Lue keskustelun säännöt.
oletko kuullut tai tiedätkö dissosiaatiohäiriöstä?
28.03.2016 |
Lähinnä kiinnostaa millaisin oirein tuo diagnoosi on tullut. Ja ovatko oireet poistuneet vai onko jotain joka pysyy ja pysyy ja sen kanssa on vain opittava elämään.
Itsellä tuo häiriö todettu ja olenkin joutunut siihen asemaan että kaikki vaivat flunssasta lähtien laitetaan tuon piikkiin. Meidän paikkakunnalla edes psykiatrinen puoli ei osaa auttaa. He epäilevät että osa oirehdonnastani johtuu ihan somaattiselta puolelta mutta eivät saa ääntään kuuluviin. Olen saanut niin p...aa kohtelua terveydenhuollossa etten uskalla hakea apua mihinkään. Tämä on johtanut kohdallani syvään masennukseen.
Kommentit (67)
Apua, ketjun epileptikot ja dissot! Jos kouristus- ja tajunnanalenemiskohtaukset ovat lieviä ja esiintyvät lähinnä vain kausittain nukahtaessa ja herätessä, niin voiko silti aivosoluja tuhoutua, jos siis ovatkin epilepsiaperäisiä ja hoitamatta? Ja jos sattuisikin olemaan epilepsiaa, niin meneekö ajokortti hyllylle? Lapsena ei saatu unta aikaiseksi EEGssä, eikä saatu oireita kiinni, epäiltiin pseudoepileptistä, aikuisenakin yksi kerta katseltu niitä strobovaloja piuhat päässä, eikä mitään erityisiä löydöksiä. Eniten tulee oireita, kun olen yliväsynyt tai tulossa flunssaan. Ja onko pakko lääkitä pois? Jos on, niin tuhoaako se karba...mikäsenytoli kilpirauhasta?
Tunnistan itsessäni disso-oireita myös, on ollut mm. tuota nykyhetkestä ikään kuin ulkona olemista, jopa omasta kehosta ulkona olemista, enempi menneisyydessä. Nykyään koen olevani aika yhtenäinen paketti. Silti on joitain aikoja menneisyydestä, joista en juuri mitään muista.
Kiva, jos joku kokeneempi osaisi vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on teinejä. Mä tiedän että mun tilanne vois olla ihan muuta jossain toisessa kaupungissa. Mä katon nyt mitä seuraa kun psykiatrian puoli yrittää ottaa kontaktia neuroon. Mutta mä olen äärimmäisen helpottunut kun nyt tiedän etten ole ainutlaatuinen hörhö vaan on muitakin. Ap
Eläkkeelle pääsin diagnoosilla keskivaikea masennus, joka aiheuttaa somaattisia oireita. Toki oli fyysisiäkin sairauksia ja tuo dissosiaatiojuttu myös.
Silmänliiketerapiaa oli tarkoitus kokeilla, mutta terapeuttipa kieltäytyi kunniasta, koska olin kuulemma liian vaikea (?) tapaus.
Vuoden verran kävin psykiatrilla kerran viikossa ja hän laittoi eläkepaprun vetämään ja laakista läpi.
Mulla taustalla useita vuosia kestänyt seksuaalinen hyväksikäyttö isän kohdalta
Ja todettiin tuo häiriö. Kohta 2 v käynyt trsumaterapiassa niin nyt vasta oireet ovat hieman lieventyneet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläkkeelle pääsin diagnoosilla keskivaikea masennus, joka aiheuttaa somaattisia oireita. Toki oli fyysisiäkin sairauksia ja tuo dissosiaatiojuttu myös.
Silmänliiketerapiaa oli tarkoitus kokeilla, mutta terapeuttipa kieltäytyi kunniasta, koska olin kuulemma liian vaikea (?) tapaus.
Vuoden verran kävin psykiatrilla kerran viikossa ja hän laittoi eläkepaprun vetämään ja laakista läpi.
Halusit siis eläkkeelle? Tuo ei ole vielä syy päästä eläkkeelle. Ensin kuntoutetaan ihmistä.
Kukaan ei ole liian vaikea tapaus silmänliiketerapiaan jos ajoitus on oikea.
Minä vaadin sitä terapeutiltani kun meinasi ruveta jumputtelemaan sen kanssa.
Eikä se minun oloa huononna se emdr.
Ei mikään voi enää huonontaa, olen kestänyt jo kaiken.
Samoista syistä kuin, mitä tässä ketjussa on kerrottu.
Olen kokenut fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Ja pelännyt koko lapsuuteni.
En saanut mistään turvaa tai tukea.