Naisen kiinnostus loppui kun työttömyys ilmeni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miehethän ovat urospuolisista laumaeläimistä paljon hyväntahtoisempia kuin missään muussa laumaeläinlajissa, mutta silti akat jaksaa valittaa.

Esim. leijonalaumoissa urokset loikoilevat puun varjossa kuin kuninkaat samalla kun naaraat käy metsästämässä niille sapuskaa. Jos järjestely ei naaraille kelpaa, uros ei jaksa lähteä väijymään seeproja ja kauriita, vaan käy syömässä naaraiden pennut.

Miehet voisivat halutessaan tehdä samoin, mutta ovat paljon hyväntahtoisempia eivätkä siksi tee niin. Silti sekään ei kelpaa akoille, vaan koko ajan valitetaan ja vaaditaan vaan lisää.

Suomalainen nainen = Not even once!

Hyvä että huomasit. Harmi vain, että et itse tuota päätöstä tehnyt, vaan jokainen nainen tekee sen sinun puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten luulet että haluan miehen?

Rahuan takia, koska vaadit mieheltä työssäkäyntiä tai vähintään työnhakua.

Toisin sanoen mielestäsi työtä tehdään ainoastaan rahan takia. Tässä kohtaa tulee esille tämä arvomaailmojen ero josta puhuin, minulle työssäkäynti tarkoittaa muutakin kuin rahaa.

Niin, sähän toki tiedät kuka mistäkin syystä menee töihin? Sen takia on jotenkin huvittaa vedota joihinkin muihinkin asioihin kuin rahaa, koska et tiedä niitä syitä, miksi muut käyvät töissä - etkä voi mitenkään tietää käykö töissä omassa mielestään pakosta vai ei tiedä.

Sanoin että työ on minulle muutakin kuin rahaa, en ettei rahalla olisi mitään merkitystä. Ja tosiaan niinkuin joku muukin tohon viestiin kommentoi, tuskin moni haluaa palkatta työtä tehdä, siinä rahassa on se kiva että se mahdollistaa muita itselle tärkeitä asioita. Minulle tulee tästä lompakkoloinen jankkaajasta sellainen kuva ettei hän näe työnteolla muuta merkitystä kuin raha, joten kaikki töissä käyvät tai sitä kumppanilta vaativat ovat automaattisesti rahanahneita, kun taas minusta työssä on paljon muutakin. En tiedä selvenikö..

Nykyajanvaatimukset kirjoitti:

Itse olen töissä mutta useamman naisen kiinnostus on loppunut, kun ovat nähneet autoni. Viimeisin sanoi että ostaisit kunnon auton. Jäi kysymättä että mikä sellainen on. Jos jotain kiinnostaa niin ajan -90 luvun nissanilla.

Minulle ylipäätänsä auton omistaminen on turn-off. Oli miten uusi tai vanha kapine tahansa.

t. vapaaehtoisesti autoton kaupunkilaisnainen

Vierailija kirjoitti:

Kuinka joku tänä päivänä uskaltaa luottaa siihen, että vielä 10-20 vuoden päästäkin löytyy ihmisiä, jotka haluavat elättää lusmuilijaa? Nyt jo leikataan vähän sieltä ja täältä. Tuloerot kasvavat, arvot kovenevat. Tämä palstan elämäntapatyötön voisi ottaa päänsä pois perseestään ja lukea  vaikka muutaman tutkimuksen vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten syrjäytymisestä nyt, kun tuet ovat VIELÄ kohtuullisen hyviä. Miten käy sitten, kun tukia tästä vieläkin pienennetään? Ei kukaan normaalijärkinen nainen eikä mieskään halua, että omat lapset syrjäytyvät siksi, että perheellä ei ole varaa. Sillä ei ole mitään tekemistä ahneuden tai rakkaudettomuuden kanssa vaan kyse on pelkästään maalaisjärjestä.

Kyse on tässä tapauksessa vähän isommista aioista kuinka siitä saatko tukia vai et. Siinä vaiheessa kun päästään tähän pisteseen, jossa teknologialla yritetään kokonaan korvata ihmiset kokonaan, ainoa tapa ratkaista mielipiteet on silmitön väkivalta.

