Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tökkiikö ketään muita matkustaminen nyt kun terrorismi kukoistaa maailmalla?
29.03.2016 |
Mietimme reissua alkukesäksi mieheni kanssa, mutta kumpikaan ei oikein jaksa innostua asiasta tai miettiä kohteita, nyt kun ollut näitä terrori-iskuja ja -suunnitelmia eri puolilla tai puolille. Jopa Euroopassa.
Toki voihan kotiinkin kuolla ja jäädä vaikka auton alle tuossa kotikadulla, mutta silti matkustussuunnitelmien teko tökkii. Ikäväähän tämä on turismin kannalta, kun noiden annetaan riehua maailmalla ja tappaa viattomia ihmisiä.
Tutut eivät ole suunnitelleet matkoja, heillä samat ajatukset kuin meillä että ehkä sitten myöhemmin.
Miten teillä?
Kommentit (68)
Suomessa on tänä vuonna poliisit ampuneet kuoliaaksi isomman osan suomalaisista, kuin Brysselin kentällä terroristit lentomatkustajista. Tuo suhde kertonee jo siitä miten "järkevää" on pelätä.
_
Kannattaa oikeasti hakea apua noihin pelkotiloihin. Aiemmin täällä annettiin jo hyviä ohjeita. Moni aivan turhaan jättää avun hakematta esimerkiksi lentopelkoon.
Ei siellä terkkarilla teitä hulluiksi leimata, lentopelko, hammaslääkäripelko, matkustuspelko ym. lievät pelkotilat hoituvat monesti ihan vaan puhumalla.
_
On tyhmää jättää apua hakematta, ja suorastaan idioottimaista antaa pelkojensa hallita elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin olisi kovasti matkakuumetta, muttei uskalleta oikein lähteä. Mietittiin että jos mentäisiin jonnekin Itä-Eurooppaan, esim. Puolaan tai Bulgariaan. Ovat varmaan melko epäkiinnostavia kohteita terroristien vinkkelistä.
Sääli, sillä itse haluaisin kovasti Britteihin tai Pariisiin käymään. Ei kuitenkaan nyt uskalla lähteä. Jos oltaisiin kaksistaan, riskin voisi vielä ottaa. Meillä on kuitenkin 1vuotias, enkä todellakaan haluaisi mihinkään potentiaalisesti suuren riksin kohteeseen mennä hänen kanssaan ehdoin tahdoin.
Ja toki omat vaaransa ovat Itä-Euroopassakin. Kuitenkin jossain terroristien ampumisessa tai räjäytyksessä (vrt Pariisi ja Bryssel) oleminen pienen lapsen kanssa on jotenkin niin erilailla kammottava ja absurdi ajatus, että olemme päättäneet matkustaa, kun terroristiongelma on hoidettu. Voi olla että tässä joku tovi menee.
Jotenkin kammottavaa. Olimme Italiassa 2014, eikä ollenkaan mietitty mitään vaaroja kohdetta valittaessa. Tietysti taskuvaras-vaara oli olemassa, muttei tällaista. Ja siitä on 1,5v aikaa.
No itse asiassa Itä-Eurooppa on kuolemanvaaraltaan huomattavasti suurempi (korkeat liikennekuolemat, matala terveydenhoidon taso). Ainoa mikä on muuttunut on sinun - ja monen muun - ajatustapasi.
Oikeastaan joo, en nyt varsinaisesti pelkää, mutta ei ole sellainen jee-jee lähdetään lomalle fiilis ja kun ajatelee mitä matkailu maksaa haluan sen jippii-jee-jee-hiphiihuraah fiiliksen.
Jo marraskuussa kun istuskelin terassilla niinkin eksoottisessa ja vaarallisessa paikassa kuin kanaria katsellen merta ja luin pariisin iskuista tuli aika valju olo.
Seuraavana päivänä kun poliisit pysäyttivät, ilmeisesti tarkastivat turvavöitä, ensimmäinen ajatus oli etsivätkö terroristeja.
Vierailija kirjoitti:
Sääli, sillä itse haluaisin kovasti Britteihin tai Pariisiin käymään. Ei kuitenkaan nyt uskalla lähteä. Jos oltaisiin kaksistaan, riskin voisi vielä ottaa. Meillä on kuitenkin 1vuotias, enkä todellakaan haluaisi mihinkään potentiaalisesti suuren riksin kohteeseen mennä hänen kanssaan ehdoin tahdoin.
Briteissäkin on kyllä muitakin paikkoja kuin Lontoo tai suuret kaupungit. Itse olen ollut Briteissä vaikka kuinka monta kertaa, mutta en koskaan Lontoossa. Parisssa suuressa kaupungissa olen ollut ihan vain sen verran, että olen hankkiutunut lentokentältä juna-asemalle ja kaupungista pois. Ei vaan kiinnosta, olen enemmän luontoihmisiä ja viihdyn pienissä kaupungeissa, kylissä ja eniten ihan maaseudulla.
