oletko kuullut tai tiedätkö dissosiaatiohäiriöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä sanotaan että vakava dissosiaatiohäiriö johtuu pitkäkestoisesta traumatisoitumisesta pienestä pitäen. Ei siis siitä jos vaikka kymmenvuotiaan lemmikkikani kuolee vanhuuteen.

Sen verran olen kyllä asiaan tutustunut, että ymmärrän tuon eron. Lähinnä kiinnostaa siksi, että dissosiaation syiden esimerkkeinä mainitaan usein seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivalta tai laiminlyönti varhaislapsuudessa, mutta olenkin kiinnostunut tietämään, mitä muita on kuin nämä ainaiset samat esimerkit. :)

Laiminlyönti varhaislapsuudessa pitää kyllä sisällään sellaisen määrän lasta traumatisoivaa materiaalia, että siinä on vain mielikuvitus rajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä sanotaan että vakava dissosiaatiohäiriö johtuu pitkäkestoisesta traumatisoitumisesta pienestä pitäen. Ei siis siitä jos vaikka kymmenvuotiaan lemmikkikani kuolee vanhuuteen.

Sen verran olen kyllä asiaan tutustunut, että ymmärrän tuon eron. Lähinnä kiinnostaa siksi, että dissosiaation syiden esimerkkeinä mainitaan usein seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivalta tai laiminlyönti varhaislapsuudessa, mutta olenkin kiinnostunut tietämään, mitä muita on kuin nämä ainaiset samat esimerkit. :)

Laiminlyönti varhaislapsuudessa pitää kyllä sisällään sellaisen määrän lasta traumatisoivaa materiaalia, että siinä on vain mielikuvitus rajana.

Totta kai, ja juuri suuren kirjon takia halusinkin kuulla esimerkkejä - muitakin kuin useimmiten toistuvia.

Vierailija kirjoitti:

Dissosiaatiohäiriössä voi olla myös kouristuskohtauksia, jotka muistuttavat päällepäin epileptisiä kohtauksia. Ruumiillista syytä kouristuksille ei löydy, vaan tila selittyy usein vaikealla traumataustalla.

Nimenomaan, kouristuskohtauksia.

Kouristuskohtaus ja tajuttomuuskouristuskohtaus ovat eri asioita.

-Epileptikko, joilla molempia. Ja dissosiaatio-oireita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä sanotaan että vakava dissosiaatiohäiriö johtuu pitkäkestoisesta traumatisoitumisesta pienestä pitäen. Ei siis siitä jos vaikka kymmenvuotiaan lemmikkikani kuolee vanhuuteen.

Sen verran olen kyllä asiaan tutustunut, että ymmärrän tuon eron. Lähinnä kiinnostaa siksi, että dissosiaation syiden esimerkkeinä mainitaan usein seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivalta tai laiminlyönti varhaislapsuudessa, mutta olenkin kiinnostunut tietämään, mitä muita on kuin nämä ainaiset samat esimerkit. :)

Laiminlyönti varhaislapsuudessa pitää kyllä sisällään sellaisen määrän lasta traumatisoivaa materiaalia, että siinä on vain mielikuvitus rajana.

Totta kai, ja juuri suuren kirjon takia halusinkin kuulla esimerkkejä - muitakin kuin useimmiten toistuvia.

Lasten hakkaaminen, raiskaaminen, polttaminen, viiltely, lapsen pakottaminen tekemään näitä toiselle lapselle tai eläimelle, saatananpalvontarituaalit, nälässä pito, kellariin sulkeminen päiväkausiksi ,pakottaminen katsoa pornografiaa, pojan pukeminen ja kohtelu tyttönä, äidin tai isän terapeuttina toimiminen, jonkun itsemurhan todistaminen ja syytökset että se oli lapsen vika..Nämä on the top of my head.