Sen takia en odottaisi kovin innoissani sitä hetkeä kun tukiverkostoja aletaan poistamaan kokonaan sen takia, ettei ole enää verorahoja joista niitä maksaa. Siinä vaiheessa asiat eivät muutu enää kivuttomasti, vaan jälki tulee oleman rumaa ja se johtaa suurempiin sosioekonimisiin muutoksiin.

Tämä opetus unohtuu aina kun edellisestä kahakasta kulunut liian kauan aikaa. Vielä 70- ja 80-luvun vanhukset muistavat toisen maailmansodan ja sen mihin liiallinen omien etujen ajaminen ja yhteisen hyvin laiminlyönti johtaa. Viimeksi se johti Adolf Hitleriin, nyt voimme vaan odotella kuka on se seuraava Adolf Hitler on (se ei ole Putin).

2000-luvun ihmiset ovat täysin erkaanuneita noista ajoista, siinä missä 70- ja 80-luvun vanhukset eivät vielä olleet ja he ymmärsivät, että omien etujen ajaminen välittämättä yhteisestä hyvästä johtaa vääjäämättä uuteen isoon yhteenottoon.

Vielä maailma voisi olla pelastittavissa seuraavalta isolta kahakalta, mutta nykyään ihmisiltä puuttuu jo kokonaan kesketuspinta vuosiin 39-45 ja sen takia tätä suurempi yhteen lienee vääjäämätön.

Sauili Niinistö tuntuu vielä jotenkin ymmärtävän tämän, mutta Niinistöä nuorempi sukupolvi ei valitettavasti ymmärrä.

Mutta tämän takia koko "tulevaisuudessa ei makseta tukia" -läppä on todellakin vain läppää. Tosin sitten kun se aika koittaa, ei enää nauratakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka joku tänä päivänä uskaltaa luottaa siihen, että vielä 10-20 vuoden päästäkin löytyy ihmisiä, jotka haluavat elättää lusmuilijaa? Nyt jo leikataan vähän sieltä ja täältä. Tuloerot kasvavat, arvot kovenevat. Tämä palstan elämäntapatyötön voisi ottaa päänsä pois perseestään ja lukea  vaikka muutaman tutkimuksen vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten syrjäytymisestä nyt, kun tuet ovat VIELÄ kohtuullisen hyviä. Miten käy sitten, kun tukia tästä vieläkin pienennetään? Ei kukaan normaalijärkinen nainen eikä mieskään halua, että omat lapset syrjäytyvät siksi, että perheellä ei ole varaa. Sillä ei ole mitään tekemistä ahneuden tai rakkaudettomuuden kanssa vaan kyse on pelkästään maalaisjärjestä.

Kyse on tässä tapauksessa vähän isommista aioista kuinka siitä saatko tukia vai et. Siinä vaiheessa kun päästään tähän pisteseen, jossa teknologialla yritetään kokonaan korvata ihmiset kokonaan, ainoa tapa ratkaista mielipiteet on silmitön väkivalta.

Sen takia en odottaisi kovin innoissani sitä hetkeä kun tukiverkostoja aletaan poistamaan kokonaan sen takia, ettei ole enää verorahoja joista niitä maksaa. Siinä vaiheessa asiat eivät muutu enää kivuttomasti, vaan jälki tulee oleman rumaa ja se johtaa suurempiin sosioekonimisiin muutoksiin.

Tämä opetus unohtuu aina kun edellisestä kahakasta kulunut liian kauan aikaa. Vielä 70- ja 80-luvun vanhukset muistavat toisen maailmansodan ja sen mihin liiallinen omien etujen ajaminen ja yhteisen hyvin laiminlyönti johtaa. Viimeksi se johti Adolf Hitleriin, nyt voimme vaan odotella kuka on se seuraava Adolf Hitler on (se ei ole Putin).

2000-luvun ihmiset ovat täysin erkaanuneita noista ajoista, siinä missä 70- ja 80-luvun vanhukset eivät vielä olleet ja he ymmärsivät, että omien etujen ajaminen välittämättä yhteisestä hyvästä johtaa vääjäämättä uuteen isoon yhteenottoon.

Vielä maailma voisi olla pelastittavissa seuraavalta isolta kahakalta, mutta nykyään ihmisiltä puuttuu jo kokonaan kesketuspinta vuosiin 39-45 ja sen takia tätä suurempi yhteen lienee vääjäämätön.