On siis täysin järjenköyhyyttä jättää koko Brittilä väliin sen takia, että pelkää terrori-iskua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin olisi kovasti matkakuumetta, muttei uskalleta oikein lähteä. Mietittiin että jos mentäisiin jonnekin Itä-Eurooppaan, esim. Puolaan tai Bulgariaan. Ovat varmaan melko epäkiinnostavia kohteita terroristien vinkkelistä.
Sääli, sillä itse haluaisin kovasti Britteihin tai Pariisiin käymään. Ei kuitenkaan nyt uskalla lähteä. Jos oltaisiin kaksistaan, riskin voisi vielä ottaa. Meillä on kuitenkin 1vuotias, enkä todellakaan haluaisi mihinkään potentiaalisesti suuren riksin kohteeseen mennä hänen kanssaan ehdoin tahdoin.
Ja toki omat vaaransa ovat Itä-Euroopassakin. Kuitenkin jossain terroristien ampumisessa tai räjäytyksessä (vrt Pariisi ja Bryssel) oleminen pienen lapsen kanssa on jotenkin niin erilailla kammottava ja absurdi ajatus, että olemme päättäneet matkustaa, kun terroristiongelma on hoidettu. Voi olla että tässä joku tovi menee.
Jotenkin kammottavaa. Olimme Italiassa 2014, eikä ollenkaan mietitty mitään vaaroja kohdetta valittaessa. Tietysti taskuvaras-vaara oli olemassa, muttei tällaista. Ja siitä on 1,5v aikaa.
No itse asiassa Itä-Eurooppa on kuolemanvaaraltaan huomattavasti suurempi (korkeat liikennekuolemat, matala terveydenhoidon taso). Ainoa mikä on muuttunut on sinun - ja monen muun - ajatustapasi.
No tämän olen ymmärtänyt kyllä ihan itsekin. Ja ymmärrän myös, että on todella epätodennäköistä joutua terroristi-iskuun.
Aikaisemmin olenkin vältellyt Itä-Eurooppaa juuri siitä syystä, että on huomattavasti vaarallisempi, kuin länsi. Nyt kuitenkin on tullut se "entäs jos" myös länteen matkustamiseen. Ja sinne ei kuitenkaan vähän aikaa sitten ollut mitenkään erikoista mennä. Sehän tässä ikävää onkin, että ajatus matkustamisesta on Pariisin ja Brysselin iskujen myötä muuttunut radikaalisiti ja nopeasti. Jos Pariisin ja Brysselin iskujen välillä olisi ollut pidempi aika, esimerkiksi yli puolivuotta tai vuosi, todennäköisesti en ajattelisi näin. Kuitenkin nyt on sellainen olo, että seuraava isku johonkin Euroopan suurista kaupungeista on vain ajan kysymys.
39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietimme reissua alkukesäksi mieheni kanssa, mutta kumpikaan ei oikein jaksa innostua asiasta tai miettiä kohteita, nyt kun ollut näitä terrori-iskuja ja -suunnitelmia eri puolilla tai puolille. Jopa Euroopassa.
Toki voihan kotiinkin kuolla ja jäädä vaikka auton alle tuossa kotikadulla, mutta silti matkustussuunnitelmien teko tökkii. Ikäväähän tämä on turismin kannalta, kun noiden annetaan riehua maailmalla ja tappaa viattomia ihmisiä.
Tutut eivät ole suunnitelleet matkoja, heillä samat ajatukset kuin meillä että ehkä sitten myöhemmin.
Miten teillä?
Ei terrori-iskut Euroopassa mikään uusi ilmiö ole, niitä on ollut täällä tasaisesti läpi vuosikymmenten, jopa vuosisatojen. 70-luvulla varsinaisena buumina oli lentokonekaappaukset, eikä nekään matkailijoiden intoa juurikan tukahduttaneet. Edelleen terrori-iskun kohteeksi joutumisen todennäköisyys on huomattavasti pienempi, kuin vaikkapa auton alle jääminen, joten turha tuota on isommin murehtia.
Tuo boldattu aivopierusi taas oli lähinnä huvittava. Lapsikin ymmärtää, että itsemurhaiskuja, tai terrorismia ylipäätään, on täysin mahdoton siivota pois maailmasta muuten, kuin posauttamalla koko pallo tuusannuuskaksi niin, ettei tänne jää yhtäkään ihmistä henkiin. Terrorismia on aina ollut ja tulee aina olemaan, niin kauan kuin tällä pallolla ihmisiä asustaa. Se on valitettava, mutta väistämätön tosiasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin olisi kovasti matkakuumetta, muttei uskalleta oikein lähteä. Mietittiin että jos mentäisiin jonnekin Itä-Eurooppaan, esim. Puolaan tai Bulgariaan. Ovat varmaan melko epäkiinnostavia kohteita terroristien vinkkelistä.