AIka mielenkiintoisia aiheita. Tunnistan itsessäni hetkittäisen "ikäänkuin olisin joku muu, joka katsoo tätä vähän niin kuin telkkarista, ulkopuolisena". Samoin olen käynyt nuoruudessani läpi erilaisia puutumisia, jopa kokovartalopuutumisia (!!), joille ei tullut koskaan mitään selvyyttä, vaikka ms:ää epäiltiin. Samoin erilaisia "harhoja", ts. joku näyttää yhtäkkiä "liian isolta", ts. on eri kokoinen kuin mahdollista. Kyllä ihmisen aivot on erikoinen juttu. Mutta kieltämättä ahdistavaa, jos näille ei löydy selitystä, ja pelottavaakin, kun ei omiin aisteihinsa voi luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

14 täällä vielä. Olisin kiinnostunut kuulemaan niiltä, joilla dissosiaatio on todettu tai ainakin vahvasti uskovat sen itsellään olevan, että mistä teillä kaikki on lähtenyt? Tarkoitan, että traumasta totta kai, mutta haluaisin tietää tarkemmin, millaisista traumoista yms., jos joku vain haluaa avata hieman enemmän.

Vakavista lapsuuden traumoista johtuvaa.

Minulla myös. Fyysinen ja henkinen väkivalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä sanotaan että vakava dissosiaatiohäiriö johtuu pitkäkestoisesta traumatisoitumisesta pienestä pitäen. Ei siis siitä jos vaikka kymmenvuotiaan lemmikkikani kuolee vanhuuteen.

Sen verran olen kyllä asiaan tutustunut, että ymmärrän tuon eron. Lähinnä kiinnostaa siksi, että dissosiaation syiden esimerkkeinä mainitaan usein seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivalta tai laiminlyönti varhaislapsuudessa, mutta olenkin kiinnostunut tietämään, mitä muita on kuin nämä ainaiset samat esimerkit. :)

Laiminlyönti varhaislapsuudessa pitää kyllä sisällään sellaisen määrän lasta traumatisoivaa materiaalia, että siinä on vain mielikuvitus rajana.

Totta kai, ja juuri suuren kirjon takia halusinkin kuulla esimerkkejä - muitakin kuin useimmiten toistuvia.

Lasten hakkaaminen, raiskaaminen, polttaminen, viiltely, lapsen pakottaminen tekemään näitä toiselle lapselle tai eläimelle, saatananpalvontarituaalit, nälässä pito, kellariin sulkeminen päiväkausiksi ,pakottaminen katsoa pornografiaa, pojan pukeminen ja kohtelu tyttönä, äidin tai isän terapeuttina toimiminen, jonkun itsemurhan todistaminen ja syytökset että se oli lapsen vika..Nämä on the top of my head.

Et tainnut ihan ymmärtää pointtiani. Kyselin diagnoosin saaneilta heidän traumoistaan. Eiköhän jokainen keksi tapahtumia, joista traumoja syntyy. Mutta kiitos listastasi silti. Eikös moni noista lukeudu ihan väkivaltaan tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä sanotaan että vakava dissosiaatiohäiriö johtuu pitkäkestoisesta traumatisoitumisesta pienestä pitäen. Ei siis siitä jos vaikka kymmenvuotiaan lemmikkikani kuolee vanhuuteen.

Sen verran olen kyllä asiaan tutustunut, että ymmärrän tuon eron. Lähinnä kiinnostaa siksi, että dissosiaation syiden esimerkkeinä mainitaan usein seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivalta tai laiminlyönti varhaislapsuudessa, mutta olenkin kiinnostunut tietämään, mitä muita on kuin nämä ainaiset samat esimerkit. :)

Laiminlyönti varhaislapsuudessa pitää kyllä sisällään sellaisen määrän lasta traumatisoivaa materiaalia, että siinä on vain mielikuvitus rajana.

Totta kai, ja juuri suuren kirjon takia halusinkin kuulla esimerkkejä - muitakin kuin useimmiten toistuvia.