Sauili Niinistö tuntuu vielä jotenkin ymmärtävän tämän, mutta Niinistöä nuorempi sukupolvi ei valitettavasti ymmärrä.

Mutta tämän takia koko "tulevaisuudessa ei makseta tukia" -läppä on todellakin vain läppää. Tosin sitten kun se aika koittaa, ei enää nauratakaan.

Totta, mutta tuosta syystä tuskin tukia koskaan kokonaan poistetaan. Niiden määrä vain pikkuhiljaa pienenee siten, että tuloero työttömän ja työssäkäyvän perheen välillä entisestään kasvaa. Ja tämä taas johtaa edelleen siihen, että vähävaraisten perheiden lapset ja nuoret syrjäytyvät. 

En minäkään tapailisi työtöntä miestä. Elätän itseni hyvin omalla työlläni ja siivoaisin mielummin vessoja kuin olisin työttömänä ja haluan kumppanin, joka ajattelee työstä kuten minä. Jos en pääsisi vessoja siivoamaan, perustaisin oman yrityksen tai tekisin vanhustenhoitoa/ siivousta toiminimellä tai vaikka vapaaehtoistyötä. Ihan mitä vain kunhan en olisi kotona jouten!

Niin. Enemmän parisuhdetta kyllä häiritsee jatkuva töissä käynti. Lähes kaikki aika kuluu molemmilta töissä ravaamiseen ja mitään spontaania ei koskaan voi tehdä. Ja jos voikin, niin töihin pitää silti aamulla herätä, joten ajatus vainoaa alitajuntaasi eikä todellista vapautta voi oikeasti koskaan tuntea. Stressataan että ei tulisi potkuja ja työkaverit vituttaa ja palkka on siltikin liian pieni ja kaikki asiat pyörivät työn ympärillä. Mutta hei! Voimme aina tuntea itsemme paremmiksi kuin työttömät joten onhan sekin jotain, onhan? No ei ole, kun kateus työttömiä kohtaan puskee esille puheessa ja kirjoituksissa ja joka asiassa. Ei ole väliä onko hän työtön omasta tahdostaan vai tahtomattaan, työtöntä kadehditaan koska hän on jotain sellaista mitä työssäkäyvä ei koskaan ole. Hän on vapaa.

Onnekkaita ovat ne jotka saavat tehdä työkseen jotain josta oikeasti pitävät, heidän työntekonsa ymmärtää hyvin. Nämä eivät yleensä olekaan katkeria muita ihmisiä eivätkä edes työttömiä kohtaan, heidän ei tarvitse. Rikkaat ihmiset ovat oma lukunsa, heillä on vapaus valita mitä tekevät, mutta kukaan rikas ihminen ei tee työtä josta ei pitäisi, jos nyt tekee työtä ylipäätään.

Niin! Sitten kun orjapariskunta joskus lomalle pääsee, muka nauttimaan niistä töissä vaivalla ansaituista rahoistaan, niin siitäkin tulee lähinnä stressinpurkusessio. Töissä kerätty paska kaadetaan sen oman kumppanin niskaan. Loma tuntuu lähinnä joltain parisuhdeterapialta, joltain jälkiehkäisyltä sairauteen joka on kulutusyhteiskuntamme ja sen tuomat paineet. Sairaus jonka jokainen on ihan itse ottanut kantaakseen. Ja annas vittu olla jos vielä lapsia on siunaantunut, ja sitten nekin pitäisi kiikuttaa sinne samaiselle lomamatkalle. Sitten päivitetään somea ahkerasti ja pystytetään muka onnelliset, Amerikkalaista unelmaa jäljittelevät kulissit, jotta elämä edes muiden silmissä näyttäisi joltain jota se ei todellakaan ole. Elätte miellyttääksenne muita ihmisiä, ette itseänne. Kulissit ovat tärkeämmät kuin oma todellisuus tai onnelllisuus.

Jos ihmiset ymmärtäisivät ottaa rennosti ja käyttää elämänsä johonkin järkevään, johonkin muuhunkin kuin päättömään töissä ravaamiseen muiden ehdoilla, muiden orjana, niin ehkä he eläisivät onnellisemman, paremman elämän. Ihan turha odottaa jotain eläkeikää toivoa että se olisi jokin täyttymys, ei ole. Menneisyys ei merkitse mitään, tulevaisuus ei merkitse mitään, ainoastaan tämä hetki on olemassa, tämä hetki on elämä, ja se meni juuri ohitse sinun lukiessasi tätä paskaa. Oletko sinä onnellinen juuri tässä hetkessä, juuri nyt? Jos et ole, niin pitäisikö tehdä jotain muutoksia?????

