Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joita raivostuttaa epäkohteliaat lapset?
28.03.2016 |
Tai lähinnä niiden vanhemmat, jotka eivät ole opettaneet käytöstapoja. Erään sukulaisen lapset juuri tällaisia. Eivät ikinä tule tervehtimään, kun saavumme kylään. Eivät katso silmiin, mumisevat, eivät kiitä mahdollisista tuliaisista. Pöytätavat ihan hirveät, aina jättävät lautaset levälleen, pelaavat kännykkäpelejä ruokailun aikana ym. Ja vanhemmat eivät sano yhtään mitään! Todella vaikea itse olla niissä tilanteissa ihan rennosti, kun tekisi mieli ojentaa mukeloita. Kyse 9-15 vuotiaista.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Ei raivostuta. Esim. serkkuni vanhin lapsi on todella ujo ja herkkä, hänelle tuottaa vaikeuksia puhua vieraille ihmisille. Tokihan se näyttää ulospäin epäkohteliaalta. Ei voi oikein lapselta vaatia sellaista, mihin lapsi ei ole kykeneväinen. Ja toisaalta, eivät kaikki opeta käytöstapoja ja toisten huomioimista. Ei mullekaan opetettu, olen ihan itse opetellut hyvt käytöstavat myöhemmin. Sitten on vielä sekin, että lapsi ei osaa arvioida omaa käytöstään ulkopuolisen silmin. Toisten huomioon ottaminen on taito, joka kehittyy pikkuhiljaa. Aikuisilta sitä voi jo vaatia, myös siinä mielessä, että ymmärtää lasten normaalia kehitystä. Ainakin tämän palstan perusteella monella aikuisella tuntuu hyvä käytös ja toisten huomioiminen olevan aika hukassa.
Hyvä että kirjoitit tämän. En olisi jaksanut. Itsellä on juuri tällainen lapsi. Tosin mun sukulaisilla ja ystävillä on sen verran pelisilmää ja sosiaalista älykkyyttä vai miksi sitä kutsutaan. Ymmärtävät kyllä ilman rautalankaakin tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on muutama ap:n tapainen sukulainen, jotka käyttäytyvät todella inhottavasti lapsia kohtaan ja lapset inhoavat heitä niin, että toimivat juuri kuin ap kirjoittaa. Tosin nyt vanhempi (14v) on alkanut ottaa aktiivisesti osaa keskusteluun, joten kun sukulainen kyselee, millä luokalla olet ja miten koulussa menee niin vastakysymys on, että mitä teet työksesi ja saatko keskimääräistä parempaa palkkaa. Kun sukulainen kyselee lempiainetta koulussa, vastakysymyksenä tiedustellaan, käytkö koskaan kuntosalilla, siitä voisi olla hyötyä jne.
Uskomatonta, että joku voi olla vielä ylpeä ja kirjoittaa nokkavista ja näsäviisaista lapsistaan tänne.
Minua itseäni hävettäisi jos lapseni käyttäytyisi 14v ikäisenä noin huonosti ja typerästi.
Sano nyt vielä, että olet ylpeä, kun lapsesi vastaa "kotona", kun joku kysyy häneltä missä sinä asut?
Kyllä, lapsi vastaa juuri noin. Jos hän vastaisi, että Hämeenkadulla, saisi kysyjä mielikuvan siitä, että lapsi asuu kadulla eikä talossa, eikös? Lisäksi 14v tietää, että kotiosoitetta ei kerrota kysyjille noin vain.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ärsyttää. Tyttären kaveri, kun tulee kylään ei tervehdi, ei sano heippa kun lähtee. Ei katso silmiin, luimistelee, ei juttele, ei kiitä. Tosin selvinnyt että syynä on se, että on kiero kuin korkkiruuvi, valehtelee ja manipuloi, joten se selittää tuota käytöstä. Huono käytös usein korreloi muihinkin ongelmiin.