Lasten hakkaaminen, raiskaaminen, polttaminen, viiltely, lapsen pakottaminen tekemään näitä toiselle lapselle tai eläimelle, saatananpalvontarituaalit, nälässä pito, kellariin sulkeminen päiväkausiksi ,pakottaminen katsoa pornografiaa, pojan pukeminen ja kohtelu tyttönä, äidin tai isän terapeuttina toimiminen, jonkun itsemurhan todistaminen ja syytökset että se oli lapsen vika..Nämä on the top of my head.

Et tainnut ihan ymmärtää pointtiani. Kyselin diagnoosin saaneilta heidän traumoistaan. Eiköhän jokainen keksi tapahtumia, joista traumoja syntyy. Mutta kiitos listastasi silti. Eikös moni noista lukeudu ihan väkivaltaan tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön?

Toki, mutta en ymmärrä miksi nuo ei riitä. Tuskin kovin monella on em mainituista kauheasti poikkeavia traumoja, kun nuo nyt yleensä on just dissosiaatiohäiriöiden takana. Onhan jollain traumoja vaikka pelleistä sirkuksessa tai joulupukin paljastumisesta satuhahmoksi mutta ne ei aiheuta vakavia mielenterveyden ongelmia joten mitään kovin erikoista henkisen, fyysisen tai seksuaalisen pahoinpitelyn lisäksi et tule tämän diagnoosin takaa löytämään, koska ne muut ei aiheuta tällaisia häiriöitä.

Olen elänyt lapsuuteni riitaisessa perheessä. Alle kymmenvuotiaana sain ensimmäisen oudon poissaolokohtauksen kyläpaikassa ollessa nukkumaan menossa:olo tuntui epätodelliselta, kuin ruumis olisi ollut vain kuori ja ulkomaailma tuntui epätodelliselta. Oloon liittyi pelko siitä, mitä tämä on. En menettänyt siis todellisuudentajuani vaan ymmärsin missä olin. Olo oli vain ahdistunut tästä. Tällaisia tiloja on ollut silloin tällöin elämäni aikana. Vähemmän viime vuosina. Olen ollut huolissani viime aikoina oireesta, että istun rauhassa vaikka ruokapöydässä ja nostan katseeni lautasesta ja silmäni eivät tarkenna hetkeen kunnolla ja päässä on pientä keinuntaa. Onkohan aihe mennä heti tutkimuksiin aivokasvaimen tai vastaavan takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä sanotaan että vakava dissosiaatiohäiriö johtuu pitkäkestoisesta traumatisoitumisesta pienestä pitäen. Ei siis siitä jos vaikka kymmenvuotiaan lemmikkikani kuolee vanhuuteen.

Sen verran olen kyllä asiaan tutustunut, että ymmärrän tuon eron. Lähinnä kiinnostaa siksi, että dissosiaation syiden esimerkkeinä mainitaan usein seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivalta tai laiminlyönti varhaislapsuudessa, mutta olenkin kiinnostunut tietämään, mitä muita on kuin nämä ainaiset samat esimerkit. :)

Laiminlyönti varhaislapsuudessa pitää kyllä sisällään sellaisen määrän lasta traumatisoivaa materiaalia, että siinä on vain mielikuvitus rajana.

Totta kai, ja juuri suuren kirjon takia halusinkin kuulla esimerkkejä - muitakin kuin useimmiten toistuvia.

Lasten hakkaaminen, raiskaaminen, polttaminen, viiltely, lapsen pakottaminen tekemään näitä toiselle lapselle tai eläimelle, saatananpalvontarituaalit, nälässä pito, kellariin sulkeminen päiväkausiksi ,pakottaminen katsoa pornografiaa, pojan pukeminen ja kohtelu tyttönä, äidin tai isän terapeuttina toimiminen, jonkun itsemurhan todistaminen ja syytökset että se oli lapsen vika..Nämä on the top of my head.