Ja olin itse töissä yli kymmenen vuotta heti koulujen jälkeen. Ja olen aivan helvetin siunattu että olen saanut elää jo kaksi vuotta työttömänä, miettien oikeasti asioita, pohtien kuinka eläisin loput päivistäni. Ei voi kuin ihmetellä kuinka tyhmä olin koko sen ajan kun raadoin paskaisessa tehtaassa paskalla palkalla, vain saadakseni muutaman euron taskurahaa. En ikinä enää halua tehdä työtä jonka teosta en oikeasti nauti, miksi tuhlaisin sellaiseen loputkin elämästäni jos minulla kerta on vaihtoehto?  Rahaa en palvo, minulle riittää hyvin vähäinen määrä ollakseni onnellinen ja niin riittäisi kaikille muillekin jos vain ymmärtäisivät mikä on oikeasti tärkeää.

Ja voin kertoa että naista, tai miestäkään, joka eläisi samanlaisessa arvomaailmassa kuin itse elän, on aika helvetin vaikea löytää täällä nykyajan Babylonissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka joku tänä päivänä uskaltaa luottaa siihen, että vielä 10-20 vuoden päästäkin löytyy ihmisiä, jotka haluavat elättää lusmuilijaa? Nyt jo leikataan vähän sieltä ja täältä. Tuloerot kasvavat, arvot kovenevat. Tämä palstan elämäntapatyötön voisi ottaa päänsä pois perseestään ja lukea  vaikka muutaman tutkimuksen vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten syrjäytymisestä nyt, kun tuet ovat VIELÄ kohtuullisen hyviä. Miten käy sitten, kun tukia tästä vieläkin pienennetään? Ei kukaan normaalijärkinen nainen eikä mieskään halua, että omat lapset syrjäytyvät siksi, että perheellä ei ole varaa. Sillä ei ole mitään tekemistä ahneuden tai rakkaudettomuuden kanssa vaan kyse on pelkästään maalaisjärjestä.

Kyse on tässä tapauksessa vähän isommista aioista kuinka siitä saatko tukia vai et. Siinä vaiheessa kun päästään tähän pisteseen, jossa teknologialla yritetään kokonaan korvata ihmiset kokonaan, ainoa tapa ratkaista mielipiteet on silmitön väkivalta.

Sen takia en odottaisi kovin innoissani sitä hetkeä kun tukiverkostoja aletaan poistamaan kokonaan sen takia, ettei ole enää verorahoja joista niitä maksaa. Siinä vaiheessa asiat eivät muutu enää kivuttomasti, vaan jälki tulee oleman rumaa ja se johtaa suurempiin sosioekonimisiin muutoksiin.

Tämä opetus unohtuu aina kun edellisestä kahakasta kulunut liian kauan aikaa. Vielä 70- ja 80-luvun vanhukset muistavat toisen maailmansodan ja sen mihin liiallinen omien etujen ajaminen ja yhteisen hyvin laiminlyönti johtaa. Viimeksi se johti Adolf Hitleriin, nyt voimme vaan odotella kuka on se seuraava Adolf Hitler on (se ei ole Putin).

2000-luvun ihmiset ovat täysin erkaanuneita noista ajoista, siinä missä 70- ja 80-luvun vanhukset eivät vielä olleet ja he ymmärsivät, että omien etujen ajaminen välittämättä yhteisestä hyvästä johtaa vääjäämättä uuteen isoon yhteenottoon.

Vielä maailma voisi olla pelastittavissa seuraavalta isolta kahakalta, mutta nykyään ihmisiltä puuttuu jo kokonaan kesketuspinta vuosiin 39-45 ja sen takia tätä suurempi yhteen lienee vääjäämätön.

Sauili Niinistö tuntuu vielä jotenkin ymmärtävän tämän, mutta Niinistöä nuorempi sukupolvi ei valitettavasti ymmärrä.