Ei ärsytä pätkääkään tällaisetkaan lasten kaverit. Siksi että monikaan ei Suomessa tervehdi lapsia kun ovat pieniä, joten he oppivat siihen, että heitä ei tervehditä. Tykkään kaikista lasten kavereista.
Oma huomio on, että jos nyt pitää miettiä sitä kieroutta niin ne jotka aikuiselle paljon juttelevat ovat usein kierompia. Mutta jos ei ole ammattimaista eikä lähde vanhemmista, niin tuskin on patologista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OIkeastiko teillä pitää kantaa astiat tiskikoneeseen kesken kahvittelun? Meillä se on ehdottomasti kielletty. Kun lapsi on syömisensä syönyt, hän kiittää ja poistuu pöydästä. Astiat jäävät siihen. Sama aikuisilla. Vasta kun kaikki ovat syöneet/kahvitelleet, on aika kerätä astiat pöydästä. Sen asian hoitaa talonväki, ei vieraat. Oman perheen kesken jokainen huolehtii itse tiskit koneeseen, vieraiden aikana ei ryhdytä osoittamaan, että nyt voisitte vähitellen häipyä.
Ei tietenkään kesken ruokailun, mutta sen jälkeen kun on syöty ja istuttu pöydässä. Kyllä minä vieraana tarjoudun auttamaan. Yleensähän isäntä/emäntä estelee, mikä sekin kuuluu asiaa, mutta silti vieras, edes muodollisesti tekee jotain auttaakseen (kasaa lautasia yhteen, vie jotain keittiöön). Ehkä tässä on jotain kulttuurieroja, mutta näin meille on kotona opetettu. ap
Inhoan tätä vieraiden tapaa "kasata lautasia yhteen, viedä jotain keittiöön". Kun sanon, että jätä astiat siihen niin tarkoitan oikeasti, että älä kasaa, älä kanna, anna niiden olla. Jos vieras kuitenkin haluaa olla epäkohtelias ja kielloista huolimatta kantaa jotain keittiöön, niin hyvästelen hänet samantien. Inhoan sitä, että kodissani minulle osoitetaan, että en ole minkään arvoinen eikä minua tarvitse kuunnella.
Oletpa herkkänahkainen.
Minut kasvatettiin ottamaan muut huomioon ja kuuntelemaan heitä eikä toimimaan toiveiden vastaisesti.
Noh, mun mielestä on hieman aspergermäistä noudattaa pyyntöjä aina kirjaimellisesti. Kuuluu asiaan, että emäntä sanoo, ettei tarvitse auttaa missään, mutta vieras voi silti tehdä jotain "jospa edes kasaisin nämä lautaset yhteen... Oli niin herkullinen ateria, että haluaisin tehdä edes jotain". Suomessa ollaan ehkä kulmikkaampia, kuin esim. Keski-Euroopassa, jossa em. kaltainen kohteliaisuus"peli" on automaattinen osa vierailua. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kirpparilla oli ehkä 10-vuotias poika, joka tiuski ja äyski (oletettavasti) mummolleen kun tämä yritti jotain lelua/tavaraa näyttää.
"Sä et tajuu mistään mitään", "en haluu etkö tyhmä tajuu et haluun ton". Tosi inhottavalla äänensävyllä ja mummoparka yritti hyppiä pojan pillin tahdissa parhaansa mukaan kun tänä pieni tyranni paiskoi mummon näyttämät tavarat näytävästi takaisin pöytään.
Pohdin siinä, että minkähänlaiset vanhemmat tällä pojalla on.
Sietää pohtia myös sitä, miksei aikuinen (mummo) pane rajoja lapsen käytökselle.
Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun täällä av:llakin tällaisen pikkumurusen äiti valittaa kuinka isovanhemmat yrittävät neuvoa kasvatuksessa/kasvattaa/kritisoida kasvatustyyliä, joten en tosiaankaan laittaisi mummon syyksi tuon kyseisen pojan käytöstä.
Mummo oli koko ajan hyvin anteeksipyytelevän oloinen ja muutenkin sellainen, että pikkujätkä vei ihan satanolla.
