Lue keskustelun säännöt.
Mies arvostelee lapsen kaverittomuutta :(
31.03.2016 |
Mies arvostelee toistuvasti lapsen kaverittomuutta :(
Lapsi 13v käy toisinaan kahden kaverinsa kanssa pihalla, tai muutoin pyöräilemässä.
Usein kuitenkin viihtyy kotosalla, ei kaipaa sen kummempaa seuraa.
Pelailee ja tekee läksyt.
Mies on nyt toistuvasti, useamman vuoden huomautellut että vois mennä ulos, miksei tolla ole kavereita, siinä on jotain vikaa kun sillä ei ole kavereita. Ei se varmaan saa kavereita, mietippä että MIKSI, mistähän johtuu kuule ymym. Kertoilee myös samaan syssyyn tarinoita kuten: "Itse kun olin tuon ikäinen niin plaaplaa, ei paljon kotona näkynyt ja olin kavereilla kaikki ajat. Harrastin yleisurheilua, jalkapalloa, partiota ja olin kaikissa koulun joukkuissa pesäpallosta bridgeen ja olin kaikista paras jokoa lajissa. Mulla oli kymmenittäin kavereita ja olin aina jossain plaaplaa. Huomauttelee asiasta siis ihan viikoittain ja samaan syssyyn tää omakehusessio yleensä perään.
Olen sanonut tästä että tuo loukkaa mua, enkä jaksa enää selittää uudestaan ja uudestaan että ihmisillä on erilaisia temperamentteja. Kaikki ei viihdy ihmisten kanssa samalla tavalla eivätkä ole kiinnostuneita liikunnallisesta suorittamisesta. Poika on enemmän tietoteknisesti ja matemaattisesti lahjakas, hoitaa koulunsa hyvin ja tykkää tehdä esim erilaisia kemiallisia kokeita kotona, kokata ym.
Hän ei nyt vaan sitä seuraa niin kovasti kaipaa ja on mielellään kotona. Että anna olla. Hyvä vaan että tossa vaiheessa vielä viihtyy kotona.
Niin ei, taaaaaaas eilen aloitti saman.
Arvatenkaan mies ei ole lapsen isä, tietenkään.
Mä en vaan enää jaksa kuunnella tota. Tulee niin paha mieli. Ja olen siis tämän sanonut miehhelle mielestäni erittäin selvästi useamman kerran.
Plus, mistäs hitosta mä sille kavereita nyt edes hommaan, jos häntä itseä ei kiinnosta, pitäiskö työntää väkisin yksin ulos joka päivä tonne hiippailemaan pimeään ja märkään iltaisin.
Pari iltaa viikossa on kavereidensa kanssa, loput kotona.
Mies itse makaa koko päivän sängyssä töistä tultuaan. Käy syömässä välillä, muuten makaa. Noista kymmenistä urheilukavereista ei ole näkynyt meidän suhteen aikana merkkiäkään, pari möhömahaista löytyy, joita heitäkään ei näe kuin kerran vuodessa max.
Mielestäni, vaikka olisit mikä tahansa pietarsaaren salama ollut 15-30 vuotta sitten, ei ole paljon varaa sanoa toisten ulkoiluista jos oma esimerkki on tuo. Äärimmäisen ristiriitaista.
Ärsyttää. Millä mä saan taottua sen kaaliin että lopettaa tuon lapsen arvostelun.
Lapsi menossa yläasteelle syksyllä ja pelkään että tilanne tässä muuttuu, varsinkin jos isäpuoli on aina sössöttämässä mikesi kavereita ole, tuskin ennen pitkään enää kotona viihtyy.
Pitäisköhän laittaa se ukko muualle urheilemaan?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisköhän laittaa se ukko muualle urheilemaan?
Mitä enää odotat?
Lisää vastauksia? :D
En tiiä, hankala homma vaikka helpolta toi muualle urheilemaan laittaminen kuulostaa.
Voi olla väistämätöntä kyllä, koska alkaa palaa hermo kyllä tuohon jatkuvaan saman ruikutukseen.
Ärsyttävä äijä ollut viime aikoina kyllä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano sille, että "usein nää menee niin, että kun on lapsena ja nuorena paljon kavereita ja harrastuksia ja menoja, myöhemmin aikuisena sellaiset makaa vaan sohvalla. Toisinpäin taas joillakin se aikuiselämä on se "pääelämä", jossa on kaikkea mielenkiintoista, on harrastusta, menoja ja meininkiä. Toiset on "luotuja" lapsiksi, toiset aikusiksi. Ne lapsena kulta-aikansa viettäneet putoaa kelkasta aikuisina ja on silloin varsin reppanoita."