Mutta tämän takia koko "tulevaisuudessa ei makseta tukia" -läppä on todellakin vain läppää. Tosin sitten kun se aika koittaa, ei enää nauratakaan.

Totta, mutta tuosta syystä tuskin tukia koskaan kokonaan poistetaan. Niiden määrä vain pikkuhiljaa pienenee siten, että tuloero työttömän ja työssäkäyvän perheen välillä entisestään kasvaa. Ja tämä taas johtaa edelleen siihen, että vähävaraisten perheiden lapset ja nuoret syrjäytyvät. 

Kerrotko vielä mihin tämä perustuu? Nythän ollaan leikkaamassa hieman palkoista, mutta ennen kaikkea työläisten eduista. Syy = sosiaaliturva (asumistuki, toimeentulotuki, työttömyysturva) ovat edullisia myös kepulle ja kokkeleille, koska ne pitävät ostovoimaa ja vuokranmaksukykyä yllä. Niistä porvarit eivät halua luopua.

Lähinnä työläisten asemaa tässä pyritään heikentämään, joten luultavasti työttömän ja työntekijöiden erot tulevat pinentymään, ei niinkään suurenemaan. Porvarin etuja kun ei mitenkään paranna se, että työläisten etuja parannetaan, mutta se itse asiassa saattaa parantaa, että työntekijän ja tuilla eläjän välinen kuilu pienenee. Siitä ei tosin vielä ole konkreettista näyttöä, mutta siihen tunnutaan uskovan.

Aika näyttää ovatko väärässä vai oikeassa. Itse uskon, että ovat molemmissa tapauksissa väärässä, sillä porvari ei näköjään ymmärrä sitä, että erojen kasvuja tulisi välttää, ei suinkaan edistää. Miten enemmän porvari ajaa omaa etua, sitä ennemmän kansa kääntyy porvaria vastaan - ja lopulta enemmistö aina voittaa vähemmistön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka joku tänä päivänä uskaltaa luottaa siihen, että vielä 10-20 vuoden päästäkin löytyy ihmisiä, jotka haluavat elättää lusmuilijaa? Nyt jo leikataan vähän sieltä ja täältä. Tuloerot kasvavat, arvot kovenevat. Tämä palstan elämäntapatyötön voisi ottaa päänsä pois perseestään ja lukea  vaikka muutaman tutkimuksen vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten syrjäytymisestä nyt, kun tuet ovat VIELÄ kohtuullisen hyviä. Miten käy sitten, kun tukia tästä vieläkin pienennetään? Ei kukaan normaalijärkinen nainen eikä mieskään halua, että omat lapset syrjäytyvät siksi, että perheellä ei ole varaa. Sillä ei ole mitään tekemistä ahneuden tai rakkaudettomuuden kanssa vaan kyse on pelkästään maalaisjärjestä.

Kyse on tässä tapauksessa vähän isommista aioista kuinka siitä saatko tukia vai et. Siinä vaiheessa kun päästään tähän pisteseen, jossa teknologialla yritetään kokonaan korvata ihmiset kokonaan, ainoa tapa ratkaista mielipiteet on silmitön väkivalta.

Sen takia en odottaisi kovin innoissani sitä hetkeä kun tukiverkostoja aletaan poistamaan kokonaan sen takia, ettei ole enää verorahoja joista niitä maksaa. Siinä vaiheessa asiat eivät muutu enää kivuttomasti, vaan jälki tulee oleman rumaa ja se johtaa suurempiin sosioekonimisiin muutoksiin.

Tämä opetus unohtuu aina kun edellisestä kahakasta kulunut liian kauan aikaa. Vielä 70- ja 80-luvun vanhukset muistavat toisen maailmansodan ja sen mihin liiallinen omien etujen ajaminen ja yhteisen hyvin laiminlyönti johtaa. Viimeksi se johti Adolf Hitleriin, nyt voimme vaan odotella kuka on se seuraava Adolf Hitler on (se ei ole Putin).

2000-luvun ihmiset ovat täysin erkaanuneita noista ajoista, siinä missä 70- ja 80-luvun vanhukset eivät vielä olleet ja he ymmärsivät, että omien etujen ajaminen välittämättä yhteisestä hyvästä johtaa vääjäämättä uuteen isoon yhteenottoon.