Toisia ihmisiä kunnioittamaan kasvatettu lapsi ei mesoa ja möykkää, että "oot tyhmä etkä tajuu mistään mitään ja mä haluan ton".
En mä laittanut sitä mummon syyksi, vaan ihmettelen, miksei mummo tuossa tilanteessa sano mitään lapsen käytöksestä. En mä ainakaan siedä sitä, että joku puhuisi mulle noin. Ei siinä tarvitse mitään neuvoa, sanoa vain, että jos ei ääni kellossa muutu, ei osteta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OIkeastiko teillä pitää kantaa astiat tiskikoneeseen kesken kahvittelun? Meillä se on ehdottomasti kielletty. Kun lapsi on syömisensä syönyt, hän kiittää ja poistuu pöydästä. Astiat jäävät siihen. Sama aikuisilla. Vasta kun kaikki ovat syöneet/kahvitelleet, on aika kerätä astiat pöydästä. Sen asian hoitaa talonväki, ei vieraat. Oman perheen kesken jokainen huolehtii itse tiskit koneeseen, vieraiden aikana ei ryhdytä osoittamaan, että nyt voisitte vähitellen häipyä.
Ei tietenkään kesken ruokailun, mutta sen jälkeen kun on syöty ja istuttu pöydässä. Kyllä minä vieraana tarjoudun auttamaan. Yleensähän isäntä/emäntä estelee, mikä sekin kuuluu asiaa, mutta silti vieras, edes muodollisesti tekee jotain auttaakseen (kasaa lautasia yhteen, vie jotain keittiöön). Ehkä tässä on jotain kulttuurieroja, mutta näin meille on kotona opetettu. ap
Inhoan tätä vieraiden tapaa "kasata lautasia yhteen, viedä jotain keittiöön". Kun sanon, että jätä astiat siihen niin tarkoitan oikeasti, että älä kasaa, älä kanna, anna niiden olla. Jos vieras kuitenkin haluaa olla epäkohtelias ja kielloista huolimatta kantaa jotain keittiöön, niin hyvästelen hänet samantien. Inhoan sitä, että kodissani minulle osoitetaan, että en ole minkään arvoinen eikä minua tarvitse kuunnella.
Oletpa herkkänahkainen.
Minut kasvatettiin ottamaan muut huomioon ja kuuntelemaan heitä eikä toimimaan toiveiden vastaisesti.
Noh, mun mielestä on hieman aspergermäistä noudattaa pyyntöjä aina kirjaimellisesti. Kuuluu asiaan, että emäntä sanoo, ettei tarvitse auttaa missään, mutta vieras voi silti tehdä jotain "jospa edes kasaisin nämä lautaset yhteen... Oli niin herkullinen ateria, että haluaisin tehdä edes jotain". Suomessa ollaan ehkä kulmikkaampia, kuin esim. Keski-Euroopassa, jossa em. kaltainen kohteliaisuus"peli" on automaattinen osa vierailua. ap
Joo, olet siis niitä, joiden mielestä seksissä naisen ei on sama kuin kyllä?
Olen joskus todistanut tilannetta, jossa pilalke hemmoteltu 7-vuotias on läpsinyt mummoaan ja mummi vain todennut "ethän nyt viitsi lyödä mummoa'. Miksei enää isovanhemmatkaan saa mitään otetta näihin kermapeppuihin, vaikka ovat taatusti itse kasvaneet toisenlaisessa kasvatuksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei raivostuta. Esim. serkkuni vanhin lapsi on todella ujo ja herkkä, hänelle tuottaa vaikeuksia puhua vieraille ihmisille. Tokihan se näyttää ulospäin epäkohteliaalta. Ei voi oikein lapselta vaatia sellaista, mihin lapsi ei ole kykeneväinen. Ja toisaalta, eivät kaikki opeta käytöstapoja ja toisten huomioimista. Ei mullekaan opetettu, olen ihan itse opetellut hyvt käytöstavat myöhemmin. Sitten on vielä sekin, että lapsi ei osaa arvioida omaa käytöstään ulkopuolisen silmin. Toisten huomioon ottaminen on taito, joka kehittyy pikkuhiljaa. Aikuisilta sitä voi jo vaatia, myös siinä mielessä, että ymmärtää lasten normaalia kehitystä. Ainakin tämän palstan perusteella monella aikuisella tuntuu hyvä käytös ja toisten huomioiminen olevan aika hukassa.