Et tainnut ihan ymmärtää pointtiani. Kyselin diagnoosin saaneilta heidän traumoistaan. Eiköhän jokainen keksi tapahtumia, joista traumoja syntyy. Mutta kiitos listastasi silti. Eikös moni noista lukeudu ihan väkivaltaan tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön?

Toki, mutta en ymmärrä miksi nuo ei riitä. Tuskin kovin monella on em mainituista kauheasti poikkeavia traumoja, kun nuo nyt yleensä on just dissosiaatiohäiriöiden takana. Onhan jollain traumoja vaikka pelleistä sirkuksessa tai joulupukin paljastumisesta satuhahmoksi mutta ne ei aiheuta vakavia mielenterveyden ongelmia joten mitään kovin erikoista henkisen, fyysisen tai seksuaalisen pahoinpitelyn lisäksi et tule tämän diagnoosin takaa löytämään, koska ne muut ei aiheuta tällaisia häiriöitä.

Riittävät toki. Edelleenkin kysyin diagnoosin saaneiden taustoista, koska ne kiinnostava, oli ne noita samoja tai harvinaisempia. Johan tämäkin ketju todisti, että syitä on muitakin kuin väkivalta/seksuaalinen hyväksikäyttö. Eikö utelias saa kysyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dissosiaatiohäiriössä voi olla myös kouristuskohtauksia, jotka muistuttavat päällepäin epileptisiä kohtauksia. Ruumiillista syytä kouristuksille ei löydy, vaan tila selittyy usein vaikealla traumataustalla.

Nimenomaan, kouristuskohtauksia.

Kouristuskohtaus ja tajuttomuuskouristuskohtaus ovat eri asioita.

-Epileptikko, joilla molempia. Ja dissosiaatio-oireita.

Myös tajuttomuuskohtauksen kaltaisia tiloja voi tulla psyyken taustalta.

Te,keillä pelkkä disso ilman psykoosisairautta,mitä teillä lääkityksenä? Onko lääkityksestä apua?

Ap palailee. Joo no mä oon ollu menossa asiantuntijalle mutta sekin onnistuttiin perumaan. Täällä ei yksinkertaisesti pääse eteenpäin. Mä oon Toisaalta alistunut tähän. En pelkää enää kohtauksia. Tai no pelkään joo mutta en jaksa välittää. Se tietää reissun sairaalaan ja kotiutuksrn kun sulla on tuo vika. Lapseni ovat joutuneet ambulanssia soittamaan. Mulla on aivovamma kolarista myös taustalla. Se vaikeuttaa asioita. Tuosta kolarista on myös hermovaurioita ja niitäkin on yritetty laittaa disson piikkiin. Onneksi kirurgit ovat eri mieltä.

Tsemppiä sisko.

T.traumamenneisyys

Vierailija kirjoitti:

Te,keillä pelkkä disso ilman psykoosisairautta,mitä teillä lääkityksenä? Onko lääkityksestä apua?

En käytä lääkkeitä eikä dissoon ole lääkkeitä.

Jokainen pääsee eteenpäin tutkimuksissa. Yksityissektorilla jos ei muuten.

Kiva varmasti lasten olla tuossa tilanteessa. Hyvä kun osaavat soittaa apua, mutta..

Miksi et mene yksityiselle neurologille???

En ymmärrä logiikkaasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dissosiaatiohäiriössä voi olla myös kouristuskohtauksia, jotka muistuttavat päällepäin epileptisiä kohtauksia. Ruumiillista syytä kouristuksille ei löydy, vaan tila selittyy usein vaikealla traumataustalla.

Nimenomaan, kouristuskohtauksia.

Kouristuskohtaus ja tajuttomuuskouristuskohtaus ovat eri asioita.

-Epileptikko, joilla molempia. Ja dissosiaatio-oireita.

Myös tajuttomuuskohtauksen kaltaisia tiloja voi tulla psyyken taustalta.

Niiden nimi on pseudoepilepsia (psyykeperäinen, ei oikea somaattinen epi). Pseudokohtauksia voi olla myös oikeasti epilepsiaa sairastavilla.