Sääli, sillä itse haluaisin kovasti Britteihin tai Pariisiin käymään. Ei kuitenkaan nyt uskalla lähteä. Jos oltaisiin kaksistaan, riskin voisi vielä ottaa. Meillä on kuitenkin 1vuotias, enkä todellakaan haluaisi mihinkään potentiaalisesti suuren riksin kohteeseen mennä hänen kanssaan ehdoin tahdoin.
Ja toki omat vaaransa ovat Itä-Euroopassakin. Kuitenkin jossain terroristien ampumisessa tai räjäytyksessä (vrt Pariisi ja Bryssel) oleminen pienen lapsen kanssa on jotenkin niin erilailla kammottava ja absurdi ajatus, että olemme päättäneet matkustaa, kun terroristiongelma on hoidettu. Voi olla että tässä joku tovi menee.
Jotenkin kammottavaa. Olimme Italiassa 2014, eikä ollenkaan mietitty mitään vaaroja kohdetta valittaessa. Tietysti taskuvaras-vaara oli olemassa, muttei tällaista. Ja siitä on 1,5v aikaa.
No itse asiassa Itä-Eurooppa on kuolemanvaaraltaan huomattavasti suurempi (korkeat liikennekuolemat, matala terveydenhoidon taso). Ainoa mikä on muuttunut on sinun - ja monen muun - ajatustapasi.
No tämän olen ymmärtänyt kyllä ihan itsekin. Ja ymmärrän myös, että on todella epätodennäköistä joutua terroristi-iskuun.
Aikaisemmin olenkin vältellyt Itä-Eurooppaa juuri siitä syystä, että on huomattavasti vaarallisempi, kuin länsi. Nyt kuitenkin on tullut se "entäs jos" myös länteen matkustamiseen. Ja sinne ei kuitenkaan vähän aikaa sitten ollut mitenkään erikoista mennä. Sehän tässä ikävää onkin, että ajatus matkustamisesta on Pariisin ja Brysselin iskujen myötä muuttunut radikaalisiti ja nopeasti. Jos Pariisin ja Brysselin iskujen välillä olisi ollut pidempi aika, esimerkiksi yli puolivuotta tai vuosi, todennäköisesti en ajattelisi näin. Kuitenkin nyt on sellainen olo, että seuraava isku johonkin Euroopan suurista kaupungeista on vain ajan kysymys.
39
No toivottavasti ymmärrät edes sitten että ajatuksesi eivät perustu järkeen tai tosiasioihin vaan kyseessä on joku ihan muu? Edelleen sekä Pariisissa, Brysselissä että missä tahansa Euroopan suurkaupungissa todennäköisyys joutua iskun uhriksi on minimaalisen pieni verrattuna riskiin kuolla tai vammautua monella muulla tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin olisi kovasti matkakuumetta, muttei uskalleta oikein lähteä. Mietittiin että jos mentäisiin jonnekin Itä-Eurooppaan, esim. Puolaan tai Bulgariaan. Ovat varmaan melko epäkiinnostavia kohteita terroristien vinkkelistä.
Sääli, sillä itse haluaisin kovasti Britteihin tai Pariisiin käymään. Ei kuitenkaan nyt uskalla lähteä. Jos oltaisiin kaksistaan, riskin voisi vielä ottaa. Meillä on kuitenkin 1vuotias, enkä todellakaan haluaisi mihinkään potentiaalisesti suuren riksin kohteeseen mennä hänen kanssaan ehdoin tahdoin.
Ja toki omat vaaransa ovat Itä-Euroopassakin. Kuitenkin jossain terroristien ampumisessa tai räjäytyksessä (vrt Pariisi ja Bryssel) oleminen pienen lapsen kanssa on jotenkin niin erilailla kammottava ja absurdi ajatus, että olemme päättäneet matkustaa, kun terroristiongelma on hoidettu. Voi olla että tässä joku tovi menee.
Jotenkin kammottavaa. Olimme Italiassa 2014, eikä ollenkaan mietitty mitään vaaroja kohdetta valittaessa. Tietysti taskuvaras-vaara oli olemassa, muttei tällaista. Ja siitä on 1,5v aikaa.
No itse asiassa Itä-Eurooppa on kuolemanvaaraltaan huomattavasti suurempi (korkeat liikennekuolemat, matala terveydenhoidon taso). Ainoa mikä on muuttunut on sinun - ja monen muun - ajatustapasi.
No tämän olen ymmärtänyt kyllä ihan itsekin. Ja ymmärrän myös, että on todella epätodennäköistä joutua terroristi-iskuun.