On aivan eri asia olla ujo kuin epäkohtelias. Kyllä sen erottaa. Tosin vanhemmat päästävät ujot lapsensa joskus liian helpolla, että ei hän sen tarvitse, kun ujostuttaa..milloin se lapsi sitten oppii, että kyllä tarvitsee..siis tervehtiä muita ihmisiä, kyllä sellainen asia tulee opettaa kaikille, niille ujoimmillekin ja ehkä erityisesti heille.
Paska ei yleensä kauas perseestä tipahda, eli sellainen lapsi mitä vanhemmatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kirpparilla oli ehkä 10-vuotias poika, joka tiuski ja äyski (oletettavasti) mummolleen kun tämä yritti jotain lelua/tavaraa näyttää.
"Sä et tajuu mistään mitään", "en haluu etkö tyhmä tajuu et haluun ton". Tosi inhottavalla äänensävyllä ja mummoparka yritti hyppiä pojan pillin tahdissa parhaansa mukaan kun tänä pieni tyranni paiskoi mummon näyttämät tavarat näytävästi takaisin pöytään.
Pohdin siinä, että minkähänlaiset vanhemmat tällä pojalla on.
Sietää pohtia myös sitä, miksei aikuinen (mummo) pane rajoja lapsen käytökselle.
Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun täällä av:llakin tällaisen pikkumurusen äiti valittaa kuinka isovanhemmat yrittävät neuvoa kasvatuksessa/kasvattaa/kritisoida kasvatustyyliä, joten en tosiaankaan laittaisi mummon syyksi tuon kyseisen pojan käytöstä.
Mummo oli koko ajan hyvin anteeksipyytelevän oloinen ja muutenkin sellainen, että pikkujätkä vei ihan satanolla.
Toisia ihmisiä kunnioittamaan kasvatettu lapsi ei mesoa ja möykkää, että "oot tyhmä etkä tajuu mistään mitään ja mä haluan ton".
En mä laittanut sitä mummon syyksi, vaan ihmettelen, miksei mummo tuossa tilanteessa sano mitään lapsen käytöksestä. En mä ainakaan siedä sitä, että joku puhuisi mulle noin. Ei siinä tarvitse mitään neuvoa, sanoa vain, että jos ei ääni kellossa muutu, ei osteta mitään.
Luulet, että vanha mummo jaksaa alkaa kasvattaa lasta kun vanhemmat on menneet metsään kasvatuksen kanssa jo kauan sitten?
Saattoi nainen toki olla isomummokin, ikää oli varmasti päälle 70.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei raivostuta. Esim. serkkuni vanhin lapsi on todella ujo ja herkkä, hänelle tuottaa vaikeuksia puhua vieraille ihmisille. Tokihan se näyttää ulospäin epäkohteliaalta. Ei voi oikein lapselta vaatia sellaista, mihin lapsi ei ole kykeneväinen. Ja toisaalta, eivät kaikki opeta käytöstapoja ja toisten huomioimista. Ei mullekaan opetettu, olen ihan itse opetellut hyvt käytöstavat myöhemmin. Sitten on vielä sekin, että lapsi ei osaa arvioida omaa käytöstään ulkopuolisen silmin. Toisten huomioon ottaminen on taito, joka kehittyy pikkuhiljaa. Aikuisilta sitä voi jo vaatia, myös siinä mielessä, että ymmärtää lasten normaalia kehitystä. Ainakin tämän palstan perusteella monella aikuisella tuntuu hyvä käytös ja toisten huomioiminen olevan aika hukassa.
