Miten lapselle sanotaan ettei ole mahdollisuus harrastuksen harrastamiseen?t.ammattivalittaja

Vierailija kirjoitti:

Ja jos lapsella on jo yksi mieluinen maksullinen harrastus, niin ehkä pitää valita sitten?

Selittää lapselle, että valitettavasti rahat nyt riittää vain joko sählyyn tai jalkapalloon ja pistää valitsemaan. Harmittaahan se varmasti lasta toki, mutta jos tilanne on se, niin se on. Sitten voi avata syitä, miksi rahasta on niin tiukkaa (työttömyyttä, yksinhuoltajuutta?) ja kertoa, mihin rahaa on pakko käyttää (syöminen, asuminen). Selittää, että raha riittää näihin välttämättömyyksiin (ja siitä ei tarvitse lapsen olla huolissaan), mutta valitettavasti just siksi, että noihin on pakko olla rahaa, on harrastuksista tingittävä. Sanot, että harmittaa itseäsikin. Edelleen, lasta varmasti harmittaa, muttei siitä rikki mene, ja ymmärtää kyllä, kun selität.

Sähly on ilmainen, muskari maksaa n 240€ vuodessa mutta haluaa sen lopettaa kun ei siitä enää pidä. Jos se jalkapallo on n 250€ vuodessa tai sen alle niin voi sitä sitten harkita.ap

ei jonkun alle 10-veen jalkapallo käytännössä maksa paljon mitään. Annat pelata ja sit katotte muutaman vuoden päästä kun maksut nousee, voi olla teilläkin talous eri mallilla...

Mutta ainakin meillä alle 10-vuotiailla se on sellaista, että pari lähistön isää valmentaa lähikoulun kentällä ja hinta on joku 100€/vuosi. 

Saatanan köyhä puliakka

Totta kai lapsi pettyy, jos ei saa tahtoaan läpi eli saa valita sitä harrastusta, jonka haluaisi, koska perheellä ei ole varaa kustantaa sitä. Mutta pettymykset kuuluvat elämään, ne kasvattavat. Jos aina saa kaiken, mihin sormella osoittaa, niin itsekäs ihminen sellaisesta on seurauksena. Lapsen kanssa pitää tutkia eri harrastusmahdollisuuksia ja pohtia, mihin raha riittää. Jos ei mikään kelpaa, olkoon ilman, ei se sen kummempaa ole.

On harmi, että useimmat koulujen kerhot lopetettiin jo vuosia sitten. Niissä oli edullista harrastaa, monesti ei tullut kuluja lainkaan. Liikuntajärjestöt, musiikki- ja taidekoulut ym. ovat hinnoitelleet itsensä ulos vähempituloisilta. Ja niissä pitää vielä usein paahtaa hiki päässä, ei riitä harrastelu, vaan sen pitää olla niin hemmetin vakavaa alusta asti. Kuitenkin vain erittäin harvoista tulee huippu-urheilijoita, uusia Sibeliuksia tai Gallen-Kalleloita. Ja miksi yleensä pitää aina olla järjestettyä ohjelmaa, eikö lapset enää osaa itse keksiä puuhaa?

Kyllä meillä ainakin on juuri noin sanottu ekaluokkalaiselle joka halusisi harrastaa jääkiekkoa. Että valitettavasti ei varaa (eikä mahdollisuutta johtuen autottomuudesta ja hallin sijainnista). Kyllähän se nurisee mutta ei mahda mitään. Nurisee se siitäkin ettei saa useammin karkkia tai ei saa pelata koko päivää pleikalla.

Harrastaa kyllä sit juurikin sitä jalista koska se on edullista ja alle kilsan päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Meillä ei valitettavasti ole varaa tähän harrastukseen. Nyt on keksittävä edullisempi harrastus tilalle."

No ei lapsi ole tuollaiseen tyytyväinen. Se on kuitenkin hänen suurin unelmansa.ap

No kuka lapsi olisi? Ei se sun lapsi ole mikään erityinen lumihiutale joka ainoana lapsena maailmassa pettyy ja vaatii asioita ja joka on jotenkin niin herkkä, että kaikki täyttyy kääriä hattaraan ennen kuin voi sanoa hyvin varovasti ja anteeksi pyydellen. Jos ei ole rahaa niin sitten sitä ei ole, lapsi pettyy mutta elämä on.

Olisiko kansalaisopistolla tmv jotain jalkapallokerhoa? Tuskin tarvitsee heti kisailemaan alkaa jossain nimekkäässä nappulaliigassa.

-