Aikaisemmin olenkin vältellyt Itä-Eurooppaa juuri siitä syystä, että on huomattavasti vaarallisempi, kuin länsi. Nyt kuitenkin on tullut se "entäs jos" myös länteen matkustamiseen. Ja sinne ei kuitenkaan vähän aikaa sitten ollut mitenkään erikoista mennä. Sehän tässä ikävää onkin, että ajatus matkustamisesta on Pariisin ja Brysselin iskujen myötä muuttunut radikaalisiti ja nopeasti. Jos Pariisin ja Brysselin iskujen välillä olisi ollut pidempi aika, esimerkiksi yli puolivuotta tai vuosi, todennäköisesti en ajattelisi näin. Kuitenkin nyt on sellainen olo, että seuraava isku johonkin Euroopan suurista kaupungeista on vain ajan kysymys.
39
No toivottavasti ymmärrät edes sitten että ajatuksesi eivät perustu järkeen tai tosiasioihin vaan kyseessä on joku ihan muu? Edelleen sekä Pariisissa, Brysselissä että missä tahansa Euroopan suurkaupungissa todennäköisyys joutua iskun uhriksi on minimaalisen pieni verrattuna riskiin kuolla tai vammautua monella muulla tavoin.
Niin no. Tunne asioistahan tässä vain olikin puhe. Kuten sanoin, niin käsitän että pelkoni (tai pikemminkin haluttomuuteni matkustaa tavallista levottomammassa Euroopassa) ei ole järkeen perustuvaa.
Jos pelot kohdistuisivat onnettomuustilastojen mukaan järkevästi (eli jos pelot olisivat rationaalisia), niin kenenkään ei pitäisi uskaltaa missään tilanteessa mennä omaan keittiöönsä. Joidenkin tutkimusten mukaan se on maailman vaarallisin paikka.
Kerropa vielä, miksi niin tästä mielesi pahoitit. MINÄ en juuri nyt halua matkustaa. SINÄ saat matkustaa niin paljon kuin haluat.
Mulle ainakin on helpompi hyväksyä ajatus kuolemasta tutulla tiellä tai kotona portaissa kuin jossain massateurastuksessa julkisella paikalla. Se on vaan kammottava kohtalo, tulla tulitetuksi tai räjäytetyksi tai jotain muuta ihan liioitellun väkivaltaista. Olkoonkin epätodennäköistä, kyllä se tekee sen verran valjun olon että jään mielelläni kotiin, ei mun tarvitse oikeasti matkustaa.
Olin syksyllä 2014 lomalla Kosin saarella Kreikassa. Tuntuu ettei sinnekään ole enää menemistä, että hyvä kun tuli käytyä "hyvän sään aikaan". Tiedä sitten muuttuuko tämä meno tästä vaan pahemmaksi, että pitäisikö nyt sitten mennä jos on mennäkseen. Maailma kasvaa ja kutistuu samaan aikaan, ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin olisi kovasti matkakuumetta, muttei uskalleta oikein lähteä. Mietittiin että jos mentäisiin jonnekin Itä-Eurooppaan, esim. Puolaan tai Bulgariaan. Ovat varmaan melko epäkiinnostavia kohteita terroristien vinkkelistä.
Sääli, sillä itse haluaisin kovasti Britteihin tai Pariisiin käymään. Ei kuitenkaan nyt uskalla lähteä. Jos oltaisiin kaksistaan, riskin voisi vielä ottaa. Meillä on kuitenkin 1vuotias, enkä todellakaan haluaisi mihinkään potentiaalisesti suuren riksin kohteeseen mennä hänen kanssaan ehdoin tahdoin.
Ja toki omat vaaransa ovat Itä-Euroopassakin. Kuitenkin jossain terroristien ampumisessa tai räjäytyksessä (vrt Pariisi ja Bryssel) oleminen pienen lapsen kanssa on jotenkin niin erilailla kammottava ja absurdi ajatus, että olemme päättäneet matkustaa, kun terroristiongelma on hoidettu. Voi olla että tässä joku tovi menee.
Jotenkin kammottavaa. Olimme Italiassa 2014, eikä ollenkaan mietitty mitään vaaroja kohdetta valittaessa. Tietysti taskuvaras-vaara oli olemassa, muttei tällaista. Ja siitä on 1,5v aikaa.
No itse asiassa Itä-Eurooppa on kuolemanvaaraltaan huomattavasti suurempi (korkeat liikennekuolemat, matala terveydenhoidon taso). Ainoa mikä on muuttunut on sinun - ja monen muun - ajatustapasi.
No tämän olen ymmärtänyt kyllä ihan itsekin. Ja ymmärrän myös, että on todella epätodennäköistä joutua terroristi-iskuun.
Aikaisemmin olenkin vältellyt Itä-Eurooppaa juuri siitä syystä, että on huomattavasti vaarallisempi, kuin länsi. Nyt kuitenkin on tullut se "entäs jos" myös länteen matkustamiseen. Ja sinne ei kuitenkaan vähän aikaa sitten ollut mitenkään erikoista mennä. Sehän tässä ikävää onkin, että ajatus matkustamisesta on Pariisin ja Brysselin iskujen myötä muuttunut radikaalisiti ja nopeasti. Jos Pariisin ja Brysselin iskujen välillä olisi ollut pidempi aika, esimerkiksi yli puolivuotta tai vuosi, todennäköisesti en ajattelisi näin. Kuitenkin nyt on sellainen olo, että seuraava isku johonkin Euroopan suurista kaupungeista on vain ajan kysymys.