Eiköhän se nyt ole aika selvä, että miehesi itse oli kaveriton lapsena (ja nähtävästi edelleen suhteellisen vahvasti) ja projisoi omat tuntemuksensa sinun poikaasi, vaikka heidän kahden välillään nyt on aika iso ero sen suhteen, että siinä missä sinun poikasi nähtävästi nauttii enemmän omissa oloissaan olemisesta miehesi taas ei.
Se on sinun mietinnässäsi mitä aiot tehdä. Kuulostaa aika raskaalta kun miehen tajuntaan ei tunnu uppoavan sanottu, olisi edes hiljaa vaikkei kyseenalaistaisi sanomaansa...
Oot kyllä hyvä äiti. Roijaat jonkun makoilevan läskiperseen kotiis solvaamaan lastasi päivät pitkät.
Typerä ukko sulla. Miksi haluat elämänkumppaniksesi moukan ja ilkeän ihmisen, joka ei edes halua ottaa huomioon muiden tunteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinit nyt vaan ovat nykyään erilaisia kuin ennen vanhaan. Suuri osa viihtyy kotona tietokoneen ääressä ja ulkona notkuvat vain ne, jotka ovat joutuneet pahoille teille. Tervetuloa vuoteen 2016. 1982 meni jo.
Sinä äitinä määrittelet miten ja mitä lapsellesi puhutaan kotona.
Miksi sallit lapsesi mollaamista?
Mies haluaa todenäköisesti sinua nälviä eli kohde on sinulle tärkeä ja herkkä eli lapsesi.
Moni kiistelee jostain toisen asian kautta, se voi olla vaikka koira tai lapsi, kun ei uskalleta tai tajuta sanoa suoraan kohteelle.
Mitä teet yleensä miehellä joka arvostelee lasta ja makaa sohvalla?
Miettikää nyt hyvät naiset mitä siedätte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa vähän nauratti tuo kohta "itse saman ikäisenä oli aina urheilemassa, ulkona, kavereiden kanssa.." Voiko sitä enää suoremmin sanoa lapselle, että häivy siitä pois häiritsemästä? No aika kultaa muistot.
Vakavasti ottaen tuo mies, jonka olet kotiisi tuonut, harjoittaa henkistä väkivaltaa lastasi kohtaan. Lapsesi itsetunto jos ei ole vielä mennyt - menee tuolla menolla varmasti. Lohkaisut "kaverittomuudesta" osuvat varmasti kenellä tahansa arkaan paikkaan. Itseäni ihmetyttää, mitä ihmettä näet noin alkeellisessa tyypissä, joka siis pahoinpitelee sinun lastasi? Joku päivä saat itsekin kuulla jotain vastaavaa, ellet sitten jo ole saanut osaasi.
Vierailija kirjoitti:
Sano sille, että "usein nää menee niin, että kun on lapsena ja nuorena paljon kavereita ja harrastuksia ja menoja, myöhemmin aikuisena sellaiset makaa vaan sohvalla. Toisinpäin taas joillakin se aikuiselämä on se "pääelämä", jossa on kaikkea mielenkiintoista, on harrastusta, menoja ja meininkiä. Toiset on "luotuja" lapsiksi, toiset aikusiksi. Ne lapsena kulta-aikansa viettäneet putoaa kelkasta aikuisina ja on silloin varsin reppanoita."
Ihan loistava!!
Kiitos, menee aina jauhot suuhun kun alkaa tästä puhumaan, tän sanon muuten.
Toivottavasti tukkii suunsa.
En voi vaan käsittää miksei ihmiset saa kotonaan elää sellaista elämää kuin itse tykkäävät, toki ilman että se on kenellekään vahingollista. Onko pakko mennä johonkin kärsimään vaan siksi että niin KUULUU muka tehdä, tai koska joku muu joskus ennen on mukaurheillut jossain.
Oikeesti epäilen että nää sen joukkuetason urheilut on täyttä bullshittiä.
Varmaan kaks kertaa käynyt harkoissa ja todennäkösesti ollut kotoaan poissa siksi, että ketään ei kiinnostanut missä hän oli, kotona dokattiin ja äidin miesystävät ravasi ovella. -Tai mistäs mä sen tiedän, mutta todellisuus vaikuttaa siltä että tää todennäköisempi vaihtoehto kuin palava oma halu ulkoiluun... Nykyään äijää kun ei saa pihalle, tai mihinkään muuallekaan kirveelläkään. Selkä menee jumiin joka vuosi liiasta makaamisesta ja käy sitä sitten availemassa hieronnassa josta saa aina samat liikuntaohjeet, joita ei taaskaan toteuta. Myös jaksaa kuittailla mun iltajumpille. Mutta lapsi, sen täytyy olla menossa 24/7, tai siinä on vikaa...