Vielä maailma voisi olla pelastittavissa seuraavalta isolta kahakalta, mutta nykyään ihmisiltä puuttuu jo kokonaan kesketuspinta vuosiin 39-45 ja sen takia tätä suurempi yhteen lienee vääjäämätön.

Sauili Niinistö tuntuu vielä jotenkin ymmärtävän tämän, mutta Niinistöä nuorempi sukupolvi ei valitettavasti ymmärrä.

Mutta tämän takia koko "tulevaisuudessa ei makseta tukia" -läppä on todellakin vain läppää. Tosin sitten kun se aika koittaa, ei enää nauratakaan.

Totta, mutta tuosta syystä tuskin tukia koskaan kokonaan poistetaan. Niiden määrä vain pikkuhiljaa pienenee siten, että tuloero työttömän ja työssäkäyvän perheen välillä entisestään kasvaa. Ja tämä taas johtaa edelleen siihen, että vähävaraisten perheiden lapset ja nuoret syrjäytyvät. 

Kerrotko vielä mihin tämä perustuu? Nythän ollaan leikkaamassa hieman palkoista, mutta ennen kaikkea työläisten eduista. Syy = sosiaaliturva (asumistuki, toimeentulotuki, työttömyysturva) ovat edullisia myös kepulle ja kokkeleille, koska ne pitävät ostovoimaa ja vuokranmaksukykyä yllä. Niistä porvarit eivät halua luopua.

Lähinnä työläisten asemaa tässä pyritään heikentämään, joten luultavasti työttömän ja työntekijöiden erot tulevat pinentymään, ei niinkään suurenemaan. Porvarin etuja kun ei mitenkään paranna se, että työläisten etuja parannetaan, mutta se itse asiassa saattaa parantaa, että työntekijän ja tuilla eläjän välinen kuilu pienenee. Siitä ei tosin vielä ole konkreettista näyttöä, mutta siihen tunnutaan uskovan.

Aika näyttää ovatko väärässä vai oikeassa. Itse uskon, että ovat molemmissa tapauksissa väärässä, sillä porvari ei näköjään ymmärrä sitä, että erojen kasvuja tulisi välttää, ei suinkaan edistää. Miten enemmän porvari ajaa omaa etua, sitä ennemmän kansa kääntyy porvaria vastaan - ja lopulta enemmistö aina voittaa vähemmistön.

Minä uskon, että meille on tulossa Amerikan malli. Työsuhteet muttuvat vakituisista klo 8-16 työsuhteista osa-aikaisiksi pätkätöiksi ja yhä useampi matalapalkkainen joutuu tekemään jatkossa kahta osa-aikatyötä kyetäkseen tarjoamaan perheelleen edes sen, mihin kokopäivätyössä kykenisi. Yhä useampi joutuu vastoin tahtoaan ryhtymään freelanceriksi. Tai sitten kolmen vuoden päästä meillä on uudet vaalit ja silloin ei tule enää oikeistoenemmistöä. Demarit ovat viimeiset parikymmentä vuotta ajaneet duunareiden asiaa, ei työttömien asiaa. Eli olipa meillä eduskunnassa mikä tahansa kokoonpano, työttömät tulevat olemaan niitä, joiden elintaso ei parane ilman työssäkäyntiä. Jos tulee kansalaispalkka, sekään ei takaa kuin minimitoimeentulon. Työssäkäynti on se, joka nostaa elintasoa kansalaispalkan päälle. 

Demarit eivät kyllä ole sitten 70-luvun ajaneet työläisten asemaa. Lähinnä vasemmistoliitto on se puolue, joka ajaa työläisten sekä työttömien asemaa edes jotenkin. Muut ovat kiinnostuneita lähinnä valtapelistä, jossa tärkeintä on vain saada itselleen mahdollisimman paljon valtaa. Myös perussuomalaisten bluffi paljastui on Soini todellakin osoittautui juuri sellaiseksi vallanhimoisekksi populistiksi jollaiselta on aina on vaikuttanutkin.

Piraattipuolue on luultavasti ainoa Suomen puolue, joka olisi tosissaan valmis ajamaan pienen ihmisen etua.

