vaihtaa sulake?

Meillä on lapsia. Ei minun tarvitse kaunistautua jos en jaksa, mies ymmärtää sen hyvin eikä siitä hermostu/rakasta minua vähempää :) En ole olemassa "vain miestä" varten, vaan itseäni ja koko perhettä varten. Ei perinteisissä sukupuolirooleissa ole mitään heikkoutta. Jos niitä noudattaa orjallisesti ilman mitään joustoa joka tilanteessa, niin silloin se joustamattomuus on heikkous. Minä osaan vaihtaa autosta sulakkeet, lisätä öljyä ja muita nesteitä, vaihtaa renkaatkin. Osaan maksaa laskut (ja yleensä maksankin, yhteiseltä tililtä). Mies osaa tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä (ja usein tekeekin, kuten jo aiemmin selitin siitä että perinteisiä miesten töitä on sen verran vähän että väkisinkin tulee kotitöitä jaettua). Jos toinen kuolisi tai sairastuisi vakavasti, niin toinen kyllä pärjäisi ihan hyvin. Ei sukupuoliroolit perheessä tarkoita avuttomuutta tai joustamattomuutta. Ei minun tarvitse kipeänä olla miestä ovella täydessä meikissä ja ruoka valmiina odottamassa pöydässä vain joidenkin roolien vuoksi. Kyse on syvemmästä ajattelumallista ja asenteesta, jota toteutetaan olosuhteiden mukaan. Minä käyn töissä ja mieskin käy nyt töissä. Tästä huolimatta olen näiden perinteisten sukupuoliroolien kannalla, ei se tarkoita että naisen tarvitsee olla vuosikaudet ja -kymmenet kotona ruokaa laittamassa. Minä olen nainen, äiti, vaimo. Mies on mies, isä ja aviomies. Minä olen fyysisesti heikompi, mutta hanskaan paremmin arjen pyörityksen ja lapsista ja heidän asioistaan huolehtimisen. Mies on teknisesti taitavampi ja korjaa koneet ja talon. Minä teen hyvät herkkujälkkärit.  Minä olen kauniimpi, mies komeampi. Ollaan erilaisia, mutta yhdessä meistä tulee kokonainen.

Ei tätä pidä ottaa niin vakavasti ja mustavalkoisesti. Ei jokaisen myöskään tarvitse ajatella samalla tavalla, saa olla puolisonsa kanssa samanlainen ja tehdä samat jutut ja maksaa kaiken puoliksi jos haluaa. Meillä toki tuo "mies maksaa" juttu on nykyään vain periaatejuttu, sillä kaikki perheen tulot menevät joka tapauksessa yhteiselle tilille ja sieltä maksellaan mitä tarvii. No näön vuoksi mies ravintolassa yms. on se joka lompakon esiin vetää :D (ja mm. ottaa takin päältäni ja laittaa naulakkoon ja vetää minulle tuolin valmiiksi yms).

ap

Eli nyt ryhdyit sitten puolustuskannalle ja kumosit lähes kaiken avauksessa sanomasi. Enää ei siis olekaan tärkeää, että mies maksaa treffeillä ja sinä olet miehen elävää sulostuttava pikku kotihengetär, jonka tärkein tehtävä on pitää koti kunnossa miestä varten.

Et kyllä yhtään ymmärtänyt mistä ap puhuu.

T: ei ap

Vierailija kirjoitti:

[... Minä olen nainen, äiti, vaimo. Mies on mies, isä ja aviomies. Minä olen fyysisesti heikompi, mutta hanskaan paremmin arjen pyörityksen ja lapsista ja heidän asioistaan huolehtimisen. Mies on teknisesti taitavampi ja korjaa koneet ja talon. Minä teen hyvät herkkujälkkärit.  Minä olen kauniimpi, mies komeampi. Ollaan erilaisia, mutta yhdessä meistä tulee kokonainen.

Ei tätä pidä ottaa niin vakavasti ja mustavalkoisesti. Ei jokaisen myöskään tarvitse ajatella samalla tavalla, saa olla puolisonsa kanssa samanlainen ja tehdä samat jutut ja maksaa kaiken puoliksi jos haluaa. Meillä toki tuo "mies maksaa" juttu on nykyään vain periaatejuttu, sillä kaikki perheen tulot menevät joka tapauksessa yhteiselle tilille ja sieltä maksellaan mitä tarvii. No näön vuoksi mies ravintolassa yms. on se joka lompakon esiin vetää :D (ja mm. ottaa takin päältäni ja laittaa naulakkoon ja vetää minulle tuolin valmiiksi yms).

ap

Ymmärrän kyllä tämän "yhdessä olemme vahvempia" eli tämähän on kaiken tiimityön periaate. Yhteistyön tulos on siis enemmän kuin osien summa.

Sitä minä en nyt ymmärrä, mitä ne perinteiset roolit oikeastaan ovat, kun kirjoitat "miehen päävastuu parisuhteessa on taata perheen (huom, koko perheen, ei naisen) toimeentulo. Naisen päävastuu on kodinhoito ja lapset." Mies siis korjaa talon ja koneen ... joo, tämä perinteinen työnjako on oikeasti edelleen maalla tavallinen, mutta kerrostaloasunnossa vaan tahtoo käydä niin, että se työssäkäyvä nainen pitää täysihoitolaa miehelle tällä perinteisellä kaavalla, kun ei siellä paljon traktoritöitä, remontteja, sonnanajoa ym. miestentöitä ole.

Mies siis käy kodin ulkopuolella töissä ja saa parempaa palkkaa kuin naiset, koska hänellä on elätettävänä perhe - toisin kuin naisilla, joiden perheet elättävät heidän miehensä. Joo, näinhän se enimmäkseen vielä viime vuosisadalla meni. Sinä varmaan muistat rukoilla joka ilta, että teillä ei tulisi avioeroa eikä ainakaan mies kuolisi, vaikka silloinhan sinä voisit saada leskeneläkettä.

Ihan kiva, kun olet tyytyväinen nykyiseen elämääsi. Eihän se sinun vikasi ole, että meillä kaikilla ei mene yhtä hyvin, kun yllättävän moni mies ei arvosta kotitöitä ollenkaan samalle tasolle kuin omia palkkatöitään. Ehkä teidän onnenne salaisuus on juuri tuo, että mies kuitenkin kotitöitä tekee, eli ymmärtää mistä on kyse eikä kuitenkaan työnjaosta. 

PS. Purkit aukeavat helposti kun painaa lusikan päällä purkin ja kannen välissä olevasta raosta niin että kannen alle pääsee ilmaa. Jos on kovin kuivunut ja tiivis, voi ennen sitä lämmittää vaikka kuuman vesihanan alla.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis vaikka arjessa kuljen meikittä ja farkuissa, niin jos suinkin voin ja ehdin ja jaksan, kaunistaudun miestäni varten ja hankkiudun mahdollisimman seksikkäisiin vetimiin jotta saan hänen silmiinsä sen erityisen katseen. Ei se minun arvoani kodin ulkopuolella vähennä, ja neuvottelussa voin edelleen olla kova luu. (nro 24)

Just. Aiemmin olit "tällä hetkellä" töissä ja koit tärkeimmäksi tehtäväksesi kodin ja lasten hoitamisen, ja nyt sitten oletkin neuvotteluissa kiitävä uraohjus, joka kulkee kuitenkin arjessa meikittä ja farkuissa. Mitähän seuraavaksi? Molemmilla miljoonien omaisuus ja perittyä omaisuutta vähintäänkin saman verran, mutta silti miehen kuuluu hankkia perheen elanto?