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano sille, että "usein nää menee niin, että kun on lapsena ja nuorena paljon kavereita ja harrastuksia ja menoja, myöhemmin aikuisena sellaiset makaa vaan sohvalla. Toisinpäin taas joillakin se aikuiselämä on se "pääelämä", jossa on kaikkea mielenkiintoista, on harrastusta, menoja ja meininkiä. Toiset on "luotuja" lapsiksi, toiset aikusiksi. Ne lapsena kulta-aikansa viettäneet putoaa kelkasta aikuisina ja on silloin varsin reppanoita."
Ihan loistava!!
Kiitos, menee aina jauhot suuhun kun alkaa tästä puhumaan, tän sanon muuten.
Toivottavasti tukkii suunsa.
En voi vaan käsittää miksei ihmiset saa kotonaan elää sellaista elämää kuin itse tykkäävät, toki ilman että se on kenellekään vahingollista. Onko pakko mennä johonkin kärsimään vaan siksi että niin KUULUU muka tehdä, tai koska joku muu joskus ennen on mukaurheillut jossain.
Oikeesti epäilen että nää sen joukkuetason urheilut on täyttä bullshittiä.
Varmaan kaks kertaa käynyt harkoissa ja todennäkösesti ollut kotoaan poissa siksi, että ketään ei kiinnostanut missä hän oli, kotona dokattiin ja äidin miesystävät ravasi ovella. -Tai mistäs mä sen tiedän, mutta todellisuus vaikuttaa siltä että tää todennäköisempi vaihtoehto kuin palava oma halu ulkoiluun... Nykyään äijää kun ei saa pihalle, tai mihinkään muuallekaan kirveelläkään. Selkä menee jumiin joka vuosi liiasta makaamisesta ja käy sitä sitten availemassa hieronnassa josta saa aina samat liikuntaohjeet, joita ei taaskaan toteuta. Myös jaksaa kuittailla mun iltajumpille. Mutta lapsi, sen täytyy olla menossa 24/7, tai siinä on vikaa...
AP
Hyvä, sano se. Ihan sama, onko se nyt ihan noinkaan tai varsinkaan aina, mutta jotainhan sun pitää keksiä että saa tuon suun tukittua. #3
Vierailija kirjoitti:
Sinä äitinä määrittelet miten ja mitä lapsellesi puhutaan kotona.
Miksi sallit lapsesi mollaamista?
Mies haluaa todenäköisesti sinua nälviä eli kohde on sinulle tärkeä ja herkkä eli lapsesi.
Moni kiistelee jostain toisen asian kautta, se voi olla vaikka koira tai lapsi, kun ei uskalleta tai tajuta sanoa suoraan kohteelle.
Mitä teet yleensä miehellä joka arvostelee lasta ja makaa sohvalla?
Miettikää nyt hyvät naiset mitä siedätte?
No luojalle kiitos ei lapselle näitä pahimpia lässyttele, hälle vaan toteaa että voisit mennä sinäkin ulos joskus. Mutta, tämä juuri että nälvimään täytyy selvästi päästä minulle kuitenkin, mikä pointti näissä arvosteluissa muuten olisi. Mies ei ota osaa eikä arpaa mihinkään muuhun kasvatukselliseen, tästä sen sijaan jaksaa valittaa. Mietin sitäkin että kun lapsi on kasvanut aika huimasti nyt pituutta, kenkä on jo suurempi kuin miehellä ja lapsi pidempi jo kuin minä, niin alkaisko vähän jännittää että menettää miehen paikkansa talossa? Tosin, nämä alkoi jo silloin kun lapsi oli vielä pienempi, eli ei välttämättä ole siinäkään.
Kyseinen lapsi on erittäin fiksu ja hyvin voimakastahtoinen jos kokee jonkun asian omakseen tai näkee tai kokee vääryyttä tai epäoikeudenmukaisuutta, ei miehen edessä koskaan peräänny jos tietää olevansa oikeassa. Todennäköisimmin mies on huomattavasti tyhmempi kuin lapsi, eikä varmaankaan kestä sitä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti, kuinka vaikuttaa poikaasi tuollainen. Olen kasvanut uusperheessä ja tiedän todellakin, miltä tuntuu, kun sinua vihataan ja arvostellaan.
Olen Jeesukseen uskova neljän lapsen äiti.
Tyttöni kolmasluokkalainen on kanssa kotona viihtyvä, mutta kun hän oli jatkuvasti kotona, niin huolestuin ja murehdin kun hänellä ei tuntunut olevan kavereita.
Rukoilen lasteni puolesta usein ja kysyin tytöltä mistä voisin hänen puolestaan rukoilla.
Sovittiin että ystäviä lisää.