On aivan eri asia olla ujo kuin epäkohtelias. Kyllä sen erottaa. Tosin vanhemmat päästävät ujot lapsensa joskus liian helpolla, että ei hän sen tarvitse, kun ujostuttaa..milloin se lapsi sitten oppii, että kyllä tarvitsee..siis tervehtiä muita ihmisiä, kyllä sellainen asia tulee opettaa kaikille, niille ujoimmillekin ja ehkä erityisesti heille.
Mä oon kyllä eri mieltä siitä, erottaako sen vai ei. Kun kyseessä on tuollainen murrosikään tuleva neitokainen, jota tapaa suht harvoin, niin kyllä se mun mielestä ihan epäkohteliaisuudelta näyttää. Tokihan sitä voi opettaa lapselle, mutta voiko vaatia, että lapsi tervehtii? Miten pitkälle siinä vaatimisessa pitää mennä? Esim. oma nelivuotiaani ei aina tervehdi tai vastaa, vaikka sanon, että tervehdipäs/vastaapas. Miten pitkälle siinä tilanteessa pitää mennä? Mun mielestä yksi kehotus riittää. Se, että vanhempi alkaa painostaa, on niistä muistakin ihmisistä kiusallista. Veikkaanpa, että kun perheessä käytöstavat ja toisten huomioiminen on pinnalla, lapsikin oppii tervehtimään siinä vaiheessa, kun se ujous karisee pois, eli viim. yläasteiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kirpparilla oli ehkä 10-vuotias poika, joka tiuski ja äyski (oletettavasti) mummolleen kun tämä yritti jotain lelua/tavaraa näyttää.
"Sä et tajuu mistään mitään", "en haluu etkö tyhmä tajuu et haluun ton". Tosi inhottavalla äänensävyllä ja mummoparka yritti hyppiä pojan pillin tahdissa parhaansa mukaan kun tänä pieni tyranni paiskoi mummon näyttämät tavarat näytävästi takaisin pöytään.
Pohdin siinä, että minkähänlaiset vanhemmat tällä pojalla on.
Sietää pohtia myös sitä, miksei aikuinen (mummo) pane rajoja lapsen käytökselle.
Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun täällä av:llakin tällaisen pikkumurusen äiti valittaa kuinka isovanhemmat yrittävät neuvoa kasvatuksessa/kasvattaa/kritisoida kasvatustyyliä, joten en tosiaankaan laittaisi mummon syyksi tuon kyseisen pojan käytöstä.
Mummo oli koko ajan hyvin anteeksipyytelevän oloinen ja muutenkin sellainen, että pikkujätkä vei ihan satanolla.
Toisia ihmisiä kunnioittamaan kasvatettu lapsi ei mesoa ja möykkää, että "oot tyhmä etkä tajuu mistään mitään ja mä haluan ton".
En mä laittanut sitä mummon syyksi, vaan ihmettelen, miksei mummo tuossa tilanteessa sano mitään lapsen käytöksestä. En mä ainakaan siedä sitä, että joku puhuisi mulle noin. Ei siinä tarvitse mitään neuvoa, sanoa vain, että jos ei ääni kellossa muutu, ei osteta mitään.
Luulet, että vanha mummo jaksaa alkaa kasvattaa lasta kun vanhemmat on menneet metsään kasvatuksen kanssa jo kauan sitten?
Saattoi nainen toki olla isomummokin, ikää oli varmasti päälle 70.
Ei tarvitse kasvattaa, enhän mä sitä sanonut, vaan ainoastaan siinä tilanteessa sanoa, että pyydäpä kauniisti, niin ostetaan
vähänpäinvastoin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ärsyttää. Tyttären kaveri, kun tulee kylään ei tervehdi, ei sano heippa kun lähtee. Ei katso silmiin, luimistelee, ei juttele, ei kiitä. Tosin selvinnyt että syynä on se, että on kiero kuin korkkiruuvi, valehtelee ja manipuloi, joten se selittää tuota käytöstä. Huono käytös usein korreloi muihinkin ongelmiin.