Vierailija kirjoitti:

Demarit eivät kyllä ole sitten 70-luvun ajaneet työläisten asemaa. Lähinnä vasemmistoliitto on se puolue, joka ajaa työläisten sekä työttömien asemaa edes jotenkin. Muut ovat kiinnostuneita lähinnä valtapelistä, jossa tärkeintä on vain saada itselleen mahdollisimman paljon valtaa. Myös perussuomalaisten bluffi paljastui on Soini todellakin osoittautui juuri sellaiseksi vallanhimoisekksi populistiksi jollaiselta on aina on vaikuttanutkin.

Piraattipuolue on luultavasti ainoa Suomen puolue, joka olisi tosissaan valmis ajamaan pienen ihmisen etua.

Olet oikeassa. Sain äänioikeuden vuonna 1979, joten ei kauheasti kiinnostanut politiikka sitä ennen :)

Miksi minun hyvätuloisena naisena pitäisi elättää mies, joka ei rakasta minua (ja joka on työtön).

Itse kyllä voisin kokemuksesta sanoa, että jos minulla on rahaa niin en huolisi miestä jolla sitä ei ole. Syy on se, että kerran tapailin miestä jolle tunsin olevani pikemminkin se hätävara kuin deittikaveri. Tyyppi yritti keksiä kokoajan menoja, joilla voisi sitten rahastaa minua. Saattoi pyytää seuraksi jonnekkin omiin menoihin ja lopussa pihalla alkaa kerjäämään jos vaivanpalkkaa vois saada. Pyysi kauppareissuille matkaan seuraksi, joihin olisin aivan helposti voinut itsekkin kävellä ja piti taas saada vaivanpalkkaa. Jos lainasin hänelle rahaa hän maksoi vain osan eikä koskaan koko summaa. Minä taas tunnollisena ihmisenä maksoin aina tarkan summan minkä pyysi. Kun sovimme yhteisiä menoja, että maksetaan kummatkin oman osuutemme saattoi yht'äkkiä vaihtaa suunitelmaa ja aneli minua maksamaan hänen osuutensa. Lopussa kyllästyin tähän totaalisesti ja sanoin ettei ole enää varaa maksaa tälle kun hän taas pyyteli hänen omiin menoihin matkaan. Eipä pyydellyt enään matkaan minnekkään.

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten sadan vuoden päästä, kun robotit tekevät kaikki työt ja ihmisten työttömyysaste on 100 %? Ovatko kaikki naiset silloin sinkkuja, jos kerran työtön mies ei kelpaa?

Kelpaako työttämälle miehelle työtön nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten sadan vuoden päästä, kun robotit tekevät kaikki työt ja ihmisten työttömyysaste on 100 %? Ovatko kaikki naiset silloin sinkkuja, jos kerran työtön mies ei kelpaa?

Kelpaako työttämälle miehelle työtön nainen?

Totta kai kelpaa. Naiselle taas harvemmin kelpaa työtön mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa siinä on, ettei halua työtöntä miestä? Itse haluan, että mies pystyy samaan elintasoon kanssani. Miehen ei tarvitse maksaa koskaan mitään minun kulujani, mutta hänen pitää pystyä matkustamaan ja käymään ravintoloissa. Ei mun kanssa ole pakko seurustella, jos ei toivo samaa.

Miksi naiselle on usein niin kauhea ongelma, jos hän on se joka nostaa miehen elintasoa? Ei ole kauhean romanttista, jos ajatuksena on että "minähän en aio maksaa miehen illallista"

Vanhaa perussettiä: miehen on oltava varakas, naisen taas kaunis. Ei ole helppoa köyhillä miehillä, kuten ei myöskään rumilla naisilla. Eri ominaisuudet eri sukupuolilla lisää tai vähentää ns markkina-arvoa. Turha valittaa, pitää yrittää muuttaa tilanne tai kompensoida se jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten sadan vuoden päästä, kun robotit tekevät kaikki työt ja ihmisten työttömyysaste on 100 %? Ovatko kaikki naiset silloin sinkkuja, jos kerran työtön mies ei kelpaa?

Kelpaako työttämälle miehelle työtön nainen?

Toki, jos työtön nainen on hyvännäköinen ja timmikroppainen. Väärin aseteltu kysymys. Kysy mieluummin kelpaako ruma ja lihava nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten sadan vuoden päästä, kun robotit tekevät kaikki työt ja ihmisten työttömyysaste on 100 %? Ovatko kaikki naiset silloin sinkkuja, jos kerran työtön mies ei kelpaa?

