Tormäsin Fb suljettuun ryhmään nimeltä "Kiintymysvanhemmuusperheet". Mitäs helkkaria se edes tarkoittaa?

Kiintymysvanhemmuudella tarkoitetaan vauvojen ja lasten hoitofilosofiaa, jossa keskiössä on lapsen tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen ihmiselle lajityypillisellä tavalla. Tietyt vauvanhoitotavat ovat kiintymysvanhemmuusperheissä yleisiä. Näitä ovat esimerkiksi perhepedissä nukkuminen, pitkä imetys, sormiruokaillen kiinteisiin ruokiin tutustuminen, kantoliinassa kantaminen ja runsaasti suorassa ihokontaktissa oleskeleminen, vessahädästä viestiminen sekä usein myös kestovaippojen käyttäminen. Kiintymysvanhemmuudessa on kuitenkin kyse ennen kaikkea perusasenteesta lasta kohtaan, ei vain ulospäin näkyvistä toimintatavoista. Kiintymysvanhemmuus on lapsen tunteiden ja ajatusten kunnioittamista, hänen tarpeisiinsa vastaamista ja pyrkimystä ymmärtää lasta kokonaisvaltaisesti. Perusoletuksena on, että lapset ovat synnynnäisesti sosiaalisia ja halukkaita yhteistyöhön, ja tarkoitusperiltään pohjimmiltaan hyviä.

Se tarkoittaa, että lauma hipstereitä pitää itseään parempina vanhempina ja kiintyneempinä lapseen, koska he imettää rippikouluikäiseksi asti eivätkä ole hetkeäkään erossa lapsesta vaikka se olisi muuttanut jo pois kotoa

Se tarkoittaa lopulta sitä että lapsella ei ole mitään rajoja.

Siis niinku millä tavalla kestovaippojen käyttö on ihmiselle lajityypillistä? En muista tollasta biologian tunneilta.

Täs on kyse taas vaan yhdestä hihhuliporukasta, jotka kuvittelee olevansa parempia kuin muut. Näitähän riittää.

Kiintymysvanhemmuus on lapsen tunteiden ja ajatusten kunnioittamista, hänen tarpeisiinsa vastaamista ja pyrkimystä ymmärtää lasta kokonaisvaltaisesti

Jaa. Minä kun olen luullut että tuollainen on ihan tavallista vanhemmuutta.

Kiintymysvanhempiakin on moneen lähtöön, on näitä "hihhuleita", joilla tuntuu homma menevän hiukkasen turhan pitkälle, mutta tosi paljon on myös ihan tuikitavallisia vanhempia, jotka vaan ovat omaksuneet omassa arjessaan hyviä ja toimivaksitodettuja juttuja kiintymysvanhemmuudesta ilman sen ihmeempää hihhulointia. Itsekin kuulun ko. Ryhmään, enkä todellakaan ole mikään rippikouluimettäjä, kestovaipattaja saatika että lapselta puuttuisi rajat, tykkään vaan lukea ihmisten ajatuksia kiintymysvanhemmuudesta, monesti vaikka ei itse ihan niin KiVa-henkinen olekaan niin voi miettiä omia toimintatapoja, ja saada vinkkejä hyvään arkeen. :) Perehtykää eka aiheeseen, ennenkuin solvaatte, ei ole todellakaan kyse mistään curlingvanhemmuuden oppiloulusta tuossa, enemmänkin sellaisesta kiinnostuneesta ja välittävästä vanhemmuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Kiintymysvanhempiakin on moneen lähtöön, on näitä "hihhuleita", joilla tuntuu homma menevän hiukkasen turhan pitkälle, mutta tosi paljon on myös ihan tuikitavallisia vanhempia, jotka vaan ovat omaksuneet omassa arjessaan hyviä ja toimivaksitodettuja juttuja kiintymysvanhemmuudesta ilman sen ihmeempää hihhulointia. Itsekin kuulun ko. Ryhmään, enkä todellakaan ole mikään rippikouluimettäjä, kestovaipattaja saatika että lapselta puuttuisi rajat, tykkään vaan lukea ihmisten ajatuksia kiintymysvanhemmuudesta, monesti vaikka ei itse ihan niin KiVa-henkinen olekaan niin voi miettiä omia toimintatapoja, ja saada vinkkejä hyvään arkeen. :) Perehtykää eka aiheeseen, ennenkuin solvaatte, ei ole todellakaan kyse mistään curlingvanhemmuuden oppiloulusta tuossa, enemmänkin sellaisesta kiinnostuneesta ja välittävästä vanhemmuudesta.

Lapsi itse tietää koska hänen pitää mennä nukkumaan teoria aiheuttaa jo isoja hankaluuksia tavallisen työssäkäyvän perheen arjessa.

Eivätkö kaikki vanhemmat ole kiintyneitä lapsiinsa? Mitä termillä kiintymysvanhemmuus halutaan viestiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiintymysvanhempiakin on moneen lähtöön, on näitä "hihhuleita", joilla tuntuu homma menevän hiukkasen turhan pitkälle, mutta tosi paljon on myös ihan tuikitavallisia vanhempia, jotka vaan ovat omaksuneet omassa arjessaan hyviä ja toimivaksitodettuja juttuja kiintymysvanhemmuudesta ilman sen ihmeempää hihhulointia. Itsekin kuulun ko. Ryhmään, enkä todellakaan ole mikään rippikouluimettäjä, kestovaipattaja saatika että lapselta puuttuisi rajat, tykkään vaan lukea ihmisten ajatuksia kiintymysvanhemmuudesta, monesti vaikka ei itse ihan niin KiVa-henkinen olekaan niin voi miettiä omia toimintatapoja, ja saada vinkkejä hyvään arkeen. :) Perehtykää eka aiheeseen, ennenkuin solvaatte, ei ole todellakaan kyse mistään curlingvanhemmuuden oppiloulusta tuossa, enemmänkin sellaisesta kiinnostuneesta ja välittävästä vanhemmuudesta.

Lapsi itse tietää koska hänen pitää mennä nukkumaan teoria aiheuttaa jo isoja hankaluuksia tavallisen työssäkäyvän perheen arjessa.

Niin, juuri tuota tarkoitin sillä, että joillakin homma menee vähän yli. Ei mielestäni pieni lapsi voi vielä tuollaisista asioista päättää.

Vierailija kirjoitti:

Kiintymysvanhemmuus on lapsen tunteiden ja ajatusten kunnioittamista, hänen tarpeisiinsa vastaamista ja pyrkimystä ymmärtää lasta kokonaisvaltaisesti

Jaa. Minä kun olen luullut että tuollainen on ihan tavallista vanhemmuutta.

Niin minäkin luulin 😈

Vierailija kirjoitti:

Se tarkoittaa, että lauma hipstereitä pitää itseään parempina vanhempina ja kiintyneempinä lapseen, koska he imettää rippikouluikäiseksi asti eivätkä ole hetkeäkään erossa lapsesta vaikka se olisi muuttanut jo pois kotoa

Kahvit pitkin pöytää :D