No ei mennyt kauaa kun laitoin merkille että tyttö rupesi käymään toisen tytön luona ja ulkona leikkimässä. Olipa tässä pari yötäkin tuon kaverin luona.
Niinpä tässä mieleeni tuli, haluaisitko että rukoilen teidän perheen puolesta? En rukoile jos kiellät, mutta mielellään voisin muistaa.
Olen huomannut että Jeesus on vastannut rukouksiin joita olen muitten ihmisten puolesta rukoillut, en kuitenkaan rukoile muuta kuin Hänen mieleisiä rukouksia, sillä jos kelvottomasti rukoilee on turha luulla saavansa vastausta. Mutta Jeesus tahtoo auttaa.
Laita vaikka nimikirjaimet niin Hän tietää kyllä kenestä on kyse :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laita vaikka nimikirjaimet niin Hän tietää kyllä kenestä on kyse :)
Ai vasta silloin?
Mä olin vähän samanlainen lapsena. Mulla oli paljon kyllä kavereita ja jos halutti ni kyllä se 10 päätä ainakin löyty seuraks pelaamaan kirkkistä.
Mutta ei mua kiinnostanu. Keksin usein tekosyitä, että äiti ei anna lähteä/ollaan mummolassa tms. että sain jäädä kotiin lukemaan kirjoja. Oli jotenkin noloa etten halunnut joka päivä nähdä kavereita, kun osa olisi tehnyt mitä vaan päästäkseen leikkeihin mukaan.
Musta kasvo sitten lopulta ihan normaali nuori ja aikuinen. Pidän ystävistäni ja haluan viettää heidän kanssaan aikaa, mutta kaipaan omaa aikaa välillä jopa niin paljon, että patistan avopuolison viikonloppureissulle, että saan olla itsekseni.
Jokainen tavallaan!
Voihan mies oikeastikin olla " huolissaan" pojasta, jos hänen mielestään tuon ikäisen kuuluisi hengata kaikkialla muualla kuin kotona, ei vain taida osata ilmaista sitä oikein.
Yleisestihän ajatellaan, että sellainen ylisosiaalinen kaikkien kaveri, jolla on sata eri harrastusta ja aktiviteettia on jotenkin se ihanne mihin tulisi pyrkiä. Tietokoneella istuminen, kotona viihtyminen puolestaan nörttimäistä ja osoittaa jonkinlaista syrjäytymistä..
Kannattaa puhua sen miehen kanssa, että ajat ovat muuttuneet ja että iso osa nuorista ja lapsista viettää aikaansa netin välityksellä. Sano ihan suoraan, että on hyvin loukkaavaa miten hän puhuu pojastasi ja että mikäli ei pysty poikaasi hyväksymään, niin kannattaa alkaa miettiä muita asumiskuvioita tms.
Miksi ihmeessä annat miesystäväsi pahoinpidellä lastasi henkisesti? Tajuatko, mitä tuollainen tekee lapsen itsetunnolle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita vaikka nimikirjaimet niin Hän tietää kyllä kenestä on kyse :)
Ai vasta silloin?
Tarkoitin että kun rukoilen tuntemattomien puolesta, niin ei tarvi etunimeäkään tässä laittaa. Helpottaa omaa rukousta.
Tottakai Hän tietää jos rukoilen "Auta Jeesus tätä perhettä".
Tietää ketä perhettä ajattelen.
Mutta väkisin en rukoile jos ei haluta. Jeesus auttaa heitä jotka haluavat Hänen apuaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä annat miesystäväsi pahoinpidellä lastasi henkisesti? Tajuatko, mitä tuollainen tekee lapsen itsetunnolle?
Tästä syystä mä tätä nyt pohdinkin.
Periaatteessa on ymmärrettävää ja terveellistä olla ulkona.
Mutta, se että puuttuu toistuvasti asiaan, joka ei hänelle kuulu mitenkään, saati johon hänen arvostelukykynsä ei nyt näytä tosiaankaan riittävän, on äärimmäisen rasittavaa.
Niin minusta, kuin lapsestakin. Jos mies patistaa lasta ulos, saattaa lapsi sanoa että olin jo koulun jälkeen 2h, että mitäs meinasit noin niinkuin itse tehdä, viitaten miehen omaan makaamiseen. Sehän raivostuttaa tottakai :D Mikä on kyllä äijälle ihan oikein.
Mutta kun en tiedä, onko tämä muiden kuin minun henkistä pahoinpitelyä?
Ei lapsi ole kuulemassa näitä vuodatuksia, hän kuulee vain osan omakehutuista urheilusaavutuksista ja toisinaan patistuksia pihalle. Toki ei tarvitse kovin tyhmä olla että pelkästään jo vaistoaa että tuo äijä haluaa hänet ulos, sen tajuan.
AP
Mitä enää odotat?