Ei ärsytä pätkääkään tällaisetkaan lasten kaverit. Siksi että monikaan ei Suomessa tervehdi lapsia kun ovat pieniä, joten he oppivat siihen, että heitä ei tervehditä. Tykkään kaikista lasten kavereista.
Oma huomio on, että jos nyt pitää miettiä sitä kieroutta niin ne jotka aikuiselle paljon juttelevat ovat usein kierompia. Mutta jos ei ole ammattimaista eikä lähde vanhemmista, niin tuskin on patologista
Tässä tapauksessa kyseessä on oikeasti manipuloiva ja valehteleva lapsi. Ehkä positiivista on se, että sentään jollain tasolla tajuaa tekevänsä väärin kun luimistelee, eikä katso silmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OIkeastiko teillä pitää kantaa astiat tiskikoneeseen kesken kahvittelun? Meillä se on ehdottomasti kielletty. Kun lapsi on syömisensä syönyt, hän kiittää ja poistuu pöydästä. Astiat jäävät siihen. Sama aikuisilla. Vasta kun kaikki ovat syöneet/kahvitelleet, on aika kerätä astiat pöydästä. Sen asian hoitaa talonväki, ei vieraat. Oman perheen kesken jokainen huolehtii itse tiskit koneeseen, vieraiden aikana ei ryhdytä osoittamaan, että nyt voisitte vähitellen häipyä.
Ei tietenkään kesken ruokailun, mutta sen jälkeen kun on syöty ja istuttu pöydässä. Kyllä minä vieraana tarjoudun auttamaan. Yleensähän isäntä/emäntä estelee, mikä sekin kuuluu asiaa, mutta silti vieras, edes muodollisesti tekee jotain auttaakseen (kasaa lautasia yhteen, vie jotain keittiöön). Ehkä tässä on jotain kulttuurieroja, mutta näin meille on kotona opetettu. ap
Inhoan tätä vieraiden tapaa "kasata lautasia yhteen, viedä jotain keittiöön". Kun sanon, että jätä astiat siihen niin tarkoitan oikeasti, että älä kasaa, älä kanna, anna niiden olla. Jos vieras kuitenkin haluaa olla epäkohtelias ja kielloista huolimatta kantaa jotain keittiöön, niin hyvästelen hänet samantien. Inhoan sitä, että kodissani minulle osoitetaan, että en ole minkään arvoinen eikä minua tarvitse kuunnella.
Oletpa herkkänahkainen.
Minut kasvatettiin ottamaan muut huomioon ja kuuntelemaan heitä eikä toimimaan toiveiden vastaisesti.
Noh, mun mielestä on hieman aspergermäistä noudattaa pyyntöjä aina kirjaimellisesti. Kuuluu asiaan, että emäntä sanoo, ettei tarvitse auttaa missään, mutta vieras voi silti tehdä jotain "jospa edes kasaisin nämä lautaset yhteen... Oli niin herkullinen ateria, että haluaisin tehdä edes jotain". Suomessa ollaan ehkä kulmikkaampia, kuin esim. Keski-Euroopassa, jossa em. kaltainen kohteliaisuus"peli" on automaattinen osa vierailua. ap
Tämä on asia, jota en ole koskaan ymmärtänyt. Sinulle tuo on keskieurooppalainen kohteliaisuuspeli, minulle se on vieraan huonoa käytöstä. Italiassa 2 vuotta asuneena tiedän hyvin, että siellä tapaasi toimia emännän toiveiden vastaisesti pidettäisiin epäkohteliaana tapana. Ateriasta kuuluu kiittää moneen kertaan, suorastaan ylistää, mutta vieras ei ryhdy keräämään astioita ja kantamaan niitä keittiöön. Vain perheenjäsenillä on tähän oikeus, esimerkiksi aikuinen muualla asuva tytär voi noin tehdä. Vieraan tekemänä se tulkittaisiin merkiksi siitä, että kaikki ei mennyt hyvin.