39
No toivottavasti ymmärrät edes sitten että ajatuksesi eivät perustu järkeen tai tosiasioihin vaan kyseessä on joku ihan muu? Edelleen sekä Pariisissa, Brysselissä että missä tahansa Euroopan suurkaupungissa todennäköisyys joutua iskun uhriksi on minimaalisen pieni verrattuna riskiin kuolla tai vammautua monella muulla tavoin.
Niin no. Tunne asioistahan tässä vain olikin puhe. Kuten sanoin, niin käsitän että pelkoni (tai pikemminkin haluttomuuteni matkustaa tavallista levottomammassa Euroopassa) ei ole järkeen perustuvaa.
Jos pelot kohdistuisivat onnettomuustilastojen mukaan järkevästi (eli jos pelot olisivat rationaalisia), niin kenenkään ei pitäisi uskaltaa missään tilanteessa mennä omaan keittiöönsä. Joidenkin tutkimusten mukaan se on maailman vaarallisin paikka.
Kerropa vielä, miksi niin tästä mielesi pahoitit. MINÄ en juuri nyt halua matkustaa. SINÄ saat matkustaa niin paljon kuin haluat.
Yritän lähestyä ongelmia tiedon kautta. Jos joku sanoo, ettei uskalla matkustaa turvallisuusriskiin vedoten, minusta on tärkeää ymmärtää sen riskin todellinen suuruus ja tehdä päätös perustuen siihen. Sinun tapauksessasi ei liene kertomasi perusteella järkevää vedota riskiin ja sen todellisuuteen, vaan ennemmin esim. neuroottisuuteen tai ahdistuneisuuteen, eli lähinnä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, joilla ei ole juurikaan tekemistä ulkoisen todellisuuden kanssa. Niihin ei myöskään auta muutokset ulkoisessa todellisuudessa vaan esim. terapia.
Vierailija kirjoitti:
Suurin hankaluushan näistä terroristeista kaikelle matkustamiselle on, että turvajärjestelyt haittaavat ja vievät aikaa kun matkustaa.
Mahdollisuushan joutua äksönin keskelle on lottovoittoa pienempi, mikä ei tietysti lohduta niitä, jotka iskun kohteeksi joutuvat.
Mutta kyllä se fiilis vaikuttaa, en lähtisi Tunisiaan tai Turkkiin juuri nyt.
Pasiisi tai Bryssel menisi, ellei hälytystasot nousisi juuri ennen matkaa. Lomatunnelma kärsisi, jos joka vierailukohteella kaverina olisi aseistettuja poliiseja.
No emmä nyt tiedä, siis Amsterdamissa ainakin meni security tosi nopsaa viime viikolla ja näin ehkä yhden kivääripoliisiin. Pariisissa n. vajaa viikko ennen 13.11 iskua ainakin Notre Damella oli joku 3 kivääripoliisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainakin on helpompi hyväksyä ajatus kuolemasta tutulla tiellä tai kotona portaissa kuin jossain massateurastuksessa julkisella paikalla. Se on vaan kammottava kohtalo, tulla tulitetuksi tai räjäytetyksi tai jotain muuta ihan liioitellun väkivaltaista. Olkoonkin epätodennäköistä, kyllä se tekee sen verran valjun olon että jään mielelläni kotiin, ei mun tarvitse oikeasti matkustaa.
Olin syksyllä 2014 lomalla Kosin saarella Kreikassa. Tuntuu ettei sinnekään ole enää menemistä, että hyvä kun tuli käytyä "hyvän sään aikaan". Tiedä sitten muuttuuko tämä meno tästä vaan pahemmaksi, että pitäisikö nyt sitten mennä jos on mennäkseen. Maailma kasvaa ja kutistuu samaan aikaan, ahdistavaa.
Tätä juuri minäkin tarkoitan!!
39
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kiva olla reissussa, jos pelottaa jatkuvasti ja sen takia joutuu jättämään vaikka nähtävyyksissä käynnit väliin :( Oletteko miettineet kotimaan matkailua? Näinä aikoina olisi eettistä jättää lentomatkustelu vähemmälle ja suosia kotimaista. Meillä on mm. hienoja linnoja, erilaisia museoita, luonnonsuojelualueita, huvipuistoja, tapahtumia, kesäkaupunkeja... Aulanko on yksi lempparini ja haaveeni olisi päästä ruskamatkalle lappiin, myös koskimelonta olisi hauska kokemus itä-suomessa.
