maanantaita huhtikuisille
Lueskelin tossa noita vanhempia kertomuksia ja kuulumisia ja aattelin itekin kirjotella vähän miten meillä menee..Esikoista odotellaan ja koko raskausaika on menny paremmin ku oisin ikinä kuvitellu. Meillä tää raskaus ei ollu mitenkään suunniteltu juttu, mut toisaalta kuitenkin toivottu, ei ehkä ihan paras ajankohta,mut tultiin siihen tulokseen et kuitenkin erittäin mahdollinen..mulla ja miehellä molemmilla ikää 21 vuotta ja molemmilla siis opiskelut vielä kesken. Itse tosin valmistuin juuri tammikuun lopussa, et se osu aika hyvin..ei tarvinnu jättää koulua kesken vauvan takia..Miehellä vielä pari vuotta jäljellä, mut sama kai se on, et onko töissä vai koulussa, noin niinku ajallisesti..rahaahan siitä ei pahemmin saa..Hevosia meillä on kolme kappaletta ja neljäs syntyy kesällä, et menoja kyllä riittää..Onneks molempien vanhemmat on aina valmiita auttamaan, ovat kovin innoissaan ensimmäisestä lapseslapsesta..
Odotusaika on sujunu hienosti. Mulla ei oo ollu minkäänlaista pahoinvointia koko aikana ja kaikissa tarkastuksissa on kaikki ollu tosi hyvin. Ainoo asia mikä on häirinny ni migreeni on vähän lisääntyny, mut toisaalta lieventyny..Nyt ei oo tarvinnu raskausaikana ottaa lääkkeitä, vaan päänsärky on menny ohi pienellä lepohetkellä. Onhan se inhottava ku näkökenttä kutistuu olemattomaksi eikä katsetta pysty tarkentamaan kunnolla mihinkään, mut onneks se ei kestä kauaa.. Nyt loppuvaiheessa on myös alkanu tuntuu semmosta pistämistä alavatsassa toisen munasarjan kohdalla, mut neuvolassa oltiin sitä mieltä, et vauva varmaan painaa siihen jotenkin. Kipu ei oo kuitenkaan jatkuvaa eikä kovaa,et sen kanssa voi hyvin elää.. Mies on ihan huolissaan aina kun vähän valittaa vihlomista..
Raskausajalle osu muuttokin tossa joulukuussa, ku miehen kanssa asuttiin eri paikkakunnilla opiskelujen takia, mut nyt sitten päästiin yhteiseen kotiin ennen lapsen syntymää.. Onhan tää vähän yksinäistä ku muutettiin kuitenkin miehen koulun perässä Tampereelle enkä mä tunne täältä oikeen ketään.. Onneks asutaan suht keskustassa ni päivisin on mukava kierrellä kaupoissa ja semmosta..Ja yhteydet Turun suuntaan ystävien ja perheen luo on hyvät.. Mies on aina päivät koulussa ja iltaisin vielä käy joko lenkillä, puntilla tai hiihtämässä.. Tietokoneella onki sitten tullu vietettyä aika paljon aikaa ja nyt tulee onneks olympialaiset.. Jos hevoset ois täällä ni ei ois mitään ajan käyttö ongelmia.. Myös kotityöt tuntuu vielä ihan mukavilta ja aika kuluu rattoisasti, mut olen varma, ettei sitä kauaa jatku..
Nyt meillä alkaa tossa maaliskuun alussa valmennukset sekä neuvolassa että sairaalassa. Vähän alkaa jännittää ku ne on niin loppuvaiheessa, et mitä jos vauva haluaaki tulla maailmaan vähän aikasemmin.. Laskettu aika on 16.4. ja viimeinen valmennus on 15.3. Toisaalta kaikki on nyt sujunu niin helposti ja hyvin et toivottavasti sujuu samaan malliin loppuun asti. Vauva on tosi aktiivinen ja liikkeet on tuntunu jostain viikolta 17 asti ja mieskin on tuntenu ne jo ennen viikkoa 20.. sf mitta kulkee alakäyrää, mut oon itekin ollu lapsena kovin pieni, syntyessä just päälle 2,5kg mut en kuitenkaan joutunu mihinkään erikoistarkkailuun tms. Huomenna on taas neuvolassa käynti edessä.. kirjottelen sitte taas lisää..
Jaksamista kaikille loppuajaksi
rv 32+1