Älkää verratko keskieurooppalaista kohteliaisuutta Suomeen. Siellä huomioidaan myös lapset, jolloin nämä oppivat kohteliasta ja sujuvaa kanssakäymistä, ja toisaalta monessa maassa myös koko yhteiskunta on hierarkkisempi ja muodollisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei raivostuta. Esim. serkkuni vanhin lapsi on todella ujo ja herkkä, hänelle tuottaa vaikeuksia puhua vieraille ihmisille. Tokihan se näyttää ulospäin epäkohteliaalta. Ei voi oikein lapselta vaatia sellaista, mihin lapsi ei ole kykeneväinen. Ja toisaalta, eivät kaikki opeta käytöstapoja ja toisten huomioimista. Ei mullekaan opetettu, olen ihan itse opetellut hyvt käytöstavat myöhemmin. Sitten on vielä sekin, että lapsi ei osaa arvioida omaa käytöstään ulkopuolisen silmin. Toisten huomioon ottaminen on taito, joka kehittyy pikkuhiljaa. Aikuisilta sitä voi jo vaatia, myös siinä mielessä, että ymmärtää lasten normaalia kehitystä. Ainakin tämän palstan perusteella monella aikuisella tuntuu hyvä käytös ja toisten huomioiminen olevan aika hukassa.
On aivan eri asia olla ujo kuin epäkohtelias. Kyllä sen erottaa. Tosin vanhemmat päästävät ujot lapsensa joskus liian helpolla, että ei hän sen tarvitse, kun ujostuttaa..milloin se lapsi sitten oppii, että kyllä tarvitsee..siis tervehtiä muita ihmisiä, kyllä sellainen asia tulee opettaa kaikille, niille ujoimmillekin ja ehkä erityisesti heille.
Mä oon kyllä eri mieltä siitä, erottaako sen vai ei. Kun kyseessä on tuollainen murrosikään tuleva neitokainen, jota tapaa suht harvoin, niin kyllä se mun mielestä ihan epäkohteliaisuudelta näyttää. Tokihan sitä voi opettaa lapselle, mutta voiko vaatia, että lapsi tervehtii? Miten pitkälle siinä vaatimisessa pitää mennä? Esim. oma nelivuotiaani ei aina tervehdi tai vastaa, vaikka sanon, että tervehdipäs/vastaapas. Miten pitkälle siinä tilanteessa pitää mennä? Mun mielestä yksi kehotus riittää. Se, että vanhempi alkaa painostaa, on niistä muistakin ihmisistä kiusallista. Veikkaanpa, että kun perheessä käytöstavat ja toisten huomioiminen on pinnalla, lapsikin oppii tervehtimään siinä vaiheessa, kun se ujous karisee pois, eli viim. yläasteiässä.
No jos ei murrosikään mennessä ole oppinut tervehtimään, niin myöhäistä kai se enää siinä vaiheessa on opettaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei raivostuta. Esim. serkkuni vanhin lapsi on todella ujo ja herkkä, hänelle tuottaa vaikeuksia puhua vieraille ihmisille. Tokihan se näyttää ulospäin epäkohteliaalta. Ei voi oikein lapselta vaatia sellaista, mihin lapsi ei ole kykeneväinen. Ja toisaalta, eivät kaikki opeta käytöstapoja ja toisten huomioimista. Ei mullekaan opetettu, olen ihan itse opetellut hyvt käytöstavat myöhemmin. Sitten on vielä sekin, että lapsi ei osaa arvioida omaa käytöstään ulkopuolisen silmin. Toisten huomioon ottaminen on taito, joka kehittyy pikkuhiljaa. Aikuisilta sitä voi jo vaatia, myös siinä mielessä, että ymmärtää lasten normaalia kehitystä. Ainakin tämän palstan perusteella monella aikuisella tuntuu hyvä käytös ja toisten huomioiminen olevan aika hukassa.