Vaikka olenkin kotimaanmatkailun puolestapuhuja ja innokas kotimaanmatkailija, enkä viime vuosina juurikaan ulkomailla matkustanut, niin karu tosiasia kyllä historiallisten vanhojen rakennusten, etenkin linnojen suhteen on se, että meillä niitä on äärimmäisen vähän suhteessa muihin maihin, ihan vaan vaikka Ruotsiin verrattuna ja nekin vähäiset ovat loppujen lopuksi melko tylsiä paikkoja. Kyllähän vaikkapa joku Turunlinna on ulkomaisille turisteille melko kapinen kokemus ja sen myös monet ulkomaiset turistit ovatkin tuoneet esiin, heillä kun on lukuisia kokemuksia pikkasen loistokkaammista linnoista. Karu tosiasiahan on, että meidän vanhimmat rakennukset ovat lähinnä kirkkoja, eikä nekään maailman mittakaavassa kovin kummoisia ole.
Kyllähän Suomen matkailun valttikortit löytyy ehdottomasti luonnosta, koska historiallisissa rakennuksissa me häviämme tuhat-nolla lähes kaikille maailman maille, eikä me kyllä huvipuistoilla, tai muunkaan sorttisilla turistirysillä voida ylpeillä, nekin kun häviävät suurenmaailman houkutuksille mennentullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainakin on helpompi hyväksyä ajatus kuolemasta tutulla tiellä tai kotona portaissa kuin jossain massateurastuksessa julkisella paikalla. Se on vaan kammottava kohtalo, tulla tulitetuksi tai räjäytetyksi tai jotain muuta ihan liioitellun väkivaltaista. Olkoonkin epätodennäköistä, kyllä se tekee sen verran valjun olon että jään mielelläni kotiin, ei mun tarvitse oikeasti matkustaa.
Olin syksyllä 2014 lomalla Kosin saarella Kreikassa. Tuntuu ettei sinnekään ole enää menemistä, että hyvä kun tuli käytyä "hyvän sään aikaan". Tiedä sitten muuttuuko tämä meno tästä vaan pahemmaksi, että pitäisikö nyt sitten mennä jos on mennäkseen. Maailma kasvaa ja kutistuu samaan aikaan, ahdistavaa.
Ok. Meitä on tosiaan moneksi. Itse olen asunut kuudessa eri maassa viimeisten 20+ vuoden aikana, ja ehkä siksi en enää usko että on olemassa jotain tiettyä tuttua lintukotoa jossa olisi jotenkin erityisen kiva kuolla muihin paikkoihin verrattuna. Ehkä siksi en myöskään pelkää matkustamista. Toki käytän normaalia järkeä kaikissa tilanteissa ja arvioin riskit tapauskohtaisesti. Esim. Irakiin en näillä tiedoin nyt lähtisi ainakaan lomalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kiva olla reissussa, jos pelottaa jatkuvasti ja sen takia joutuu jättämään vaikka nähtävyyksissä käynnit väliin :( Oletteko miettineet kotimaan matkailua? Näinä aikoina olisi eettistä jättää lentomatkustelu vähemmälle ja suosia kotimaista. Meillä on mm. hienoja linnoja, erilaisia museoita, luonnonsuojelualueita, huvipuistoja, tapahtumia, kesäkaupunkeja... Aulanko on yksi lempparini ja haaveeni olisi päästä ruskamatkalle lappiin, myös koskimelonta olisi hauska kokemus itä-suomessa.
Vaikka olenkin kotimaanmatkailun puolestapuhuja ja innokas kotimaanmatkailija, enkä viime vuosina juurikaan ulkomailla matkustanut, niin karu tosiasia kyllä historiallisten vanhojen rakennusten, etenkin linnojen suhteen on se, että meillä niitä on äärimmäisen vähän suhteessa muihin maihin, ihan vaan vaikka Ruotsiin verrattuna ja nekin vähäiset ovat loppujen lopuksi melko tylsiä paikkoja. Kyllähän vaikkapa joku Turunlinna on ulkomaisille turisteille melko kapinen kokemus ja sen myös monet ulkomaiset turistit ovatkin tuoneet esiin, heillä kun on lukuisia kokemuksia pikkasen loistokkaammista linnoista. Karu tosiasiahan on, että meidän vanhimmat rakennukset ovat lähinnä kirkkoja, eikä nekään maailman mittakaavassa kovin kummoisia ole.
Kyllähän Suomen matkailun valttikortit löytyy ehdottomasti luonnosta, koska historiallisissa rakennuksissa me häviämme tuhat-nolla lähes kaikille maailman maille, eikä me kyllä huvipuistoilla, tai muunkaan sorttisilla turistirysillä voida ylpeillä, nekin kun häviävät suurenmaailman houkutuksille mennentullen.
Suomi on kyllä käsittämättömän tylsä maa loppujen lopuksi. Täällä ei ole mitään, eikä tapahdu juuri koskaan mitään. Kun on käynyt yhdet festarit, on nähnyt kaikki festarit. Kun on käynyt yhdessä huvipuistossa, on käynyt oikeastaan kaikissa huvipuistoissa jne. Tavallaan oikein mukavaa, mutta toisaalta ei oikein matkailijan näkökulmasta palkitsevaa.