Pääasia että ap saisi apua, olkoon psyykkistä tai somaattista. Valitettavasti epäilen jälkimmäistä ja sitä, että ap tilanteessa jossa apua on tosi vaikea saada. Moni lääkäri juuttuu siihen yhteen diagnoosiin mikä ensin on heitetty.

Miksi en mene yksityiselle? Mun kaupungissa ei ole yhtäkään pätevää neurologia. Samat naamat tulee vastaan yksityisellä. Turussa on kuulemma asiaan pätevöityneet ihmiset ja sinne olinkin jonossa. Mutta mutta. Niin vaan monen mutkan jälkeen sinnekään ei huolittu. Ja tuo diagnoosi nyt aiheuttaa ihan kaikessa sen reaktion että esim. mahakipu on kohdallani diagnosoitu disso-oireeksi kunnes parin viikon jälkeen on terkkari soittanut perään pissatulehduksesta. Mä en vaan enää jaksa. Toisaalta ei mulla ole varaa juosta yksityisellä. Mä oon jotenkin siinä mielessä luovuttanut. En mä mene enää muutenkaan lääkäriin. En luota heihin. Jos mä sinne menen niin se johtuu yleensä siitä että mut sinne viedään. Kaikki vaivat pahenevat ajan kanssa ja silloin päädyn lanssin kyydissä päivystykseen. Kuullakseni ivailua ja kokeakseni ilkeitä puheita. Mähän oon vaan hullu. Ei sitä jaksa kuunnella ihmisiltä joilta odottaa apua. Toki kaikki ei yhtä veemäisiä ole. Mutta niiden mätien omenoiden seassa on harvoja hyviä. Mua eniten rassaa asiassa epätietoisuus. Mutta tämän ketjun myötä huomaan etten ole ainoa laatuani. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi en mene yksityiselle? Mun kaupungissa ei ole yhtäkään pätevää neurologia. Samat naamat tulee vastaan yksityisellä. Turussa on kuulemma asiaan pätevöityneet ihmiset ja sinne olinkin jonossa. Mutta mutta. Niin vaan monen mutkan jälkeen sinnekään ei huolittu. Ja tuo diagnoosi nyt aiheuttaa ihan kaikessa sen reaktion että esim. mahakipu on kohdallani diagnosoitu disso-oireeksi kunnes parin viikon jälkeen on terkkari soittanut perään pissatulehduksesta. Mä en vaan enää jaksa. Toisaalta ei mulla ole varaa juosta yksityisellä. Mä oon jotenkin siinä mielessä luovuttanut. En mä mene enää muutenkaan lääkäriin. En luota heihin. Jos mä sinne menen niin se johtuu yleensä siitä että mut sinne viedään. Kaikki vaivat pahenevat ajan kanssa ja silloin päädyn lanssin kyydissä päivystykseen. Kuullakseni ivailua ja kokeakseni ilkeitä puheita. Mähän oon vaan hullu. Ei sitä jaksa kuunnella ihmisiltä joilta odottaa apua. Toki kaikki ei yhtä veemäisiä ole. Mutta niiden mätien omenoiden seassa on harvoja hyviä. Mua eniten rassaa asiassa epätietoisuus. Mutta tämän ketjun myötä huomaan etten ole ainoa laatuani. Ap

No kyllä sinut yksityisvastaanotolle huolitaan. Omassa tarinassa paljon samaa kuin sun kirjoituksissa. Revi ne rahat siihen neurologivierailuun nyt jostain. Äläkä luovuta. Voin käsi sydämellä sanoa että tiedän miltä sinusta tuntuu, mutta jos sinä itse et asiaasi aja ei kukaan mukaan. Jos kyse epistä, se ei todella oo leikin asia. Joten et vaan voi luovuttaa.

Jokainen voi mennä yksityisen erikoislääkärin vastaanotolle. Ja mene siihen kaupunkiin jonne saat pikimmin ajan.

Minkä ikäisiä ne lapsesi ovat?