On aivan eri asia olla ujo kuin epäkohtelias. Kyllä sen erottaa. Tosin vanhemmat päästävät ujot lapsensa joskus liian helpolla, että ei hän sen tarvitse, kun ujostuttaa..milloin se lapsi sitten oppii, että kyllä tarvitsee..siis tervehtiä muita ihmisiä, kyllä sellainen asia tulee opettaa kaikille, niille ujoimmillekin ja ehkä erityisesti heille.
Mä oon kyllä eri mieltä siitä, erottaako sen vai ei. Kun kyseessä on tuollainen murrosikään tuleva neitokainen, jota tapaa suht harvoin, niin kyllä se mun mielestä ihan epäkohteliaisuudelta näyttää. Tokihan sitä voi opettaa lapselle, mutta voiko vaatia, että lapsi tervehtii? Miten pitkälle siinä vaatimisessa pitää mennä? Esim. oma nelivuotiaani ei aina tervehdi tai vastaa, vaikka sanon, että tervehdipäs/vastaapas. Miten pitkälle siinä tilanteessa pitää mennä? Mun mielestä yksi kehotus riittää. Se, että vanhempi alkaa painostaa, on niistä muistakin ihmisistä kiusallista. Veikkaanpa, että kun perheessä käytöstavat ja toisten huomioiminen on pinnalla, lapsikin oppii tervehtimään siinä vaiheessa, kun se ujous karisee pois, eli viim. yläasteiässä.
No jos ei murrosikään mennessä ole oppinut tervehtimään, niin myöhäistä kai se enää siinä vaiheessa on opettaa..
Ei ujoudessa ole kyse siitä, että ei tiedä, mitä tervehtiminen on. Etkö lukenut viestiäni lainkaan?
Veljen penskat eivät osaa tervehtiä. Kysymyksiin vastailevat nyökyttelemällä, koskaan eivät oma-aloitteisesti mitään juttele. Toisiaan mulkoilevat. Ovat jo yli 20v nykyään. Mummin ja ukit rahat kelpaavat, eivät esim kiitä jos kirjekuoressa saavat 50€ ja aika tiuhaan saavat. Hirveitä mulkeroita ovat!! :(
=)
Olen asiakaspalvelu työssä. Tarkemmin ottaen lentoemäntänä. Hämmästyisit kuinka paljon on aikuisia ihmisiä joilla ei ole käytöstapoja...
Otan aina asiakkaat vastaan koneen ovella, ja vain joka toinen katsoo takaisin silmiin ja tervehtii takaisin. Yleensä kävellään vaan ohi, ja ehkä tuhahdetaan jotain takaisin.
Myös sana kiitos on monille käsitteenä tuntematon.
Olen kyllä tähän jo niin tottunut, etten ota millään tavalla itseeni, eli siitä ei ole kyse. Vaan tällä avautumisellani puolustan vähän niitä lapsia, he eivät ole ainoita, joilla peruskohteliaisuus on hukassa.
Tossa muuten viime lennolla en kuullut keski-ikäisen tilausta. Kysyin "anteeksi, nyt en kuullut, mitä teille saisi olla?" Vastaus oli kovalla äänellä "NO KAHVIA SAATANA". Mielessäni nauroin, että voin kun sais sanoa "NO SIINÄ ON PERKELE" =D =D
Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun täällä av:llakin tällaisen pikkumurusen äiti valittaa kuinka isovanhemmat yrittävät neuvoa kasvatuksessa/kasvattaa/kritisoida kasvatustyyliä, joten en tosiaankaan laittaisi mummon syyksi tuon kyseisen pojan käytöstä.
Mummo oli koko ajan hyvin anteeksipyytelevän oloinen ja muutenkin sellainen, että pikkujätkä vei ihan satanolla.
Toisia ihmisiä kunnioittamaan kasvatettu lapsi ei mesoa ja möykkää, että "oot tyhmä etkä tajuu mistään mitään ja mä haluan ton".