Ja siis ihan todella olen tätä mieltä. Ei ollut v*ttuilua. :)
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainakin on helpompi hyväksyä ajatus kuolemasta tutulla tiellä tai kotona portaissa kuin jossain massateurastuksessa julkisella paikalla. Se on vaan kammottava kohtalo, tulla tulitetuksi tai räjäytetyksi tai jotain muuta ihan liioitellun väkivaltaista. Olkoonkin epätodennäköistä, kyllä se tekee sen verran valjun olon että jään mielelläni kotiin, ei mun tarvitse oikeasti matkustaa.
Tulokulmasi asiaa on melko kummallinen, jos siis loputulemana kuolema. Jos siis kuolema on väistämätön, niin itse ainakin näen asian niin, että mieluumin se kuolema olisi mahdollisimman nopea, kun että jäisin kitumaan.
Jos räjähdyksessä, tai tulituksessa kuolet, niin kyllähän se kuolema on suurella todennäköisyydellä nopea. Voit toki saada, vain sirpaleesta osuman jäädä kitumaan, mutta jos keskelle rytäkkää jäät, niin kyllähän se nopea kuolema todennäköisempi on.
Tutulla tiellä, tai portaissakin voi kuolema toki tulla nopeasti, mutta kuolema kitumalla mielestäni todennäköisempi ja auttajien tulo paikalle kestää varmasti kauemmin, kuin jossain turistirysässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin olisi kovasti matkakuumetta, muttei uskalleta oikein lähteä. Mietittiin että jos mentäisiin jonnekin Itä-Eurooppaan, esim. Puolaan tai Bulgariaan. Ovat varmaan melko epäkiinnostavia kohteita terroristien vinkkelistä.
Sääli, sillä itse haluaisin kovasti Britteihin tai Pariisiin käymään. Ei kuitenkaan nyt uskalla lähteä. Jos oltaisiin kaksistaan, riskin voisi vielä ottaa. Meillä on kuitenkin 1vuotias, enkä todellakaan haluaisi mihinkään potentiaalisesti suuren riksin kohteeseen mennä hänen kanssaan ehdoin tahdoin.
Ja toki omat vaaransa ovat Itä-Euroopassakin. Kuitenkin jossain terroristien ampumisessa tai räjäytyksessä (vrt Pariisi ja Bryssel) oleminen pienen lapsen kanssa on jotenkin niin erilailla kammottava ja absurdi ajatus, että olemme päättäneet matkustaa, kun terroristiongelma on hoidettu. Voi olla että tässä joku tovi menee.
Jotenkin kammottavaa. Olimme Italiassa 2014, eikä ollenkaan mietitty mitään vaaroja kohdetta valittaessa. Tietysti taskuvaras-vaara oli olemassa, muttei tällaista. Ja siitä on 1,5v aikaa.
No itse asiassa Itä-Eurooppa on kuolemanvaaraltaan huomattavasti suurempi (korkeat liikennekuolemat, matala terveydenhoidon taso). Ainoa mikä on muuttunut on sinun - ja monen muun - ajatustapasi.
No tämän olen ymmärtänyt kyllä ihan itsekin. Ja ymmärrän myös, että on todella epätodennäköistä joutua terroristi-iskuun.
Aikaisemmin olenkin vältellyt Itä-Eurooppaa juuri siitä syystä, että on huomattavasti vaarallisempi, kuin länsi. Nyt kuitenkin on tullut se "entäs jos" myös länteen matkustamiseen. Ja sinne ei kuitenkaan vähän aikaa sitten ollut mitenkään erikoista mennä. Sehän tässä ikävää onkin, että ajatus matkustamisesta on Pariisin ja Brysselin iskujen myötä muuttunut radikaalisiti ja nopeasti. Jos Pariisin ja Brysselin iskujen välillä olisi ollut pidempi aika, esimerkiksi yli puolivuotta tai vuosi, todennäköisesti en ajattelisi näin. Kuitenkin nyt on sellainen olo, että seuraava isku johonkin Euroopan suurista kaupungeista on vain ajan kysymys.
39
No toivottavasti ymmärrät edes sitten että ajatuksesi eivät perustu järkeen tai tosiasioihin vaan kyseessä on joku ihan muu? Edelleen sekä Pariisissa, Brysselissä että missä tahansa Euroopan suurkaupungissa todennäköisyys joutua iskun uhriksi on minimaalisen pieni verrattuna riskiin kuolla tai vammautua monella muulla tavoin.
Niin no. Tunne asioistahan tässä vain olikin puhe. Kuten sanoin, niin käsitän että pelkoni (tai pikemminkin haluttomuuteni matkustaa tavallista levottomammassa Euroopassa) ei ole järkeen perustuvaa.