Kelpaako työttämälle miehelle työtön nainen?

Totta kai kelpaa. Naiselle taas harvemmin kelpaa työtön mies.

Itse voisin huolia työttömän miehen, jos tuntisin tämän olevan sopiva minulle niin henkisesti kuin fyysisesti. Osaisi pitää hauskaa ulkona oman varansa mukaisesti kanssani tai erikseen, eli ei siis istuisi pelkästään neljän seinän sisällä ja laiskottelisi kaiketpäivät kaljotellen ja tupakoiden, katsoen telkkaria tai kököttäen tietokoneen äärellä. Eikä saisi pelätä puhdasta tai likaista työtä, koska itse pystyn molempiin, eikä varsinkaan eläisi ylivarojen ja odottaisi minun sitten pelastavan häntä omasta mokastaan.

täällä tällä hetkellä tötön mies

olen kihloissa, olen seurustellut 2 vuotta ja ollut sinä aikana töissä 1v 8kk  ja olin työtön kun aloitimme seurustelemaan. rakennusala on nyt vähän kausiluonteista

ja sitten tästä työttömyydestä, no onhan tämä omalla tavalla upeaa

saa nukkua pitkään jos haluaa, herään kyllä yleensä silti 7-9 aikaan.

käyn salilla 4 kertaa viikossa, koiran kans jaksaa pitempää lenkkeillä

kaikki sarjat mitkä on halunnut katsoa, niin nyt on aikaa

parisuhde voi paremmin, rahaa ei tietysti ole niin paljon

jää niin sanotusti aikaa elämiseen. joo ehtiihä sitä töittenkin jälkeen,  mutta monesti olen niin väsynyt silloin että sitä haluaa vaan levähtää sen töölön eessä, silloin minä muutun tylsäksi ja elämää on suunnilleen vaan viikonloppuna.

luen enemmän ja illasta jaksaa kyläillä ja ruuan laittokin on mukavaa eikä pakkopullaa äkkiä töitten jälkeen

pakko sanoa että jos rahaa olisi työttömänä yhtä paljon kuin töissä en näe että menisin töihin

mutta pakkohan se kohta on taas mennä

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmiset ymmärtäisivät ottaa rennosti ja käyttää elämänsä johonkin järkevään, johonkin muuhunkin kuin päättömään töissä ravaamiseen muiden ehdoilla, muiden orjana, niin ehkä he eläisivät onnellisemman, paremman elämän. --- Rahaa en palvo, minulle riittää hyvin vähäinen määrä ollakseni onnellinen ja niin riittäisi kaikille muillekin jos vain ymmärtäisivät mikä on oikeasti tärkeää.

Amerikan ihmemaassa tuolle ajattelulle on nimikin: low-stress life of minimalism. Itsensä "kuoliaaksi" raataminen ei palkitse lopulta, ja nykyaikana niiden palkintojenkin saaminen on hyvin epävarmaa. Kannattaa siis ottaa kaikki irti siitä nykyhetkestä, koska tulevaisuudesta ei tiedä. Aaron Clareyn kirja Enjoy The Decline kuvaa tätä hyvin.

Vähästressinen minimalismi ei tarkoita köyhyydessä kituuttamista vaan sitä, ettei rahaa käytetä turhaan ja töitä tehdään sen verran kuin tarvitsee elääkseen. Asuu pienessä ja halvassa kämpässä, ei omista auta vaan käyttää julkisia, ostaa vaatteet ja huonekalut kirpparilta, kokkaa itse omat ruokansa jne.

Vastapainoksi sitten esimerkiksi matkustelee paljon reppureissuina tai vaikka hankkii aina viimeistä huutoa olevan kotiteatterisysteemin kotiinsa pelikonsoleineen päivineen. Toisin sanoen harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita kyllä on. Lisäksi siinä sivussa opiskelee vaikka muutamaakin kieltä Kansalaisopistolla ja urheilee viidesti viikossa.

Jos on nainen, ei moinen ole ongelma parisuhteen muodostuksen kannalta. Päinvastoin mies on hyvinkin iloinen, ettei vaimoon tarvitse käyttää kovinkaan paljoa rahaa.

Jos taas on mies... niin pitää varautua henkisesti siihen, ettei saa koskaan omia lapsia tai panosuhteita pysyvämpää parisuhdetta.