Jos pelot kohdistuisivat onnettomuustilastojen mukaan järkevästi (eli jos pelot olisivat rationaalisia), niin kenenkään ei pitäisi uskaltaa missään tilanteessa mennä omaan keittiöönsä. Joidenkin tutkimusten mukaan se on maailman vaarallisin paikka.
Kerropa vielä, miksi niin tästä mielesi pahoitit. MINÄ en juuri nyt halua matkustaa. SINÄ saat matkustaa niin paljon kuin haluat.
Yritän lähestyä ongelmia tiedon kautta. Jos joku sanoo, ettei uskalla matkustaa turvallisuusriskiin vedoten, minusta on tärkeää ymmärtää sen riskin todellinen suuruus ja tehdä päätös perustuen siihen. Sinun tapauksessasi ei liene kertomasi perusteella järkevää vedota riskiin ja sen todellisuuteen, vaan ennemmin esim. neuroottisuuteen tai ahdistuneisuuteen, eli lähinnä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, joilla ei ole juurikaan tekemistä ulkoisen todellisuuden kanssa. Niihin ei myöskään auta muutokset ulkoisessa todellisuudessa vaan esim. terapia.
No en kyllä ole mitenkään neuroottinen tahi ahdistunut ihminen. Johtuen viimeaikaisista tapahtumista, on matkustamiseen hieman nihkeä fiilis. Niinkuin sanottu.
Se, että terrori-iskun jälkeen ei heti tee mieli lähteä reissuun, ei mielestäni ole mitenkään merkki terapian tarpeesta. En mitenkään kärsi akuutista matkustuspelosta, jolle ei olisi mitään syytä. Sille on syynsä, ja syy poistuu ajan kanssa. Viimeistään siinä kohtaa kun pöly on laskeutunut ja viimeisimmät iskut pois päiväjärjestyksestä. Täytyy kuitenkin muistaa, että Brysselin iskuista ei vielä ole kovin pitkää aikaa ja seuraavasta iskusta on spekuloitu. Jos ajatellaan sitä, että Pariisin jälkeen ilmoitettiin uudesta iskusta ja meni 3kk, niin Brysselissä iskettiin.Nyt on käsittääkseni taas tullut uho uudesta iskusta, eli en ehdoin tahdoin mene potentiaalisiin kohteisiin kuten Lontooseen. Typerää kaivaa verta nenästään, jos ei ole pakko.
Tuttu poliisi aika tympiintyneenä kertoi, kuinka Suomessa nostettiin valmiustasoa taannoin. Ei, ei lisätty miehitystä, tiedustelua tai tiedotusta tai parannettu välineistöä. Ei mitään sellaista. Tehtävänjaossa sanottiin aamulla että ollaanpa sitten vähän tarkempana siellä. Sitten uutisoitiin oikein valtakunnan tasolla, että poliisin valmiustasoa on nostettu.😅😅😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainakin on helpompi hyväksyä ajatus kuolemasta tutulla tiellä tai kotona portaissa kuin jossain massateurastuksessa julkisella paikalla. Se on vaan kammottava kohtalo, tulla tulitetuksi tai räjäytetyksi tai jotain muuta ihan liioitellun väkivaltaista. Olkoonkin epätodennäköistä, kyllä se tekee sen verran valjun olon että jään mielelläni kotiin, ei mun tarvitse oikeasti matkustaa.
Tulokulmasi asiaa on melko kummallinen, jos siis loputulemana kuolema. Jos siis kuolema on väistämätön, niin itse ainakin näen asian niin, että mieluumin se kuolema olisi mahdollisimman nopea, kun että jäisin kitumaan.
Jos räjähdyksessä, tai tulituksessa kuolet, niin kyllähän se kuolema on suurella todennäköisyydellä nopea. Voit toki saada, vain sirpaleesta osuman jäädä kitumaan, mutta jos keskelle rytäkkää jäät, niin kyllähän se nopea kuolema todennäköisempi on.
Tutulla tiellä, tai portaissakin voi kuolema toki tulla nopeasti, mutta kuolema kitumalla mielestäni todennäköisempi ja auttajien tulo paikalle kestää varmasti kauemmin, kuin jossain turistirysässä.
Kuolema tosiaan on väistämätön. Ajattelen sitä mikä olisi läheisille vähemmän kamalaa ja traumaattista, ehkä, tai mikä olisi hyväksyttävä loppu. Ei vain kuoleman nopeus tai hitaus, kyllähän kamalia tapoja kuolla riittää. Olen joutunut seuraamaan vierestä kivuliasta riutumista ja kuihtumista sairauteen, sille ei voinut kukaan mitään enkä ole siitä koskaan palautunut. Mulla on aika kova kontrollintarve.
Alue: Aihe vapaa
Hyi olkoon, voin kuvitella ex-vaimon tuskan ja kauhun kun hän makaa avuttomana maassa rukoillen apua ja huomattavan ylipainoinen äärirasisti-elukka vain jatkaa maahanmuuttokriittisen raivon vallassa säälimätöntä pahoinpitelyä.